Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


torstai 1. marraskuuta 2012

Olutarvioissa: De Dolle Dulle Teve



Oluen speksit:

Mikä:  De Dolle Dulle Teve, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%,  katkero: 30ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Dulle Teve on käännettynä mad bitch, eli hullu narttu ja mahtuu RateBeerin Top 10 Tripelien joukkoon.




Tänään lasissa De Dollen Dulle Teve, eli hullujen oluenpanijoiden hullu narttu.
Kyseinen panimohan sijaitsee Esenissä Belgiassa ja on ollut pystyssä jo 1980-luvulta lähtien. Tämä Tripel, kuten muutkin panimon oluista tunnetaan myös laadun ajoittaisesta heittelystä. Tämä tunnetaan myös jumalattomasta vaahtoamisestaan, joten suosittelen avaamaan lavuaarin läheisyydessä. Ymmärtääkseni osa panimon varhaisista hiivakannoista on peräsin Rodenbachilta, joka tosin lopetti hiivojensa myynnin 2000-luvun vaihteessa. Kuitenkin kiintoisa ja arvostettu Tripel, eräs niistä kohtalaisen vaikeasti saatavista, silti arvostetuista oluista. Joten kohti keittiön lavuaaria ja pulloa auki.

Tsuff...Ja mitään ei tapahdu, ei valtaisaa räjähdystä, eikä kuohuntaa. Lasiin kaataessa silti vaahtoaa aivan jumalattomasti, vaikka kaadoin hyvin varovasti. Ulkoisesti vaahto on kuin jälkiruoka annoksessa, itse olut on samean oranssinkuparista.
Tuoksussa reiluhkosti sekahedelmäisyyttä ja mausteisuutta, josta ainakin anista selvästi. Taustalla hieman kirpeää happamuutta, alkoholia ja hiivainen. Keskivahva tuoksu on selvästi moniulotteinen ja hieman haastava.
Maussa reiluhkosti hedelmäestereitä ja anista. Omalaatuista makuyhdistelmää tukee vielä hiivaisuus ja sen tuoma mausteisuus. Lopussa tästä keitosta löytyy vielä hieman happamuutta ja kevyt humalan puraisu. Alkoholia on taustalla kohtalaisen selvästi.
Suutuntumaltaan Dulle Teve on kohtalaisen täyteläinen, reiluhkosti hiilihappoinen juoma ei ole se helpoiten juotavin olut. Vaikka runko onkin, vahvuus huomioiden, melko ohut.
Loppujen lopuksi edessä on kompleksinen ja kiintoisa Tripel. Kummallinen sekametelisoppa, vai haastava tyylinsä edustaja. Itse sanoisin molempia, hullulla tavalla jopa hyvää.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50



Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 


10% alkoholia jo torstaina? Kuullostaa ihan mun jutulle. Etiketti on ihan kuin jostain ranskalaisesta taidepiiretystä 70-luvulta. Vaahtoaa aivan älyttömästi, tätä vois varmaan lusikoida. Tuoksuu kesken käynneeltä kiljulta; hiivaa, happamuutta ja kiiselliä, alkoholi polttelee nenäkarvoja. Maistuukin siltä ja käy päähän. Tulee vähän yks appelsiinikilju mieleen, mut ei siinä mausteita ollut. Loppua kohti tää tökkii.
Tällä ymmäryksellä, ei ihan tajua noita makuja, mutta erikoista ja kiljuista ainakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti