Videoissa: De Molen - Hel & Verdoemenis 666

Youtube oli sitä mieltä, että itse arvio oli liikaa hänelle. Joten kahdessa osiossa.
Tänään lasissa paholaisen lukua, syntisen hyvää De Molenia.








Ja arvioon tästä:

Panimolaitteisto uudistuu

Kotiolutrintamalla tapahtuu tänä vuonna kummia.
Vuosia palvellut vanha igloocooler aka "kosmotun" poistuu palveluksesta ansioituneena veteraanina. Samalla koko laitteistoni päivttyy uuteen aikakauteen. Miksi? Syksyn keitoissa tuli havaittua, että kyseisen mäskäimen siivilä on kohta entinen. Se ei yksinkertaisesti halua vetää vierrettä, eikä oikein edes pelkkää vettäkään lävitseen. Hana alkaa myös olemaan elinkaarensa päässä ja kaipaisi vähintään uusia tiivisteitä (lue: se alkoi vuotamaan). Nämä eivät tietenkään olisi isoja investointeja. Kuitenkin viimeisessä keitossa hajosi myös uppovastukseni, joka oli viimeinen vierrepisara lasissani. Tämän myötä jouduin harmittavasti skippaamaan molemmat meneillään olevat kotiolutkilpailut, joten nyt pääsee muutkin loistamaan :D

Goodbye mate, You served me well

Samalla aloin miettimään ratkaisuja. Joko kunnostaisin vanhat luotettavat ja hyvin yksinkertaiset laitteeni, tai hankkisin uudet. Mietin pitkään erilaisia vaihtoehtoja, selasin verkkoa, imin tietoa pesusienen lailla. Yleisesti minua kiinnosti vain kunkin laitteiston huonot puolet, koska niitä ei koskaan mainosteta missään. Käännyin lopulta kokonaan uuden puolelle. Haavena saada keittopäivää aavistuksen helpommaksi ja vähemmän kikkailua vaativaksi ja eritoten saada laitteisto mahtumaan pieneen tilaan, koska siitä minulla on jatkuvaa puutetta. Myöskin isommat eräkoot mahdollistaisivat paremmin muutamia eteen tulevia projekteja ja keveä automatisointi tarkottaisi parempaa kontrollia ja toistoissa parempaa tasalaatuisuutta(ehkä).

Viimeiset lyönnit tälle antoi eräs toverini, lukija ja kotiolutharrastaja, jolla sattui ajattelemani laitteisto olemaan. Pikainen keskustelu ja eteen sattuneen verkkokaupan inventaarioale sai sormeni syyhyämään ja tekemään tilauksen. Nyt hän on täällä. Panimoni siirtyy GrainFather aikakaudelle ja huomaan hieman jo odottavani ensimmäistä kokeilukeittoa laitteella. Kyseessähän on siis Uudesta-Seelannista tuleva jokseenkin Braumeisteria muistuttava laite. Siinä on siis mäskäin, siivilä ja keittokattila tavallaan sisäkkäin. Laitteessa on 2kw ja 500w vastukset, sekä magneettipumppu vierteen kierrätykseen, että vastavirtajäähdytin. Kun saan vähän keittoja alle tulen raportoimaan tänne tarkemmin havainnoistani. Niistä asioista, joissa laite on hyvä ja mitä asioita siinä pitäisi tehdä toisin. Joten pidän teitä vielä tovin jännityksessä.
(Btw. Jos jollakin on käyttistä hyvälle mäskäimelle, niin huudelkaa. Kosmotun irtoaa asevelihintaan hyvään kotiin ja kaupan päälle tietysti sekalaista tilpehööriäkin. Noutajalle tarjoan oluet).

Ohjeet paremmat kuin Ikean hyllyissä ainakin

Mä ja Rochefortin 10

Rochefort 10. Sitä saa Alkosta, hinta on suolainen. Ei sen väliä. Rochefortin taustasta lainaan valtion puulaakin sivuja: ”Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimo sijaitsee lähellä Rochefortin kaupunkia Namurin provinssissa. Luostari on peräisin jo vuodelta 1230, jolloin se oli nunnaluostari. Vuonna 1464 se muuttui munkkiluostariksi ja oluenpano aloitettiin vuonna 1595. Vuosituotanto on nykyisin n. 35 000 hehtolitraa olutta. ”

R10 on siitä kiintoisa tuote, että vaikka sitä on pantu oikeastaan vasta viimeisen n. 60 vuoden ajan on kyseessä tuote joka niittää arvostusta mihin se ikinä meneekin. RB kertoo oluen löytyvän kevyesti Top50 listalta. Se on paljon lopulta hyvin yksinkertaiselle tuotteelle ilman kikkailua. Eräät sivustot kertovat sen reseptiikasta näin: ”Brewed with natural spring water from the local Tridaine spring, pale malt and Munich malt, unmalted grain (wheat), Hallertau and Styrian Golding hops, yeast, candy sugar and granulated sugar”.

Rochefortin ehdoton salaisuus on sen uniikki hiivakanta. Yleisesti voisin sanoa, että jos Yhdysvallat tunnetaan humalistaan, tunnetaan Belgia hiivoistaan.

Minun tarinani tämän oluen kanssa on pitkä. Join sitä ensimmäistä kertaa kenties 2008-2010 tienoilla, silloin se maksoi alle vitosen ja oli mielestäni todella kallis. Ja niin hekumallinen, herkullinen, monitahoinen, pehmeä, upea, hidas, pitkä, kaunis retki. Tämä olut, hyvää musiikkia ja suuria suunnitelmia. Se on tuote joka nostattaa mieltä filosofisiin sfääreihin, eikä vähiten sen lämmittävän 11,3% edestä. Muistan ensimmäisen kohtaamiseni tämän kanssa. Oli kaunis kevät päivä. Kävin Kouvolan keskustan vanhassa Anttilan Alkossa. Olin hänet ja nuoremman versionsa R8:n nähnyt usein hyllyllä. Sielä ylhäällä korkealla katselemassa kyykkykaljoja halveksuvasti ja ranskaksi kiroillen. Opiskelijalle hintalappu oli suuri, epäröinti vielä suurempi. Maine oli tiedossa, mutta mitä jos se olisi pettymys?

Tartuin pulloihin käsi vavisten ja maksoin molemmat kylmällä käteisellä, enkä millään visapikavippikortilla. Edellä mennyt denahtanut setämies tuijotti minua. Ne tuijottavat aina. Jorma Valdemarit menivät herran kangaskassiin ja lopulta hän totesi: ”Mitä v..a sie oikein juot, tuleeko tommosista ees rehelliseen humalaan”. Vastasin, että riippuu nopeudesta, sillä en tiennyt, enkä tuntenut Rochefortin petollisuutta.

Ennen kuin myöhemmin sinä iltana vannoessamme ikuisen rakkauden valoja ja tupakoiden sängyssä katsellen tähtitaivaan valaisemalle moottoritielle todeten sen olleen niin hyvää, että naapuritkin lähtivät savukkeelle.

Se oli rakkautta ensimmäisellä suullisella. R8&R10 my love. Tänään hän on täällä taas. Tänään hän on mennyt vanhaksi jo aikaa sitten vuonna 2014. Eli kellarin kätköistä ponnistaa tämä yksilö.

Korkkia avatessa tuttu suhahdus ja kypsän hedelmäinen tuoksu puskee esiin, ennen kuin lasiin valuessaan tuottaa reilusti kompleksisia estereitä ilmaan. Vaahtoaa kauniisti ja kestävästi.

Todella reilua tummaa hedelmää, luumua, kuivattuna ja ylikypsänä. Sekä sitä aniksista keveää lakritsaa.

Jännästi tänään mukana on hyvin hentoa herukanlehteä, todella tukevaa maltaisuutta ja hiven siirappista makeutta. Hentoja mausteisia viboja käy kielellä tanssimassa.

Ehkä hienoin ominaisuus on se mieletön ja järjenvastainen pehmeys, kuohkeus, kuin kermaa joisi. Smoothia, silkkistä öljyä valuu suuhuni. Täyteläistä.

Rochefort 10.. Kyllä sinä olet edelleen yksi parhaista. Järjettömän hieno kokemus, enemmän kuin pelkkä olut. Silti.. Olit mielestäni paremmin tasapainossa vähän tuoreempana. Kaikki eivät kuitenkaan nauti maturesta. Vaikka toiset ikääntyvät paremmin, kuin toiset.. Jossakin se saturaatiopiste silti aina kulkee.

Täydellisen IPA:n metsästys

Täydellinen IPA. Niin mitä se on?

Harri on pohtinut heittämääni haastetta jo hieman blogissaan.

Olen muutamaan hyvin lähellä tätä olevaan nautintoon törmännyt. En pidä yhtään siitä majoriteetista, jotka edustavat klassista karamellimallas ja pihka osastoa. Minulle täydellisyys..

Ei ne Ibut, vaan se aromi

Se on olut joka pitää juoda aivan tuoreena. Olut joka huutaa trooppista hedelmää, pehmeää, silkkisen kermaisaa suutuntumaa, öljyä, käpymäisyyttä ja aavistusta keksisen makeaa maltaisuutta. Ehkä täydellinen ipa on mikä vaan vaalea tyylinsä edustaja joka ajetaan kegistä randallin tai hopbackin lävitse? Itse olen muutaman kerran päässyt hyvin lähelle. Jostain syystä useimmat IPA:ni maistuvat täydelliseltä käymisastiassa mutteivat enään pullossa. Onko vika iässä, pullotuksessa, vai missä?? Tähän haluaisin ratkaisun? Muistan erään Apa eräni, Walking the Plankin, joka oli hyvin simppeli. Amarilloa ja Cascadea, silti todella hyvää mangomehua ja hedelmiä. Kertaakaan se ei onnistunut uudestaan. Olisiko syy humalassa sitten?

Vai humalan ja hiivan reaktioissa?

 

Kaupallisella tasolla parhaimpia muistoja ovat olleet mm. Kernellin Citra IPA, Oakhamin Green Devil Caskista, muutamat Mikkellerin IPA:t myös. Jollain tasolla klassikoista myös Nönnön IPA, Ska:n Hopus Moderandi ja vaikka Alesmithin, yliarvostettu, IPA. DIPA puolelta Portin Mongo ja Amagerin täydellinen Lubricated Ewok ja vaikka Mikkellerin Mosaic IIPA.

Silti korviini kaikuu yhä useammin IPA:t sellaisilta panimoilta, kuten Tree House, Alchemist, Tired Hands, Trillium, Hill Farmstead, jne.

Kuvausten perusteella tässä ollaan äärettömän lähellä sitä mitä minä haluan IPA:ltani.

Eli ylipäätään mistä pitäisi lähteä?

Mallaspohja voisi olla jotain todella simppeliä, oikeastaan nykyisestä voisin poistaa keksimaltaan, koska en havainnut sen tuovan mitään ja ottaa tilalle vähän Münichiä? Ehkä nostaa kauran osuutta hieman myös.

 Tai sitten vain perusmallasta ja kauraa. Nokkelimmat ehkä huomaavat, että kaurahiutale on minulle sellainen talon vilja? Käytän sitä mieluusti monessa, koska se tuo moneen kaivattua suutuntumaa. Jos runkoa kaipaa, niin ohrahiutale on mielestäni vielä parempi, mutta öljyisyys jää.

Pellettiä pelletin perään

Humalointi.. Korkeintaan kolme humalaa. Yhtä katkeroon, loput aromiin. Katkeroon mitä sattuu pakastimessa olemaan, toden. Akselilta Magnum, CTZ, Warrior. Aromiin.. Mietin vielä väliltä Cascade-Citra-Mosaic. Näistä Mosaic on ehdoton suosikkini, voisin juoda, syödä, nukkua sen vieressä, hyväillä sitä ja vannoa rakkauttani sille. Se on muuten minun, joten ostakaapa jatkossa niitä minulle vieraita juttuja vaikka Belmaa, tai El Doradoa, mutta jättäkää ne tuoreet Mosaicit minulle, jookos :D
Uusia lajikkeita tulee onneksi kokoajan. Azaccaa, Equinoxia ja muita kiinnostavia. Nyt tekisin niin, että löisin aivan järjettömän määrän keiton loppuun ja hopstandiin, unohtane kaikki lisäykset siinä välissä. Humaloisin pääkäymisen lopussa/aikana ja juuri ennen pullotusta. Jos ehtisin, niin hankkisin sodastreamiini lisää kaasua ja huuhtaisin sillä vielä kaiken, koska se tuntui kertaalleen toimivan hyvin. Jos minulla olisi kegejä, niin todennäköisesti humaloisin sinnekin pussissa tosin.

Tällä kombolla tuli hauska "Pink Grapefruit" makukokemus.

Hiivakanta taas.. Mitä olen ihmisten kokemuksia lueskellut niin kuulen outoja juttuja kahdesta kannasta. Molemmat ovat minulle tavallaan tuttuja. Toinen on Alchemistin talon hiivakanta, joka tunnetaan myös nimellä ”Conan”. Toinen taas on melko yllättävä, mutta myös tuttu. Wyen London Ale III. Olen kertaalleen sillä juodun Brownin, vai porterin juonut ja siinä oli todella hyviä makuja.. Mutta IPA:an.. Todella kiintoisa ajatus. 

Laitteissakin on eronsa

Jos olisi sellainen 100l systeemi, voisi tehdä jokusen jaetun batchin ja hiivata usealla kannalla, haluaisin nähdä rinnakkain tällä tavoin edellisten kantojen lisäksi klassikot: Wyen1056/wlp001/Safale S05 ja Wye1098/Wlp007/Safale S04. Pervolla tavalla aina voi käyttää myös belgihiivaa, joista eräs Belgian Ardennes voisi olla ihan kiintoisa myös, mutta se ei olisi ehkä ihan sitä mitä tässä haetaan (siis Chouffen hiivakanta), tämä sillä periaatteella että viime kesän WIPA oli varsin onnistunut Hoegaardenin hiivakannalla. Ja viimeisen hiivakokeiluun ottaisin piruuttaan Wlp300/Wye3068:n eli.. Weihenstephan Hefen, voisi olla antoisa testata mitä tapahtuu.

Mitä muuta.. Mäskäys, kenties ihan vain tunti 66-68c välillä, veden käsittelen tietysti kipsillä ja kalsiumkloridilla, että säädän maitohapolla ph:n sinne 5.2-5.3 tietämille.

Aaah.. Odotan tästä vähintään sellaista onnistumista, jossa voisin päästä lähelle niin ideaalia, kuin se olisi näillä "rojuilla" mahdollista.

 Hauskaa olisi tehdä onnistuneesta kokeilusta diili muutamien panimoiden kanssa jolloin laitteiston erot tulisivat vielä paremmin esiin. Tämä kun on nähty mielestäni toistaiseksi parhaiten Stapan/Olvin yhteistyössä, joka on mielestäni ollut todella antoisaa (ja helkkarin maistuvaa pellettimäistä settiä tuoreeltaan)

Kiinnostuneet voivat sitten joskus ilmoittautua minulle, tai Harrille?

Isosta pussista hyvää Yakima Valleysta

Kouvolan kurjat kuppilat

Saan ajoittain uteluita etenkin kavereiltani vanhan kotikuntani kaljoittelupaikoista ja preferensseistäni. Mittavan pohjatyön, tuopin kallistelujen ja lukemattomien sumuisten, kosteiden ja hauskojen iltojen perästä päätin kasata kaiken yhdeksi listaksi. Osin tämä lista palvelkoot kaverini kanssa työn alla olevaa lautapeli-projektia (lue: ikuisuusprojektia). Tätä listaa on ja tekstiä on väännetty nyt.. Hyvin pitkään ja viimein se on valmis.

En ole kotona asunut kohta viiteen vuoteen ja paljon on asioita muuttunut. Osa parempaan, osa huonompaan suuntaan ja aion olla nyt avoin, suora, sarkastinen, julma k..sipää ja kaikkea muuta. Eli mihin mennä Kouvolassa oluelle? Mitä odottaa miltäkin juomareiältä? Mihin baariin et pääse edes selvin päin sisään ja missä sattuu aina jotakin outoa? Kurjat Kuppilat tyyliin en aio säästellä, koska positiivisella palautteellahan ei tee mitään.. Ainakaan Kouvolassa :D Teksti on pelkkää sarkastista kuittailua rakkaille ravintoloille, mutta rivien välissä on kyllä totuuttakin.

Toim. Huom. Artikkeli käsittelee vain Kouvolan, siis sen vanhan kaupungin kuppiloita. Ja rajauksena keskustan alueelta. Vaikka maakuntamatkailu onkin avartavaa, niin näitä voidaan joskus täytellä lisää, jos löydän tarpeeksi huonon syyn vierailla kaukomailla Kaipiaisissa. Epäilen että löysin sen juuri:D Lähiöbaareista voisin tehdä joskus oman juttusarjan, jos kaikkiin uskaltautuisi selvin päin sisälle.

Lähdetäänpä liikenteeseen ytimestä, eli rautatieasemalta.

