Olutarvioissa: Dogfish Head 60 & 90 Minute IPA

Dogfish Headia tänään mukissa. Tämä elokuun loppupuoli alkaa näemmä olemaan jonkinmoista DFH aikaa, sillä olen lähes vuosi takaperin viimeksi blogannut saman panimon tuotteista. Jos silloin oli jotakin tummempaa, niin tänään on jotakin humalaisempaa. Lasiin marssivat peräjälkeen panimon lippulaiva 60 minute IPA, sekä tämän vahvempi veli, vai sisko 90 minute IPA. Olisin mielelläni ottanut myös 120 minute IPA:n mukaan settiin, mutta arvatkaapa vain mikä on jopa Yhdysvalloissa harvinaisen tuotteen saatavuus Euroopassa..

”Kyseinen panimo on niittänyt mainetta paitsi kohtalaisen näkyvänä "Craftbeer" sanansaattajana Yhdysvaltain "itärannikolla". Panimohan sijaitsee Delawaren osavaltiossa, on perustettu vuonna 1995 ja on tänä päivänä yksi suurimmista pienpanimoista USA:ssa (Itseasiassa sijalla 13). Panimo tunnetaan myös Brewmasters tv-sarjasta, joka pyöri kauden verran Discoverylla taannoin. Paitsi sarjasta, myös kirjasta Brewing Up A Business sai panimosta ja etenkin sen nokkamiehestä Sam Calagionesta varsin sydämellisen kuvan.”

Olen jo vuosia halunnut korkata nämä tuotteet. Monestakin syystä. Tietysti panimon maine ja vahva brändi vaikuttivat haluuni, mutta myös se hmmm... positiivinen, lämmin, kokeileva, vähän hullu fiilis, jonka panimosta saa vaikuttaa omaan haluuni juoda tuotteita. Lisäksi teknisesti on kiintoisa kokeilla jatkuvasti kattilassa humaloitu IPA. Kyllä jatkuvasti humaloitu. Avataanpa termiä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että jos tavanomaisesti humalat lisätään vaikkapa näin: Keiton alkuun määrä x katkeroon. Keiton lopussa voidaan lisätä muutamassakin otteessa humalaa aromia varten. Jatkuvasti humaloidussa taas humalaa lisätään pieniä määriä koko ajan. Tämän idea oli muistaakseni lähtenyt siitä, että panimon perustaja ja sen aikainen panija herra Calagione oli katsonut kokkiohjelmaa tv:stä, jossa paikallinen Välimäki ei kertonut Lidlin tuotteista, vaan siitä kuinka ruokaan sai paremmin kerroksia maustamalla sitä vähän väliä. Teknisesti tämähän on tietysti työläs vaihe ja tarvitsee joko automaatiota, tai tarpeeksi hullun keittäjän.. Tätä kirjoittaessa aloin miettiä miten toimisi jatkuvasti kuivahumaloitu olut? Veikeä ajatus.. Jos jollain olisi nyt tankkitilaa ja hop cannon, niin nykäiskääpä hihasta, ruvetaan suunnittelemaan..

Asiaan, en jaksa jorista nyt enempää, kun pullot lämpenevät kohta liikaa.

60 Minute IPA tippuu lasiin sameahkon oranssina jättäen hunnukseen keskiverrosti vaahtoa.

Tuoksu on oikeastaan hyvin miellyttävä. Tavallaan tasapaino on tyylikäs ja mikä parasta tavalla josta minä pidän. En pidä karamellisista mauista IPA tuotteissa, etenkään yhdistettynä havuiseen humalointiin, joten mikään klassinen west coast setti harvoin uppoaa. Tässä.. tässä on mukavasti appelsiinia, persikkaa, keveää sekahedelmäisyyttä, sitrusta, jota tukeva maltainen makeus, siis ei karamellinen, tasapainottaa ja tuo esille.

Maussa keksinen maltaisuus yhdistyy reippaaseen sitrushedelmäiseen poljentoon. Appelsiini vaihtuu greippisyyteen, hyvin hennosti pihkaisuutta mukana. Raikas yleisfiilis yltää makuunkin. Tasapaino on ennen muuta erinomaisesti kohdillaan.

Suutuntumaltaan jotakin keskitäyteläinen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastosta. Alkoholi, se 6% ei tunnu missään, 60 ebua potkii sopivasti, smoothilla humalacoctail otteellaan.

60 Minute IPA on juuri sellainen kuin toivoinkin. IPA jossa on tavallaan syvyyttä, mutta erinomaisessa balanssissa, vaikkei millään ylläkään kärkeen tässä tyylissä. Jaa mitäkö se vaatisi.. Varmaan sitä n. 7% runkoa ja entistä isompaa kättä humaloinnin suhteen, ehkä vähän mosaicia sekaan ja sellaista tuoremehumaisen öljyistä fiilistä, käpyisyyttä ja hedemiä. Sitten sitä vaffempaa lasiin. On muuten toimiva olut kanan rintafileen ja avokadon kaverina.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 36/50p.

90 Minute IPA vuorossa. Pakko oli siirtyä sisälle. Tulee pimeä ja viileä aikaisin.

Ulkoisesti kovasti samanlainen, kenties vähän tummempi kuin edellinen. Tässä siis luvut 9%, 90ebu ja keitetty 90min samalla tavalla jatkuvasti humaloiden.

Tuoksussa yhdistyy reipas hedelmäisyys tahmeaan maltaisuuteen ja sokeriin. Karamellisuutta pohjalla, hillitysti kuivattua hedelmäisyyttä. Kompleksinen tuoksu. Siinä ja siinä puskeeko karamellisuus omaan makuuni ylitse vai ei.

Maussa on yllättävän vähän karamellisuutta ja siirappisuutta, verrattuna siihen mitä tuoksu antoi. Maltaisuutta, vähän makeutta ja reilua sitrushumalan ilotulitusta. Greippiä tässäkin, mutta pehmeämpänä, pihkaa, havuja, hedelmää. Pehmeää, ei mitään yliampuvaa. Jälleen todella hallittu balanssi tässäkin. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa ja 9% tekee omat tehtävänsä.

Kohtalaisen täyteläinen tuote siis.

90 Minute IPA on melkoisen mallikas suoritus DIPA kategoriaan, joka harvoin minulle toimii, mutta silloin kun toimii.. I always drink.. Tässä kohtaa sessiota kiitän onneani, sillä jos 120 Minute ja sen 15+ pinnaa alkoholia aiheuttaisi varsin reippaan nousuhumalatilan, jota en tällä erää kaipaa. Mutta tämä.. Tämä on mainio.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 39/50p.

Korkin Kääntöpuolella: Korkki kiinni ja katkolle mars

Kuivuus vei janon sielun kaivosta, nääntyneenä raivosta, päätin itseni johdattaa, sinne missä ei ole juomaa, silloin ehkä pieni ihminenkin huomaa, ettei jokapäiväistä leipää osaa kaivatakaan, vähään aikaan laisinkaan.

Päivä kahdeksan.

Viikko katkolla on sujunut kummallisten unien, stressin ja ajoittaisen euforian parissa. En muista uneksineeni asioista aikoihin. Heräilen öisin märkänä hiestä sängyssäni oman elämäni painajaisten keskeltä. Toisin kuin aiemmin sammuttuani työpöydälleni ja sijattuani sikarilaatikostani itselleni tyynyn. Kartanoni ei ole vielä palanut, vaikka sikarilaattikkoni valikoima hupeni hämmästyttävän maanisella tavalla öisin. Hovimestarini, tuo juonikas Butler, on onnistunut tumppaamaan paitsi paksun käsin käärityn Havannalaisen unelmani suoraan suustani, mutta myös valmistanut mehevät Bloody Maryt ja Suffering Foolit heti aamuksi.

Kuinka usein olinkaan täristen herännyt toverini mansionista muistamatta edellisen yön tapahtumista muuta, kuin tuhannet värivalot, tuhannet tuopilliset, lihapiirakat ja maailman parantamiset. Kuinka kauniilta auringon nousu näyttikään vaellettuaan kauan harhassa pitkin kaupunkini pitkiä, suoria, mutta keinuvia katuja.

Herännyt loikoillen riippumattomana riippumatossani verannalla ja raahauduttuani aamupuurolle suoraan olutkellariini. Kellarini kirjanpito on sekaisin, vain muutamia vanhoja pulloja jäljellä. Entinen loisto on tiessään, vain kylmät kristallikruunut valaisivat katseellaan sitä, mikä oli ennen ollut valtakuntani kruununjalokivi. Vatsani kyllä tiesi mihin se oli päätynyt.

Kiersin horkassa tehdastiloja lävitse, mutta tuotannon tahtikaan ei riittänyt kyltymättömään janooni. Luulin jo oppineeni olemaan, pelattuani koko yön noppapelejä muiden ristiretkeläisten, korppien, suuriruhtinaiden ja pastoreiden kera. Mukana olivat myös herrat Jallu&Salmari. Seuraava aamu oli tuskaa, päivä oli tuskaa, mutta onneksi Butler kulki pienenä ja kiiltävänä povitaskussa auttamassa.

Kunnes se tapahtui.. 

Olin nostanut piikkini pystyyn ja hortoillut tilassa, joka saisi kohtuullisen hutikan veljeskunnan juoksemaan karkuun ja lähettämään kiivaita sähkeitä tislaamoihin ja THL:n. Kuljin pitkin katuja, huudellen plebeijeille ja muille kansalaisille typeryyksiä. Minä.. kansan mies ja sitä palavasti rakastava maailmanparantaja ja taivaanrannan maalari olin alentunut moiseen sopimattomaan käytökseen. Kenties se voisi sopia rahvaanomaiseen luonteeseeni, mutta pidin itseäni sivistyneempänä pelastajana ja parantajana.

 Se kerta kuitenkin sattui, kun minulle kerrottiin mitä olin sanonut, hölmöillyt ja ollut, en onneksi tehnyt, koska tekevää ihmistä minusta on vaikea saada, parantumaton parantajaluonteeni estää sen. Tällä kertaa toverini eivät muistaneet mitään. Oma muistini oli täynnä tylsiä luistimia, valokuvia menneestä, flashbackeja, mutta koska taho oli paitsi luotettava ja tärkeä, tuli tämä vastaan paksuna märkänä rättinä kasvoille. Sellaisena jonka olemassaolon haluaisi kieltää ja jatkaa painajaisten näkemistä, mutta joka oli lopulta pakko hyväksyä. Niellä kokonaisena purematta ja kostuttamatta kurkkuaan vähään aikaan.

 Päivien kuluessa kadotin butlerin, hän jäi kortistoon hakemaan seuraavaa horsmaa itselleen. Aloin kokea syvää pahoinvointia, inhota itseäni kenties ensimmäistä kertaa elämässäni. Hetkeen en kyennyt jatkamaan viitoittamallani tiellä, vaan vaelsin halki murheellisten laul..laakson. Anoin anteeksiantoa jumalilta, kansalta, kaikelta olevaiselta. Päätin lopulta tilaisuuden sattuessa hyvittää pahat tekoni ja kenties unohtaa tämän lupauksen tilaisuuden tullen, olenhan kuullut että tällä tavalla pääsee poliittisissa piireissä pitkälle, kuten Hallituspuolueet ovat näyttäneet. Vaan ei todellisessa elämässä.. Halusin muuttaa tapojani ja itseäni kohti valaistusta, nirvanaa ja parempaa huomista.

