Kevät tuo suomalaisen reppureissaajan pahin vihollinen on taas luonamme. Se synnyttää pakonomaisen tarpeen pakata reppu ja kadota. Samalla heittäen toivonkipinän edessä häämöttävästä kesästä. Työn orjalle tämä on ainoaa aikaa ottaa hatkat, edes hetkeksi.
Nimittäin polttelee ja pahasti. Halu paeta todellisuutta. "Juosta kauas pois" vaivaa mieltä alituiseen ja on jälleen aivan sietämätön. Hit the road jack.
Ensi maanantaina se alkaa. Ei ei jääkiekon mm-kisat, chämppärin finaalit, tai olutfestivaalitkaan.
Poistun itse kolmeksi viikoksi kokonaan kuvioista. Suljen tietokoneen ja pakkaan vanhan rakettireppuni. Hämmentävästi palaset ovat loksahdelleet palapelissä paikalleen. Suuntaan siis vanhan brother in armsin, tuon viiksikeisari ja pokerisankari Jambon kanssa etelään, länteen ja vähän itäänkin. Tie vie ja kiskot kulkevat pitkin Euraasian mantereen; Mare Nostrumin rannoilta kohti käkikelloja, patonkeja ja sauerkrauttia. Päätyen lopulta Kaarle IV:n valtakunnan pääkaupunkiin. Matkaamme rähjäisissä kylissä, suurissa kaupungeissa ja lukuisissa kuppiloissa mukanamme vain käsimatkatavarat ja loputon varasto huonoja vitsejä.
Kuka ryöstetään, kenen pokerinaama pettää ja kumman pää hajoaa ensimmäisenä julkisen liikenteen loputtomissa syövereissä?
Edessämme on siis noin kolmiviikkoinen Interrail. Ja entä miten kaikki tämä liittyy olutmaailmaan?
No ensinnäkin saatte nauttia kolme viikkoa ilman Tuopion Ääressä päivityksiä (tod. näk.). Toisekseen reittimme varrelle osuu todennäköisesti jokunen panimo, ravintola ja olutkulttuuriltaan aivan toisenlainen kohde kuin Härmä. Todennäköisesti ainakin Köln, Bamberg ja Plzen osuvat reitille.
Sanon todennäköisesti, sillä minäkään en tiedä minne kaikkialle kuljemme.
Siispä arvon lukija. Jos sinulla on esittää hyviä tärppejä, kohteita, tai asioita joita ei kannata tehdä tehtäväksi, niin otamme ne mielelämme vastaan.
"The road is long. With many a winding turn. That leads us to who knows where. Who knows where"
 |
| Buy the ticket, take the ride |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti