Olutkirjasto esittelyssä

Tänään pitkän keittopäivän päätteeksi en tarjoa kuvakavalkadia prosessista, koska voitte katsoa vaikkapa vanhoja kuvia, hommahan näyttää aina samalta, ainakin melkein :)

Pöntössä pihisee nyt 11l ruismaltailla vauhditettua Stouttia, jonka lopputulos on arvoitus.
Lasissa BrewDogin JackHammer. Ei en käy tätäkään lävitse tänään. Humalaa on, reippaasti. Tuoksu on upea, maku siinä rajoilla onko humalaa liikaa vai ei. Hyvää, mutta ei mitään uutta. Saatatteko hei uskoa, että tässäkin oli humalina Columbus ja Centennial.. Ymmärrätte heiton kun luette loppuun, jossa tarjoan ainakin kotipolttoisten ystäville yllätyssektorin.

Nyt esittelen, viimein, olutkirjastoni. Kirjoja on kertynyt vuosien varrella jokunen, joitakin olen saanut lahjaksi ja joitakin olen maksanut kylmällä käteisellä. Kirjoja maltaiden maailmasta katkeran humalaiseen loppuun saakka. Mietitkö mitä pukin konttiin jouluksi? Tässä listaus ja hyvin lyhyt kuvaus kustakin olkaa hyvä:

How To Brew lainassa, joten ei kuvassa

Palmer: How To Brew

Oluen valmistuksen perusteos ja alansa klassikko. Sisältää käytännössä kaiken mitä aloittelevan kotipanijan tulee tietää. Aikoinaan toimi erinomaisena pohjana tiedon ammentamiselle ja panemisen opetteluun. Nykyään tätä tulee selattua edelleen toisinaan ”tsekkaanpa tämän tarkemmin” periaatteella. Kirjassa on joitakin reseptejä, joskaan en ole tämän kirjan reseptejä koskaan kokeillut itse. 

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, erityisesti aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille.

Zainasheff & Palmer: Brewing Classic Styles

Toinen klassikko. Edelliseen verrattuna selvästi enemmän reseptikirja, mutta käy osin samoja asioita lävitse lyhyemmin, kuin How To Brew. Paljon reseptejä, pohjana uuteoluet, mutta myös täysmäskäys versiot löytyvät. Kirjoittaessani omia reseptejäni vilkaisen yleensä tyylien kuvausta ja taustoja, sekä Jamilin reseptejä. Tästäkään kirjasta en ole yhtään reseptiä pannut, mutta ainakin rapakon takana tuntuvat olevan arvossaan.

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, erityisesti aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille.

Strong: Brewing Better Beer

Päästänkin seuraavaksi jatko-opintoihin soveltuvaan kirjaan. Kun aloittelu on takana tämä kirja keskittyy tiiviisti jokaiseen vaiheeseen ja niiden vaikutuksiin oluessa. Muutamia mainioita tärppejä, tekniikoita, sekä vinkkejä esimerkiksi kotiolutkilpailuihin valmistautumiseen. Mukana myös muutamia reseptejä.

Suositus: Hieman edistyneemmille koti ja miksei pro panijoillekin.

Hieronymus: Hops

Tästä kirjasta Mikolle Ylöjärvelle kiitokset vinkistä. Todella laaja paketti humalista, niiden kasvatuksesta, lajikkeista ja käytöstä. Avasi itselleni muutamia asioita joita en ollut tullut edes ajatelluksi. Loppu puolella paljon reseptejä. Ps. Voidaan tiivistää: Vaikea kasvi, sato vaihtelee jopa pelloittain ja vaikka jokaisessa panimossa pantaisiin prikullee samalla reseptillä sama ipa olisi tulos jokaisessa aivan erilainen. Eli: Ei avaa oikotietä onneen (höh).

Suositus: Hieman edistyneemmille koti ja miksei pro panijoillekin. Unohtamatta jokaista hop headia.

Daniels: Designing Great Beers

Klassikko tämäkin. Hieman vanhempi teos, joka ei auennut ensimmäisellä kerralla. Nykyään huomaan vilkuilevani tätä alati hakiessani ideoita, ajatuksia ja rajoja resepteille. Kirjan selkeät huonot puolet ovat rajallisesti oluttyylejä (missä esim. belgit?), sekä iästä johtuen melkoinen määrä humalia puuttuu. (1996, uusittu 2000).

