Olutarvioissa: Flying Dog Raging Bitch

Oluen speksit:

Mikä:  Flying Dog Raging Bitch, IPA, USA
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n. 2,5€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,3%, katkero: 60ebu ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Flying Dogin v. 1990 perustettu panimo tunnetaan Gonzomaisista etiketeistään ja tuotteistaan. Etiketit taiteillut Ralph Steadman tutustui panimon perustaja George Stranahaniin tämän naapurin Hunter S. Thompsonin kautta. Thompsonin muistoksi pantu Gonzo Imperial Porter jäi Suomessa Valviran kynsiin, eikä eksynyt Alkoon. Raging Bitch on panimon 20v juhlaolut, belgihiivalla pantu IPA.

 

Belgihiiva IPA:n seassa ei ole täysin uusia itsellenikään. Chouffen Houblon IPA-Tripel, tuo armoitettu kesäjuoma on "tyylin" parhaimpia tuotoksia. Itse kokeilin takavuosina muistaakseni belgihiivakannan jämiä yhdessä IPA erässä, humalina taisivat olla Northern Brewer ja Cascade, tässä oluessa on hämmentävästi samoja piirteitä. Edellisestä erästäni ei aluksi tullut mitään, pulloja tuli tyhjennettyä kaksin käsin ja muutaman jälkeen jopa kolmin käsin. Silloin en tähän kolmanteen käteen kiinnittänyt huomiota, sehän vain auttoi minua juomaan tätä epäpyhää sotkua. Kolmas jäsen katosi aina selvittyäni, vaikka esittelikin itsensä Frankiksi. Frank oli Wyeastin ja CIA:n puolella töissä ja valvoi, että hiivaus suoritetaan Katolisin menoin, oikeaan vierteeseen, oikeaan lämpötilaan ja oikeaan aikaan, koska "God is good".
Pyhä kolminaisuus ja karma kostaisivat jos asiat tehtäisiin epäortodoksisesti, kuten tein. Olin perverssisti sotkenut hiivaa, joka oli peräisin jostain Belgian luostareista pyhässä seipäässä pannuista pulloista. Samoista pulloista oli rapakon toisella puolen kasvottomassa ja muovisessa laboratoriossa jalostettu hiivakanta.
Hiivakanta oli leimattu Abbey II nimellä ja pahat kielet johtivat Rochefortiin asti. Tämän hiivan sotkin IPA vierteeseen ja jopa kuivahumaloin tämän. Frank kertoi edellisen vastaavan petturin saaneen vaivan palkaksi vain 30 hopearahaa. Tästä suivaantuneena join satsin lähestulkoon yksin, Frankin seuratessa, että tämä hairahdus häviäisi ennen kuin se saisi liikaa julkisuutta. Tämä oli tehtävä nopeasti, sillä olin lisännyt vierteeseen sokeria, josta KELAmaisen tiukasti Reinheitsgebotia tulkitseva Frank olisi langettanut lopullisen tuomion.
Saatuani erän juotua Frank katosi, eikä palannut. Kuulema mitään kokemaani ei koskaan tapahtunut, mutta edelleen hiivatessani käteni tärisevät ja kylmä hiki valuu selkää pitkin. Tänä iltana kirjoitan tätä loppuani odottaen, mutta ainakin nyt tiedän mihin Frank katosi.
Flying Dog oli tehnyt saman virheen ja nyt tämäkin on juotava pois.

Ulkoiselta habitukseltaan olut on perinteisen punaoranssin kuparinen. Vaahto on tiivis, kestävä ja hieman kermainen. Kaunis olut ulkoapäin.
Tuoksussa raikasta sitrushedelmää, päärynää ja hiven mäntyisyyttä. Erikoinen belgihiivan tuova hedelmäisyys ja hento happamahko vivahde häilyy taustalla. Makeahkoa maltaisuutta humalan alla.
Maussa greippisyyttä, trooppista hedelmää ja pihkaisaa mäntyä. Mukavasti hedelmäisyyttä ja aavistuksen makeahkoa maltaisuutta. Humala puree taustalla kohtalaisesti ja kuivaa suuta. Maussa belgihiiva jää humalan alle, mutta muistuttaa pienellä karhealla ja hiivaisella otteellaan olemassaolostaan.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, maku jää suuhun ja alkoholi piilossa. Juotavuus kohtalaista.
Ylipäätään kiintoisa IPA kokeilu. Selvästi erilainen lähestymis tapa kuin Achoufella. Tavallaan tämä on yhtä aikaa pahuksen hyvää, mutta kun kysyn itseltäni ostaisinko tätä usein, voisin vastata että en välttämättä. Silti.. "Good beer, no shit"
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50