Alkon pienpanimo oluet '13: Suomenlinnan Zander Winter Ale

Oluen speksit:

Mikä: Suomenlinnan Zander Winter Ale, English Strong Ale, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 4,56€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%, Katkerot: 54ebu ja Väri: 40ebc
Nippelitietoa:   V. 1995 perustetun Suomenlinnan panimon Zander saa nimensä tietysti samannimisestä Bastionista, jossa on aina liehunut linnakkeen lippu. Humalapuolelta: NZ Pacific Gem, NZ Pacific Jade ja NZ Motueka. Mausteina: pomeranssi ja appelsiininkuori.

Alkon pienpanimo olut seikkailu jatkuu Itämeren pärskeissä kohti pientä/suurta Suomenlinnaa. Nörttilasieni lävitse oluen speksit ovat vallan kiintoisat: Uuden Seelannin humalaa ja klassisia witbier mausteita. Mallaspohjakin kuullostaa varsin maukkaalle: Pale ale-, wiener-, suklaa- ja  karamellimallasta sekä kauraa. 
Kolikon toisella puolella minulle irvistää sana: English Strong Ale, joka ei yleensä minulle osu, eikä uppoa. Kiintoisa keitos joka tapauksessa, ristiriita herättää mielenkiintoni. Tämä meinaan meinasi jäädä alunperin hyllyyn, mutta.. liha on heikkoa.  
Samalla reissulla  katselin muuten hetken erästä fallosmaista tuotetta. Kaksi oli hyllyssä pystyssä odottamassa ottajaansa. Teki mieli ja pahasti. Myönnän himoavani salaa noita järkälemäisiä mustia herkkuja. Katsahdin kuitenkin varovasti alaspäin ja laitoin käteni housuihin ja puristin kovaa korttiani. "Ei, ei, ei". Oli pakko kääntyä pahoin voiden ympäri ja jättää nämä kaksi tummaa odottamaan heikompaa, tai varakkaampaa. Seuraavaksi ajattelin ryhmäsessiota, se on yllättävän mielekästä ja koitin venäläiseen tapaan muodostaa troikan; ei onnistunut edes Itäisessä Suomessa, kenties ovat etelämmässä jo tottuneet näihin kaikenmaailman "hunajakipon" jakajiin. 
Sinne jäivät..Brooklyn Black Opsit.
Ettei mene liian rattoisaksi, niin mennään asiaan.

  Ja olutta lasiin. Ulkoisesti oikein kaunis. Syvän kuparinpunertava olut varsin kelvollisella ja melko kestävällä vaahdolla. 
Tuoksu on aluksi melko "brittihedelmäinen" ja marjainen. Seuraavaksi aistin appelsiininkuorta ja hennosti karamellisuutta. Sitrusta ja hyvin kevyttä yrttistä mausteisuutta. Taustalla hennosti metallisuutta ja pähkinää. Ei hassumpi. Puhdas, tasapainoinen ja hyvin tyylilleen uskollinen. Silti ei säväytä.
Maku on katkeranmakeaa ilolientä alusta loppuun. Makeahkoa karamellis-pähkinäistä maltaisuutta. Yrttisen ruohoisaa humalaa keveän sitrusmaisin vivahtein. Tämä taittuu appelsiinimarmeladimaiseen ja hennon mausteiseen loppuun, jota katkerot kutittelevat. Jälkimaku on katkeran pähkinäinen. Maku on myös varsin tasapainoinen ja omalla tavallaan varsin maukas olut. Hyvää työtä kyllä. Vaan kun ei säväytä, kuten alussa ounastelinkin "just not my style of ale".

 Suutuntuma on keskitäyteläinen, varsin hyvä juotavuudeltaan ja jopa melko pehmeä.
Zander Winter Ale on jälleen onnistunut tuote Suokilta, mutta..En sano, että pitäisi olla se rekkalasti humalaa tässä(kin), vaan tämä on juuri sellainen olut jonka ainoa "oikea" tarjoilu tapa on caskista pumpattuna ja pubissa. Suosittelen harrastajille ja brittioluiden ystäville.

 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50
  

Alkon pienpanimo oluet '13: Teerenpeli Vehnäväinö & Stadin American Saison

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua. Tänään pureudumme jälleen Alkon pienpanimo saaliiseen kahden hyvin erilaisen oluen voimin. Lasissa käväisivät Teerenpelin weizenbock Vehnäväinö, sekä StaPan American Saison. Maistuiko kumpikaan ja jos maistui, niin miksi? Aloitetaanpa perinteisemmästä suunnasta ja Lahden Teerenpelistä.

Oluen speksit:

Mikä: Teerenpeli Vehnäväinö, Weizenbock, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: 3,98€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, Katkerot: 27ebu ja Väri: 77ebc 
Nippelitietoa:  Teerenpeli on v. 1995 perustettu panimoravintola. Tätä nykyä ravintoloita on jo muutamassa kaupungissa ja tuotteita niin maitokaupoissa, kuin Alkossakin. Tunnetuimpina tuotteina varmaankin: Onnenpekka, Laiskajaakko, sekä Lempi siiderit. Vehnäväinön raaka-aineista mainitaan: pils, vehnä, cara pale-maltaat, sekä Green Bullet humala.

Teerenpeliä taas kerran lasissa. Olen viimeisen vuoden aikana taitanut käydä Lahden ravintolassa enemmän kuin muuten elämäni aikana. Tähänkin on hyvin yksinkertainen syy. Mustialan olutkurssilta kotiinpäin tullessa sunnuntai iltana minulla on muutama tunti aikaa ennen bussin lähtöä Haminan suuntaan ja Metro on sunnuntait kiinni. No Lahdessa on valikoima kovin suppea, joten Teerenpeli on aina oiva ratkaisu. Pidän kovasti ravintolan lounge tyylisestä ja rennon modernista ilmapiiristä, vaikkakin toisinaan vanhoissa nuhjuisissa kuppiloissa on enempi tunnelmaa ja ajan tuomaa patinaa. 
Vehnäväinö ei ole ilmeisesti aivan uusi tuote, mutta koska se on maistamatta, niin lasiin vaan.

Olut on ulkoisesti samean ruskeanpunainen olut, joka hiivat sekaan kaadettuna näyttää hieman jätevedeltä. Vaahto on harmikseni turhan nopeasti leviävä. Tuoksupuoli on yllättävän lattea. Keveästi banaanisuutta, neilikkaa ja makeutta, sekä hieman sahtimaista vierteisyyttä pullahiivamaisen aromin kera. Ei huono, mutta kyllä tuoksu voisi olla vahvempikin. 
 Maussa on aluksi leipäistä maltaisuutta jyväisen vehnäisyyden lisäksi. Hiivaista mausteisuutta ja aavistus banaania taka-alalla. Jälkimaku on ovelasti happaman kuiva, katkerokin maistuu hennosti lävitse tuoden hieman uutta ulottuvuutta. 
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pistävän hiilihappoinen ja kohtalaisen helpohkosti juotava.
 Teerenpeliltä ei aivan nappisuoritusta tällä suorituksella, joskin täysin juotava olut. Muistikuvien mukaan panimon "normihefe" oli tätä vahvempaa versiota parempi.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 32/50    


Seuraavaksi etelämmäs ja Stadin Panimon jenkkihumaloidun Saisonin pariin.

Oluen speksit:

Mikä: Stadin American Saison, Saison, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 5,03€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 41ebu ja väri: 26ebc.
Nippelitietoa: StaPa on v.1999 perustettu Helsinkiläinen pienpanimo, jonka tuotteista: American Barleywine, Ultimator ja ESB ovat parhaillaan Alkon hyllyissä.
Tässä Saisonissa on käytetty perinteistä Saison-hiivaa ja Brettaa.


Jaahas. Amerikanhumalaa, brettaa ja saison-hiivaa. Kuullostaa aivan minun juomaltani, eikö?
Väärin. Toistaiseksi en ole juonut yhtään oikeasti hyvää jenkkihumaloitua olutta bretalla. Yleensä sitrusmaiset aromit jäävät täysin tämän villihiivan aromien alle, jolloin en voi miettiä, kuin "Awww..What a waste". Pahin esimerkki oli mielestäni Edissä juotu All-Brett Citra IPA.
Toisaalta taas konsepti on ajatustasolla todella viehättävä. Ja jälleen viime vkl juodut Mikkellerin hiivasarjan Saison ja Brettanomyces Lambicus eivät aivan kolahtaneet. Suurella kiinnostuksella käymme siis tähän StaPan tuotteeseen.

Ulkoisesti kaunis meripihkan värinen oranssiin taittuva olut paksulla ja kestävällä vaahdolla.
 Tuoksussa Saisonista tuttua mausteista pippurisuutta ja maanläheisyyttä. Aavistus raikasta kukkaketoa. Ilmeisesti bretta tuo tähän happamahkoa tuoksua. Jenkkihumala jää alle kevyellä greippisellä otteellaan. Taustalla hieman mäntysuopaa, vihannesta ja alkoholia.
Keskiraikas, monipuolinen tuoksu. Sama vika tosin tässäkin, kuin muissa ämericänhöps feat. bretta viritelmissä; tavallaan tykkää ja silti ajattelee koko ajan onko tämä enemmän kuin osiensa summa, vai vähemmän?
 Maku alkaa piristävästi raikkaan sitrusmaisen greippisellä otteella ja tuo selvästi tätä hetkellisesti lähemmäs jotakin APA/IPA maailmaa. Hiivat saavat kuitenkin heti yliotteen ja paukuttavat tauluun hedelmäestereitä, mausteita ja happamuutta. Jälkimaussa havuisaa humalaisuutta, joka yhtyy kielenpäällä häivähtävään karamellisuuteen kadoten katkeron keveään puraisuun.
Makupuoli on paljon paremmin kohdallaan, kuin tuoksu joka on hieman irrallaan.
Suutuntumaltaan olut pyörii keskitäyteläisen ja kohtalaisentäyteläisen välimaastossa. Kuivahko olut sopivalla hiilihappoisuudella ja juotavuus on keskitasoa.
 Stadin puolella on selvästi ollut kunnianhimoa ja yritystä tätä keittoa kohtaan ja itse pidän tätä lähtökohtiin nähden varsin onnistuneena risteytyksenä. Olisi kiintoisa juoda tästä myös "mannermaisittain" humaloitu versio, sekä versio ilman brettaa. Tuoksun kun unohdan, niin maku on varsin kohdallaan, perverssisti kiinnostaisi ikäännyttää yhtä pulloa?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 38/50

PanoPäivänSatoa: Going (almost) Pro @ Mustiala

Panimolaitteistoa

Iltaa. Tässä luvattua tekstiä panimokurssilta.
Osallistuin Mustialan/HAMK:n järjestämälle "Oluen Valmistus" kurssille ja olen tässä yhdessä jos toisessa blogitekstissä luvannut koostetta viime viikon panoreissusta.
Kurssin lopputyöhön kuuluu harjoitusvierteen ja varsinaisen lopputyön valmistaminen. Lopputyön pääsi panemaan panimon "isoilla vehkeillä" jos tälle n. 200l erälle löytäisi ostajan. Meidän kurssiltamme käsittääkseni vain yksi(?) on valmistamassa ison satsin.
Harjoitusvierre työssä pääpaino on seurata olutmestari Puupposen työskentelyä, jotta lopputyöstä selviää yksin. No koska itse yövyin alueella, eikä kiirettä ollut, niin panimme kaksi erää "harjoittelutyötä". Harjoitustyökin oli tietysti panimon selkärankaa, eli Kuninkaankartanon Renkiä. Lassi näytti ensin miten heidän laitteistonsa toimii ja selosti työvaiheita, jotka omista kotipanimotaustoistani johtuen olivat hyvinkin tuttuja, vaikkakin isommassa mittakaavassa. Seuraavan erän Renkiä panin itse maestron seuratessa työskentelyäni kattiloiden ja kenkkuilevan pumpun kanssa.
Laitteisto on käsittääkseni kotimaisen Tankki oy:n valmistama 200l-250l laitteisto, joka on hyvin manuaalikäyttöinen, eli täydellinen meikäläisen tekniikkapäälle. Vähän liikkuvia/sähköisiä osia = Vähemmän hajoavia osia, vai?

Pumppu kytketty keittokattilaan, toinen pää whirlpooliin.

Laitteistoa

10h myöhemmin olikin kaksi erää keitelty, paikat siivottu ja meikäläinen tarvitsi raitista ilmaa.
Ihme kyllä, oma harjoituskeittoni meni kivuttomasti, joskin pumppu ei aluksi oikein halunnut vetää, mutta siitäkin selvittiin.
Loppuillan selailin muistiinpanoja ja laskin laitteiston vaikutusta lopulliseen reseptiin, jonka paneminen oli edessäni seuraavana aamuna.

 Reseptistä sitten voisinkin kertoa hieman. Pyydettiin tavallaan simppeliä olutta, humalaa sai olla ja pientä twistiä. Päädyin lopulta haasteeseen ja loin lopulta kokonaan uuden reseptin. Tämä on tietoinen riski, toki olisin voinut keitellä jo olemassa olevia oluitani, mutta...Tahtoo luoda uutta. Valinta päätyi jenkkityyliseen vehnään. Halusin käyttää muutamia suosikkihumaliani tähän, joten humalapolitiikka osui kombinaatioon: Magnum, Simcoe, Amarillo ja Citra. Ja jotta sitä pientä twistiä saadaan, niin kuivahumalointi pitäisi toteuttaa Amarilolla ja Citralla.
Hiivapuolesta huolehtii reilumpi määrä Kölsch hiivaa.

Mäskäten ja rollaten

Ja seuraavana aamuna olikin "suuri päivä". Myönnän olleeni hieman täpinöissäni marssiessani panimoon ja laskiessa kuumaa vettä siiviläamme/mäskikattilaan ja vetäessäni haalaria ylle.
Maltaat olivatkin jo valmiina. Veden lämpötila osui heti kohdalleen ja lisäsin hieman maitohappoa ja suoloja, koska paikan vesi yksinkertaisesti vaatii sitä.
Mäskiä sekoittaessani onnistuin tietysti tökkäämään litramitan kattilaan, mutta onneksi sain senkin kauhalla ongittua ylös.

Siivilöinti tässä panimossa etenee väliastian kautta, josta pumppu imee noin 25-30l kerrallaan.

Väliastiasta keittokattilaan

Pohtiva ilme, ph:n ja ominaispainon mittailua

Siivilöinnissä meni aavistuksen kauemmin, mitä odotin. Tämä saattaa toki johtua siitä, että kyseessä on vehnäolut. No keitto meinasi tietysti tulla kahdesti kattilasta ylitse, mutta tämä oli jo ennakkoon tiedossa. Tästä selvittiin ruiskuttamalla hieman kylmää vettä päälle.

 

Käymistankkia

Keittelin tunnin ja vartin ja pumppasin vierteen whirlpooliin, johon lisäsin aromihumalat. Vierteen asetuttua toviksi oli aika ruveta jäähdyttelemään ja samalla tuli kerättyä jäähdytysvettä talteen panimon pesuvedeksi. Lopulta käymistankki alkoi täyttyä, joskin levyjäähdytintä sai säätää jotta vierteen lämpötilan sai sopivaksi.
Olut tankissa ja hiivaa päälle, siivous ja näkemiin. 7,5h päivä täynnä ja odotukset kohdallaan.

Mallas pitää saada myös pois..

 Ylipäänsä yllättävän kivuton päivä. Odotin tuhansia ongelmia, mutta selvisin vain poltetulla rystysellä, pinnat ovat tosiaan kuumia.
Olut on nyt käymässä ja valmistuessaan n. viiden viikon kuluttua tämä työ, jonka tavoitteena on tietysti lyödä RateBeerin American Wheat kategoria..eiku..Olla varsin maukasta ja simppeliä juotavaa, sekä mitä todennäköisimmin ensimmäinen lähes "paljasjalkaisen" Kouvolalaisen panema kaupallinen olut "sataan vuoteen". Olut menee tietysti toiseen olohuoneeseeni, eli Kouvolan Old Tomiin myyntiin. Tästä onkin hyvä jatkaa, mutta mihin suuntaan? Aika näyttää ja toivottavasti tulevina vuosina tämä satsi ei jää kaupalliseksi joutsenlauluksi.

