Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
torstai 29. marraskuuta 2012
Olutarvioissa: Abbaye des Rocs Speciale Nöel
Oluen speksit:
Mikä: Abbaye des Rocs Speciale Nöel, Belgityylinen Vahva Ale, Belgia
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: ei muistikuvaa/ 0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Brasserie des Rocs on vuonna 1979 avattu panimo Montignies-sur-Roc:n kylässä Belgiassa.
Tänä iltana lasissa on belgityylistä jouluolutta, joten tonttulakkia päähän ja juustolautasta esiin.
Brasserie de'l abbaye des Rocs on panimo, jonka tuotteet ovat pitkään olleet pitäisi "testata listalla". Pullo on vajaan vuoden verran seisonut komerossa ja kun nyt viimein pääsen maistamaan panimon maustetun jouluoluen Speciale Nöelin on fiilis vallan mainio, ainakin etukäteen. Tämä ilta on muuten mennyt huomista panopäivää suunnitellessa. Black DIPA työnimellä kulkeva hirviö odottaa raaka-aineiden toisiinsa bruuvaamista. Samalla on säädetty viikonlopun kuvioita. Tie vie perjantaina kohti Mustialaa, jossa on tarkoitus kartuttaa ennestään järjettömän suunnatonta AMK pistemäärää panokurssin verran. Edessä siis ensimmäinen viikonlopun yli kestävä osio Ison Piipun varjossa keskellä Kanta-Hämeen intiaanialuetta.
Nyt on siis hyvä hetki nautiskella pullo jonkinmoista joulun henkeä, joten korkkia auki ja olutta lasiin, meitä janottaa.
Korkatessa meinaa käydä tuttu belgialainen ilmiö. Nimittäin tavara haluaa kiirellä lasiin, että pitää ottaa varuiksi askel lähemmäs tiskiallasta. No syliin ei tullut tällä erää. Lasiin valuu lopulta syvän ja samean punertavaa olutta vahvalla ja suurella vaahdolla.
Tuoksultaan tämä jouluolut on kiintoisa. Vahvasti makeaa maltaisuutta, johon yhdistyy annos luumuja ja hiven kirsikkoita. Taustalla hedelmiä ja mausteisuutta. Samalla happamuutta leikkaa makeuden lävitse ja tuo tasapainoa. Itseasiassa tuoksu on kuin yhdistelmä Rodenbachia ja Westmallen Dubbelia. Ei hassumpaa, sillä balanssi on tyylikäs.
Maun puolella hivenen sokerisen makea maltaisuus aloittaa vyörytyksen. Perään saapastelee hivenen pomeranssista, kanelista ja muskottimaista mausteisuutta. Tummaa hedelmäisyyttä, kuten luumua selvästi vielä pelissä mukana, mutta kaiken kruunaa tuo kirurgin lailla leikkaava kevyt hiivainen happamuus, joka tasapainottaa kokonaisuuden nautittavaksi. Jälkimaussa on kevyt annos yrttisyyttä ja mämmiä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, pehmeä ja kohtuullisen matalahiilihappoinen. Juotavuus on yllättävän helppoa ja alkoholi lähes täysin piilossa. Jännästi kaataessani toista lasillista hiilihappoja onkin kohtalaisesti, ilmeiseti hiiva pääsi avatessa liikkeelle, sillä suuhun tulee sattumia, kuin paremman laadun hedelmämehuissa konsanaan.
Speciale Nöel on niin belgialainen tuotos, että mielleyhtymä De Dolleen on taattu. Erikoista, epäpuhdasta, hivenen rustiikkia ja avatessa arvoitus miten käy. Silti lopputulos on viihdyttävä, ellei jopa päihdyttävän miellyttävä ja yllättävän tasapainoinen, silti monipuolinen. Kyllä jouluolutta ja nimenomaan belgityylillä, loppuun voisi lainata Forrest Gumpia, mutta koska kaikki tietävät suklaarasioista tähän aikaan vuodesta tarpeeksi, jätän väliin, otan viimeisen huikan ja menen maate.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50
maanantai 26. marraskuuta 2012
Olutarvioissa: Harviestoun Ola Dubh 12,16 ja 18
Haminan Alko otti ja paloi. 20 000 pulloa joudutaan nyt hävittämään ilman savuvahinko alennuksia. Minä kun olin niin odottanut kahdesti savustettua Schlenkerlaa. Tästä syystä jouluolut arvioit jatkuvat, kunhan allekirjoittanut pääsee hakemaan kauempaa täydennystä. No hätähän ei ole tämän näköinen, sillä tilanne tarjoaa uuden mahdollisuuden tarttua kaapista löytyviin muihin herkkuihin. Tänään pitkän työviikonlopun jälkeen aloittelen omaa viikonloppuani samalla kun te valtaväestöön kuuluvat aloitatte työviikkoanne harmaana maanantaina. Edessä on Skotlannista tuodut kolme Ola Dubh sarjan olutta 12, 16 ja 18.
Ola Dubh on Harviestounin panimon ja Highland Parkin yhteistyön tulos. Panimo laittoi Alkostakin löytyneen ja sittemmin poistuneen Old Engine Oilin kypsymään vanhoihin viskitynnyreihin. Ola Dubh sarja käväisi Arkadian Alkossakin 2009-2010 vaihteessa. Tänään esillä olevat pullot ovat noin vuoden ikäisiä.
Aloitetaanpa maistelu järjestyksessä nuorimmasta, eli 12yo.
Ulkoisesti kyseessä on lähes
sysimusta olut hyvällä beigellä vaahdolla, joka jättää
kauniisti pitsiä lasiin.
Tuoksultaan Ola Dubh 12 on miellyttävän
kompleksinen. On sopivasti paahteista kahvisuutta, tummaa suklaata ja
kevyesti mämmisyyttä. Sekä tynnyrikypsytyksen tuomana hieman
puuta, savua ja häivä vaniljaa.
Maussa yhdistyy reilusti paahdetta,
tammisuutta ja savua. Kevyesti kuivattua hedelmäisyyttä ja
kaakaota, sekä turpeisuutta ja suolaisuutta taustalla. Päättyen
kuivaan pitkään paahteen ja humalan flavoriin näiden marssiessa
rinnakkain auringonlaskuun.
Suutuntumaltaan olut on kohtalaisen
täyteläinen, keveästi palanut. Hiilihappoisuus on kohtalaista,
kuten juotavuuskin.
Ola Dubh 12 on melko onnistunut
tynnyrikypsyte, jopa enemmän kuin osiensa summa. Lähes
huoneenlämpöisenä todella miellyttävä juoma ja luo hyvää odotusta seuraavaa pulloa varten.
Pisteet:Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50
Seuraavaksi estradille saapuu mopoikäinen 16v
Sitten vuoroon 16v versio. Ulkonäkö
on kovin samankaltainen nuoremman version kanssa. Mustaa olutta kohtalaisen hyvällä vaahdolla.
Tuoksussa ensimmäisenä erottuu tumma
suklaa ja hento kahvimainen paahteisuus. Selvästi pyöreämpi kuin
12. Hieman melassista lakritsaa, todella keveästi turpeista
savuisuutta. Tammea ja häivä vaniljaa. Pehmeä ja harmoninen tuoksu
sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi.
Maussa tynnyrikypsytys efektin huomaa
selvemmin. Keskimakean tumman sokerinen, muscovadoa ja lakritsaa
aluksi. Tynnyrin tuoma tammisuus, vieno vanilja ja turve tulee
seuraavaksi mukaan, tuoden myös hieman suolaista jodia ja todella
keveän hedelmäisyyden tähän. Taustalla velloo kokoajan paahdettu
maltaisuus, kahvi ja kevyt suklaisuus. Jälkimaku on kuivahkon
paahteinen ja hieman puisen sahanpuruinen. Todella maukas.
Suutuntumaan tullessa tekstuuri on
keveän öljyisen kermainen, matala hiilihappoinen, mutta silti
yllättävän helposti juotava. Keskitäyteläisen ja kohtalaisen
täyteläisen välimaastoa.
Ylipäänsä asteen verran 12:ta
parempi. Tässä vallitsee todella upea tasapaino eri osa-alueiden
välillä todella herkullisella tavalla.
Pisteet:Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50
Ja lopuksi vielä täysi-ikäinen 18yo, olkaa hyvä.
Ulkoisesti Muistuttaa enempi 12:ta, syvän musta toki, mutta
vaahto on jälleen parempi. Kaunis olut.
Tuoksupuolella miellyttävän makeahkon
vaniljaista tammisuutta ja hentoa kahvisuutta. Reilusti jyhkeää
makean melassista maltaisuutta ja suklaata. Taustalla hennosti
turpeisuutta ja aavistus suolaista lakritsaa. Todella upea tuoksu.
Maultaan 18wee on täyttä
tammitynnyriä. Kohtalaisen puinen, keveästi turpeinen ja paahteisen
maltainen. Taustajoukoissa on kevyesti niin kahvia, kuin
lakritsaakin. Suklaatakin on eksynyt matkaan mukaan. Jälkimaussa
yhdistyy viskisyys ja keveä humalan puraisu, miellyttävä, mutta
voisi olla aavistuksen enemmän ”in your face”.
Suutuntumaltaan tämä versio on myös
kohtalaisen täyteläinen, pehmeä ja todella mahtavassa
tasapainossa. Juotavuus on vallan upeaa vahvuus ja tynnyröinti
huomioiden.
Ola dubh 18 paukuttaa pöytään
melkoisen paketin. Osa-alueet kunnossa ja kokonaisuus on loistava.
Harmi ettei 30&40v versioita ollut tarjolla, sillä tämän
jälkeen kiinnostus olisi melkoista.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50
Yhteenvedon paikka
Kaikki maistellut oluet olivat erinomaisia. 16:n maku oli setin paras, joskin 18:n tuoksu oli muita aavistuksen edellä. Jälleen osoitus,että tynnyrikypsyneissä on ideaa, joskaan en näe syytä tynnyröidä aivan jokaista olutta. Näissä Ola Dubheissa on yksinkertaisesti onnistuttu säilyttämään upea tasapaino ja kokonaisuus on täten enemmän kuin osiensa summa. Maistaja kiittää, kumartaa ja vaappuu etsimään vähemmän nestemäistä täytettä vatsaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)