Epsanjan halpalagerit puolisokkona, osa 2

Hola rakkaat oluen kuluttajat ja muut siiderinlitkijät. Tällä kertaa jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Edessä on siis jälleen kolmen bulkkilagerin testaaminen puolisokkona. Koitan saada viimeisen osan julkaistua lähipäivinä. Bloggaaja on flunssassa, eli työkyvytön, joten ihan tuoretta tavaraa ei ole lähiaikoina luvassa. Yritämme kuitenkin jatkaa asap Alkon pienpanimokatselmusta.

Epsanjan halpalagerit puolisokkona, osa 1

Tervehdys.
Viikon netti/uutispimento Teneriffalla teki hyvää bloggaajan väsyneille aivosoluille. Viikko ei kuitenkaan mennyt vain aurinkotuolilla löhötessä ja vino tintoa litkiessä menu del dian kera. Lähimarketeista poimin nipun itselleni tuntemattomia lokaaleja, tai lähes lokaleeja, halpalagereita tähän testiin. Joten, tölkkiä auki ja osa 1 kehiin:

Alkon pienpanimo-oluet: Thor Bock & Senaattori

Seuraavaksi maisteluvuoroon astelivat Suomenlinnan Thor Bock ja Bryggeri Helsingin Senaattori. Video kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se olikaan.


Thor Bock. Ulkoisesti syvän punertavaa olutta jättäen päälleen kohtalaisesti vaahtoa. Tuoksussa leipäisyyttä, kevyesti limppuista makeutta ja hyvin kevyesti paahteisuutta. Simppeliä. Maussa myös maltaista makeutta ja ruisleipää päättyen paahteisuuden ja humalan puraisun kuivahkoon loppuliukuun. Suutuntumaltaan Thor on keskitäyteläinen, kohtalaisesti hiilihappoinen ja helposti juotava olut. Suomenlinnalta keskitason tumma bock, joka ei sinällään tarjoa mitään perusolutta ihmeellisempää, vaan onnistuu tyylissään jo ihan kohtalaisesti. 31/50


&

Bryggan Senaattori. Tämä olut puolestaan on tumman ruskeahkon punertava. Vaahtoaa kohtalaisesti. Tuoksusta irtoaa makeaa maltaisuutta, hieman imelää mämmisyyttä ja kuivaa hedelmää. Paahteisuus tuntuu taustalla kevyenä. Maussa reilummin leipäistä maltaisuutta, hieman mämmistä makeutta ja kuivahkon katkeraa paahdetta kevyellä ruohoisella humaloinnilla. Lopussa kevyt katkeruuden puraisu ja kuivaa rukiista paahdetta. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen. Matalat hiilihapot ja vähäisesti alkoholia lämmetessään taustalla, silti ihan kohtuullisesti juotava tämäkin. Bryggeriltä ihan mukiinmenevä Dobbelbock. Ei aivan tyylin kärkeä, mutta varsin maistuva silti. 34/50p.

Alkon pienpanimo-oluet: VASP KahviStout & Teerenpeli Mokkamatti

Tällä kertaa pruuvissa pienpanimo-oluista kaksi kahvilla maustettua ja hämmentävän samanlaisista raaka-aineista pantua tuotetta.



 Mokkamatti kaatuu lasiin lähes mustana. Jättää reilusti vaahtoa päälleen ja jopa kestää tovin. Tuoksussa kahvisuutta, karamellia ja vähäisesti hedelmää. Täydentyen kaakaomaisella suklaalla ja rusinalla. Ei huonompi, eli ei hassumpi. Maussa kahvisuus tulee paremmin esiin. Sitä täydentää tumman makea karamellisuus kevyellä kuivatun hedelmän otteella. Suklaakonvehtia ja kevyttä paahteisuutta lyödään päälle. Suutuntumaltaan jo lähes kohtalaisen täyteläinen, sopivasti hiilihappoa tyyliin nähden ja varsin passelin liukas juotavuus. Mokkamatti on jopa pienoisesti positiivinen yllätys ja onnistuu jo selvästi Vaspin Kahvistouttia paremmin. 35/50p

&

Vasp kahvistout, kaikkea sitä näkee.. Ulkoisesti colan ruskeanpunertava. Vaahtoaa melkoisesti, mutta vaahto ei kestä kuin hetken. Tuoksussa hieman metallisuutta, vähäisesti kahvisuutta. Paahtoleipää, vähäisesti makeutta. Melko neutraali, leipäinen. Enemmänkin "DobbelSchwarzbier" kahvilla. Maussa samaa leipäisää maltaisuutta, vähäisesti hedelmää ja kahvisuutta. Kevyesti paahdetta ja ruisleipää jälkimaussa. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, reilusti hiilihappoinen ja tämän myötä vähän ohut tyyliin ja vahvuuteen nähden. Vaspi ei tällä kertaa aivan vakuuta. Makuprofiili ei kovin paljoa tunnu Stoutilta, eikä kahvikaan aivan loista. No yritys hyvä. 30/50p

Ei vieläkään mitään suurempaa häikäisyä, mutta harvemmin nämä kahvioluet toimivat omaan suuhuni muutenkaan. Mitähän hyvää sitä seuraavaksi joisi?

Alkon pienpanimo-oluet: Marsalkka DIPA & Hiisi Pläkki

Iltaa, huomenta tai hyvää päivää.
Alkon vuotuinen, voidaanko sanoa jo vuotuinen, pienpanimokatselmus on täällä.
Itse tyyppasin kaksi ensimmäistä ihan videomuodossa.
Pahoittelen hieman väsynyttä otetta, mutta vuorotyö+muut haasteet syövät miestä toisinaan. Tämä on näkynyt viime aikoina paitsi kiinnostuksessa koko bloggausta kohtaan, mutta myös muutenkin. Onneksi kohta on hieman lomaa ja otan reippaasti etäisyyttä kaikkeen, jotta voi ladatuilla akuilla taas jatkaa. Sinnitelkäämme siis siihen asti näillä vähillä eväillä.
Asiaan! Paljon olin kuullut heikosta hinta/laatusuhteesta tälle vuodelle, mutta rullailin silti Alkoon hakemaan edes yhdet pullot kutakin, tämän verran minun kukkaroni kestää enää tänä päivänä valtiovallan hintatasoa ja saatavuutta. Silti halusin tukea vähine euroineni kotimaista pientuotantoa. Tässä ensimmäinen otos kattaukseen, S’il vous plaît:




Marskin DIPA on ulkoisesti oranssinkeltaista, hieman sameaa olutta keskitasoisella, mutta nopeasti katoavalla vaahdolla. Tuoksussa on hieman brittihedelmäistä persikka-aprikoosihilloa, varsin miellyttävää. Hieman hunajaisen makeaa maltaisuutta täydentyen kevyellä sitruksella ja kukkaisuudella. Maku taas on voimakkan suuta kuivaavan katkera. Keskiasteisesti havuisen mäntyinen, vähän greippiä ja appelsiinia, sekä kevyesti makeahkoa maltaisuutta. Jälkimaku on pitkään yrttisen katkeran ja kohtalaisen kuivakin, mutta myös hieman metallinen. Suutuntumaltaan ko. olut on melko täyteläinen, kohtalaisesti hiilihappoinen ja kohtuullisesti juotava. Saimaalla ei oikein vieläkään osuta napakymppiin, joskin tyyli on vaikea luoda. Enemmän aromikasta humalaa tämä vaatisi. 34/50p.
&
Hiisi valuu lasiini synkän mustana jättäen reilun vaahdon laelleen. Tuoksussa on reiluhkoa paahteisuutta ja suolaista lakritsaa. Hieman liikaa tähän tyyliin. Jännä kuminen vivahde käy tuoksussa. Vähäisesti kaakaota mukana. Maussa samaa ronskia paahteisuutta, kevyesti greippisyyttä ja hieman havuja. Taittuu loppua kohden kohtalaisesti pohjaan palaneen kahvin aromimaailmaan hennon tuhkaisuuden ja pihkan kera. Suutuntuma pyörii keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välillä. Runko on hieman ohuehko, mutta humalan ja paahtomaltaan tuoma flavori on melko kuivaava ja tuo tukevuutta. Pläkki on oluena ihan ok. Ei mitään pahaa sanottavaa, mutta ei paljon kehuttavaakaan. Teknisesti ihan tyylipuhdas, mutta liikaa paahdetta ja liian vähän aromikasta humalaa tämän takia omaan makuuni. 35/50p

Ny Gosahti. Kaksi Gosea testissä.

 Tänään maistelussa kaksi Gosea. Siis mitä? Lainaan Wikipediaa, joka kertoo tästä muinaisesta oluesta näin:


"Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigin kaupungista. Tässä suodattamattomassa pintahiivaoluessa on 50-60 % mallastamatonta vehnää (loput ohraa). Maultaan se on sitrusmaisen hapan, humalaa käytetään vähän, sen sijaan gosea on voitu maustaan esimerkiksi korianterilla. Gosen tunnusomainen suolainen maku tulee joko paikallisesta vedestä tai siihen lisätystä suolasta. Sen maku muistuttaa hieman Berliner Weisse -vehnäolutta. Alkoholipitoisuus on 4–5 tilavuusprosenttia.
Gosea on valmistettu 1700-luvulta lähtien Leipzigissä, mutta DDR:n aikana sen teko loppui. 1990-luvun puolivälistä lähtien gosen panemisen perinnettä on elvytetty."
 Suolaa, korianteria, happamuutta, vähän Berliner Weisseä? Todella mielenkiintoista, pakkohan sen on olla?

Lasiin päätyvät kaksi hyvin erilaista esitystä. Toinen on De Molenin Mühle & Bahnhof
9,2% Imperial Gose tynnyröitynä vieläpä. Se toinen taas on perinteisempää linjaa edustava Bayerischer Bahnhof Original Leipziger Gose, joka osuu juurikin tuohon 4,6% rajaan. Eli maitokauppavahvuista vieläpä. Joten; hellekypärää, sekä safaritakkia päälle ja tutkimusmatkalle kohti muinaisia reliikkejä. Aloitamme tietysti miedommasta, jonka uskon olevan autenttisempi ja parempi lähtökohta tutustumiseen.

Oluen speksit:   
Mikä:  Bayerischer Bahnhof Original Leipziger Gose, Gose, Saksa 
Mistä: "Ulkomailta" 
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,6%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Bayerischer Bahnhofin panimo tuottaa vuodessa n. 2000hl olutta. Panimo sijaitsee Leipzigissa samannimisen vanhan rautatieaseman vieressä.

Aloitellaan siis miedommasta ja kenties originaalimmasta päästä. Ennakko odotukset ovat varsin matalalla, koska en tiedä mitä odottaa. Maistetaan.
Bayerischer Bahnhof Original Leipziger Gose on ulkoisesti lähes sameahkon oranssinkeltaista olutta todella hennolla ja nopeasti katoavalla vaahdolla. Tässäkö oli nyt tämä Gose ajatus pyörii päässä?
Tuoksusta tulee ensimmäisen hieman witbier mieleen. Selvää korianterista mausteisuutta, vähäisesti happamuutta. Kiintoisa yhdistelmä sitruunankuorta, kevyttä maltaisuutta ja kenties kuviteltua suolaisuutta.
Maussa on paljon samaa. Kevyesti leipäisyyttä, sitruunasoodamaista hedelmäisyyttä, kevyesti mausteita ja kevyt häivähdys suolaista happamuutta. Jälkimaussa suuhun jää ovela sitruunamaisuus. Ei huono.
Suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen, helposti juotava olut.
Original Leipziger Gosesta on tavallaan vaikea sanoa mitään, olihan tämä ensimmäinen juomani olut tyylissään. Tavallaan helppo juotavuus ei yllätä, onhan tämä Saksasta. En tiedä, ehkä odotin iskevämpää happamuutta ja enemmän suolaisuutta. Toisaalta taas..no, pahus, uutta huikkaa vaan, kyllä varsin hyvää.
  Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 33/50


Ja seuraavaksi sen tukevamman version kanssa tuttavuutta tekemään..

Oluen speksit:   
Mikä:  De Molenin Mühle & Bahnhof, Gose, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta" 
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,2%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Tämä olut on pantu yhdessä "Baijerilaisen rautatieaseman"panimomestarin kanssa. De Molen kertoo oluen olevan "Imperial Gose" ja tynnyrikypsytetty tuote.

Kuten tuossa yllä kerroin De Molenilla on pantu mylly ja rautatieasema kollaboraatio on tuplasti edellistä tukevampi tynnyröity versio. Korkkia siis irti ja maistamaan.

Ulkoisesti tämä on punertavan ruskea, vaahtoaa myös todella heikosti.
M&B:n tuoksu on ihan omaa luokkaansa.. Etäisesti vadelmalimonaadia, jossa on merisuolaa seassa. Todella outoa. Hetken nuuhkittuaan voi seasta poimia ainakin selvästi tammitynnyriä, vähäisesti viskimäisyyttä ja tietysti hieman etikkaista happamuutta. Kenties kummallisimman tuoksuinen olut pitkään aikaan, ellei jopa koskaan.
Maussa yhdistyy happamahko vadelma ja herukkaisuus kevyeen suolaisuuteen ja viinimäisen etikkaiseen happamuuteen. Tynnyrimäisyys jää nyt taustalle, kevyesti tammea ja vaniljaa lopussa. Todella haastavan makuinen, ei lähelläkään edellisen juotavuutta. Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen ja matalahiilihappoinen. 
De Molen lataa Mühle&Bahnhofilla pulloonsa varsinaisen pommin. Yhtä aikaa varsin hyvää ja helkutin pahaa. Perverssiä, aivan väärää ja omituista.
Pisteet: Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 2, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 32/50

Gose on näiden kahden esimerkin perusteella varsin mielenkiintoinen oluttyyli, jota olisi mukava juoda toistekin. Itse pidin selvästi alkuperäisestä ja miedommasta karvan verran enemmän, sillä De Molen ampuu täysilaidallisellaan valitettavasti yli. Suosittelen kokeilemaan mikäli vaan joskus sattuu vastaan tätä tyyliä, jo kuriositeetinkin takia.