Iltaa arvon lukijat.
Flunssassa ei viitsi paljoa maistella, joten koitan kirjoitella tänään henkeviä.
Tiedättehän tilanteen ravintolan tiskillä, Alkossa ja joskus muuallakin, kun joku on ostamassa/tilaamassa olutta: "Onks se vaaleeta, ku en tykkää tummasta".
Niin, elämme maassa jossa jokamies tuntee vain kaksi olutta; vaalean lagerin ja sen toisen.."tumman".
Joku sofistikoituneempi osaakin jo tiedostaa vehnäoluen ja sen mystisen huoneenlämpöisen "alen". Tilanne muuttuu toki tiedostavampaan suuntaan pikkuhiljaa, mutta miksi näin on?
Toki historialla ja kieltolain jälkeisellä ajalla on merkittävän suuri vaikutus, sekä suurien panimoiden, no nätisti sanottuna "tuloshakuisuus". Ylipäänsä siis kulttuurinen asema juomana jolla voi kivasti aloitella ennen kuin siirrytään kirkkaisiin ja baarissa loivennellaan euron tuopeilla ja parilla kossukolalla fiilistä. Näin siis usein suuren yleisön keskuudessa.
Asenteiden muuttuessa tiedostavampaan suuntaan oikein pysähdyin miettimään, että mikä suurten panimoiden brändeistä olisi nyt IN. En oikeasti keksinyt. Lapparin menestysaika jäi taakse jo vuosikymmeniä sitten. Karjala elää jääkiekko-assosiaation kautta ja samalla äijä maineella tuntuu ratsastavan myös Karhu. Koff ja Olvi taas ovat näin fiilispohjalta niitä markettien halpoja bulkkilavatuotteita ja tähän päälle kaupan omat merkit: Pirkka, Rainbow, jne. Tulin siihen lopputulemaan, että yksikään näistä brändeistä ei taida olla enään herra eikä hidalgo. Väittäisin, että eletään eräänlaisessa myrskynsilmässä, jossa kuluttajaa ei oikeasti kiinnosta alkuperä, kunhan on halpaa ja tuttua.
Tämä näkyy ehkä myös valtavirran tuotteissa. Koitetaan kalastella kuluttajia Tuntemattomilla Sotilailla, Rockilla, "Tuplahumalalla", Arctic Maltilla, 6.12, Wganer, Fingerporit ja muut Harkot. Tässä panimot ampuvat kulttuuria jalkaan. Palveleeko kuluttajaa, saati olutkulttuuria tarjoamalla toinen toistaan samanlaisia tuotteita eri nimellä ja "magnum aromilla ja vähän karamellimallasta". Minä sanon ei, pikemminkin hämää.
Meidän pitäisi päästä eteenpäin tästä vaalea/tumma jaottelusta ja tarjota rohkeasti kokonaan uutta, eikä uskotella asiakkaille, että on vain sitä vaaleaa lageria erillaisilla variaatioilla, tosi vahvaa ja niitä tummia.
Nyt ehdotankin kanssa harrastajille pieniä talkoita. Kun seuraavan kerran kuulet nämä sanat "onks se niinku tummaa vai vaaleeta". Astu esiin sen piilottelemasi massiivisen tietämyksen kanssa ja ehdota vaikkapa vehnää, kevyttä golden/blond alea, cream alea, kerro bockista, brown alesta ja siitä kerrasta kun silloin kerran joit Dry Stoutia Dublinissa, pelottele hulluilla belgialaisilla, jotka lisäävät aivan mitä tahansa oluensa sekaan ja herkistä kuulijaasi siitä kerrasta kun suoraan tammitynnyristä laskettua olutta Saksassa. Väritä maailmaa ebc väriskaalan laajalla penselillä ja tarinoi kuinka se väri ei nyt ihan oikeasti vaikuta, välttämättä, makuun yhtään. Muista mainita kuinka pienet panimot, niin kotimaassa, kuin kaukana merten takana tekevät vanhaan tapaan asioita käsityönä. Älä tuputa, mutta tarinoi. Kenties tästä alkaa uusi harrastus, satunnaiskokeilujen kautta. Jokainen uusi "käännytetty" yleensä jakaa tätä oluen ilosanomaa tutuilleen. Vai voitko sinä kertoa rehellisesti pitäväsi harrastuksesi kokonaan omana tietonasi? Juu en minäkään..
Itse poistun nyt jäähdyttelemään "aamupalastouttia". Ainakin keittohöyryt avaavat tukkoisen nenän, jos ei muuta. Kuitenkin.. Hyvää vappua kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti