Omasta Panimosta: Ruis Stout

Oluen speksit:   
Mikä:  Kouvostoliiton Ruis Stout, Stout/Monivilja, Suomi.
Mistä: Kotoa
Hinta: Vajaa 2€/l.
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero: 55ebu ja väri: 76ebc.
Nippelitietoa: Kotipanimon ruismaltailla höystetty Stout.


On aikoja jolloin kaapissa ei ole juuri muuta, kuin kellaroitavaksi tarkoitettuja herkkuja ja kotiolutta. On aikoja jolloin Alko, tai maitokaupat, eivät tarjoa mitään kovin kiintoisia uutuuksia ja kun nämä ajat kohtaavat voi hyvin mielin blogata kotioluesta.
Tänään esittelyssä syksynä pantua Ruis Stoutia. Tavallisesti pannessani stout/porter satseja käytän perusmaltaan ohessa karamellimallasta, hiutaleita ja paahdettuja maltaita. Eri määriä, eri tavoitteilla. Tällä kertaa halusin kokeilla miltä tällainen keskivahva "Foreign Export Stout" maistuisi, jos vaihtaisin ohraperäiset tuotteet rukiiseen?
Paitsi että se on ajatuksena outo, myös nii-in muodikas. Korvasin siis osan perusmaltaasta ruismaltaalla, karamellimaltaat karamellisoidulla ruismaltaalla ja paahdetut maltaat.. no te arvaattekin, paahdetuilla ruismaltailla ja paahdetulla rukiilla.
Humalapuolella haettiin lähennä katkeroa Chinookilla, koska halusin tämän olevan selvästi maltainen stout.
Hiivana oluessa kokeilin Wyen Irish Alea, jota ainakin kovasti suositellaan Stoutille Miksiköhän ;)

Lopputulos? Olkaa hyvä:

Ulkoisesti lähes mustaa olutta varsin reippaalla ja iäisyyden kestävällä vaahdolla.
Tuoksussa on hiivakannan tuomaa pientä brittihedelmää, vai sanotaanko nyt että "Irkkuhedelmää"?. Jännästi se sekoittuu varsin mainiosti kuivahkon paahteiseen maltaan tuoksuun. Lakritsaa, hieman karamellista makeutta, etäisesti muistuttaa hopeatoffeetta. Taka-alalla hieman yrttisyyttä. Keskivahva tuoksu on erikoisella tavalla kiintoisa ja varsin tasapainoinen.
Maussa ruisleipäinen maltaisuus yhdistyy kuivahkoon palaneen leivän kuoreen ja taittuu kevyen makeuden saattelemana paahteen puolelle. Kevyesti lakritsaa, kuivattua hedelmää ja anista. Lyhyt hieman yskänsiirappinen jälkimaku.
Suutuntuma on melkolailla kohtalaisen täyteläinen, juotavuus on varsin hyvää tasoa ja alkoholikin on tiessään.
Ruis Stout on oikeastaan varsin maistuva kokeilu. Riittävän erikoinen ja hyvällä tavalla outo olut.

Parhaat vähäalkoholiset oluet

Tammikuu lähenee loppuaan ja sen kunniaksi ajattelin listata maistamistani oluista ne parhaat "Vähäalkoholiset". Eli ei välttämättä 0% tuotteita, vaan todella matala-alkoholisia oluita. En ole näitä aivan mahdottomasti juovoillut paitsi hankalahkon saatavuuden ja usein olemattoman maun takia.
Teknisestihän on kohtalaisen vaikeaa luoda olut, jossa ei ole juurikaan mallaspohjaa runkona ja yhdistää tätä maistuvaan alle 3% tuotteeseen. Lopputulos on usein vähintäänkin vetinen. Virhemaut tulevat myös paremmin ja korostetummin esiin, koska ei ole juurikaan mitään peittämässä tätä.
Maukkaimmat versiot ovatkin yleensä, joko vehniä, Sour/Lambic osastoa, tai "humalamehuja".

Sitten listaan, top 10 olkaa hyvä:


Weihenstephaner Hefeweissbier Alkoholfrei, 0,5%-> Varsin oiva tasapaino. Ohut runko, mutta hiivan tuomat aromit peittävät tätä osittain. Raikas ja parempaa, kuin vaikkapa kotimainen keskiketterä.

BrewDog Nanny State, 0,5% -> Humalamehujen humalamehu. On ohutta, on vetinen, mutta tuoksu on upea ja maussakin on hieman Apa:maisia aineksia.
 
Lervig Johnny Low, 2,5% -> Kevyt Apa. Havuja, sitrusta ja hieman hedelmiä. Runkoa toki enemmän, kuin Nanny Statessa, joten hieman tasapainoisempi.

Lindemans Framboise, 2,5% -> Matalat alkoholit ja sokeroitua vaapukka mehua. Kenties hieman esanssinen, mutta ei huono näillä prosenteilla.

Hartwall Fosters Radler 2% -> Sitruunalimonadia peittämässä muut maut? Toimii tässä yhteydessä varsin kelvollisella tavalla.

Sinebrychoff Perinnekalja, 2,2% -> Entistä perhekaljaa. Muistuttaa enemmän kevyttä tummaa lageria, kuin kotikaljaa. Hieman karhea, mutta varsin juotava.

Grafenwalder Radler/Shandy, 2,5% -> Toinen radleri. Fostersia hieman pahvisempi, joskin reilusti edukkaampi, silloin kun tarjolla. Tällä on kuulkaas pelastettu monet tri Krabolan aiheuttamat oireet.

Sinebrychoff Karhu Tumma I, 2,8% -> "Vähäisesti kaikkea mitä tummassa lagerissa luulisi olevan". Musta pikku nalle on oikeasti ihan juotava tapaus, jolle on vaan vaikea löytää käyttöä.

Jever Fun, 0,0% -> Ei alkoa, vähän makua. Kuten monet alkottomat on tämäkin hieman muovinen, mutta sinällään ihan juotava "kuskin olut".

Bavaria 0,0 Wit, 0,0% -> Monien mielestä varsin loistava alkoton, mutta ei millään oma suosikkini. Samaa muovia kuin edellisessä pienin witbier maustein.





Yhteenvetona:
Koska epäilen ainakin valtiovallan painavan kohta tykkää nappia, niin voin kertoa seuraavasti:
Asia nyt vaan on niin, ettei alle 3% oluista saa ihan äkkiä mitenkään maistuvia. Harvat poikkeukset ovat väistämättä tasapainottomia ja vetisiä. Sekä muutenkin, jopa alle 4,7% haarukkaan sopivat oluttyylit voidaan laskea yhden käden sormilla.
Toisaalta taas. On pelkästään hienoa, että näitä matala-alkoholisiakin on myynnissä. Ravintolassa kuljettajat haluavat varmasti hörpätä itsekin jonkun maltaisen kokiksen juonnin sijaan. Lisäksi on toki muistettava, etteivät alkoholipitoiset juomat sovi kaikille.

PanoPäivänSatoa: Humala Vasara

Tänään tuli viimein aloitettua vuoden 2014 panohommat. Ja milläpä muullakaan olisi hienompaa aloittaa, kuin Double IPA tyylillä.
Mallaspohjaksi virittelin tietysti varsin pelkistettyä pohjaa. Pale-Alea, vähän Münichia ja aavistus Cara-Palea. Koska tiesin tästä tulevan, toivottavasti, upean öljyisen sameaa muutenkin, löin päälle vielä muutaman prosentin verran kaurahiutaleita. Koska tavoite oli saada mallaspohjasta kuivahko, on sokeria tietysti mukana vajaan 10% verran.
 Mäskäyksen aloitusta jouduin siirtämään puolella tunnilla, sillä huomasin kylmälaukkumäskäimeni hanan tihkuvan hieman vettä. Päädyin purkamaan koko värkin ja uusimaan hieman tiivisteitä. Mäskäys meni sinänsä nätisti, mutta mäskin ph:n kanssa tuli hieman taisteltua. Nyt hankittuani kunnollisen pH-mittarin havaitsin mäskin ph:n olevan pari kymmenystä turhan korkea ja jouduin lisäämään mielestäni yllättävän paljon maitohappoa saadakseni tämän alas. Lopulta vierre oli laskettu kattiloihin ja oli aika aloittaa keitto.

Vorrrrrrlauf

Humalapuolelta päätin käyttää pussinpohjat ja vanhaksi menevät pois. Katkeroon Chinookia ja Magnumia ja tällä kertaa en lisännyt humalaa ennen loppua kertaakaan. Vasta viisi minuuttia ennen keiton päättymistä aloin kaatamaan kattilaan humalaa ja kokeilin tällä kertaa myös ns. hopstandia. Tämän tarkoitus on ymmärtääkseni "simuloida" whirlpoolia, tai pikemminkin humalan lisäämistä ko. vaiheessa. Päädyin siis, vastoin kaikkea ennalta opittua, jäähdyttämään vierteen vähän alle 80c ja lisäsin loput humalat kattilaan kevyesti sekoittaen. Annetaan hautua puoli tuntia ja jäähdytys. Humalina tänään toimivat: Columbus, Simcoe, Amarillo, Centennial ja Galaxy. En muista koska olen viimeksi käyttänyt tällaisen määrän humalaa, mutta voin kertoa vierteen tuoksun olleen varsin huumaava.Numeroihmisille voin kertoa määrän olleen n. 20g/l, mutta pitäähän tämä vielä kuivahumaloida..määrällä joka on kenties jotakin väliltä 6-8g/l.. Uuuuhhhhh.. Koitan määrällä kompensoida laitteistoni heikkouksia, katsotaan toimiiko.

Keiton alkua odotellessa, kannet vielä osittain kiinni.

Hiivakannaksi halusin vaihtelun vuoksi jotain brittiläistä ja löysin pussin Safalen S04:ta, jota en olekaan käyttänyt aikoihin.
Nyt päivän ollessa jo takanapäin ja hörppiessäni janojuomaksi pantua pale-alea pohdin jo seuraavaa panoa. Ylihuomenna pitäisi tasapainottaa tämänpäiväistä järkälettä hyvinkin perinteikkäällä Altbierillä.

Humalaa kuvassa, vielä, varsin runsaasti.

Olutarvioissa: Bavarias Best Imperial Stout

Oluen speksit:   
Mikä:  Schönramer Bavarias Best Imperial Stout, Imperial Stout, Saksa 
Mistä: "Ulkomailta" 
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkerosta ja väristä ei arvoja 
Nippelitietoa: Private landbrauerei Schönramer sijaitsee pienessä Pettingin kaupungissa Baijerissa. Perinteisten saksalaistyylien lisäksi panimolla pannaan tämän Imperial Stoutin lisäksi myös mm. IPA, Porter ja Apa oluita. Vuosituotanto on noin 45000hl.


Baijerin parasta Imperial Stoutia? IS on sen verta merkillinen oluttyyli Saksassa, joten pakkohan tämä oli uteliaisuuttaan korkata. Kaksi vuotta takaperin: Toukokuussa 2012 testasin kahta saksalaista tyylin edustajaa, joista toinen ei ollut ihan reilassa ja toinen oli ok, joten odotukset eivät ole kovin korkealla. Joskin toivon sen verta tukevuutta riittävän näin vapaiden päätteeksi, että pullon jälkeen suu taittuu edes vienoon hymyyn. Ainakin aiemmin juotu panimon Bavarias Best IPA ei vakuuttanut, tosin pullollakin oli jo puoli vuotta ikää. Näin se maailma muuttuu ja nämä pienpanimobuumin suosikit kantautuvat, jopa Saksaan. Vaikkakaan perinteisten pilsien ja weizenien asema tuskin ihan äkkiä onkaan uhattuna ja hyvä niin. No asiaan, asiaan.

Ulkoisesti varsin perinteistä, todella syvän ruskeaa olutta, joka jättää maltillisen, mutta kohtalaisen kestävän vaahdon päälleen.
Tuoksusta irtoaa tummaa maltaisuutta vienon kuivan hedelmäisyyden kera. Paahteisen makeaa lakritsaisuutta, vähäisesti tummaa suklaata ja hieman alkoholia. Yllättävän miellyttävä ja tasapainoinen tuoksuprofiili.
Maussa makeahkon toffeista maltaisuutta, lakritsaa ja keskiasteisesti paahdetta. Kevyesti suklaata, sekä hieman vaniljaa. Onko tämä ollut tammen kanssa tekemisissä? En tiedä, mutta pieni "tynnyrifiba" tässä on. Jälkimaku on melko lyhyt, kevyen paahteisen maltaisuuden sävyttämä. Sinällään varsin maistuva IS, joku voisi sanoa varovainen, toinen hillitty ja kolmas tasapainoinen.
Suututuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen. Maltillisesti hiilihappoa ja öljyistä liukkautta pitää juotavuuden varsin hyvänä.
Bavarias Best Imperial Stout saattaa olla nimensä mukainen, ainakin omasta puolestani. Jännästi tätä juodessa koen paljon yhtymäkohtia Koffin Porteriin ja se ei ole ihan huonon oluen merkki se. Veikkaan monen väittävän tätä liian makeaksi, mutta koska itselleni tuhkakuppiosaston Stoutit eivät toimi, niin tämä ei kaipaisi kuin aavistuksen lisää paahdetta ja humalaa noustakseen toiselle tasolle.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 38/50

BrewDog Fake Lager ja mastodontti helvetistä

Pitkä päivä oli viimein takana ja torstai ilta kääntyi kohti sitä kulminaatiopistettä, jota olin odottanut tavalla, jonka vain janoinen voi tuntea. Se hetki kun Kari Grandy tuo viimein eteeni lasillisen kylmää juomista, ilman pilliä, on jälleen pelastus keskellä sisustuideoiden autiomaata. Päivä oli ollut monitahoinen, kuin hassusti juoksevaa mustavalkoista komediaa, johon luuli vain parivaljakon Laurel&Hardy pystyvän. Olin jo iltapäivästä tuskaillut postista kotiin jättimäisen kattokruunun kanssa. Voisi kuullostaa helpolta, lamppu paksiin ja kotiin, vaan ei.
Kehitysmaatyyliin köytin tämän mastodontin jälkeläisen tarakalle kiinni muiden alkuasukkaiden virnistellessä vieressä. Polkaisin Boardmanin käyntiin ja surrasin epätoivolla kotiin. Jos olisin tuolloin tiennyt tämän esityksen jäävän vasta alkunäytökseksi olisin "vahingossa" pudottanut tämän helvetistä peräisin olevan sisustusihmeen ojaan. Myöhemmin tuli, jälleen, huomattua, ettei käytännöllisyys ja asennettavuus ole todellakaan näiden innodesignikeikea ihmisten vahvuuksia.   Kotona odotti näytös kaksi.

Aluksi tämä hirviö piti kaivaa pahviluolistaan esiin, jotta pääsin tulkitsemaan tätä mustavalkoista kasausohjetta. Suomalaiseen tapaan vilkaisin lappua ja päätin, että: "sinä päivänä kun minä tarvitsen apua lampun asennuksessa, saa meikäläisen kuskata vanhainkotiin". Ennakoivasti kuuluisia viimeisiä sanoja.. No valaisimen kruunun haarat joutui tietysti käsipelillä vääntämään paikalleen, helppoa kyllä, vielä. Noh ensimmäinen este tuli eteen, kun havaitsin lampun turjakkeen omaavan niin pitkän piuhan, että ainakin matto tulisi valaistua hyvin. Toki tämän johdon ympärille oli kieputettu jotain pahuksen koriste kettinkiä. Tässä kohtaa vihelsin pillillä pelin poikki. Pistin hameväen töihin ja hiivin itse takavasemmalle, pitihän sitä ruokaakin laittaa ja sipulin kuoriminen on todella vaativa urakka muun misauksen lisäksi. Onnekseni kuulin lukuisia kirosanoja olohuoneesta ja hädin tuskin pystyin peittämään hymyäni kysyessäni enkelinsuloisella äänellä: "Onko kaikki ok?". Onneksi itsepäiset ihmiset eivät apua kaipaa.

