Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


torstai 6. syyskuuta 2018

Vuosikymmenen rakkaustarina Rochefort 8



Sunnuntai ja kotisuomessa pitkästä aikaa.
Koska en varsinaisesti ollut tälläkään kerralla olutmatkalla unohdan sen aihepiirin tässä samalla.
Koko reissulla oli oikeastaan aivan toinen tarkoitus, tai minulla oli.
Pitkään suunnittelin ns. parisuhteeni viemistä seuraavalle tasolle ja matka antoi tälle paitsi romantikon kaipaamat puitteet, vähän jännitystä pienen laittomuuden kera, sekä sen yhden täydellisen ja kauniin hetken.
Koska vastaus kysymykseeni oli kyllä voikin tätä juhlia myös kotipuolessa hyv.. erinomaisen oluen ja piipullisen kera.

”Kyyppari, paas parasta kellarista”
” Sir, teillä olisi nyt erinomainen sauma maistella rinnakain erittäin kauniisti ikääntyneet Westyn 12 ja Rochefort 10”
”Kiitos, mutta olisiko mitään vähän kevyempää?”
”Meillä olisi myös täydessä iskussa olevaa Rochefort kasia”
”Mielioluttani, yksi sellainen.”
”Tässä yksilössä on päiväystä vielä vuoden 2020 alkuun”
”Et tiedäkään miten oivalta päiväys tuntuu”
”Kaadanko myös hiivat sekaan?”
”Kyllä kiitos, mikäli ne eivät ole yhtenä könttinä”
”Mitä haluaisitte piippuunne?”
”Ajattelin Al-Fakherin klassisen Double Applen tekevän tehtävänsä”
”Erinomaista, sen aniksiset ja lakritsaiset sävyt soveltuvat varmasti hyvin tämän kera”

Paneutumatta Rochefortin maineeseen, reseptiikkaan, tai mihinkään detaljitietoon (lukaise ne vaikkapa vanhasta R10 postauksesta) voidaan vain todeta tässä olevan yksi olutmaailman upeimmista klassikoista. Etenkin hieman ikää saanneena aromikkuus korostuu kauniisti ja tuoreiden pullojen lievä ”vihreä raakuus” katoaa ja muuttuu hämmentävän kompleksiseksi rakkaustarinaksi.




Ulkoisesti toki sameahkon mahonginpunertavaa, joka vaahtoaa varsin kauniisti.
Tuoksusta irtoaa makeaa siirappia, anista, rusinaa ja kuivattua hedelmää. Intensiivinen, mutta pehmeä. Ei irroittele aivan kympin lievästi suklaisia ja mausteisen alkoholisia sävyjä, vaan on herkempi, tasapainoisempi. Rommikakkua pomeranssilla ja tummalla toffeella.
 Maussa siirappia, portviiniä ja kuivaa hedelmäkakkua. Makeus, viipyilevä aniksisuus ja lievä sekamausteisuus leikittelevät kielellä. Shishan selkeä lakritsaisuus korostaa vaikutelmaa. En vieläkään ymmärrä miksi tätä kutsutaan omenaksi, vaikka maku on aina lähempänä lakua?

Suutuntuma on aivan omaa luokkaansa. Pelkkää pehmeää kermaa, ricottajuustoa ja hitunen lämmittävyyttä. Pelottavan juotava, jossa mikään ei töki, vaan houkuttelee tissuttelemaan.
Rochefort 8 on pelkkää rakkautta ensimmäisestä huikasta viimeiseen pisaraan asti. Olut, jonka isoin miinus on lasin nopea tyhjentyminen ja "Joko se loppui" fiilis. En tiedä voiko olut olla tämän kauniimpaa. Ainakaan ilman tynnyriä? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti