Olutarvioissa: Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock

Oluen speksit:

Mikä:   Aecht Schlenkerla Eiche Dobbelbock, Savuolut, Saksa
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 1,2€-4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 40ebu ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Eiche on Schlenkerlan tammitulella savustetuista maltaista panema 8% Dobbelbock. Tavallisesti panimo käyttää pyökkiä savustamisessa. Humalana Hallertau.

Bambergissa on saksalaisittain ruvettu ihan hurjiksi ja vaihdettu perinteinen pyökkipuu maltaiden savustamisessa tammeen. Tyylinä kuitenkin vielä Dobbelbock, joten vielä ei mopo keuli ihan hillittömästi. Bamberg on muutenkin kiintoisa kaupunki. Paikkakunta on asukasluvultaan pienempi kuin vaikkapa nykyinen Kouvola ja osapuin tasoissa Lappeenrannan kanssa. Kaupungissa on kuitenkin vielä yhdeksän panimoa jäljellä.. Näistä tunnetuin on toki Heller-Trumin panimo joka tämänkin Schlenkerlan on pannut. Nyt kysymys kuuluukin: Koska näemme single hop oluiden kaverina single wood sarjan, jossa perusolut olisi sama, mutta maltaat olisi savustettu eri puilla?

Ulkoisesti tämä Eiche on punertavan kuparinruskeaa olutta, vaahto on minimaalinen ja katoaa lasin reunoille lähes samantien.
Tuoksussa on suolaista pekonia, voimakkaasti savuisuutta ja pyöreää makeutta. Hieman hedelmää taustalla. Miellyttävä ja vahva tuoksu.
Maussa karamellinen maltaisuus kohtaa suolaista savukinkkua, pekonia ja pyöreän hedelmäisiä sävyjä. Savuisuus on tukevaa ja moniuloitteista. Silti hämmentävän paljon samankaltaisia sävyjä kuin vaikkapa panimon Märzenissä, oletin tammen tuovan kokonaan erilaisen aromimaailman. Jälkimaussa kuivahkoa puumaisuutta ja hiven ruohoisuutta. Humala ei juurikaan puraise, mutta pitää tämän kohtalaisen tasapainoisena.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, mutta helposti juotava. Pehmeä, liukas ja kohtalaisen hiilihappoinen.
Juu kyllä panimo savuoluet hallitsee, sitä ei liene kiistäminen. Eiche on panimon muihin tuotteisiin verrattuna samanlainen, mutta aavistuksen erilainen. Jää Urbockille jälkeen, mutta mikäpä savuolut ei. Gut, hän sanoi ja hieraisi vaahtoisia viiksiään, oikoi nahkahousujaan ja jätti tiskille reilun tipin.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Paluu Juurille: Budejovicky Budvar (Budweiser)

Oluen speksit:

Mikä:  Budejovicky Budvar, Pils, Tsekki
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 2,7-3,5€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkero: 20ebu ja väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Budějovický Budvarin 1895 perustettu panimo on kohtalaisen tunnettu Suomessakin. Panimon tuotteita markinoidaan USA:ssa ja Kanadassa nimellä Czechvar. Tämä siksi, että toinen tunnettu (Anheuser-Buchin) Budweiser ovat kiistelleet useasti Budweiser tuotemerkistä. Panimon tuotteista myös tumma lager on melko laajassa jakelussa kotimaan maitokaupoissa.

Tänään lasissa Määrin ohraa, Zatecin humalaa ja vettä 320m syvyydestä. Beer of kings, Budejovicky Budvar. Budvar on tyyliltään tsekkityylinen Pils/Vaalea lager. Ei niin rapeasti humaloitu kun klassikko, herra ja hidalgo Pilsner Urquell. Samalla eräs ympyrä sulkeutuu. Tämä olut oli Guinnessin ohella eräs harrastuksen alkuun johtaneista oluista. Sillä erolla, että en ole vuosiin ostanut tätä Budia, joten kysymys kuuluukin: Onko se vielä hyvää?

Kultaisella foliopaperilla suojattu korkki sanoo tsuff ja oljenkeltaista olutta valuu tuoppiini. Vaahtoa ei synny paljoa ja se katoaa kuin tuhka tuuleen hyvinkin nopeasti.
Tuoksu pamauttaa minut takavuosiin, tuttua kovin tuttua. Ruohoista humalaa, voimaista maltaisuutta ja hiven kumisaapasta. Kuivahko ja keskiraikas tuoksu.
Maussa hennosti hunajaista maltaisuutta, ruohoista humalaa ja voimaista diasetyyliä. Jälkimakuun asti humalointi ei oikein riitä, katkeruus uupuu.
Suutuntumaltaan keveähkön ja keskitäyteläisen väliä. Hiilihappoja on reilusti ja juotavuus on helppoa.
Ylipäätään, aika hieman kultaa muistoja. Silti, simppeli tsekkipils ja raikas janojuoma. Tasapaino kohdallaan, tyylissään mainio. Jää Urquellin jalkoihin humaloinnissa, joten suositukset aloittelijoille, ummikoille ja sauna/ruokajuomaksi.
Pisteet:
Tuoksu: 6/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 29/50


 Loppuun kuva tämän päivän "saaliista", 1,2kg humalaa.

Olutarvioissa: Emelisse Black IPA

Oluen speksit:

Mikä:  Emelisse Black IPA, Black IPA, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 3,3€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 60ebu ja väri: 70.
Nippelitietoa: Emelisse (perustettu 2007) on pieni panimoravintola Hollannista. Panimon tuotteista on Alkon hyllyillä nähty mm. Barley Wine, sekä Arkadian puolella Imperial Russian Stout, sekä maitokaupoissa oleva IPA. Black IPA/Cascadian Dark Ale on periaatteessa paahdetuilla maltailla "värjätty" IPA.

Black IPA on kyllä erikoinen oluttyyli. Osa puhuu Cascadian Dark Alesta ja osa American Dark Strongista. Käsittääkseni suurin osa näistä pannaan samalla tavalla kuin normaalitkin India Pale Alet, mutta mäskiin lisätään hieman Carafa III:a, tai aivan mäskäyksen lopussa hieman mustamallasta. Tänään lasiin valuu Hollantilaisen Emelissen panimon näkemys tästä hybridi tyylistä.

Ulkoisesti olut on syvän tumman ruskeaa. Vaahto on nihkeä, pieni ja katoaa hetkessä.
Tuoksussa suklaista maltaisuutta, hennosti kahvista paahdetta ja alta puskevaa sitruksista humalaa. Hieman hedelmäisyyttä ja männyn neulasia.
Maussa keveästi paahteista maltaisuutta, lakritsaa riittää. Humalointi on varsin havuista ja maanläheistä. Maku on oikeastaan yllättävän kevyt kahdeksan prosenttiseksi olueksi. Lopussa kuivan katkerahko paahteisuus ja katkeruuden keveä puraisu.
Suutuntumaltaan tämä on keskitäyteläinen, jopa helpohkosti juotava, liukas.
Täytyy todeta, että odotusarvot tämän kohdalla olivat hieman korkeammalla, mutta ei tämä huono ole. Humalointi on aromaattisuuden osalta vain pahasti hukassa, jossa päästään peruskysymykseen: Dark Strong vai Black IPA? Tätä juodessa Dark Strong/Cascadian Dark Ale on lähempänä. Simppeli, kohtalaisen tasapainoinen esitys kuitenkin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50

Olutarvioissa: Flying Dog Raging Bitch

Oluen speksit:

Mikä:  Flying Dog Raging Bitch, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 2,5€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,3%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Flying Dogin v. 1990 perustettu panimo tunnetaan Gonzomaisista etiketeistään ja tuotteistaan. Etiketit taiteillut Ralph Steadman tutustui panimon perustaja George Stranahaniin tämän naapurin Hunter S. Thompsonin kautta. Thompsonin muistoksi pantu Gonzo Imperial Porter jäi Suomessa Valviran kynsiin, eikä eksynyt Alkoon. Raging Bitch on panimon 20v juhlaolut, belgihiivalla pantu IPA.

 

Belgihiiva IPA:n seassa ei ole täysin uusia itsellenikään. Chouffen Houblon IPA-Tripel, tuo armoitettu kesäjuoma on "tyylin" parhaimpia tuotoksia. Itse kokeilin takavuosina muistaakseni belgihiivakannan jämiä yhdessä IPA erässä, humalina taisivat olla Northern Brewer ja Cascade, tässä oluessa on hämmentävästi samoja piirteitä. Edellisestä erästäni ei aluksi tullut mitään, pulloja tuli tyhjennettyä kaksin käsin ja muutaman jälkeen jopa kolmin käsin. Silloin en tähän kolmanteen käteen kiinnittänyt huomiota, sehän vain auttoi minua juomaan tätä epäpyhää sotkua. Kolmas jäsen katosi aina selvittyäni, vaikka esittelikin itsensä Frankiksi. Frank oli Wyeastin ja CIA:n puolella töissä ja valvoi, että hiivaus suoritetaan Katolisin menoin, oikeaan vierteeseen, oikeaan lämpötilaan ja oikeaan aikaan, koska "God is good".
Pyhä kolminaisuus ja karma kostaisivat jos asiat tehtäisiin epäortodoksisesti, kuten tein. Olin perverssisti sotkenut hiivaa, joka oli peräisin jostain Belgian luostareista pyhässä seipäässä pannuista pulloista. Samoista pulloista oli rapakon toisella puolen kasvottomassa ja muovisessa laboratoriossa jalostettu hiivakanta.
Hiivakanta oli leimattu Abbey II nimellä ja pahat kielet johtivat Rochefortiin asti. Tämän hiivan sotkin IPA vierteeseen ja jopa kuivahumaloin tämän. Frank kertoi edellisen vastaavan petturin saaneen vaivan palkaksi vain 30 hopearahaa. Tästä suivaantuneena join satsin lähestulkoon yksin, Frankin seuratessa, että tämä hairahdus häviäisi ennen kuin se saisi liikaa julkisuutta. Tämä oli tehtävä nopeasti, sillä olin lisännyt vierteeseen sokeria, josta KELAmaisen tiukasti Reinheitsgebotia tulkitseva Frank olisi langettanut lopullisen tuomion.
Saatuani erän juotua Frank katosi, eikä palannut. Kuulema mitään kokemaani ei koskaan tapahtunut, mutta edelleen hiivatessani käteni tärisevät ja kylmä hiki valuu selkää pitkin. Tänä iltana kirjoitan tätä loppuani odottaen, mutta ainakin nyt tiedän mihin Frank katosi.
Flying Dog oli tehnyt saman virheen ja nyt tämäkin on juotava pois.

Ulkoiselta habitukseltaan olut on perinteisen punaoranssin kuparinen. Vaahto on tiivis, kestävä ja hieman kermainen. Kaunis olut ulkoapäin.
Tuoksussa raikasta sitrushedelmää, päärynää ja hiven mäntyisyyttä. Erikoinen belgihiivan tuova hedelmäisyys ja hento happamahko vivahde häilyy taustalla. Makeahkoa maltaisuutta humalan alla.
Maussa greippisyyttä, trooppista hedelmää ja pihkaisaa mäntyä. Mukavasti hedelmäisyyttä ja aavistuksen makeahkoa maltaisuutta. Humala puree taustalla kohtalaisesti ja kuivaa suuta. Maussa belgihiiva jää humalan alle, mutta muistuttaa pienellä karhealla ja hiivaisella otteellaan olemassaolostaan.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Juotavuus kohtalaista.
Ylipäätään kiintoisa IPA kokeilu. Selvästi erilainen lähestymis tapa kuin Achoufella. Tavallaan tämä on yhtä aikaa pahuksen hyvää, mutta kun kysyn itseltäni ostaisinko tätä usein, voisin vastata että en välttämättä. Silti.. "Good beer, no shit"
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Omasta Panimosta: Blackout Smoked Brown Ale

Oluen speksit:

Mikä:  Blackout Smoked Brown Ale, Savuolut, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,4%, katkero: 30ebu ja väri: 54ebc.
Nippelitietoa: Jouluolueksi pantu keveä savu browni. Humalina Willamette ja Saaz. Mallaspuolella mm. Weyermanin ja Gotlannin savumallasta, karamelli ja münchen maltaita. Hiivana Safale S04. Nimetty panon aikana sattuneen sähkökatkon mukaan.

Tänään, viimeinkin, esittelyssä jouluksi pantu savubrown.
Tarkoitus oli panna joulupöytään maltainen, miedohko ja savuisa ale. Aluksi ajattelin kokeilla savuporteria, mutta päädyin yhdistelemään brown ale reseptiini savumallasta ja hieman Dingemansin Belgian Aromatic mallasta. Nostin hieman paahdetun ohran osuutta saldosta ja vähensin karamellimaltaan määrää.
Ja lopputulos:
Ulkoisesti olut on syvän ruskeaa kermaisella ja pitsiä jättävällä vaahdolla.
Tuoksussa leipäistä maltaisuutta, vienosti savuisuutta ja makeaa hedelmäisyyttä, sekä vienosti suklaata. Tuoksu on miedohko. Savua voisi olla hieman enemmän, vaikka savumaltaita yli puolet mallassaldosta onkin. No Weyerman tiedettiin etukäteen hieman "mehuttomaksi", mutta maltaiden kotisavustus on toistaiseksi vähintäänkin hankalaa näin kerrostalo asujalle.
Maussa pehmeän makeaa, hivenen siirappista makeutta, savumallasta. Gotlannin savumaltaan maku tulee selvästi lävitse. Keveästi leipäisyyttä. Lopussa keveästi paahdetta ja yrttinen humalan häivähdys.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, helposti juotava ehkä aavistuksen ohuehko. Hiilihappoja passelisti.
No, joulupöydän ruokaoluena tämä ajoi kelvosti asiansa. Janojuomaksi tästä ei ole, mutta näin talvella menee mukavasti keveänä lasillisena työpäivän jälkeen.
Savua pitäisi olla enemmän, mutta vaatisi itse savustamista tai malliin 90% savumallasta, 5% müncheniä, 3% cara60l ja 2% suklaamallasta.

Olutarvioissa: Anchor Old Foghorn ja panopäivän satoa

Oluen speksit:

Mikä:  Anchor Old Foghorn, Barley Wine, USA
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 2,99€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,8% (vaihtelee), katkero: 31ebu ja väri: 45ebc.
Nippelitietoa: Barley Wine ei tarkoita viiniä, vaan on oluttyyli. Yleensä makean maltainen ja karamellinen, jota humala tasapainottaa. Old Foghornia on pantu vuodesta 1975, raaka-aineina pale-ale mallas, karamellimallas ja Cascade humala. Yhteen Old Foghorn erään tarvitaan kolme mäskäyskertaa.

Tammikuu etenee blogissa hiljakseen hieman yskähdellen. Oluita on toki tullut nautittua, mutta kiireiden takia en ole ehtinyt pahemmin bloggaamaan. Tänään ohjelmassa perinteikäs Anchor Old Foghorn ja hieman panopäivän satoa.
Pitkäveteisen sunnuntai iltapäivän aikana päätin kaivaa panovehkeet naftaliinista ja vääntää jotakin jämätavarasta. Tällä kertaa arpa osui ajatukseen valmistaa keveä runkoinen ja ronskimmin humaloitu olut. Työpäivän jälkeen ei aina viitsi tarttua kaapissa oleviin 10% 0,75l belgeihin, joten janojuoma omaan tapaan viehätti mieltä. Lisäksi päädyin pitkästä aikaa mäskäämään pussissa.

Reseptinä "jämätavarat pois", satsikokona pieni, 10l. Käytin kilon verran spraymallasta, avatun ja valmiiksi rouhitun pale-ale pussin jämät (300g). Tähän päälle 100g vehnää ja 100g karamellimallasta ja ollakseni erikoinen 50g Aromatic maltia. Humalapuolelta käytin vanhoja pussin pohjia pois, eli Cascade, Amarillo, Columbus ja Willamettea flavori&aromipuolelle, magnumia katkeroon.
Kuivahumalointiin olisi n.20g Citraa jäljellä.
Vahvuutena n. 4,5%, ibuja 60. Hiivaksi Safale S04. Täytyy vissiin täydentää raaka-aineita piakkoin, ideoita riittää taas kesään asti.
Ja sitten Anchorin pariin..

Old Fog Horn on syvän kuparinpunaruskea olut, hyvällä ja kestävällä vaahdolla.
Tuoksuu makean marjaisalle karamellille. Hedelmää, luumua ja hieman persikkaa. Keksiä ja Cascaden tuomia aromeita.
Maussa on samaa makeaa karamellimaltaisuutta ja hiven keksiä. Kuivattua luumua, aprikoosia ja erikoisen marjaisa yleisolemus. Keveästi Cascadella humaloitu olut. Humala soittaa tässä stastin roolia keveällä greippisellä ja sitruksisen hedelmäisellä sävyllään. Hennosti katkeroa makeahkossa jälkimaussa.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, hiilihappoisuus on hentoa. Juotavuus on hyvällä tasolla ja alkoholi on melko hyvin piilossa.
Ylipäänsä minulle tämä on se jenkki Barley Wine, johon vertaan kaikkia tyylin, Amerikan, edustajia. Hyvää ja helppoa juotavaa, konstailematon ja mukiinmenevä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Hard as a....Stone

Stonen oluet saapuivat Pikkulinnun maahantuomina tänne pohjoiseen. "Näitähän on päästävä maistamaan" tuumin ja onneksi oluet levisivät myös näille seuduille (Sams Pub, Karhula&Old Tom, Kouvola).
Stone Brewing on Etelä-Kalifornialainen "pienpanimo" ja 23:ksi suurin panimo USA:ssa. Yritys on perustettu 1996. Panimo tunnetaan, ainakin hifistelypiireissä, paitsi vuosittain pantavasta Vertical Epic sarjastaan, myös Arrogant Bastardista ja panimon normi IPA:sta.

Suomeen saapuivat seuraavat oluet: Levitation Ale, Pale Ale, IPA, Ruination IPA, Oaked Arrogant Bastard, Belgo Anise Imperial Russian stout, Double Bastard Ale, Old Guardian Belgo Barleywine, 15 th Anniversary Escondidian Black IPA ja Vertical Epic 11.11.11. Lista kuvauksineen tästä
Itse käväisin Old Tomin puolella juovoamassa jokaisen, poislukien Vertical Epic Alen. Tässä vaiheessa kiitokset Lahden porukalle jakoseurasta.
Mennäänpä lyhyisiin arvioihin.

Stone Levitation Ale: Stonen Levitation Ale on kauniin punaruskea olut, pahuksen hyvällä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa sitrusta, hiven mäntyisyyttä ja trooppista hedelmäisyyttä. Karamellisuutta mukana. Maultaan keveän sitruksisesti humaloitu, raikasta greippisyyttä, tuoretta humalaa ja hieman mäntyä, sekä karamellimallasta. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen Levitation Ale on helpohkosti juotava, mutta turhan vetinen.
Voltteihin nähden mainio maitokauppavahvuiseksi, mutta muuten runko huutaa lisää tukevuutta.
Arvosana: 3,5 Tuoppia ja maitokauppaliiton kunniamaininta.

Stone Pale-Ale: Stonen Pale-Ale on oranssinrusehtava, hyvä vaahtoinen olut. Tuoksussa selvästi Cascadea. Sitrusta, hieman kukkaisuutta. Karkkimallasta ja häivä käynnyttä hedelmäisyyttä. Maussa hennosti greippisen sitruksista humalaa, keskiasteisesti makeaa maltaisuutta, vienosti karamellisia sävyjä. Jälkimaussa sitrusta ja humalan käpyjä. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, helpohkosti juotava pale-ale. Simppeli pale-ale, käyttöolueksi ihan mainio, mutta ehkä aavistuksen turhan makeahko ja "kiltti".

Arvosana: 3,5 Tuoppia, sano vaan reilusti Cascade.


Stone IPA: Stonen IPA on syvän kullankeltainen, hyvä ja kestävä vaahtoinen olut. Tuoksupuolella raikasta hedelmäisyyttä, käpymäistä humalaa, hieman kukkaisuutta ja sitrusta. Maussa reilusti aromaattista humalaa. Käpyjä, sitrushedelmiä ja aavistus trooppista hedelmäisyyttä. Taustalla viljaisaa maltaisuutta. Loppua kohden kuiva, mutta katkero voisi puraista lopussa kovemmin. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, juotavuus ansaitsee ok-leiman. No käteen jää laadukas ipa, jonkin tasoinen "final touch" ja kevyt twisti nostaisivat tämän uudelle tasolle. Hyvää, antaa kaikkien humalan kukkien kukkia.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja papukaijamerkki

Stone Ruination IPA: Ruination IPA, saapuu lasiini kullankeltaisena ja hyvällä vaahtolakilla varustettuna yksilönä. Tuoksussa hedelmäisyyttä, humalan käpyä ja sitrusta. Taustalla keskiasteisesti makeaa maltaisuutta. Maussa rapsakan greippistä otetta, hiven havuisuutta ja samaa käpymäistä humalointia, kuin panimon tuotteissa yleensäkin. Maltaisuus on tyyliin nähden kohtalaisen makeahkoa ja jopa kuivaa loppua kohden. Jälkimaussa ei pääse puraisemaan, mutta humalaprofiili säilyy loppuun asti. Suutuntumaltaan Ruination on kohtalaisen täyteläinen, juotavuus on tavallaan simppeliä. Ylipäänsä tätä oli hivenen vaikea uskoa DIPA:si. Normi IPA:na menisi ihan kelvosti, mutta tuplaksi tämä vaatisi paljon reippaampaa humalointia ja vielä tukevampaa runkoa. Hyvää silti.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja pussillinen humalankäpyjä.

Stone Oaked Arrogant Bastard: Ulkoisesti mahonginruskea olut hyvällä ja kermaisella vaahdolla. Tuoksussa karamellista maltaisuutta, hieman kuivattuja hedelmiä, sitrusta ja tammista vaniljaisuutta. Maussa tammitynnyriä, hiven vaniljaisuutta. Sitruksista humalaa, raikasta hedelmäisyyttä ja karamellista makeutta. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen tämä Oaked Arrogant Bastard, juotavuus kohtuullinen, tammi vaan alkaa tökkiä lopussa. No ihan mallikas American Strong, tammitynnyri tuo kevyttä twistiä, perusversio olisi ollut hauska maistaa rinnakkain.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja tammitynnyri

Stone Old Guardian Belgo Barleywine: Stonen vanha vahtimestari saapuu eteeni kauniin punaruskeana ja hyvävaahtoisena. Tuoksussa bretta iskee nenään ensimmäisenä. Omenaista, maanläheisyyttä ja hedelmää. Perinteisempää linjaa edustavia tuoksuja, kuten makeahkoa maltaisuutta, paahtoleipää, hiven luumua ja sitrusta löytyy taustalta Maussa samaa makeaa maltaisuutta, häivähdys paahdetta ja sitruksista humalaa. Bretta tekee kuitenkin maussakin vienosti tehtävänsä tuoden hedelmäisen omenaista happamahkoa kuivuutta ja hieman nahkaisuutta mukaan. Jälkimaussa keveä katkeron puraisu. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen barleywine, alkoholi hienosti piilossa. Belgitwistillä varustettu jenkki barleywine, veikkaisin tämän kypsyvän komeasti.
Arvosana: Vajaa 4 Tuoppia ja Orvalin pohjat

Stone Double Bastard Ale: Stonen Double Bastard on mahonginruskea viettelijä, joka hyvällä vaahdollaan saa tuijottamaan tovin lasiin, ennen kuin muistaa mitä varten tuoppi on edessäni. Tuoksussa kuivattua hedelmäisyyttä, karamellia, hieman melassia ja hennosti paahdetta. Humalapuolelta hedelmäisyyttä ja sitrusta tuomassa tasapainoa ja väriä tähän. Maussa kohtalaisesti makeahkoa maltaisuutta, hieman kuivattua hedelmäisyyttä ja sekahedelmiä. Lopussa sitrusta ja häivä mäntyisyyttä. Kaikenkaikkiaan hyvässä tasapainossa tämä. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Siemailu oluena ilman sen suurempia tunteita double bastard on ihan kelvollinen, ei tylsä muttei kolahtanutkaan.  
Arvosana: Vajaammat 4 Tuoppia 

Stone 15th Anniversary Escondidian Imperial Black IPA: Black IPA Stonelta valuu paksuna mustana öljynä lasiin. Jättää pinnalleen hyvän ja kestävän vaahdon tämäkin. Tuoksussa reilusti paahdettua ohraa, suklaata ja lakritsaa. Sitruksinen ja hivenen pihkaisa humala ja keveä hedelmäisyys yhdistyvät mallasprofiiliin jopa herkullisesti. Maussa suklaista paahdetta, hiven kahvia ja suolaista lakritsaa. Kohtalaisesti hedelmäisyyttä mukana. Lopussa greippisen mäntyisää humalaa ja vieno puraisu. Maku jää valitettavasti tuoksun jalkoihin. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, paksu ja pehmeä. Juotavuus kohtalaista. Escondidian on kyllä kiintoisa ja laadukas, imperial stout meets dipa hybridi.  
Arvosana: 4 Tuoppia ja 10 pientä, no yksikään ei pelastunut.

Stone Belgo Anise Imperial Russian  Stout: Rekkaa pihaan ja anista kurkkuun. Belgo Anise on sysimusta olut hyvällä vaahdolla. Tuoksussa tulee vastaan tilanne, jossa alkaa epäilemään olenko tilannut jonkin perverssin uppotukki, das boot, tms drinkin. Ja kysynkin "tarjoilija, tilasinko ouzo lasin upotettuna imperial stouttiin?" Yksinkertaisesti yksipuolisen vahvan anismainen, lakritsaa ja yskänlääkkeen yliannostus on kyllä kummallinen lisä tähän. Maussa sentään maistuu keveästi paahdettua mallasta, hieman makeutta, häivä kahvia ja aivan jäätävästi anista taas. Suolaista lakritsaa riittää. Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, juotavuus riippuu ihan omista mielihaluista.. No.. Tykkään kyllä, että IS:ssa on lakritsaa, mutta joku raja minullakin on. Turhan yksipuolinen aniksen peittäessä lähes kaikkea alleen.
Arvosana: 3,5 tuoppia ja rosvosektori

 

Ja yhteenvedon paikka.
Stonen oluet olivat kaikki oikeasti hyviä ja maistamisen arvoisia. Humalaa on kohtalaisen reilusti, mutta tasapaino on silti kunnossa. Kuitenkaan mitään suuria "wau" elämyksiä ei tullut koettua. Hyvää osaamista Kalifornian auringon alta.
Päätämme tämän kertaisen tarinatuokion iltasatuun.
"Silloin herra sanoi: Menkäähän nyt siitä juomaan loputkin Stonen pullot pois, jotta kaappeihin saadaan lisää uutuuksia. Ja näin me uskolliset juovot teimme, viimeisen pullon, viimeiseen sakattomaan pisaraan. Silloin tyhjentynyt kylmäkaappi syttyi palamaan ja herra puhui meille uudestaan: Sillälailla, menkäähän nyt kotiinne selviämään, jotta kuppila saa ovet kiinni. Näin tehneet pääsevät tähän paratiisiin uudestaan, eikä yksikään joudu iankaikkiseen kadotukseen lähiöräkälään, karhulippisten ja mojitolonkeroa, sekä lapin kultaa täynnä olevan olutkaapin ääreen. Ja kaikki selvisivät kotiinsa, kulkematta vatsahuuhtelun kautta"

Kuvat: Tutiseva käsi ja oma kamera. StudioSchulz.com, sekä Stone Brewing.

Olutarvioissa: De Molen Bloed, Zweet & Tranen

Oluen speksit:

Mikä:  De Molen Bloed, Zweet & Tranen, Savuolut, Hollanti
Mistä: "Ulkomailta", olutravintolat
Hinta: 2,99€/0,335l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,4%, katkero: 29ebu ja väri: 169ebc.
Nippelitietoa: De Molen, eli tuulimylly on pieni hollantilaispanimo (perustettu v.2004). Panimo nauttii melkoista arvostusta harrastajien keskuudessa, esim. Ratebeerin sivuilla Hollannin top 50 oluissa on De Moleneita peräti 42kpl.

 

Hyvää alkanutta vuotta 2012 arvoisat lukijat.
Vuosi aukeaa tänään De Molenin savuoluella, joka on monelle kuin tipaton tammikuu, eli verta, hikeä ja kyyneleitä (Bloed, Zweet & Tranen).
Kyseessä on käsittääkseni savuisa stout. Maltaina mm. savumallasta ja turvesavumallasta. Humalana Sladek, joka on muistaakseni Saazin kanssa sukua. Pidemmittä puheitta, käydäänpä tämän oluen kimppuun.

Ensimmäiseksi huomaa, että olut vaahtoaa tuhottomasti ja jättää lopulta paksun  kerroksen oluen pinnalle. Muuten olut on syvän mustaa, lähes läpinäkymätöntä nestettä.
Tuoksussa savuisuuden huomaa selvästi. Palvikinkkuinen Bambergin savumallas sekoittuu yllättävän pehmeästi turpeisen savuiseen "viskimaltaaseen". Näiden takaa tulee hieman paahdettua maltaisuutta ja hennosti karamellista makeutta.
Maussa on selvästi myös savuisuutta, mutta ei niin vahvasti kuin tuoksussa. Sen sijaan paahdetun ohran tuoma kuivahko, hieman kahvinen paahteisuus kuivaa suuta. Maltaista makeutta hivenen mukana, samoin häivä lakritsaa. Jälkimaussa hiven alkoholia ja turvetta.
Suutuntuma on lähes kohtalaisen täyteläinen, periaatteessa helpohko ja pehmeä juotavuus, mutta turvesavu ja alkoholi korventavat kivasti kurkkua.
De Molenin tuotteista tämä jää hivenen keskikastiin. Ei huono missään nimessä, eikä ainakaan tylsä, mikä on periaatteessa tämän panimon kohdalla jokseenkin itsestäänselvyys.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50