Ketju oli lopulta oikean kokoinen, mutta lampun suunnitellut pölhö ei ollut tietenkään ajatellut mihin ylimenevän kaapelin piilottaa. Kyllähän sellainen parinkymmenen sentin lenkki näyttää korealta katossa juu. Ei auttanut muu, kuin ruveta tunkemaan kattokupuun kaikki mitä sinne mahtui, luonnollisesti nykäisin tämän metrillä teippiä kiinni ja hieman nippusiteitä vaadittiin myös alaosaan. Tarjosin myös mahdollisuutta käyttää vaikkapa kaunista Maui Brewingin tyhjää tölkkiä lampun jatkeena, johon piuhan saisin piiloon. No lopputuloksen arvaa, eihän tyylikäs havaijilaistaide kelpaa.
Lopulta oli asennuksen aika. Ja sain tietysti sähköiskun repiessäni sokeripaloja irti.
Taas oli pidettävä taukoa ja otettava ruuan päälle tukeva annos vitutusviskiä. Se helpotti kolmannen annoksen kohdalla, meinaan ei käsikään tärissyt enään. Olihan kyseessä pitkä ja kirurgin tarkkuutta vaativa työ.
 Nyt tajusin repiä sulakkeen irti seinästä ja kas.. Sähköt katosivat vähän muualtakin, mutta kun tosimies asentaa ei haittaa vaikka joutuukin työskentelemään taskulamppu suussa.
Nyt tunteja myöhemmin uusi valaistus valaisee taistelukenttää. Ympärillä on pahvisia juoksuhautoja, hylsyjä ja ruuvareita. Pieniä sähköjohdon palasia ja ketjun pätkiä kertomassa karua tarinaa epäinhimillisistä olosuhteista, kidutuksesta ja tuskasta. Kaiken tämän keskellä istun hiljaa, tyytyväisenä. En siksi, että pitkän kamppailun jälkeen oli taas muutama metri maata voitettuna, en siksi, että surisin taistelussa kadonneita osia. Vaikka olin polvensyvyisessä laatikkomeressä, ympärilläni pelkkää kuollutta muovia ja sinistä savua koin tämän hetken äärimmäisen helpottuneena.
 Kaikella on hintansa. Jokaisella hikisellä askeleella miljoonan voltin iskiessä selkäpiitä pitkin kohti lopullista voittoa. Uhrauksia ja janoa.
Nyt se oli ohitse, janoisena tartun kylmään pulloon. Fake Lager, aivan sama mitä pullossa lukee, mutta tämä. Tämä on aivan saa..nan hyvää. Raikasta, hedelmää, ruohoa ja kylmää. Jano katoaa, mieli on raukea. Seuraavan maljan voisin juoda kaatuneille ja katuneille. Kolmannen juon toivolle, sille ajatukselle, että jonain päivänä vanhan ajan yksinkertaiset hissilamput palaavat "muotiin".
"Hyväntahtoinen valaisin katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut asentajille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia."

 

In the year 2014

Vuosi on jälleen vaihtunut. Kinkut ja laatikot syöty, lahjat avattu, raketit ammuttu, sekä kuoharit kaadettu rinnuksille.
Kiireinen arki on jälleen saavuttanut myös Tuopin Ääressä toimituksen ja on aika katsoa ja kiikaroida alkanutta vuotta 2014 pullonpohjan lävitse. Mitä kaikkea tämä vuosi tuokaan tullessaan, kenen lippu liehuu alati nousevan auringon kajossa ja kuka katoaa kauas horisontin taa?

Aloitetaan vuoden ennakointi, korkkaamalla pullollinen kotipolttoista. Mikäänhän ei saa sumeaa päätä kirkastumaan samalla tavalla, kuin sadan ebun voimalla käyvä IPA.
Alkuvuodelle 2014 povataan paitsi lumetonta, myös vuotuista pienpanimokatselmusta, joka pidetään tänäkin vuonna viereisessä Alkossasi. Paraatijärjestys on myös listattu:

Beer Hunters Keripukki
Prykmestar Kahvi Stout
Teerenpeli Mokkamatti
StaPa Double Oat Malt Stout
Bryggeri Helsinki Senaattori
Lammin Sahti Pyy
Pyynikin Presidenttisahti
Laitilan Kievari Agricola
Saimaan Marsalkka Double IPA
Hiisi Pläkki
Rekolan Amerikan Eno
Suomenlinnan Thor Bock
Malmgård Emmer Tripel

Listaus on varsin kiintoisa ja pahus vie aikaa ja rahaa syövä. Viime vuosilta havaitsen Nokian jättäytyneen leikistä pois, vaikkakin toiveeni 99 IPA:sta tai Keisarillisesta Imperial Stoutista jäivät taannoin paperilla panimolle asti, vai unohtuivatko ne saunaillan päätteeksi pukuhuoneen hämyyn? Pitää tulkita, että Elowehnät ja muut museotie apa:t myyvät niin hyvin, ettei tähän leikkiin ole tarvetta? Myöskään ulkolaisia ei listassa ole, mutta talvi tuo näitä varmasti hyllyyn, ajaahan se routakin..no tiedätte kyllä.

Maaliskuussa on tietysti varma kevään merkki, nimittäin perinteikäs St. Patricks Day, jolloin yleensä voi hyvin mielin juovota Guinnessia kenenkään muun harrastajan paheksumatta.
Festivaali puolelta kesän starttaa jo huhtikuussa perinteikäs Helsinki Beer Festival, mutta omalla kohdallani kevään varsinainen tapaus on paria viikkoa myöhemmin järjestettävä vappukarkelo, jossa pallot ovat suurempia kuin muualla ja simaa riittää. Nimittäin edessä on varsin sekava ja etanolipitoinen hörhöily, jossa itseään ammattimaistajiksi kutsuvat iäkkäät herrat tenuttavat kolmatta päivää nenät punaisina Kööpenhaminassa. Juu tiedän, että festivaali on "vain" kaksipäiväinen, mutta epäilen ajantajun katoavan ja Mikkellerin baarien tuntuvan oivalta jatkopaikalta.. Edessä on tietenkin Copenhagen Beer Celebration pinkillä lipulla. Saa nähdä vetääkö vertoja St. Patricks Dayn humulle, ehkä enemmän menninkäisiä tikkivihkoineen, mutta vähemmän typpikaasua ja kansanlauluja.

 Kesän saapuessa onkin aika itselleni varsin rakkaan Suuret Oluet Pienet Panimot, eli SOPP kaverien kesken, kiertueen. Vuosi 2014 tuo tähän ralliin myös Tampereen erikoiskokeen, mutta Lahteen on silti pakko lähteä.
Elokuussa Kouvolassa vietetään yllättävän menestyksen saanutta Kymijoki Beer Festivalia peräti kaksipäiväisesti ja olen tietysti mukana, tavalla tai toisella.
 Kesän viimeisiä kyyneliä voi vuodattaa OlutExpon, jopa sivistyneessä ilmapiirissä. Omalta kohdaltani suurempi sivistys voisi osua jo Lahteen, ettei tarvitsisi myöhästyä viimeisestä junasta jälleen.

Mitä muuta?

Kotipanolassa eletään varsin kiireistä vaihetta. Taivuin pakon edessä ja ostin ph mittarin itselleni, sillä epäilen varsinkin vaaleissa oluissa huuhteluveden ph:n jäävän liian ylös ja käyttämilläni paperiliuskoilla voinkin hyvin mielin heittää vesilintua, meinaan hyvä jos lentävän metriäkään, ei tarvitse kilttejä sorsia heittää muilla kuin leivänmuruilla mökkilaiturilla. Salaa tietenkin, ettei emäntä luule pehmenneen.
Lisäksi pitäisi pohtia miksi IPA ja APA eräni eivät viime aikoina ole onnistuneet. Jotenkin liian hiivaisia, hieman kitkeriä ja mausteisia. Ph mittarilla saan yhden faktorin poistettua, jolloin jäljelle jää käymislämmöt, happi ja humalat itsessään, oliko sato näin huono tänä vuonna, vai jäikö kotimaan verkkokaupoille vain se mikä ei muualle kelpaa? Asioita joille en oikein mahda mitään, tosin jännästi kotipanimon kölssi oli varsin juotavaa. Äähhh..
Jotain reseptinkirjoittelu hommia tässä olisi taas edessä, mutta siitä lisää keväämmällä. Rojektit etenee siis hitaasti, mutta mutkitellen.

Hyvää alkanutta vuotta 2014 toivottaa: "Kaljai Lama".