Sokkona siideriä, eli kolmesti Kuuraa

"Jaa katos, Kuuran siidereitä myynnissä oikein kolme kappaletta. Pitäisköhän testata?
 Eiku hei! juotankin nää sokkona vieraille."


Kuura on, teille jotka ette tunne, Fiskarsissa sijaitseva kotimainen siiderimö (ah tätä kieltä). Sen tuotteista eritoten Ice Cider upposi aikanaan kitusiini, kuin se kuuma veitsi voihin jättäen suun messingille ja mielen onnelliseksi. Kenties Fiskarsin veitsi?
Tällä kertaa pruuviin päätyvät "Finski, Normanni ja Baski". Kuten nimistä varmaankin päättelitte, ensiksi mainittu on kotimaista omenaa, seuraava kotimaista ja Normandialaista (Ranska) ja viimeinen sama, mutta Baskimaan omenoilla (Espanja).
Kolme aivan erityylistä siideriä, neljä aivan erityylistä juojaa.
Salanimiä ei tarvita, aion vain esittää tuotteista kirvonneet kommentit suttuisten ja hämyisten kuvien kera.



Aloitimme Finskistä:

- Onpas miedon makuinen.
- En tiiä mihin tätä vertaisin? En ainakaan Upcideriin. Happy Joe, muttei sekään.
- Ei maistu alkoholi, onko lightia?
- Mummolan Omenapuu, tää on just se.
- Vettä, hiilaria ja joku uittanut omppua seassa.

Raati ei pitänyt Finskiä kovin kaksisena, siitä ikäänkuin uupui maku: "vähän on kaikki hukassa tässä näin".


Tästä rohkaistuneena korkkasimme Normannin:

- Onko tallinen, oispa.
- Toivottavasti ei ole.
- Tämä on hyvää.
- Omenamehumainen
- Ei kovin raikas tämä.
- Jää suun takaosaan leijailemaan.
- Mehu, joka on jäänyt kellariin käymään.

Normanni upposi raatiin jo hieman paremmin keräten hillittyjä kiitoksia.

Ja viimeisenä Baskia:

- En tiedä mihin tätäkään vertaisin?
- Huh, tuoretta omenaa puraistuna.
- Onpas kuivaa tämä.
- Vähän mauton, sekoitiks sitä ensimmäistä sekaan?
- Matalat hiilihapot, tosi matalat, muttei huono.
- Näitä on kyllä todella paha verrata, mutta tämä on ihan okei.

Baski jakoi selvästi mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Raati jakoikin ykkössijan tämän vuoksi Normannille, josta itsekin pidin eniten tästä kolmikosta.
Tästäkin minivertailusta huomasi sen nyanssierojen ja maun intensiteettitasojen heilahtelut, joita siidereistäkin löytää. Pitäis siis juoda näitäkin useammin.

Sessio #8: Pubit ja muut olutravintolat: Szimpla Kert

Olutblogisessiot palaavat kesätauolta, kuin rekkakuskit Teneriffalta. Turistirihkaman ja tax-free alkoholin kera? Karusti vai korullisesti? Siinäpä dilemma. Millainen olutravintola miellyttää? Pitäisikö esitellä jo olemassa oleva, vai visioida täydellistä?

Oh boy.
Tämä voisi olla niitä juttuja, joissa mindflow rullaisi ja lujaa. Ajaen pikatietä, nauttien pulloa..no halvinta mitä vaan, liikkuvalla terassilla pelti kii. Vaihtaen vaihteita, kuin Steve McQueen Bullit:ssa. Päätyen lopulta baarijakkaralla sivuluisussa tilanteeseen, joissa te tarvitsisitte happoa, kuin Titanicin kansitarjoilija jäitä lasiinsa. Eli ymmärrettävään konsensukseen. Mikä olisi harvinaista ottaen huomioon viime päivien poliittiset arpapelit. Ei tässä artikelissa ei uhkailla, eikä äänestetä tyhjää, vaikka välillä vähän poissa ollaankin.

Vaikka osa minusta pitäisikin ajatuksesta pubista, josta saisi kahta hyvää pertsaolutta tolpasta, Urkkia ja ESB:tä. Sellaista jossa saisi tuorepaahdettua tilakahvia, leivonnaisia ja sellaisia leipiä, joiden täyte on takapihan bbq:ssa muhinnut vuorokauden ja rasvattu tasaisin väliajoin talon salaisella maustesekoituksella. Sellaisesta jossa sisällä asuisi yhteisö, jossa ei olisi karaokea, mutta ajoittainen pubivisa poikisi seksivälinebingojen lisäksi satunnaiskulkijoita tupaansa ilman nyrkkitappeluita.

Kuitenkin oikeasti alussa pohjustamani käsittämättön sekamelska kaikkea sisältäisi aivan absrudin, juoppohulluuskohtausta kärsivän sisustussuunnittelijan näkemyksen kappaleesta "raunioilta rakkautta". Sielä olisi terassia, vesipiippuja, baaritiskejä, tinkimätöntä asennetta, sopiva valikoima cocktaileja, päätön, jumittava soundtrack, säkkituoleja, riippumattoja ja vissii sitä bisseäkin. Takapihalla voisi olla foodtruckien muodostama tori. Iha kreisii douppii vai kuis?

Silti se salaisissa fantasioissa onanoimani hullu mestariteos on oikeasti olemassa.
Tämä kippola on Budapesti juutalaiskorttelissa sijaitseva rauniobaari, pyhiinvaelluskohde ja ainoa kippola, joka sai minun suuni jatkuvasti virnistämään kierosta onnesta, ilahtumaan siitä että en ole yksin maailmassa visioideni kera ja vissiin juopumaankin?
Hän on: Szimpla Kert

Kuvien kertoessa asioista sanojani enemmän tarjoilen pääasiassa avopuolisoni ottamia kuvia, sillä itse keskityin siihen olennaiseen. 

 Kyllä tältä se näyttää. Likipitäen täydellisen ihastuttava baari, pubi, kippola, what ever.
Täydellinen mesta chillaila, pötkötellä, nauttia kylmää, turista, tanssia, bilettää, unohtaa surut, murheet ja nauttia pari katkeraa, hapanta, tai makeaa ympäristössä, jonka detaljit saavat vain virnistämään.
I really enjoyed every last drop of the magic.

Reseptin Ääressä: Saison

Reseptin Ääressä etenee toiseen lukuunsa, jossa aiheena on Saison.

”Oispa Saisonii, eiku onhan mul”.

Mikä sitten tekee Saisonista hyvän tyylissään? Mitä pitäisi ottaa huomioon sitä valmistaessa?

Otetaanpa askel taaksepäin. Monissa oluttyyleissä on usein jokin benchmark, johon kaikkia muita verrataan. Niin tässäkin: Saison Dupont (Ja tavallaan toi Fantomekin). Jos asia käännetään niin päin, että kloonaaminen on turhaa ja muistetaan, että tyyli on ihastuttavan lavea, voidaan keskittyä olennaiseen. Hyvän oluen valmistamiseen. Se ei välttis ole Dupont, eikä tarviikaan.

Saisonista Saisonin tekee tietysti hiivakanta. Tähän on tusinoittain erilaisia kantoja, mutta itse rajaan ne kahteen varmasti toimivaan: Toinen on ns. ”Dupont strain” ja toinen on ”French Saison”.

Kyllä molemmat ovat nestehiivoja. Itse en pääse kuivahiivoilla lähellekään nestehiivojen tasoa samoilla resepteillä, joten olen tykästynyt käyttämään näitä.

Eikä siinä, olen juonut kuitenkin useita kuivahiivoillakin tehtyjä, varsin mallikaita luomuksiakin.

Asiaan.

Speksit: 

6%, 35ebu, alle 12ebc.

(Vettä voi käsitellä vähän, tai sitten ei. )

Mallaspohja:

Saison antaa aika kivuttomasti tilaa kaikelle, mutta itse lähden rakentamaan ihan peruspalikoista tätä:

80% Pils, tai Pale, mitä ny sattuu oleen.

15% Vehnää, maltaana, tai hiutaleena, mitä ny sattuu oleen.

5% Carapale/Cara+10/CaraPils/tms, miksei vaikka dextriinimallastakin?

Lähtökohtaisesti siis vaaleaa mallasta, ei tummia maltaita(karkkia, paahdettua, jne). Kaura ja ruiskin sopii tähän ihan kelvollisesti.

Mäskätään tunnin vaikkas 66c. Ulosmäskäys 78c.

Siivilöinti ja tunnin keitto.

Humalat:

Tässäkin on helkkaristi valinnanvaraa. Klassisesti eurohumalaa vaan, NZ-lajikkeet toimivat varsin nätisti ja osa jenkeistäkin. Pitää vaan ymmärtää, että kuiva, fenolinen ja mausteinen hiivakanta ei yleensä kolahda kaikkien lajikkeiden kanssa. Mitään tosi dänkkiä en tästä tekisi, eli CTZ, Chinook, Nugget, Summit, yms ei välttis pelitä.

Omat suosikkini tässä tyylissä ovat mainittujen Uuden-Seelannin lisäksi mm. Amarillo, Styrian, Azacca, Saaz, Mandarina Bavaria ja El Dorado. Saisoniin voi laittaa myös mausteitakin, kuten appelsiininkuorta, pippuria, neilikkaa, korianteria, jne. Tähän "pertsaversioon" ei kuitenkaan maustekaappia tyhjennetä.

60min 25ebu valitsemasi lajike, tähän käy myös kukkaroystävällinen Magnum.

0min 3-5g/l valitsemasi lajike.

Kuivahumalat: No, ihan oman maun mukaan. Voi näitä kevyesti kuivahumaloida vaikkapa kevyesti 2-3g/l.

Hiivakanta:

Wyen 3711 French Saison. Se on helppo, syö kaiken, antaa paljon anteeksi. Aiemmin mainitun, usein tuotenimellä Belgian Saison, kulkevan kannan kanssa saa olla käymisen ja osin reseptinkin suhteen vähän tarkempi.

Käymislämpötila:

Miltei mitä vain. Itse käytän usein n. +23-27c.

Karbonoin nämä kohtuullisesti, yleensä jotakin about 2,5-2,6vols.

Ylipäänsä Saison on siis kohtuullisen anteeksiantava, tai kaikkiruokainen oluttyyli. Saa senkin ryssittyä ja tietysti huipulla kaikkea verrataan aina Dupontiin, tai Fantomeen.

Jos kaipaat vielä yhtä Saison reseptiä lävitse, niin takavuosien Kan san Kaiun resepti julkaistiin taannoin #Avoinolut "spektaakelissa". Tsekkaa resepti tästä .

Vuosikymmenen rakkaustarina Rochefort 8

Sunnuntai ja kotisuomessa pitkästä aikaa.

Koska en varsinaisesti ollut tälläkään kerralla olutmatkalla unohdan sen aihepiirin tässä samalla.

Koko reissulla oli oikeastaan aivan toinen tarkoitus, tai minulla oli.

Pitkään suunnittelin ns. parisuhteeni viemistä seuraavalle tasolle ja matka antoi tälle paitsi romantikon kaipaamat puitteet, vähän jännitystä pienen laittomuuden kera, sekä sen yhden täydellisen ja kauniin hetken.

Koska vastaus kysymykseeni oli kyllä voikin tätä juhlia myös kotipuolessa hyv.. erinomaisen oluen ja piipullisen kera.

”Kyyppari, paas parasta kellarista”

” Sir, teillä olisi nyt erinomainen sauma maistella rinnakain erittäin kauniisti ikääntyneet Westyn 12 ja Rochefort 10”

”Kiitos, mutta olisiko mitään vähän kevyempää?”

”Meillä olisi myös täydessä iskussa olevaa Rochefort kasia”

”Mielioluttani, yksi sellainen.”

”Tässä yksilössä on päiväystä vielä vuoden 2020 alkuun”

”Et tiedäkään miten oivalta päiväys tuntuu”

”Kaadanko myös hiivat sekaan?”

”Kyllä kiitos, mikäli ne eivät ole yhtenä könttinä”

”Mitä haluaisitte piippuunne?”

”Ajattelin Al-Fakherin klassisen Double Applen tekevän tehtävänsä”

”Erinomaista, sen aniksiset ja lakritsaiset sävyt soveltuvat varmasti hyvin tämän kera”

Paneutumatta Rochefortin maineeseen, reseptiikkaan, tai mihinkään detaljitietoon (lukaise ne vaikkapa vanhasta R10 postauksesta) voidaan vain todeta tässä olevan yksi olutmaailman upeimmista klassikoista. Etenkin hieman ikää saanneena aromikkuus korostuu kauniisti ja tuoreiden pullojen lievä ”vihreä raakuus” katoaa ja muuttuu hämmentävän kompleksiseksi rakkaustarinaksi.

Ulkoisesti toki sameahkon mahonginpunertavaa, joka vaahtoaa varsin kauniisti.