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, erityisesti aloittelijoille ja asiasta kiinnostuneille.

Mosher: Tasting Beer

Kirja oluen maistelusta, kuinka hienoa. Mosher käy lävitse lyhyesti oluttyylien ja oluen historian. Avaa hieman panemisen näkökulmia ja vaikutuksia lopputuotteessa ja käy laajalti lävitse makumaailmoja ja jopa oluen ja ruuan paritusta.

Suositus: Kaikille olutharrastajille, maistelijoista bloggareihin ja reittaajista tikkareihin (hah, pääsinpäs kirjoittamaan tuon noin).

Calagione: Brewing up a Business

Haluatko tietää miten Dogfish Headin panimo sai alkunsa? Lue. Kirjan alku panimoravintolan perustamisineen on varsin mainiota luettavaa. Kirja kuitenkin ottaa haastavamman sävyn käydessään lävitse lakiasioita, myyntiä, henkilökunnan managerointia ja kaikkea mihin panimoa pyörittäessä joutuu. Kirja painottaa tietysti Yhdysvaltojen lainsäädännön näkökulmaa. Kirja antaa paljon asioita pohdittavaksi, mutta ei tietenkään ratkaisuja näihin.

Suositus: Dogfish faneille, panimon perustamisesta kiinnostuneille ja harrastajalle lukukokemukseksi.

Hindy & Potter: Beer School

Ai, että Dogfish Head on vähän hypetetty. No tämä teos kertoo tarinan Brooklyn Brewerystä. Asia on oikeastaan samanlaista, kuin Calagionen kirjassa. Alussa kerrotaan taustat, mietitään rahoitusta, panimon sijaintia, markkinointia ja sitä miten vaikea kaupunki N.Y on panimolle. Kakku koristellaan tietysti jakelupuolen asioilla ja lopuksi mietitään onko tässä mitään järkeä.

Suositus: Tämä menee tietysti Brooklyn Breweryn faneille, panimon perustamisesta kiinnostuneille ja harrastajalle lukukokemukseksi.

White & Zainasheff: Yeast

Etsitkö sienikirjaa syksyksi? Jos Hieronymuksen Hops kävi lävitse kaiken humalasta, käy tämä teos kaiken hiivasta. Läpi käydään paitsi hiivan tuottamia aromeita, mutta myös kaikkea käymisastian geometrian vaikutuksesta laboratorio varustukseen. Paljon asiaa edistyneemmille.

Suositus: Kaikille kotipanimo ihmisille, panimon labrapuolen aloittelijoille ja kiinnostuneille.

Turunen: Jos täytätte mun lasini

Tämä teos käy lävitse Alkon historian Suomessa ja samalla tietysti myös muuttuvan alkoholilain. Paljon hienoja vanhoja kuvia ja unohdettuja panimoita.

Suositus: Jokaisen harrastajan vähimmäis oppimäärä ymmärtämään sitä,  miksi asiat ovat kehittyneet nykytilaan. Ei tarjoa kuitenkaan kaikkiin kysymyksiin ja muureihin suoria vastauksia. 

Bonsdorff: Suomen panimot

Bonsdorff käy luettelomaisesti lävitse kaikki Suomen panimot ja näiden taustoja vuoteen 1996 asti. Hauska selata kotipaikkakuntien panimohistoriat, tai sen puutteet.

Suositus: Kotimaiseen panimohistoriaan perehtyneille ja muille harrastajille kevyeksi iltalukemiseksi.

Bruning: The Microbrewers Handbook

Suomalaiselle tämä ei valitettavasti tarjoa paljoakaan. Asiaa on paljon pubiketjuista, pubipanimoista, kegeistä ja enemmän caskeista. Mukaan on saatu tukku pienpanimoita kertomaan tarinoitaan, sekä nippu laitteisto asiaa ja markkinakieltä.

Suositus: Aiotko avata panimon Englantiin? Aiot? Lue tämä.

Steele: IPA

IPA kirja. Tarvitseeko sanoa enempää? Tämä käy lävitse paitsi tyylin historian, nykytilan sekä panemisen. Lopussa tukku reseptejä.

Suositus: Kotipanijoille, joilla taipumus humalahakuiseen juomiseen. Muille nippelitietoa ja historiaa.

Ai millaisia reseptejä kirjoissa oli? Tässä nyt se viimeinen "yllätys". Steelen IPA kirjasta.

Haluatko tietää miten BrewDog Hardcore IPA pannaan?

No minäpä kerron (tosin en usko reseptin olevan yksi yhteen. Kokeilkoon ken haluaa, voin maistella tuotteen HC:n kanssa rinnakkain)

Vesi:

Burtonoitu suoloilla (ei arvoja)

Mallaspohja:

90% Maris Otter

6,5% Cara-Malt

3,5% Crystal Malt

Mäskäys: Yksivaihe infuusio 65c. Veden suhteesta maltaaseen: ”Melko kuivaa”

Keitto:

75min keitto. T90 pellettiä.

21% Columbusta ja 21% Centennialia keiton alussa. Kymmenen minuutin jälkeen lisää

5,3% Molempia (Columbus+Centennial).

Keiton lopussa lisää 15,8% jokaista: Columbus, Centennial ja Simcoe.

Käytä +20c. Amerikkalaisella Ale-Hiivalla, kuivahumaloi määrällä 1,7g/l Columbusta. Kuivahumalointi aika: 4-5 vrk, jonka jälkeen jäähdytys ja humalasakan poisto.

Speksit:

OG 1.083

TG: 1.014

ADF: 83%

IBU: 148 (laskennallisesti)

ABV: 9%

Väri: 19,5 Ebc.

Olutarvioissa: Höss Doppel-Hirsch

rakuten.de

Oluen speksit:

Mikä:  Höss Doppel-Hirsch Allgäuer Doppelbock, Doppelbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 4,75€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,2%, katkerot: 21ebu, väri: 54ebc.
Nippelitietoa: Vuodesta 1657 lähtien on Hössin panimolla pantu oluita. Tänään panimon oluita on voinut bongata maitokaupoista, ainakin panimon Das Eichteä on lähes jokaisessa lähimarketissa (etiketissä Neuschwansteinin linna).


Pitkä viikonloppu sorvin ääressä on ohitse, välistä jäi harmittavasti Oluton festarit Jyväskylässä. Toiveissa olisi päästä kuukauden päästä sentään OlutExpoon. Asiaan. Käväisin pitkästä aikaa A-marketissa ihmettelemässä uutuuksia. Valitettavasti CCCCC IPA oli loppunut, eikä Double Wideakaan ollut vielä hyllyssä. Silmääni kuitenkin osui tämä Doppel-Hirsch jonka saapuminen oli mennyt minulta jokseenkin ohitse. Hinnasta ei kannata puhua, mutta Doppelbock sopii tähän alkavaan lokakuuhun paremmin kuin Oktoberfestit, ainakin Suomessa. Tämä Hössin Doppel-Hirsch on voittanut paitsi kultaa vuoden 2012 world beer cupissa, myös hopeaa Helsinki Beer festivalilla 2011. Muistetaan tietysti tässä kohtaa vanha lohkaisu, että mitä enemmän mitaleita pullossa, sitä huonompaa olutta. Toivon että tällä kertaa tämä ei pidä paikkaansa. Otetaanpa pullosta kiinni ja katkotaan patenttikorkilta turhat toiveet pois.

Patenttikorkki antaa periksi pienen suhauksen kera.
Lasiin kaadettaessa havaitsen vaahdon jäävän tällä oluella varsin ohueksi ja nopeasti katoavaksi. Muuten ulkonäkö on kyllä kaunista pähkinänruskeaa sävyä.
Tuoksussa reiluhkosti maltaista makeutta, limppua ja hiven pähkinäisyyttä. Taustalla todella kevyesti kuivattua hedelmäisyyttä ja tuoretta puuta. Simppeli, miellyttävä ja hyvin perinteinen Doppelbock tuoksultaan. Ei ainakaan vielä räjäytä tajuntaa, liekö tarkoituskaan.
Maussa samoja pehmeän leipäisen maltaisia sävyjä. Hiven karamellista tummaa sokeria. Kuivahkoa paahdettua keksimäisyyttä ja paahtoleivän kuorta mukana tuomassa tasapainoa. Jälkimaussa kevyesti puumaisuutta. Varsin tasapainoinen ja mukiinmenevä paketti.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, kohtalaisen hiilihappoinen ja helpohkosti juotava Doppelbock.
Doppel-Hirsch on tyylipuhdas Doppelbock, joskaan ei tyylinsä terävintä kärkeä, mutta maistuu minulle. Toimisi mainiosti syksyisellä nuotiolla palan painikkeena ennen loppuillan hömpsyjä viskipullosta tähtitaivaan alla.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 13 -> Yhteensä: 35/50

5 syytä miksi #Mashtag oli upea ajatus, mutta heikko toteutus.

Oluen speksit:

Mikä:  BrewDog #Mashtag. Brown Ale, Skotlanti
Mistä: Olutravintolat
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,4%, katkerot: 95ebu, väri: Ei arvoa.
Nippelitietoa: Sosiaalisessa mediassa yleisön äänestämistä raaka-aineista valmistettu "demokraattinen brown ale". Humalina: Nelson Sauvin, Motueka ja Pacific Gem.

Kerrottuani tarvittavat faktat voinkin pureutua pähkinään, eli aiheeseen.
Juotuani nyt tämän kohutun Brown Alen voin hivenen pohjustaa teitä tästä oluesta. Viime keväänä BrewDogin verkkosivuilla ja ilmeisesti Twitterissä oli äänestys heidän #Mashtag nimellä menevästä oluestaan. Tässä äänestyksessä koko sosialistinen meedia sai antaa oman sanansa. Ensimmäisenä äänestyskohteena oli oluttyyli, jossa ehdokkaina olivat IPA, Stout ja Brown Ale. Seuraavassa äänestyksessä valittiin mallassaldoa/runkoa ja vahvuutta aina 4,5% sessiojuomasta "Imperialistiseen" 10% sipperiin. Kolmannella kierroksella valintana oli tietysti humalat (USA-Britit-NZ). Neljännellä kerralla twisti, eli: Hefeweizen hiiva, tammilastut&hasselpähkinä ja kuivahumalointi. Viimeisellä kierroksella oluen nimi.
Aion nyt kertoa miksi idea oli mainio:

1. Upeaa mainontaa ja ilmaiseksi.
2. Osittain hauskasti valitut äänestyskohteet.
3. Idea ylipäänsä. Loi lähes "Hei oot melkein panemassa tätä" fiiliksen.
4. Raaka-aine puolen pelinavausta ja osalle ehkä opettavainenkin kokemus. +Brown Ale.
5. Yhteisöllisyys, jota ei voi korostaa liikaa.


Näin. Nyt kun ideaalin mukainen paratiisivaltio, siis olut, on rakennettu oikein suoralla kansanäänestyksellä ja kaikilla oli niin mukavaa kerron miksi tuote ei vaan toimi:


1. Yllättävän mauton, etenkin kun ottaa huomioon: BrewDog+95 f..in ebu+tammilastut&pähkinät+7,4% runko = 40+ pistettä..noooott. Uusi yhtälälö: Miksaa seuraavia suhteessa 4+2+1: Newcastle+Baltika 9+Stadin NZ Pacifica Pale Ale, tarjoillaan pähkinäkupillisen ja tammenlastun kera = #Mashtag.
2. Napisen hivenen äänestysvaihtoehdoista. Osa oli suorastaan tylsiä. Onko ketään, joka haluaa nähdä BrewDogilta vielä yhden IPA:n lisää? Olisin halunut nähdä vielä radikaalimman lopputuloksen, jossa nörtit olisivat voineet vapaasti valita tyylin ja sen jälkeen raaka-aineet ilman vaihtoehtoja, tai ainakin huomattavasti laajemmin.
3. Opettavaisesti: 95ebua NZ humalilla ja tammilastut pähkinöillä syövät toisensa pelistä pois.
4. 4,5% Sessiotavara ei voittanut, joten ei maitokauppoihin (pateettinen valinta "nilittää", tiedetään).
5. Öhm, öhm, öhm, pähkinät tässäkin eivät auta murskaamaan sanan nut brown myyttiä. Väristähän tässä termissä oli alunperin kyse, olihan?


35/50p, eli tyydyttävä 7,5 todistukseen kunniamaininnalla: "Hyvä idea, mutta kirjoitusasussa pilkku, sekä yhdyssanavirheitä."
Kenties tästä tulee vuotuinen traditio ja ensi vuonna voidaan taas tuskastella valintoja, kuin eduskuntavaaleissa ikään.

---Ei vaan ihan hyvää olutta, mutta kun samaan, tai parempaankin pääsee helpommalla ja vähemmällä hypellä.

Maitokaupan aloittelijaystävälliset oluet - Ulkomaat

Viimeksi kartoitin kotimaiset aloittelijaystävälliset oluet maitokaupoissa. Tänään edessä on tuontioluiden listaus. Työ oli melko massiivinen, sillä huomasin osan listalle haluamistani ilmeisesti poistuneen myynnistä, kuten. Spendrupsin Pistonheadin, tai Diamondin Lente Blondin. Ulkomaan tuontitavara vaihtelee melkoisesti ja uusia oluita saapuu koko ajan. Otin listalle oluita, jotka eivät ole liian vaikeita ja niitä joiden saatavuus on laajaa (lue: myös suurimpien kaupunkejen ulkopuolella). Aivan jokaista mahdollista olutta en näistäkään listoille laittanut, koska vaikkapa Tsekeistä lähes kaikki ovat varsin helpohkoja ja yleensä varsin onnistuneita tyylissään. Kuten viimeksikin: Oluet ovat skaalattuna yhdestä kolmeen tähteen: *-*** "hankaluuden" mukaan. Tämä ei ole mikään absoluuttinen taulukko, vaan lähinnä yhden ihmisen mielipide miettiessäni aloittelijan suuta, joka on tottunut juomaan kotimaista "suuremmin tuotettua" olutta (Lappari, Karjala, Koff, Karhu, Olvi, jne).

Belgia:

Boon Kriek *

Liefmans Fruitesse *

Lindemans Kriek *

Iki Beer **

Martens Lasso Blonde*

Hollanti:

Bavaria 0,0% Wit *

Iso Britannia:

Fullers London Pride **

Shepherd Neame Spitfire **

Brewdog Punk Pale Ale/Dead Pony Club ***

Williams Black & 80/- **

Buxton Moor Top ***

Inveralmond Lia Fail **

Newcaslte Brown Ale *

Timothy Taylor Landlord **

Oakham Citra **

Guinnes Draught **

Murphys Irish Stout **

Belhaven St. Andrews Ale *

Harviestoun Bitter&Twisted ***

Kilkenny Irish Beer *

Atlas Latitude Highland Pilsner **

Hook Norton Hooky gold **

Adnams Southwold Bitter **

Robinsons Trooper **

Norja:

Nögne Ö Blonde **

Lervig Betty Brown/Hoppy Joe **

Ranska:

Mont Blanc La Blanche **

Saksa:

Weltenburger Barock Dunkel **

Grafenwalder Vehnäolut *

Grafenwalder Shandy/Radler *

Riedenburger Ur-Helles *

Löwenbrau Original *

Ayinger Leichte Bräu Weisse *

Helles Schlenkerla Lagerbier *

Kaiserdom Hefe-Weissbier *

Störtebeker Kellerbier 1404 *

Slovakia:

Urpiner (tumma&vaalea) *

Tsekki:

Pilsner Urquell **

Velkopopovicky Kozel Premium & Dark *

Budejovicky Budvar & Dark *

Staropramen Dark **

Litovel Dark *

USA:

Brooklyn American Ale **

Samuel Adams Boston Lager **

Goose Island Honkers Ale **

North Coast Blue Star *
Flying Dog Underdog Atlantic Lager *

Ja ei muuta kuin kaupan hyllyjä koluamaan.. Alkon hyllyiltä vastaavan listan valmistaminen on siinä mielessä haastavaa, koska valtion laarissa kato käy hivenen nopeammin ja uusiakin saapuu tasaisesti. Joskin jotkut ikisuosikit pitävät pintansa pitkäripaisenkin hyllyillä.

Maitokaupan aloittelijaystävälliset oluet

Harrastusta aloitellessa on vaikea päättää mikä olut sopii minun makuuni?
Itse ostin summan mutikassa mitä lähikauppojen hyllyillä oli vaihtelevin seurauksin. Nykyään jopa lähikaupoissa törmää entistä useammin laajempiin valikoimiin, kuin silloin. Mitä siis ostoskoriin aloitellessa? Kannan nyt korteni yhteiseen kusiaiskekoon ja avaan asiaa kapeasta vinkkelistäni.

Helpointa on miettiä omia lähtökohtia ja sitä mitä hakee. Makuaisti toki kehittyy vain maistelemalla, mutta jos juo vaikkapa vain kaikki vaaleat lagerit lävitse on se vähän samaa kuin söisi aloittavana ruokaharrastajana vain kaikki pakastehyllystä löytyvät kalapuikot.

Olutoppaasta löytyy varsin mainio "mitä oluttyyliä kokeilisin nyt" taulukko, joka on juuri aloittelevien käyttöön tehty. Tyylien kirjo on varsin kaiken kattava ja olut on makumaailmaltaan mielestäni selvästi viinejä monipuolisempi, onhan raaka-aineitakin useampia. Lisäksi valitettavasti hinta ei ihan aina korreloi laatua ja taas, aluksi monet tyylit ovat/saattavat olla vaikeita, kuten vaikkapa Lambicit ja India Pale Alet.

Fiksua on toki kysellä olutravintoloiden, Alkojen ja miksei joissain tapauksissa ruokakauppojenkin henkilökunnalta suosituksia.

Laitan tähän kuitenkin joitakin, imho, passeleita helpohkosti saatavia oluita, jotka ovat helpohkoja ja muutaman "pakko kokeilla" juoman. Skaalattuna yhdestä kolmeen tähteen: *-*** "hankaluuden" mukaan. Tämä ei ole mikään absoluuttinen taulukko, vaan lähinnä yhden ihmisen mielipide miettiessäni aloittelijan suuta, joka on tottunut juomaan kotimaista "suuremmin tuotettua" olutta (Lappari, Karjala, Koff, Karhu, Olvi, jne).  Oluet ovat melko hyvin yleisesti saatavilla olevia kotimaisia esimerkkejä.(Esimerkkejä vain muutama per panimo).

Nokian Panimo:

Keisari Elowehnä (Hefeweizen) **

Keisari Luomu Pils ja Tumma (Keller ja Tumma Lager) **

Keisari 66 (American Pale Ale) ***

Laitilan Wirvoitusjuomatehdas:

Kukko Pils *

Kievari Humalainen ***

Kievari Kölssi *

Saimaan juomatehdas:

Marsalkka Luomuvehnä **

Marsalkka Golden Ale **

Malmgårdin Panimo:

Malmgård Blond Ale *

Malmgård Dinkel **

Malmgård Huvila Pale Ale **

Stallhagen:

Delikat *

III *

Teerenpeli:

Laiskajaakko *

Onnenpekka *

HippaHeikki **

Mallaskosken Panimo:

Kuohu Amber Lager*

Kuohu Kristallivehnä **

Valioluokka Stout ***

Vakka-Suomen Panimo:

Prykmestar Vehnä **

Prykmestar Schwarz *

Prykmestar Suvi * (kausituote)

Suomenlinnan Panimo:

Höpken Pils **

Piper Wit *

Spithead Bitter **

Rekolan Panimo:

Amerikan Serkku **

Kesäkolli **

Metsän Henki ***

Rousal Bryghus:

Pils ***

Stadin Panimo:

Stadin Lager **

Stadin American Pale Ale ***

Lammin Sahti:

Pöllö *

Beer Hunter's:
 

Beer Hunter's Mufloni Pale Ale ***

Beer Hunter's Aamupala Kaurastout **

 

Pyynikin Käsityöläispanimo:

 

Simo Vehnäolut **

Panimo Hiisi (yhteistyössä Malmgårdin kanssa):

 

Palokka Savuvehnä ** 

 

Bryggeri Helsinki:

 

Aleksanteri Brown Ale **

 

 

  

Joten ei muuta kuin kauppaan ostamaan kotimaisia pienpanimotuotteita. Seuraavassa osassa perehdytään ruokakauppojen tuontihyllyjen kummalliseen sielunelämään.

Ps. Lisään tämän kiinteäksi sivuksi tuonne taustalle helpottamaan tulevia ostoksia.

Video Arvio: Koukussa Humalaan & Anchorage Bitter Monk

Haastattelin "narkomaania" ja propagandaministeri tyyppasi perään Anchoragen Bitter Monkin..

Olutarvioissa: Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2014

www.sinebrychoff.fi

Oluen speksit:

Mikä:  Sinebrychoff Nikolai Vuosiolut 2014, Tumma Lager, Suomi
Mistä: Ruokakaupat
Hinta: n. 2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkerot: 28ebu, väri: 115ebc.
Nippelitietoa: "Koffin" tämän vuotinen vuosiolut on tammitynnyri kypsynyt tumma lager, johon on sekoitettu vielä hieman viskiä sekaan. Kyseessä on nyt neljäs vuosiolut ja samalla Nikolai sarjan ilme on muuttunut jo tölkkikoonkin puolesta.



On taas se aika vuodesta kun Sinebrychoff pamauttaa uuden vuosioluen kansan huulille. Tällä kertaa kyseessä on siis varsin muodikas lähestyminen tynnyrikypsytettyjen oluiden maailmaan. Tammilastuja ja viskiä, sekä tummaa lageria tiedossa. Kaupassa tajusin, että koko Nikolai sarja on siitynyt pieniin tölkkeihin uudella ulkonäöllä. Uudistus on sinänsä ihan toimivan näköinen, joskin voisin mutista jotakin kohonneesta litrahinnasta, mutta en jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan.. tänään.
Viime vuotisen Cascade Alen jäljiltä en uskalla toivoa tältä mitään. Tuossa oluessahan ei sinänsä mitään vikaa ollut, vaan ei mitään muistettavaakaan. Tämä taas on valitettava markkinatalouden säätelemä fakta, ettei isojen kannata laitteillaan tehdä harrastajan suuhun sopivaa, mutta onneksi meillä on pienpanimot. Tästä syystä Koffin pirteri on piristävä poikkeus, joka tavallaan pitää toivon kipinää yllä. Mennäänpä nyt kuitenkin ihmettelemään tätä tummaa lageria.

Oak Aged Tumma Lager valuu lasiini lähes mustana. Vaahtoaa reilusti ja todella hämmentävästi vaahto on varsin kestävää. Varsin kaunis olut.
Tuoksussa kevyesti leipäistä maltaisuutta ja vähäisesti paahdetta. Taustalla on kuitenkin vieno annos viskiä, jonka alkuperä voisi olla jossakin ylämaan nummilla? Ja jos oikein pinnistelee nenänsä kanssa voi tästä aistia varovaisen, suorastaan ujon vaniljaisen vivahteen. Tuoksu voisi olla vahvempikin, mutta kyllä tästä kaikki odotetut elementit löytyvät.
Maun puolella maltaisuus kevenee, paahde tuntuu väistyvän lähes kokonaan, eikä viskistä ja tammilastuista ole enään tietoakaan. Jäljelle on jäänyt vain kevyt siirappinen makeus, vanhan ja kylmän kahvin "paahde" jatämän mukana pahvisuutta. Jälkimaku on lyhyt ja vetinen. Kylläpäs tämä pääsi lässähtämään, aivan liian vetistä ja se peittää paljon alleen.
Suutuntuma on kevyt ja kuten todettua kovin vetinen, helposti juotava toki.
Voi Koffi minkä teit. Ei vaan, olisihan tässä potentiaalia Alko vahvuisena ilman tärkkelyksiä ja reilummalla määrällä lastuja ja viskiä. Sitten heräsin ja muistin missä mennään, pitäisikö tästä varmuudeksi ottaa prosentti pois "runkoa" ja laittaa hintaan varmuudeksi pari euroa lisää? Helppo, puhdas ja hyvin tehty tumma lager pienellä lisäelementillä, joskaan ei tarjoa tälläkään kertaa mitään kenellekään, ja vähän kaikille. Suositellaan kokeilijoille ja muille keskitien kulkijoille.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 11 -> Yhteensä: 28/50