PanoPäivienSatoa: KesäWehnä & Aamupalastout

Vielä ehtii ennen reissua blogata kahdesta viimeisimmästä keitosta.
Toinen oluista on aikalailla samalla reseptillä keitelty erä jenkkityylistä vehnää, jota keittelin talvella Mustialassa ja joka myi itsensä 2,5 viikossa loppuun.
Tämän kotierän tarkoituksena oli: a) Tehdä kesäksi keveää janojuomaa b) Ihmetellä laitteistojen eroa c) Tehdä homma alusta loppuun oman pään mukaisesti.

Ainoat erot reseptissä olivat, että korvasin osan Pale-Ale maltaasta Münchenillä ja hiivana käytin uudehkoa Danstarin West Coast Alea, joka ainakin profiililtaan vaikuttaisi sopivalta. Myynnissä olleessa oluessahan hiiva oli Kölschiä.
Humalapuolella samalla aikataulutuksella keittohumalat: Simcoe, Amarillo ja Citra, mutta nyt kuivahumalointi suoritettiin kuten halusin, eli noin viikkoa ennen astiointia.

Mäskäsin tämän oluen 1h15min 68c ja huuhtelin Batchsparge tekniikalla, eli kaadoin huuhteluveden kerralla suoraan astiaan ja nostin samalla lämpötilan 74c. Josta suoritettiin siivilöinti.
Tunnin keiton jälkeen jäähdytin vierteen 16c ja hiiva perään. OG 1.056 ja FG 1.010, 35ebua ja 11ebc olivat päivän luvut.
Tämän erän keitto meni nappiin ilman minkäänlaista Draamaa. Vaikkakin mukana oli vehnää ja kaurahiutaleita, edes siivilöinti ei tuottanut ongelmia.
Tämä oluthan on nyt ollut jo viikon pullossa ja lupaan palattuani maistella tämän ja Mustialassa pannun rinnakkain.

Seuraavaksi panin tuossa viikko takaperin erän Aamupalastouttia.
Tämän satsin ideahan oli viimein tehdä kunnon Oatmeal Stout, joskin tukevamalla n. 8% rungolla.
Lähdin ajatusta pyörittämään paitsi Mikkellerin Beer Geek Breakfastin ajatuksesta, myös kunnon aamupalasta. Kaurapuuroa, pekonia, munaa, leipää, kasviksia, hedelmämehua ja kahvia.
No kananmuna olisi oluessa vähän liioittelua, jopa minulta. Kaurapuuroa edustaa tietysti reilumpi määrä kaurahiutaleita. Leipäisyyttä annos ohramallasta ja kasviksia tietysti humalat.
Hedelmämehua saisi tietysti jostakin trooppisesta lajikkeesta esim. Citra, Nelson Sauvin, tms, mutta laitoin keittäessä symbolisena eleenä hieman kuivattua appelsiininkuorta sekaan (tämä tuskin maistuu kaiken muun alta kuitenkaan).
Pekonia sai kuvata kevyt annos savumallasta ja kahvia tietysti yhdistelmä paahdettuja maltaita. Mietin vielä jos pullotusvaiheessa lisäisin hieman kahvia, mutta yleensä nämä kahvilla maustetut oluet eivät kaikessa villasukkaisessa tunkkaisuudessaan osu.

No keittopäivänä sain kokea siivilöinnin suhteen hieman draamaa. Vahva ja paksu vierre, jossa reilusti hiutaleita olikin perkuleen vaikea saada siivilöityä. Normaalisti selviän tästä vaiheesta noin puolessa tunnissa ja nyt koko touhuun hukkuikin kolminkertaisesti aikaa. Jouduin suorittamaan eräänlaisen jatkuvan huuhtelun kaatamalla kattilasta kuumaa vettä mäskipatjan päälle, jotta vierre ylipäänsä valuisi.
Humalapuolelta olikin melkoista arpomista mitä laittaisin tähän. Halusin tottakai käyttää avattuja pusseja, joten nyt en käyttänyt katkeroon Columbusta, kuten usein. Vaan päädyin Centennialiin. Koska halusin mukaan hieman lakritsaa käytin yhden tähtianiksen keiton loppupuolella.
Lopulta pitkä 90min keitto ja jäähdytys tuotti tulosta ja tehokkuuskin parani jopa 5%.
Tänään pitäisi tämä satsi siirtää kakkospyttyyn reissun ajaksi ja pullotella joskus kesäkuun alkupuolella. Vierre oli tottakai lupaavan makuista. OG 1.080, 80ebu/115ebc. Hiivakannaksi valikoitui Nottingham. Itse ainakin pidän näistä "miedommista" brittikannoista Stout/Porter osastolla, joten valinta oli oikeastaan helppo.

Että tällaista tällä kertaa. Nyt jäävät keitot kypsymään ja seuraavaksi keitetään varmaan kesällä, jotenkin epäilen vahvasti että Saisonia on tulossa taas.