Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


tiistai 3. heinäkuuta 2018

Olutarvioissa: Vakka-Suomen NokkosPils



Lahen SOPP:n jäädessä tänä vuonna ikävästi välistä päätin ottaa hieman samalla fiiliksellä takaisin.
Perinteisestihän siellä on syöty letut, muikut, juotu kivisahdit, NokkosPilssit ja myöhästytty vikasta junasta.
Tänään päätin näistä klassikoista nauttia pullollisen erinomaiseksi todettua Vakka-Suomen NokkosPilsiä, joka on kyllä varsinainen kesän merkki.
 ”Kuu vehniksist kesään, Nokkospilssist ei päivääkää”. Eiks se sanonta näin menny? Levitin siis riippumattoni terdelle, täytin vesipiipun, korkkasin tuomisen ja aloitimme juomisen.

Tässäkin tuotteessa mielestäni huomioitavin seikka on päiväyksellä.
Meinaan, jos leima alkaa olemaan lopussa ovat nokkospuskan ihanan parahulttaiset aromit katoamassa johonkin olutjumalien päihtyneisiin suihin. Tuoreeltaan taas sitä pitäisi miltei tarjoilla suojahanskat käsissä.
Vahvuutta 5,2%, 30ebua lempeää katkeroa.
 Oon joskus miettiny, et täst sais siistin Sourin tehtyä?
Höpinät sikseen, keskitytään asiaan.


Ulkoisesti sameahkon kullankeltaista eliksiiriä kauniilla, pitsiä jättävällä vaahdolla.
Tuoksussa nokkosta. Saaz komppaa kivasti sen kanssa. Vihreää lehteä, ruohoa ja pehmeää maltaisuutta takana. Miltei yrttistä, muttei aivan.
Suussa nokkonen lyö ja tekee taikojaan. Vinkeää vihreyttä, ruohoa ja lisää nokkosia. Täähä on muute iha superfoodia. Lempeät, kukkaiset humalat. Katkero nipistää varsin tasapainoisesti.
Perästä kaikuen todella smoothin pehmeä suutuntuma saa suun aina vähän messingille. Kesä pullossa.
Ikävästi tämäkin pullo kohtaa loppunsa aivan liian nopeasti. NokkosPils tuo kesän puutarhaan, tai sitten se on riippumatto?
 Seuraavaksi varmaan letut, koska kivisahtia ei helkkari Porist saa. Sääli.
Hyvää Lahen SOPP:a. Etlariin on vissiin joku juttu eksymässä muutamin juomavinkein.




HLS: 7,5/10


3 kommenttia:

  1. Kävin juuri saunassa ja maistelin kyseisen oluen. Olipa positiivinen yllätys, rapeaa puraisua sekä ruohoisuutta, yrttisyyttä? Liekö se sitten se nokkonen mutta hyvää oli! Tulee kyllä ostettua toistamiseenkin.
    Saman panimon Suvi koivuolut on muuten myös maistelemisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä tästä kommentista ei meiliin tullut viestiä, joten pahoitteluni vastauksen hitaudesta.
      Suvista taisinkin tehdä jutun jokunen vuosi takaperin.
      Nokkonen on kyllä miusta aina ollut yksi VASP:n parhaista Savukatajan lisäksi.

      Poista
    2. Savukataja on upea olut. Syksyllä pimenevässä illassa kirjan kaverina itselläni löytyy tuopista savukataja uudestaan ja uudestaan. Hienoa osaamista VASP:ilta kun näin montaa herkkua tekevät meille oluen ystäville

      Poista