PS. Satsi on vielä nimeä vailla, ajatukset ja ideat otetaan vastaan. Parhaimmat omitaan törkeästi, ainakin ilman "copyraitteja".

Humalapornoa loppuun

Alkon pienpanimo oluet '13: Mikkeller Sort Gul

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Sort Gul, Black IPA, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 5,02€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,3%, Katkerot: 72ebu ja Väri: 152ebc Nippelitietoa: Kööpenhaminan "mustalaispanijat" ovat panneet tämän Black IPA:n De Proefin panimolla. Humalapuolelta on esiin nostettu: Columbus, Cascade ja Simcoe. Black IPA on India Pale Ale, jossa on mallaspohjassa tummia ja paahdettuja maltaita tuomassa väriä ja usein makuakin.

Jälleen äärettömän pitkän ja kiireisen viikon päätös. Allekirjoittaneella on yksinkertaisesti ollut aivan liikaa puuhaa niin oluen parissa, kuin ilmankin. Mustialan keittoreissulta on vielä raporttia tulossa ja pitäisi nämä pienpanimo oluetkin käsitellä. Tähän päälle ynnättynä muutama muu tapahtuma, duuni ja liian höveli luonne auttaa aivan liian monessa projektissa. Tänään kuitenkin Mikkelleria. 
Kuutta eri mallasta (liikaa?) ja kolmea humalaa on käytetty tässä panimon "musta ja keltainen" oluessa. Black IPA on kovin muodikas tyyli ja koska suurin osa harrastajista on muutenkin enempi vähempi humalahörhöjä, niin tämä varmasti osuu maaliin, vai osuuko? Odotukset ovat kohdillaan aina Mikkellerin tuotteita juodessa, etenkin kun pullon hinta on varsin suolainen. Tosin ruokakaupasta samalla hinnalla irtoaa hyvällä tuurilla jopa niinkin paljon, kuin puolisen litraa brittibitteriä.

 Ulkoisesti tämä olut on tietysti mustan ruskeaa. Lähes läpikuultamatonta olutta varsin hyvällä ja tukevalla vaahdolla. Pitsiä jää lasiin, eikä vaahto katoa hetkessä. Ulkonäkö kunnossa, voidaan arvioida muutakin.
Tuoksutellessa melko perinteistä IPA tavaraa. Kevyt trooppinen hedelmäisyys kutittaa nenää, greippiä  ja havut pyyhkivät loputkin pois. Hetken kuluttua paahteisuuden havaitsee selvästi. Hieman kahvia ja jopa savuisuutta ja suklaata. Rapsakka tuoksu, mutta varsin miellyttävässä tasapainossa tyyli huomioiden. 
Maku on vahvasti humalanpuolella. Pihkaisaa havumetsää, sitrushedelmiä ja greippiä. Paahteinen maltaisuus jää hieman alle, mutta hyvin hennon lakritsaisen sävyn voi maistaa ennen seuraavaa katkeran suloista humalan puraisua. Jälkimaku on pitkä ja monipuolinen. Paahde ja katkeruus lyövät miellyttävästi kättä ja suu kiittää jokaisesta huikasta.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, vaikkakin juotavuus on sangen passelia. Runko ei tunnu liian paksulta ja väitän kaurahiutaleiden hieman pehmentävän oluen jykevyyttä.
Mikkeller osoittaa edelleen hallitsevansa lähes jokaisen reilummin humaloidun tyylin. En väitä tämän oluen nousevan miksikään kulttisuosikiksi, mutta varsin suunmukaista juotavaa. Suositellaan jokaiselle hopheadille maistettavaksi.
  Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50      