Ravintola Kaisa, Hallituskatu 3

Kaisa, jonka kaikki kartsanuoret ja vanhemmat muistavat Monttuna on se assan, siis rautatieaseman alakerran kuppila. Täällä asuvat kaikki cityn bilispro:t. Paikasta löytyy myös oma biljardiseura punainen kuula, eli siis Red Ball. Kuten sanottua. Mene sinne pelaamaan ja kuuntelemaan vit..lua niin näiltä prospelaajilta ja joskus henkilökunnaltakin. Välillä se on ihan piristävää sarkasmia, välillä ei. Asioin itse tässä reiässä äärettömän harvoin, joten joudun lähettämään jonkun kirjeenvaihtaja selviytymään täältä ulos.

Suurehko 175 paikkainen ravintola, pari screeniä lähinnä ihqsuomileijonatpelaajääkkistä varten. Asiakas pc:ltä pystyi ennen tarkistamaan ravivihjeet ja imailtua työvuoron aikaista taukolimpparia. Yleensä varsin rauhallinen tunnelma, vaikka onkin hivenen nuhjuinen interiööriltään. Eli sopiva minulle, pitäisi varmaan käydä useamminkin, bongaamassa assan ohikulkijoita ja puhaltelemassa nollia alokkaille.

Kenelle: Punaisen Kuulan kausikorttilaisille ja "yhdet ennen junaa".

Bar Cafe Columbia, Hallituskatu 3

Columbia on se ison kioskin näköinen rakennus assan edessä. Nimensä mukaisesti täältä saa kahviakin ja pikkusuolaista pullan lisäksi, mutta ei tämä mikään konditoria kuitenkaan ole. Hanassa perusbulkkia, kaapissa sitä kivaa mitä kivaa Hartwallilta löytyy, eli 1836 is your choice. Edessä on iso ja yleensä helteinen terassi, josta voi bongata busseja ja autoja. Ihmisten kyttäilyyn on sitten toiset ravintolat. Palvelusta en uskalla sanoa mitään, se on sellaista peruskouvolalaista ystävällisyyttä ilman lämpöä. Sisätilat ovat pienehköt ja muistuttavat paitsi kioskia, myös geneeristä kahvilaa.

Kenelle: Yhdet ennen bussia ja aamupäivällä terassille-ihmiset.

Wanha Mestari, Kouvolankatu 11

Mestari, eli messu sijaitsee hotelli Cumuluksen vieressä. Ketjumestan Kouvolalainen jatkumo on keveästi sisustettu vanhoilla rautatieaiheisilla tavaroilla, joita voi bongata jos toi kiikarit mukanaan. Muuten Mestari on pitkä, paikoin kapea ja ahdas pubityylinen ratkaisu. Joskus paikasta sai kaupungin huonoimman Guinnessin, tiedä saako enään. Juomapuoli on, tai oli ainakin olematonta, mutta paikka kompensoi tieto/musavisoilla ja bingoillaan. Ruoka on paikasta testaamatta, mutta ulkonäöllisesti samaa geneeristä kanakoriaperunoillajatikkuvihanneksilla kuin muuallakin.

Asiakaskunta on vaihtelevaa, mutta vahvasti vanhempaa, kuin muualla. Täällä voi ajoittain myös ottaa ja hävitä rahansa maailman helpoimmassa uhkapelissä, eli black jackissa, tai katsoa miten herkkämieliset vittuilevat sedät ottavat itseensä kun antaa takaisin. Ylipäänsä ehkä kaupungin kouvolalaisin kuppila ilmeettömyydellään ja vähän geneerisellä mitäänsanomattomuudellaan.

Kenelle: Hotellin asiakkaille ja teille jotka haluatte kurkistaa geneeriseen ja valmiiksi pureskeltuun maailmaan, jossa ruokailu abc:llä olisi kesän kohokohta.

Ravintola Popsis, Oikokatu 2

Popsis, siis poppari on myynnissä (winkwink). Popsis on kaupungin vanhimpia kuppiloita ja se näkyy myös asiakaskunnassa. Tunnetaan kaupungin toisena karaokehelvettinä, jossa mammat ja papat vetävät kilpaa Popedaa. Sisustuksen puolesta menneet vuosikymmenet näkyvät täälläkin hienosti ja paikkaa voitaisiinkin markkinoida kuppilana jossa aika pysähtyi 80/90-luvun taitteessa. Erityismaininnan saa paikan muoviset pöytäliinat. Popparista saa myös lounasta, jota en ole koskaan evästänyt täällä karaokefobiani takia. Hanassa muistaakseni Karjalaa, eli tämäkin paikka on Hartwallin.

Kenelle:  Yli 40-vuotiaille, jotka harkitsevat tiukasti tämän, Mutterin ja Speden väliltä. Karaokeväelle, jotka miettivät vain tämän ja Mutterin väliltä.

Irish Pub Old Tom, Käsityöläiskatu 4.

Old Tom, kaverien kesken Tomppa, tai vaan tomtom on puiston laidalla oleva Irkku Pubi, joka aikanaan tunnettiin varsin hyvästä tunnelmastaan, nykyään KooKoon fani-illoista ja tuhansista screeneistään. Pienehkö, mutta maukkaasti sisustettu ravintola, josta voi vieras bongata niitä detaljeja lattiasta kattoon. En suosittele makaamista kuitenkaan, koska viikonloppuillat ovat toivottoman ahtaita. Kesäisin viereinen terassi, eli terde on kaupungin parhaimpia vehreällä olemuksellaan ja ajoittaisella Weihenstephan hanallaan. Olutpiireissä edelleen kaupungin ykkönen. Miksi? Koska kukaan muu ei ole kirinyt paikan alamäessä.

Kyllä on ihan myönnettävä ettei valikoima tunnu kauheasti vaihtuvan, tai pitäisikö sanoa, että jos joskus uutuudet olivat oikeasti uutuuksia, kuten: Goose Islandin Bourbon Countya, Nönnön Dragonwortia, De Molenia, Siperiaa, Art Tom Alesta nyt puhumattakaan (joo oli pakko) ja muuta hifimpää. Nyt Foundersin All-Dayn tasoisia ihan kivoja, mutta näitä on joka paikassa uutuuksia. Sanoinko jo Fuller's? Viskihyllystä en ota tolkkua, aina olen päihtynyt kun olen siihen kajonnut. Voisin myös todeta asiantuntemuksen olevan vähissä käsissä tänä päivänä, mikä on valitettavaa paikalle joka on kuitenkin itselleni tärkeä ja jonka pitäisi olla olutkulttuurin tyyssija keskellä harmautta.

Ruokalista sentään on uusittu, eli pientä snacksia saa edelleen, uutta en ole kokeillut. Torstaisin pubivisaa, jos olen kaupungissa tervetuloa ottamaan takkiin. Viikonloppuisin paikka täyttyy hassuista oranssimustista faneista, joiden huumorintaju ei kestä pelaajakysymystä: "Jos olisit nallekarkki, minkä värinen nallekarkki olisit".

Paikassa on piano, mutta liian harvoin sille löytyy soittajaa. Hintataso on taattua S-mafiaa, eli lompakkosi kevenee vauhdilla, onneksi liitutaulun hinnoista ei tungoksessa saa selvää ja silmät voi laittaa kiinni visakorttia vinguttaessa.

Kenelle: Humalaiset pikkukihot vihreällä kortilla, jotka luulevat ostavansa laatua, koska se on kallista. Muille alkuillan aloitteluun tai oikeasti iltapäivän afterworkiin.

Bar Q, Salpausselänkatu 25

Bar Q sijaitsee ns. Bermudan kolmiossa. Tässä tilassa on viimeisen 10v aikana toiminut lukematon läjä baareja, joita kuuluu tavan mukaan koittaa muistella aina käydessä. Virtanen in memoriam. Q:ssa ei bissellä hifistellä, mutta jotain Newcastlea saa suoraan pullosta käsiin, jos hanabulkki ei kelpaa, eikä mieli tee sateenkaarijuomia tähtisädetikuilla. Yläkerrasta löytyy muutama parhaat päivänsä nähnyt bilispöytä ja kaupungin ehkä toiseksi huonoimmat saniteettitilat katin jälkeen.

Alakerrassa oli ainakin ennen tanssilattia, joka tuli tunnetuksi todella tahmaisesta pinnastaan ja tuhansista lasinsiruistaan. Joskus alakerta oli teemoitettu tyylikkäästi 70-luvun henkeen, mutta mikään tyylikäs juttuhan ei Kouvolassa kestä, vaan kaikkien on oltava samasta puusta veistettyjä pärjätäkseen. Kaupungin ravintolaelämää voisi kuvailla Kouvolalainen tapa yrittää: "Kaikille kaikkea, muttei kenellekään oikeasti mitään".

Q on usein kovin tyhjä ja rauhallinen atmosfääriltään, mutta viikonloppuisin paikan täyttää se osuus nuorisosta jotka ovat joko kokeilunhaluisia, tai "liian vanhoja niinq Rilloon". Palvelu on pääsääntöisesti ihan mukiinmenevää, mutta ruuhka-aikana et halua asioida täällä.. Trust me, been there, done that and still waiting for my t-shirt.

Kenelle: Kaikille, muttei kenellekään. Teille jotka luulette sen poikkeavan kaupungin muista yökerhoista alakerran osalta.

Pub 23, Kouvolankatu 23

Yhden pikavisiitin osalta numerobaari, eli kakskolmonen on keskustan laidalla sijaitsevan Turistihovi mot..hotellin kuppila. Tavallaan henkii hentoa "esson baari" tunnelmaa jos kalusteet olisivat oranssia muovituolia, eikä puuta ja hanoista irtoaisi Lahden A:ta.

Kenelle: Niille joille Turistihovi tuntuu oikealta hotellilta.

House of Rock, Kouvolankatu 28

House of Rock, eli Rokki, eli HoRo. Muuttamassa mystiseen paikkaan, joka on salaisuus, mutta jonka kaikki tietävät silti (edit. julkistettiin juuri, eli entisen Onnelan ja "mitä näitä muita samanlaisia seduloita siinä olikaan" paikalle Cumuluksen taloon). Horo on Kouvolan rokkiväen koti, eli jos nahka on asusi muutenkin kuin eroottisessa Madonna mielessä löydät täältä kotisi. Tiskillä joko yrmeää, tai vähemmän yrmeää väkeä riippuen miten hyvin tunnet henkilökunnan. Rokissa on keikkoja, niissä jokin neverhööd bändi vetää puolikkaalle salille asenteella jotakin josta et saa selvää. Samalla paikallisten fanityttöjen sydänten pamppaillessa pitkätukille, koska onhan kitaraa vinguttava partasuu aina jumala.

Juomalistalta löydät kivan 1836-sarjan lahtelaisen, tai todella jännän tumman tsekkiläisen. Uuden paikan interiööristä ja muusta ei uskalla luvata, mutta en usko konseptin muuttuvan suuntaan enkä toiseen. Se pelaa, kuten tukkahevi 80-luvulla.

Kenelle: Partasuiset Jack Danielsilta tuoksuvat wannabe rock starat seudun tuhansista kellaribändeistä.

Amarillo, Kauppalankatu 13

Amarillo tuo ääsväen texmexiltä tuoksuva teinihelvetti tunnetaan täälläkin vain rillona.

Iltaisin tästä keskitason ruokalasta kuoriutuu baari ja yökerho "naitti". Täydellinen kaikille alle 20-vuotiaille joiden elämään nyt kuuluvat sekoilut, oksentelut vessaan ja niiden neonväristen sokerijuomien läikyttäminen lattioille. Musiikista en v..u sano mitään, se on niin kamalaa, että absoluuttinen sävelkorvani särkyisi, kuten Karjala-tuopit baarin lattialle. Se on myös niin kovalla, että vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen tapahtuu vain viittomakielellä, tai aktiivikuulosuojainten avulla. Kuitenkin ravintolan terassi muistetaan vielä edeltäjänsä Illusionin ajoista hikisenä, aurinkoisena ja suurena, mutta yöaikaan valitettavan rähinäalttiina. Yöaikaan palvelu on kankeaa, koska henkilökunta ei kuule ja sinä et puhu kuin Norjaa posliinipuhelimella.

Sisustusteknisesti paikassa ei ole mitään mieleen jäävää, koska yleensä tänne eksyessä ei ole ollut kovin vastaanottavassa tilassa tunteihin, mikä on itsesuojelun kannalta vain parempi.

Kenelle: Alle 20-kesäisille ja niille joilla on pervoja kytköksiä paikan tanssilattialle.

Holvi Bar&Cafe, Kauppalankatu 9

Holvi on kävelykadulla sijaitseva pikkuinen kuppila isomman, eli Amarillon vieressä. Holvi on oikeastaan sympaattinen, mutta kooltaan entisen Lahden Metron tasoinen kaksi pöytää ja tuoli. Sisältä vähän nuhjuisen oloinen, mutta asiakaskuntaan sopiva kansankuppilamainen.

Terassi on elävä ja ns. oikealla puolella katua, eli aurinko yltää tännekin joskus paistaessaan tornitalojen takaa kerran kesässä.

Kahvi on taattua Kesoilpaahtoa ja olut sitä perusbulkkia pienellä kaapilla josta jännin juttu taisi olla takavuosien Affligem Blond. Olen joskus nähnyt paikassa Stallhagenin kausihanan, mutta se taisi olla hetkenä kun kuvittelin Kouvolan nousevan suosta, eli uneksin, koska siihen en koskaan sen jälkeen törmännyt. Paikasta saa kuitenkin viiniä hanasta, mikä on uutta, ellei ole koskaan matkustanut punaisilla laivoilla ja syön..juonnut buffetissa marjamehua tanniinilla ja etanolilla.  

Palvelua on, mutta yhtä sarkastista setää kaipaan tiskin takaa. Kertovat myös, että paikasta saa myös pullaa ja niitä outoja italialaisia kahveja koneesta, mutta en ole kokeillut.

Kenelle: Niille jotka eivät osanneet valita mitään muutakaan kuppilaa omakseen. Kesäaikana myös niille, jotka nauttivat kahvinsa lomasta kytätä, kyykyttää ja arvioida ohikulkevia olioita.

Erotic Club Madonna, Huoltokatu 9

Ai täältä saa kaljaakin? Kyllä.. Huoltokadun pimeässä porttikongissa sijaitseva tissibaari on varsin rento jos pääset sisälle asti siis. Muistan paikassa olleen mukavat sohvat ja sopivasti rauhaa jauhaa potaskaa, vaikka vähän väliä joku mimmi onkin iholla tissit pystyssä kiehnäämässä rahan perässä. Joko kerjäten laiskasta esityksestään tippiä, tai tarjoten huonolla soomella lihaisia palveluitaan toisaalla.

Kenelle: "Kerran elämässä" tai jos et ole sisäistänyt joko nettipornon olemassa oloa, tai et pääse näin lähelle paljasta pintaa muuten.

Ravintola Lasihelmi, Keskikatu 6

"Lasihelmi.. Ei s..tana et oo tosissas". Lasari on tuo Hansan kylkeen jäävä kummallinen kapakka. Sillä tuntuu olevan outo maine kaupungin väellä ja osittain ansaittu. Outo kuvailee paikkaa parhaiten. En muista yhtään tylsää iltaa täällä, koska asiakaskunta on joko todella jurrissa, tai muuten vain outoa. Eli juuri minunlaistani? Sisätila hohtaa outoa sinertävänpunertavaa valoa, joten tunnelma on kuin istuisi kasvilampun alla pysyvästi. Hanoissa perusbulkkia, mutta kaapista olen onnistuneesti kotiuttanut suuhuni niin Lammin Pöllöä, kuin Brooklynin Eipa:kin. Ei mitään erikoista, mutta bulkin lisäksi myös joskus juotavaakin. Bingoa, pubivisaa ja jotain jami-iltoja Tuomari Nurmion tahtiin täällä pidetään silloin, kun asiakkaat pystyvät näihin keskittymään. Takavuosina panineja oli tarjolla, nykytilanteesta en ole ottanut selvää, koska en ole ollut niin selvä. Palvelu on ymmärrettävistä syistä kulmien alta kyräilevää ja jäykkää, mutta asiallista. Edessä olevaa kahta pöytää voi kai kutsua terassiksi, tai sitten ei?

Kenelle: Huuruisille ja omalaatuisille olioille, joita kävelykadun terdeiltä bongataan kilpaa.

Club Touba, Keskikatu 6

Tuuba on soitin, Touba on kaupunki Senegalissa ja myös entinen Riviera. Paikka on aution ostoskeskuksen sisäpuolella Lasihelmen yläpuolella. Eli silleen mauttomasti, kuten etelässäkin on tapana ollut näitä sijoittaa. Touba on jotakin yökerhon ja baarin sekoitusta etnomeiningillä. Eli sillä, että paikalle on haalittu muutama mauton kirpparilöytö ja seeprakuvioisia somisteita rottingin lisäksi. That's Africa for U in Kouvola. Täältä janoisen ei kannata tilata kuin lonkeroa, tai laittaa baariminnat kunnolla paineeseen ja pyytää niitä monenkirjavia värikkäitä drinksuja..pillillä.

Ennen muinoin Rivierassa oli myös karaoke, ei taida olla enään. Silloin oli mahdollista olla tiskillä ja kuulla toisella korvalla jonkun vetävän nuotin vierestä "Aikuista Naista" ja toisella jotakin jossa toistuu basson "boom", pari turhaa räppikuviota ja elektronista tinttatanttaa sielullisesti tyhjän voimalauseen kera. Nyt jäljellä on kaiketi vain tanssilattian tahmainen puoli. Koska nykyisessä paikassa olen asioinut vain kerran, enkä muista kuin v..ksen, niin en voi palvelusta sanoa mitään. Jäämme toimituksessa pohtimaan oliko tämä nyt hyvä vai huono asia.

Kenelle: Niille 20-vuotiaille jotka on "Niin vanhoi niinq johqin Rilloon c¨mon"

Bar Downtown, Kivimiehenkatu 6

Downtown, eli siis Katti meille ja Sippari teille. Torin laidalla sijaitseva opiskelijaväen ja joskus myös rokkiväen kansoittama kuppila. Täällä tapaat kaikki ne vanhat tutut joita et välitä tapaavasi. Se on viereisen Amk-opiskelijoiden ikiaikainen suosikki tuntemattomista syistä, mutta tutkimattomia ovat Kyamkin tiet muutenkin. Katista sai joskus kaupungin parhaat burgerit, nyt niitä samoja nauravianakkikoreja kuin muualtakin. Hanoissa Karhua, tuota ylvästä mmmiestenjuomaa, mutta oli siellä joskus, hetken, Koffin kausiletkukin. Kepeät mullat hänen muistolleen. Kaapista löytyi joskus jopa Hardcore IPA:a ja Schlenkerlaa, kepeät mullat heillekin.

Paikan terassi on kohtalaisen elävä ilta-aikaan, sisätilat lähinnä viikonloppuisin. Kellarissa pidettiin joskus hevikaraokea, jota olen kuullut monen kaihoavan takaisin. Nyt siellä esiintyy joskus joku, josta todennäköisesti et ole koskaan kuullut, eli horon pahin kilpailija tällä saralla. Paikan wc ansaitsee erityismaininnan kenties yhtenä kaupungin törkyisimmistä ränneistään, risoista ovistaan ja käsipyyhepaperista, jota oli joskus viime vuosituhannen puolella. Kenties paikalliset opiskelijat pihistävät tämän mennessään? En tiedä, sielä on kaikki rempallaan, haalariväki perseetolallaa.. Kuitenkin lettupäivät, visat ja kisat tuovat paikkaan kaivattua puhtia, vaikka onkin ollut alamäessä tämäkin vanhus since 2015.

Kenelle: Olet stereotyyppinen opiskelija, jolle Touba&Rillo akseli on liikaa, mutta et uskalla syvemmälle kaupunkiin nyt, etkä osaa myöhemminkään.

Ravintola Pyöreä Torppa, Kivimiehenkatu 2

Pyöreä Torppa, siis Mutteri johtuen ravintolan muodosta, on kaupungin vanhimpia ravintoloita. Se tunnetaan paitsi kuivasta lohileivästään, joka oli olemassa jo silloin Kekkoslovakian kultavuosina. Kyllä juuri sellainen eväs, jota kukaan ei halunnut syödä silloinkaan.

Mutteri tunnetaan myös pokeistaan, jotka eväävät sisäänpääsysi selvänä, jos näytät siltä ettet kuulu karaokekansaan ja et halua maksaa erikseen sisään ja erikseen narikkaa, vaikkei sinulla ole takkiakaan. Hanoissa lapparia, jopa A:ta, mikä luo ja kasvattaa paikan nostalgista arvoa, vaikkei kravattipakkoa sentään olekaan. En kuitenkaan suosittele huutelemaan vieraisiin pöytiin mitään. Tämän paikan synkkä salaisuus on karaoke. Karaokea aamusta iltaan, illasta aamuun. Vanhoja setiä, vanhoja tätejä, jotka ovat kovia pyytämään ja sanomaan. "Saanks mmä sanoo..". Tiskillä ihan näppärää palvelua, mutta jälleen muistikuvani ovat huuruiset, koska eihän tänne selvänä tulla, eikä edes pääse. Top trick: Tule paikalle vanhemman tädin kanssa jo valmiiksi. Ravintola on periaatteessa tilava, mutta myös ahdas ja hieman sekava.

Kenelle: Järjenvastainen pakkomielle laulaa, tai ikäsi on jo lähempänä sataa, kuin nollaa.

Ravintola Aula, Hovioikeudenkatu 2

Aula, eli Vaakuna, on hotelli Vaakunan "Baari, ravintola, terassi". Vaakunan kulta-aika jäi 90-luvulle ja entisen Nightclub Marilynin raunioilta nousi loungemainen? Aula. Tilaa on on niin paljon, että toisen asiakkaan löytäminen on jo ihan baaripeli sinällään. Sisustus on sellaista uudenkarheaa ja vähän sielutonta pubityylistä, mutta pehmeää laiskanlinnaa täynnä. Kuppilan parasta antia on kuitenkin juomavalikoima, sillä vaikka hanat ovatkin peruskauraa löytyy pullolistalta yleensä jo jotakin antoisaa. Myös siideripuolelta.

Terde on suuri patio, mutta sekään ei täyty kuin Vaakuna piknikin aikoihin kesällä. Paikka on yksinkertaisesti aina käydessäni lähes pystyyn kuollut, joten tunnelma on tiessään, vaikka kuinka terassilla soisikin tiukka Ibiza soundi. Kuuluu myös peljättyyn Escortti perheeseen, eli vihreällä muovilla olet kuningas ja maailman omistaja täälläkin.

Kenelle: Hotellin asiakkaille ja satunnaisille ohikulkijoille, jotka nauttivat yksityisyydestään ja halusta eskapismiin julkisissa tiloissa.

--------------

Vaan kaksi on joukosta poissa, Speden Saluunaa siellä ei näy. On Mulliganskin muissa karkeloissa, sillä minä en siellä käy. Kyllä kahden baarin aukko sivistyksessä vielä. Spede on eläkeläisten kansoittama kuppila aution Hansa keskuksen sisällä. Se oli menevä mesta aikaan kun keskuksen sijasta paikalla oli hansa kortteli ja ns. "tuhannen makkurin aukio" (karsinan terassia unohtamatta). Nyt sitä kansoittaa kaupungin eläkeläiset muistelemassa noita Kouvolan kultaisia vuosikymmeniä miettien miten hernekeittoa saisi vieläkin yöpalaksi baari-illan jälkeen.

Mulligans taas on Messun yläkerrassa oleva baari, joka tunnetaan puumista ja likaisista sedistään. Se on kaikkien kouvolatukkaisten yh-äitien iskupaikka ja henkinen kotiluola betonisavannin keskellä. Tästä syystä kaltaiseni komea, mutta hyväsydäminen ihminen olisi pelkkää riistaa tässä paikassa, enkä toisekseen pidä liian helpoista naisista.

Erityismaininta:

Ravintola Neville, Salpausselänkatu 27

Vaikka Neville on pääasiassa ruokaravintola, niin paikan juomakaappi ansaitsee oman mainintansa. Jouluolut aikaan pistäytymisen arvoinen vaihtoehto, mutta muuten voit valita kymmenistä brittibittereistä omasi. Ruokalista paikassa ei vaihdu, joten Kentuckyn kanaa voit tilata ilman Menua. Laskun saat kyllä siinä kohtaa, kun virittelet ulkotakkia päällesi, muussa yhteydessä voit nauttia pitkästä ja rauhallisesta illasta muovisten kaktusten keskellä.

Kenelle: Brittiolut faneille ja heille, jotka eivät pidä muutoksista.

-----------

Nyt mietin vain kuinka moni kuppilan pitäjä imaisee hemapa pussin nokkaansa tästä synkästä huumoripläjäyksestä ja estää minun sisäänpääsyni jatkossa :D Kyllä täältä uupuu samalla hyvää ruokaa ja itse pantua olutta tarjoileva, överiä viihdettä esittävä, erinomaista palvelua ja ylilyöntien harmaalla alueella kulkeva kansan kuppila. Loppukevennyksenä nostalgiaa teille:

Battle of IPA: Maistelu

Aika on tullut maistaa ja tuomita. Istua alas, laittaa letkeää soundia soimaan ja nauttia. Tänään Itärannikko kohtaa Länsirannikon. Minun IPA:ni kohtaa Harri "Hayke" Metsäjoen IPA:n kunniakkaassa kaksintaistelussa miekoin, pistoolein ja tykein.
Kisaoluiden maistosta voit lukea Harrin mielipiteen tästä,
Puolueettoman Arden arvion tästä. Reseptit, jotka olivat yllättävän samankaltaiset, Harrin ja omani.
Tämä todella vakavamielinen kamppailu päättyy viimein. Tässä ja nyt. Olutta lasiin pliis..





Ulkoisesti molemmat IPA:t ovat yllättävän samankaltaisia. Odotin Harrin IPA:n olevan kirkkaampi ja omani kenties vielä sameampi. Harrin versio vaahtoaa huomattavasti enemmän, mutta vaahdon kestävyydessä en havaitse eroa.
Tilanne on tasan.
Nuuhkiessa molempia erot ovat edelleen aivan hämmentävän pieniä. Länsirannikko on kenties aavistuksen makeampi tuoksultaan ja omani kuivempi. Kevyttä trooppista hedelmää on aistittavissa . Harrilla vähän karviaista, mikä johtunee runsaammasta Citran käytöstä. Molemmissa pihkaisuutta, josta en itse välitä ja vedän sen johtopäätöksen että IPA:n alamäki on alkanut. Kumpikaan ei yllä sellaiseen hekumaan mitä kaipaisin. Jostain syystä ainakin omat IPA:ni ovat oikeastaan parhaimmillaan aivan käymisen loppupäässä. Mietin johtuuko kaikki vain hapen minimoinnista ja olisiko kegitys oikea tapa tarjoilla nämä?

Maistetaanpa.. Maussa omani on kuivempi alussa, Harrin lopussa. Itärannikossa on sellainen jännä sivujuonne, mitä IPA oluissani yleensä aina, josta en pidä. Sellainen jälkimaussa tuleva keveä hmmm... en tiedä onko se hiivaisuutta, vai humalaa? Lännessä ollaan hillomaisen makeahkoja, mutta lopussa katkeruus iskee ja potkii omaani enemmän. Onneksi ei aivan sellaista karkeaa mäntysuopaisuutta vaan varsin mukavasti. Ihmettelen mihin omassani on kadonnut se liukas öljyisyys, jota vielä joulukuussa maistoin? Pullokohtaisia eroja, vai katoavaa kansanperinnettä?
Suutuntumaan mennessä voidaan todeta molempien olevan kohtalaisen täyteläisiä ja raikkaita. Hiilihappoa molemmissa makuuni juuri sopivasti, koska en pidä rankoista hapoista.
West Coast vs East Coast.. Pakko todeta samaa mitä muutkin. En voi ymmärtää miten lähellä nämä ovat toisiaan ja julistaa tasapeli. Harrin Ipa on kliinimpi, minun hieman vivahteikkaampi, mutta Harrin mallaspohja pelaa tässä hienommin, koska en löydä omastani enään kauran etuja. Miksattuna muuten varsin päheä, mutta sekään ei juuri poikkea näistä kahdesta.

Harri.. Minulla on haaste. Luodaan yhdessä resepti työnimellä "Suomen paras IPA". Koska minä uskon, että me pystytään siihen. Keitetään molemmat omilla laitteillamme ja maistellaan, koska.. Nää on ihan mielettömän hyviä molemmat. Tai vaan sellaisia kuin ccccp ja kumppanit. Jäävät siis kauas siitä terävimmästä kärjestä, mutta kotimaan tasolla varsin maukkaita.