Tänään.. Kellariini en ole halunnut kulkea aikoihin. Tehtaani on päässyt tuotantoaikataulussa eteenpäin. Vaikka herrasväki Bowmore, Auchentoshan ja muut värikkäät ystäväni ovat houkutelleet luokseen on korkki pysynyt visusti kiinni. 
Laskin hitaasti olleeni pian pisimpään ilman maltaan pyhää sotahuutoa aikuiselämäni aikana. Ja se aika on mennyt nopeasti, kuivin suin. Tiedän että sortumisen päivä tulee. Se kulkee kuin yöjuna Helsingistä Kouvolaan. Oudosti rinnalla, aikatauluista tietämättä, mutta silti pysäkillä tarvittaessa. Se mikä muuttuu ja minkä minä haluan muuttuvan olemuksessani on; etten halua nähdä itseäni enään yhtä alhaisena, ja vaikka olisinkin ajan ja tilan ulottumattomissa, en halua että kukaan muukaan näkee tätä samalla tavalla. Vaikkakin kannatan ajoittaista nollausta; olkoon kohtuus ohjenuoramme ja korkeintaan ranskalainen seitinohut siimamme. Pelkään jo OlutExpoa..

En halua enään kulkea läpi Danten helvettien käsittääkseni mikä on arvokasta ja tärkeää ja kuinka lähellä, hiuskarvan varassa on loputon pimeys johon voin sotkeutua, kuin seinällä kiipeilevän ristilukin pahaenteiseen seittiin joutunut viekkaan tyrannian kärpänen.

Olen nöyrtynyt, käynyt syvissä vesissä ja löytänyt itseni uudestaan. Se tuntuu paremmalta, kuin mikään pitkään aikaan. Tiedän että tie on pitkä kohti lopullista rauhaa, zeniä ja varmuuteni palautumista ilman turhaa piikikkyyttä, vaikka siileistä pidänkin. Tämän tien ensimmäiset askeleet ovat takana.

Taidanpa korkata sen kunniaksi.. Vichyä.. Ja käydä koputtamassa seuraavalle ovelle: “Hei haluatteko kuulla Perjantai Pingviinin sunnuntaista”.

Askel askeleelta kohti valaistumista

Tämä tarina sisältää seuraavia raaka-aineita ja se on reseptiikaltaan avoin:

40% Ohramallasta 30% Utopistisia havaintoja toisesta ulottuvuudesta 20% Karuja käpyjä, elämän käpyjä, auttamaan myös siivilöinnissä 10% Populäärikyldyyriä ja ajattomia klassikoita Maustettu ja humaloitu: 60min 1000ebua Warrioria (Yeaaahh) 15min Marinointi pullolla viskiä 5min Pannullinen vihreää teetä, koska näin aamuisin vatsani ei pidä kahvista. 0min Flameout ja Whirlpooliin annos suklaata, koska jokainen tarina tarvitsee sen happy endingin. Remember kids If U live like Commandante.. Kuivahumalointi: Jätetään avoimeksi ja toivotaan, että ei tarvitse maustaa enempää Life is a lemon juicella (Kaikkihan pitävät sitruunoista, eiks ni). Hiivakanta: Annetaan syttyä ja käydä spontaanisti, mutta hallitusti.

Matkaraportti: Kymijoki Beer Festival'15

”Saapuu elokuun yö”

Elokuu on kuukausista se, jonka öistä pidän. Ne ovat kauniita, tunnelmallisia ja lämpimiä.Kenties jo vähän haikeitakin. Kesä alkaa valua ohitseni, silti vielä hetken se lämmittää, ennen lopullista pimeyttä ja ankeutta. Varma merkki elokuusta on myös kotoinen olutfestivaalimme Kymijoki Beer Festival. Paikalla oli luonnollisesti myös Tuopin Ääressä suuren avustajajoukkueen kera.

KBF on vakiinnuttanut paikkansa festivaalikartassa ja viime vuoden uudistusten jäljiltä päässyt lastentaudeistaan. Millaisesta festivaalista sitten olikaan kyse ja miten tämän vuotinen onnistui omasta puolestani?

KBF on Kymenlaaksossa vuosittain järjestettävä olutfestivaali/pienpanimotapahtuma Kouvolan Korialla.

Tälle vuodelle juomatarjonta oli lyönyt lisää vettä kiukaaseen. Panimoista mukana olivat:

Panimoyhtiö Hiisi

Vakka-Suomen Panimo

Bryggeri Helsinki

Maku Brewing

Malmgårdin Panimo

Näiden lisäksi mestoille olivat rantautuneet ja tiskinsä pystyttäneet Diamond Beverages, että Kaiku-Baari. Nyt mukaan oli otettu melko reilusti tuontitavaraa mm. Ruotsista ja Yhdysvalloista. Sellaisilta panimoilta kuin Founders, Mikkeller, Närke, BrewDog, Edge, unohtamatta paria kotoista Beer Huntersin ja Plevnan tuotetta näin muutamia mainitakseni.

Lisäksi ruokapuoli oli laajentunut, alue suurentunut ja ilmainen bussikuljetus palveli non-stoppina iltapäivästä iltaan asti. Näin..Faktat lueteltu mennäänpä asiaan ja korkataanpa yksi Kaiku kyytipojaksi.

Lauantainen aamu valkeni lämpimän kosteana. Astellessani kohti keskustaa muistelin hymyillen edellistä päivää. Perjantai oli kulunut mukavasti piknikillä ja puiston pientareita pitkin pyörien varsin mukavassa seurassa. Pieni kaupunki, pienet piirit, jne. Asiaan..

Kävin nauttimassa paikallisen olohuoneeni terassilla, tiedättehän sen yhden mestan puiston laidalta, yhden Titanicin Tuhon ennen lähtöä. Olihan minun valmistauduttava hyvällä nesteytyksellä illan maratooniin. Ilma huokui ukkosta ja mieli teki salamia:D Olin sopinut matkaavamme ensimmäisellä tilausbussilla, koska pitihän tämä ihme kokea. Havaitsin tuttuja naamoja bussiaseman terassilla ja pian joukkueemme oli valmiina kohti lopullista koitosta. Virnistelin mielessäni bussin ovien sulkeutuessa takanani. Point of No Return. Pian Liisa tipahtaisi ihmemaan teekutsuille ja minä voisin astella omassa maailmassani. Pian olikin tuttu kahvallinen tuoppi iskeytynyt käteeni ja lähdin suunnistamaan kohti ensimmäistä tiskiäni. Mielestäni oluen nauttiminen on nykyään lähes toissijaista näissä tapahtumissa. Keskityinkin enemmän tuttujen moikkaamiseen ja kuulumisten vaihtoon tiskien edessä, takana, pöytien alla ja päällä. Tutkani havaitsikin pian muun seurueen lähteneen tallaamattomille poluilleen. Koska tilanne oli tuttu en voinut kuin kohauttaa olkapäitäni ja jatkaa työntek..siis juomistani valitsemallani tiellä. Nappailla jälleen huonoja kuvia ja laukoa huonoja juttuja kuin margariinia Kattivaaraan tehtaalta. Nyt oikeastaan kiroilen, taas, sitä että jos joskus malttaisi ja kävisi ottamassa kuvia ihan ajan kanssa, eikä vain nappaisi paria suttuista höpökuvaa blogin täytteeksi näistä tapahtumista, mutta liian kiire..

Alue laajentui nurtsille

Näin paljon outoja ihmisiä, hymyileviä sellaisia. Alan kohta pitämään tästä tapahtumasta ilmapiirin takia enemmän kuin klassisesta ”Viimeinen juna Lahteen” seikkailuista.

Kaiku-Baarista löytyi paitsi darraisia ihmisiä, mutta myös hyvää Saisonia. Niin hyvää, että se loppui kesken jo päivällä.

Helsingin herrat olivat tuonneet Sahtiakin jostain Hämeen landelta mukanaan, kuulema päihdyttävää tavaraa.. Jatkoin esteisiin, siis ihmisiin törmäilyä menestyksekkäästi. Kiittäisin teitä kaikkia jos muistikuvani ylttäisivät näin pitkälle. Onneksi päivän virallisen osuuden sai alta pois heti kättelyssä, jottei tarvitsisi siitä kantaa tuskaa enään näin jälkeenpäin. Toverini pamautti päivän ikävimmän uutisen.. Dark Pennance oli ollut jo perjantaina kaupan. Pahus.. Huuhtelin pettymystäni alas hyvän Makuisen MaalaisTammisen kera. Tätä toveria seurasivat toinen tähdenlento, vai olisko tuo ollut ihan SuperNova. Parempi kuin edellinen kuitenkin. Välissä oli pakko tukeutua myös kiinteään eineeseen. Festarihintaista, mutta hyvää evästä oli tarjolla paljon, niin paljon että olisin voinut jonain toisena päivänä piehtaroida kaikessa siinä rasvassa, valkosipulissa, tykittää lihanesteitä suoneen ja nauttia euforiasta. Kaikenlaisia IPA alkuisia kirjainyhdistelmiä kaadoin janoiseen kurkkuuni, joista eräs kaurakeksinen oli varsin mainio. Tutustuin myös vuohen vuoteen, joka oli yhdistelmä savua ja hunajaa. Ei aivan yhtä pitkä ja vahva, kuin oma vuoteni, joten emme vaihtaneet numeroita. Join kivojen ruotsalaisten kera, mutta en aivan innostunut, kenties kielimuuri oli läsnä, vaikka vannon osanneeni siinä vaiheessa iltaa puhua mitä vain sammaltaen. Konttorirutto kävi leikkimässä suussani, pidin kovasti, vaikkei aivan ranskalaisiin juttuihin asti mentykään.

Lopulta, monien mukillisten, tuhansien kilistelyjen, nahkahousujen ja wunderbaumien jälkeen jonot kävivät pitkiksi ja askel laahusti kohti bussia. Alkoholilaskurin antamaa tulosta en viitsi mainita, sanottakoon, että riittävä.. Niin riittävä, että pitäydyin vetypohjaisissa tuotteissa loppuillan, jotta seuraavana päivänä maailma ei olisi yhtä kauhea, kuin edeltävänä viikonloppuna. Talonmiehen vapaapäivä, jne.

Mutta kyllä.. Hieno tapahtuma jälleen. Kehitystä tapahtuu vuosittain, joten ensivuodeksi ei varmaan osaa toivoa kuin paria tiskiä lisää, sekä lisää henkilökuntaa tiskeille. Ensi vuonna uudestaan, laskemme jo päiviä.

Kiitos ja Anteeksi.

”Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa... ”

Reittausblogin kotiolutlaatikko, osa 2/2 (+Testowit)

"Eräänä pilvipoutaisena päivänä piipahdin Raumalla (kaunis kaupunki todella) ja vaihdoin tietysti laatikon kotioluita Reittausblogin Harri "Hayke" Metsäjoen kanssa. Harri on vanha harrastajatoverini, kotiolutmies, olutarvioija, armoton bloggaaja, joka ottaa vielä pahuksen hyviä kuvia juomistaan. Siinä reittauskodan edustalla turisimme hetken maltaan maailmasta, mutta valitettavasti meillä oli kiire Poriin (uskaltaako tämän yhdistää mainintaan Raumasta samassa jutussa?). No ehkä joskus paremmalla ajalla sitten uudestaan. Kuitenkin nyt laskeuduttuani kaikkien noin 1700(?) kilometrin jälkeen kotiini voin korkata setin ja alkaa ihmettelemään millaisia oluita on käsiini osunut tällä kertaa."

Tänään jatketaan laatikon perkausta.



Katajainen Ansa (vol 2.0):

Tästä oluesta löytyy tarkka reseptikin täältä. Kyseessä onkin kenties jotakin Imperial Stout/Porter/Foreign Stout settiä. Vahvuutta n. 8,1%,  70ebua katkeruutta. Brittiläisiä maltaita, joita itse pidän aromikkaampina kuin kotimaisia. Maris Otteria, Brown ja Black maltaita, maissihiutaleita, savumallasta ja kaurahiutaleita. Huomionarvoisesti ei karamellimallasta, mutta vahvuus ja Maris Otter tuovat varmasti makeutta, näin uskon. EKG ja Fuggles klassisena humalakombona. Safale S04 hiivaa ja vähän katajaa. Kiintoisasti mehumaijalla valmistettu tuotos. Speksien puolesta lupaa todella hyvää. Resepti näyttää tasapainoiselta, joten korkataanpa.

Vieno sihahdus patenttikorkista. Lasiin kaatuu melko paksua, lähes mustaa nestettä. Jättää keskiasteisesti vaahtoa lakikseen.
Tuoksussa on hienosti kerroksia. Keveää paahteisuutta ja kaakaota. Salmiakkia ja pientä savuisuutta. Keksistä maltaisuutta, vähän makeutta ja hedelmää. Miellyttävää ja brittihenkeä savuisella twistillä.
Maussa salmiakki tuntuu kivasti. Makeaa maltaisuutta mukana. Paahteisuus jatkaa makuuni sopivalla linjalla, koska runko tuntuu mukavasti tämä ei tipu inhoamalleni tuhkakuppiosastolle. Savuisuus puskee jälkimaussa mukavasti esille hennon marjaisuuden kera, mutta katajaa en tahdo löytää.
Kohtalaisen täyteläinen olut sopivan matalahkoilla hiilihapoilla tekee juotavuudesta tyylille sopivaa. Öljyistä, alkoholi piilossa.
Hayke puskee kyllä nyt vesille jälleen yhden täysin kaupallisen tuotteen. Voisin hyvin kuvitella tämän Alkon hyllyille ja etikettiin jonkin klassisen brittivalmistajan. Menisi meinaan täydestä.
Heitetäänpäs pisteitä sellaiset 4-/5.


Hunajasima: 

Haa.. Tämäpä tuleekin videolta. Kenenkään väsynyttä krapulaista fiilistä ja ilmettä ei ole oikeasti olemassa.. Hörpättiin tämä siis kaverini kotipuolessa ja kivasti upposi. Harrin speksit tälle olivat: "Hunajasima, jossa on 1,8kg erilaisia hunajalaatuja, 500g
fariinisokeria, 500g kandisokeria ja käytetty US-05:llä.
Alkoholipitoisuutta noin 3%"


Pyynikin Testowit: 

 Eräs näistä himoitsemistani tuotteista on jo pitkään ollut tämä Ruokapuoti Lumolle valmistettu Testowit. Jo pelkästään raaka-aineiden puolesta. Pakuriteepohjaa. Maustettu nokkosen juurella, ruusujuurella, siankärsämöllä, katajanmarjalla, appelsiininkuorella ja männyn siitepölyllä.. Tämän pullon sain lahjaksi Ruokapuoti Lumosta, johon tykästyimme molemmat muutenkin. 
Korkataanpas..
Ulkoisesti tulee ekana jaffalimu mieleen, siis Aurinko Jaffa tietenkin. Vaahdolla toki. Kaunista.
Tuoksussa reipasta happamuutta, sitrusta, appelsiinia ja vähän hikeäkin. En osaa sanoa miltä suurin osa mausteista kuuluisi tuoksua, joten kuvailen tämän alle jäävää siivua vain yrttiseksi. Erikoinen.
Maussa samaa sitruksista hapokasta happamuutta. Mausteisen yrttistä flavoria taka-alalla. Todella terävää, lähes Lambicmaista happamuutta piisaa. Raikas.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, suuta supistava. Maku jää pitkäksi aikaa vellomaan ja pyörimään 
Kyllä.. Miehekästä juotavaa. Harmi että joutuu piiloutumaan sisätiloihin, etteivät kaikki kulman mammat syöksy reisilleni kiipeämään..Meinaan..
Arvosana: 3+/5.

Yhteenvetona voisi todeta, että kyllä oli laadukasta juotavaa aivan kaupalliselle tasolle asti. Harrille ja Lumon Terolle kiitokset paketista. Kyllä kelpasi.