Tuoksusta irtoaa makeaa siirappia, anista, rusinaa ja kuivattua hedelmää. Intensiivinen, mutta pehmeä. Ei irroittele aivan kympin lievästi suklaisia ja mausteisen alkoholisia sävyjä, vaan on herkempi, tasapainoisempi. Rommikakkua pomeranssilla ja tummalla toffeella.

 Maussa siirappia, portviiniä ja kuivaa hedelmäkakkua. Makeus, viipyilevä aniksisuus ja lievä sekamausteisuus leikittelevät kielellä. Shishan selkeä lakritsaisuus korostaa vaikutelmaa. En vieläkään ymmärrä miksi tätä kutsutaan omenaksi, vaikka maku on aina lähempänä lakua?

Suutuntuma on aivan omaa luokkaansa. Pelkkää pehmeää kermaa, ricottajuustoa ja hitunen lämmittävyyttä. Pelottavan juotava, jossa mikään ei töki, vaan houkuttelee tissuttelemaan.

Rochefort 8 on pelkkää rakkautta ensimmäisestä huikasta viimeiseen pisaraan asti. Olut, jonka isoin miinus on lasin nopea tyhjentyminen ja "Joko se loppui" fiilis. En tiedä voiko olut olla tämän kauniimpaa. Ainakaan ilman tynnyriä? 

Reseptin Ääressä: American Pale Ale

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella hieman reseptiikasta ja tarjota jotakin hyväksi havaittua teidänkin käyttöönne.
Sitten hiffasin, et "hei tässähän ois aineksia ihan omaan sarjaansa".
Joten tästä alkaa Reseptin Ääressä. Sellainen reseptiikka sarja, johon tarjoan vain oikeasti koeteltuja reseptejäni. Jätän luonnollisesti ulos kaiken sen mitä teen/näen/vaikutan nykyisen työnantajani parissa.
Mistäköhän sitä aloittaisi? No helkkari, mistäpä muustakaan olisi parempi aloittaa, kuin sellaisella, joka on joskus voittanut jotakin. Sellaisella, jota aina välillä pyydellään.
Tätä muistaakseni markkinoitiin APA:na, mutta minusta sen balanssi oli lähenteli Session IPA:n suuntaan. Nykyään voisi olla toisinkin?
Mennäänpä tarkemmin asiaan. Jätän veden säätämisen läpikäynnin välistä, mutta miusta pieni annos kalsiumsulfaattia ja kalsiumkloridia tekee vaan meikäläiselle pehmeälle vedelle vain hyvää näissä.

Aika usein näiden reseptien mallaspohjat nojaavat siihen mitä hyllyssä sattuu olemaan, joskus taas tilailen vartavasten haluamani raaka-aineita. Tässä keississä kyse oli ihan hyllyn tyhjennyksestä.
 Ajatuksena oli tehdä tarpeeksi runsas, muttei liian makea mallaspohja maitokauppavahvuiseen olueen.  

 Speksit:

Tavoiteltava ominaispaino ja määrä ennen käymistä: 1.047

Tavoiteltava jälkiuutepitoisuus ja nuoroluen määrä pullottaessa: 1.012

Tavoiteltava alkoholiprosentti: 4,6%

Tavoiteltava ebc ja ebu arvo: 18ebc, 45 ebu

Maltaat: 

pale 62%

munich 15%

vehnämallas 10%

cara-pale 6%

cara100 4%

melanoidi 3%

 Humalapuoli näyttää tätä nykyä ihan perushutulta. Toista oli silloin. Mosaicia ei oikeastaan näkynyt kotimaan kaupallisissa tuotteissa vielä tuolloin ja tarjonta oli muutenkin huomattavasti suppeampaa.

Humalat:

60min: 20ebu magnum

10min: 1g/l citra+1g/l mosaic+irish moss/protafloc, tms

0min: 1,5g/l citra+1,5g/l mosaic

wp: 2,5g/l citra+2g/l mosaic

kuivat 5pvää ennen astiointia: 2g/l citra+2g/l mosaic

Hiivapuolelta luotin vanhaan työhevoseen ja mikäpä siinä, niin tekevät monet muutkin.

Hiiva:
Safale S05

Loppuun parit vihjekuvat:

Joo kyl tää tais HBF:llä voittaa kultaakin "Amerikkaistyyliset Ale:t-sarjassa". Hyviä keittelyitä.