Mikä: Kouvostoliiton Olut - Harvest Saison, Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 1,3€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,9%, katkero: 30ibu, väri: 21ebc.
Nippelitietoa: Ensimmäinen kokeilu Saison tyylissä, hiivana wyeast French Saison. Ohran lisäksi hieman vehnää, humalina styrian ja saaz.
Tylsä sunnuntai sai uuden käänteen, kun muistin etten ollut Saisonistani taruillut blogiini. Tyylinähän Saison on Wallonialainen kesäolut Belgiasta. Alunperin miedompi, mutta nykyään näkee vahvempiakin. Dupontin panimo on oikeastaan ominnut tyylin itselleen enemmän ja vähemmän. Ilmeisesti alkuperäiset "kesäsaisonit" pantiin lähes mistä viljasta tahansa, jota oli käsillä. Käyttötarkoitus oli lähinnä peltotöiden janojuomana, joten olut ei voinut olla kovin vahvaa.
Omalla kohdalla käytin pilsner mallasta, hieman vehnää, kaurahiutaleita ja münchen mallasta, sekä aavistuksen vaaleaa karamellimallasta, sekä sokeria. Wyeastin French Saison (3711) on kerännyt kovasti kehuja. Käymisprosentti (attenuation) on kovaa luokkaa, joten kesken jääneitä käymisongelmia ei pitäisi olla. Humaliksi valitsin klassiset Styrian Goldingsin ja Saazin, mausteita en lisännyt, koska halusin kokeilla miten mausteinen hiivakanta on kyseessä.
No korkataanpa, jälleen, yksi pullollinen.
Lasiin valuu tumman kullankeltaista olutta, hieman sameaa tavaraa. Vaahto on paksu ja kermainen.
Kuvassa olut näyttää tummemmalta, kuin mitä on.
Tuoksussa on reilusti hedelmäestereitä. Hieman banaania, sitrusta ja päärynää.
taustalla kummittelee samanlainen kukkaisa sivuesteri, joka tuo mieleen Aventinuksen hopfenweissen (ilmeisesti kuiva/aromihumalan ja vehnän sekoitus?). Mausteisuutta on hieman, lähinnä kevyesti pippuria, inkivääriä ja korianteria.
Maussa selvästi Duvelmaista hedelmäisyyttä, pehmeää makeahkoa maltaisuutta ja mausteisuutta. Humalointi tuo tähän keveästi sitrusta, yrttisyyttä ja hieman ruohoa. Jälkimaussa pippuria, kevyt humalan puraisu ja hieman alkoholia.
Suutuntuma on Kohtalaisen täyteläinen, pehmeän kermainen ja hieman öljyisän liukas. Juotavuus on kohtalaisen helppoa ja hiilihappoja sopivasti.
No se mitä tässä jää kaipaamaan olisi keveä kuiva happamuus, mutta reseptiä rukkaamalla tämä pitäisi olla helposti hoidettavissa. Seuraavalla kerralla jätän karamellimaltaan pois (runkoa riittää ilmankin), vehnän osuutta voisi supistaa myös. Mielessä pyörinyt myös ajatus Brettan lisäämisestä sekaan.
Ensimmäiseksi Saison yritelmäksi yllättävän onnistunut, vaikka maku ei ole lähelläkään Dupontia, sillä hiivakanta on ilmeisesti Brasserie Thiriez:n.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti