Matkaraportti: Kymijoki Beer Festival'15

”Saapuu elokuun yö”

Elokuu on kuukausista se, jonka öistä pidän. Ne ovat kauniita, tunnelmallisia ja lämpimiä.Kenties jo vähän haikeitakin. Kesä alkaa valua ohitseni, silti vielä hetken se lämmittää, ennen lopullista pimeyttä ja ankeutta. Varma merkki elokuusta on myös kotoinen olutfestivaalimme Kymijoki Beer Festival. Paikalla oli luonnollisesti myös Tuopin Ääressä suuren avustajajoukkueen kera.

KBF on vakiinnuttanut paikkansa festivaalikartassa ja viime vuoden uudistusten jäljiltä päässyt lastentaudeistaan. Millaisesta festivaalista sitten olikaan kyse ja miten tämän vuotinen onnistui omasta puolestani?

KBF on Kymenlaaksossa vuosittain järjestettävä olutfestivaali/pienpanimotapahtuma Kouvolan Korialla.

Tälle vuodelle juomatarjonta oli lyönyt lisää vettä kiukaaseen. Panimoista mukana olivat:

Panimoyhtiö Hiisi

Vakka-Suomen Panimo

Bryggeri Helsinki

Maku Brewing

Malmgårdin Panimo

Näiden lisäksi mestoille olivat rantautuneet ja tiskinsä pystyttäneet Diamond Beverages, että Kaiku-Baari. Nyt mukaan oli otettu melko reilusti tuontitavaraa mm. Ruotsista ja Yhdysvalloista. Sellaisilta panimoilta kuin Founders, Mikkeller, Närke, BrewDog, Edge, unohtamatta paria kotoista Beer Huntersin ja Plevnan tuotetta näin muutamia mainitakseni.

Lisäksi ruokapuoli oli laajentunut, alue suurentunut ja ilmainen bussikuljetus palveli non-stoppina iltapäivästä iltaan asti. Näin..Faktat lueteltu mennäänpä asiaan ja korkataanpa yksi Kaiku kyytipojaksi.

Lauantainen aamu valkeni lämpimän kosteana. Astellessani kohti keskustaa muistelin hymyillen edellistä päivää. Perjantai oli kulunut mukavasti piknikillä ja puiston pientareita pitkin pyörien varsin mukavassa seurassa. Pieni kaupunki, pienet piirit, jne. Asiaan..

Kävin nauttimassa paikallisen olohuoneeni terassilla, tiedättehän sen yhden mestan puiston laidalta, yhden Titanicin Tuhon ennen lähtöä. Olihan minun valmistauduttava hyvällä nesteytyksellä illan maratooniin. Ilma huokui ukkosta ja mieli teki salamia:D Olin sopinut matkaavamme ensimmäisellä tilausbussilla, koska pitihän tämä ihme kokea. Havaitsin tuttuja naamoja bussiaseman terassilla ja pian joukkueemme oli valmiina kohti lopullista koitosta. Virnistelin mielessäni bussin ovien sulkeutuessa takanani. Point of No Return. Pian Liisa tipahtaisi ihmemaan teekutsuille ja minä voisin astella omassa maailmassani. Pian olikin tuttu kahvallinen tuoppi iskeytynyt käteeni ja lähdin suunnistamaan kohti ensimmäistä tiskiäni. Mielestäni oluen nauttiminen on nykyään lähes toissijaista näissä tapahtumissa. Keskityinkin enemmän tuttujen moikkaamiseen ja kuulumisten vaihtoon tiskien edessä, takana, pöytien alla ja päällä. Tutkani havaitsikin pian muun seurueen lähteneen tallaamattomille poluilleen. Koska tilanne oli tuttu en voinut kuin kohauttaa olkapäitäni ja jatkaa työntek..siis juomistani valitsemallani tiellä. Nappailla jälleen huonoja kuvia ja laukoa huonoja juttuja kuin margariinia Kattivaaraan tehtaalta. Nyt oikeastaan kiroilen, taas, sitä että jos joskus malttaisi ja kävisi ottamassa kuvia ihan ajan kanssa, eikä vain nappaisi paria suttuista höpökuvaa blogin täytteeksi näistä tapahtumista, mutta liian kiire..

Alue laajentui nurtsille

Näin paljon outoja ihmisiä, hymyileviä sellaisia. Alan kohta pitämään tästä tapahtumasta ilmapiirin takia enemmän kuin klassisesta ”Viimeinen juna Lahteen” seikkailuista.

Kaiku-Baarista löytyi paitsi darraisia ihmisiä, mutta myös hyvää Saisonia. Niin hyvää, että se loppui kesken jo päivällä.

Helsingin herrat olivat tuonneet Sahtiakin jostain Hämeen landelta mukanaan, kuulema päihdyttävää tavaraa.. Jatkoin esteisiin, siis ihmisiin törmäilyä menestyksekkäästi. Kiittäisin teitä kaikkia jos muistikuvani ylttäisivät näin pitkälle. Onneksi päivän virallisen osuuden sai alta pois heti kättelyssä, jottei tarvitsisi siitä kantaa tuskaa enään näin jälkeenpäin. Toverini pamautti päivän ikävimmän uutisen.. Dark Pennance oli ollut jo perjantaina kaupan. Pahus.. Huuhtelin pettymystäni alas hyvän Makuisen MaalaisTammisen kera. Tätä toveria seurasivat toinen tähdenlento, vai olisko tuo ollut ihan SuperNova. Parempi kuin edellinen kuitenkin. Välissä oli pakko tukeutua myös kiinteään eineeseen. Festarihintaista, mutta hyvää evästä oli tarjolla paljon, niin paljon että olisin voinut jonain toisena päivänä piehtaroida kaikessa siinä rasvassa, valkosipulissa, tykittää lihanesteitä suoneen ja nauttia euforiasta. Kaikenlaisia IPA alkuisia kirjainyhdistelmiä kaadoin janoiseen kurkkuuni, joista eräs kaurakeksinen oli varsin mainio. Tutustuin myös vuohen vuoteen, joka oli yhdistelmä savua ja hunajaa. Ei aivan yhtä pitkä ja vahva, kuin oma vuoteni, joten emme vaihtaneet numeroita. Join kivojen ruotsalaisten kera, mutta en aivan innostunut, kenties kielimuuri oli läsnä, vaikka vannon osanneeni siinä vaiheessa iltaa puhua mitä vain sammaltaen. Konttorirutto kävi leikkimässä suussani, pidin kovasti, vaikkei aivan ranskalaisiin juttuihin asti mentykään.

Lopulta, monien mukillisten, tuhansien kilistelyjen, nahkahousujen ja wunderbaumien jälkeen jonot kävivät pitkiksi ja askel laahusti kohti bussia. Alkoholilaskurin antamaa tulosta en viitsi mainita, sanottakoon, että riittävä.. Niin riittävä, että pitäydyin vetypohjaisissa tuotteissa loppuillan, jotta seuraavana päivänä maailma ei olisi yhtä kauhea, kuin edeltävänä viikonloppuna. Talonmiehen vapaapäivä, jne.

Mutta kyllä.. Hieno tapahtuma jälleen. Kehitystä tapahtuu vuosittain, joten ensivuodeksi ei varmaan osaa toivoa kuin paria tiskiä lisää, sekä lisää henkilökuntaa tiskeille. Ensi vuonna uudestaan, laskemme jo päiviä.

Kiitos ja Anteeksi.

”Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa... ”