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

Tipaton tammikuu muuttui mun kohdalla ensin vähä-alkoholiseksi, sitten kännittömäksi. Sekään ei toiminu, vaan siirryin siitä vatsahuuhteluun, jossa päätin et ei tästä kyllä tule darratontakaan kuukautta. Krapulapizzaton piti hetken, mutta sen jälkeen, kun tilaamassani kebsussa oli kolmatta kertaa pitkä musta karv..siis hius. Niin siirryin suosiolla äitien laittamaan einespizzaan. Lopult koko tammikuu oli ihan pilalla, joten päätin ottaa senkin edestä. Toissa viikol sisäinen Puskani sai tarpeeks ja join pelkkää vissyä ja kahvia. Se sai mun vatsan kiertämään itiksest rööperiin ja takas. Ja tässä sitä ollaan, päivänä ku vannon etten enää ikinä juo kahvia, tai mitään muutakaan sitä etäisesti muistuttavaa. Otan tästä mustasta bissestä huikan ja hissipoika nousee auttamatta vatsahappojen saattelemana kohti kattohuoneistoa. V..sti liian kahvinen ja niin katkeran kitkerää nestettä, että tarviin varmaan litran samariinia seuraavaks. Katellaan jos tää fiilis helpottaa, ni voin palata astialle keväämmäl.
 

Alkon pienpanimo oluet '13: Nokian Tuplakeisari

Oluen speksit:

Mikä: Nokian Tuplakeisari, Doppelbock, Suomi
Mistä: Alko
Hinta: n. 3,52€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, Katkerot: 16ebu ja Väri: 60ebc
Nippelitietoa: Entinen PUP nykyinen Nokian Panimo laittoi tarinan mukaan alunperin Bockia, joka kävi aiottua paremmin, joten siitä tulikin Doppelbockia. Humalina: Hallertau Magnum, Perle ja Spalter Select.


Terveisiä taas Mustialan suunnalta, pari tiukkaa panopäivää takana, mutta niistä myöhemmin. 
 Kuten varmaan muistatte. Alkolla oli viime vuonna juhlavuosi ja se otti nipun kotimaisia pienpanimo oluita valikoimiinsa. Tällekin vuodelle löytyi tukku pienpanimo oluita myyntiin ja tänään edessä on ensimmäinen. Koko lista löytyy vaikkapa tästä.
Luonnollisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että näitä oluita tulisi saada helpommin valikoimiin ja tällaiset kerta erät ovat ainoastaan pienen laastarin laittamista vuotavaan suoneen. No ollaan nyt sen verran positiivisa, että mennään asiaan.
Nokian panos tälle vuodelle ei toivottavasti ole pullossa pilalle mennyttä, kuten mennä vuonna. Tyyliä on haettu perinteisestä ja hyvin talveen sopivasta Doppelbockista ja tämä on pullon perusteella "Pirkanmaalainen Bock".

    Ulkoisesti kauniin punaruskea olut valuu lasiin. Vaahto kruunu tulee...ja menee samantien.
Tuoksussa on jotain hyvin nokialaista ja se lie hiivakannan ansiota, house flavor löytyy. Makeahkoa maltaisuutta, hieman mämmiä ja karamellia. Aivan hennosti hedelmäisyyttä ja alkoholia taustailevat tässä oluessa. Simppeli Doppelbockmainen tuoksu, veikkaisin olevan osin samaa reseptiikkaa kuin panimon Münchener?
Maultaan "Double O Keisari" on keskimakean maltainen. Kevyesti mämmiä ja kuivattua hedelmää, aavistus vihanneksisuutta ja lopussa keveä katkeron puraisu. 
Ei sinänsä hassumpi, ikäänkuin hieman kuivempi versio Paulaner Salvatorista. Ei yllä kuitenkaan Celebrator/Asam Bock tasolle. 
Suutuntuma pyörii kohtalaisen täyteläisen ja keskitäyteläisen harmaalla alueella. Juotavuus on passelia, hiilihapot matalalla.
Nokia polkaisee ensiyritykseksi varsin juotavan ja tasapainoisen Doppelin, joka ei harmi kyllä aivan iske sen miljoonan voltin lailla. Hyvää ruokajuomaa kuitenkin.
 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50