Jouluoluet testissä 6 - Nögne Ö Underligt Jul

Oluen speksit:

Mikä: Nögne Ö Underligt Jul, Aromatisoitu olut, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 6,33€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 30ebu ja väri: 90ebc
Nippelitietoa: Nögne on saanut tähän olueen vaikutteensa glögistä, mausteina ovatkin korianteri, kardemumma, neilikka ja inkivääri. Panimon muista oluista Alkoista löytyy mm. #100 ja IPA.

Jouluoluiden testailu jatkukoon. Matka jatkuu takaisin pohjoismaihin ja vuorossa Norjan ylpeys Nögne Ö. Viime vuoden Special Holiday Ale oli jo aika rankasti maustettu ja juttujen perusteella tämä vielä överimmin.
Yksi pullo olisi vielä viime vuotista jouluolutta tallessa kypsymässä. Myönnettäköön, että hieman jännittää tämän avaaminen, en ole koskaan ollut mausteisten oluiden ystävä, enkä haluaisi menettää uskoani Grimstadin panimon tuotoksiin. Raaka-aine puolelta mainittakoon yllä olevien mausteiden lisäksi: Marris Otter-, münchner-, karamelli- ja suklaamaltaat, humalina Northern Brewer ja Cascade. Tosin Ratebeerin perusteella humalat olisivat Columbus ja Cascade. No kai tämä on korkattava.


Lasiin kaadettaessa olut vaahtoaa tuhottomasti, jättäen komean ja pahuksen kestävän vaahtolakin. Väriltään tumman ruskeaa, lähes läpinäkymätöntä.
Tuoksu muistuttaa ensimmäisenä joitakin avokkeen saippuapurkkeja. Mausteisuus on melko rankkaa, mutta alta pilkistää raikasta appelsiinista hedelmäisyyttä. Inkivääriä, kardemummaa selvästi, korianteri ja neilikka ehkä hieman taka-alalla. Omituisesti tuoksussa on pientä viinimarjaisuutta.
Maku on, no suoraan sanoen järkyttävä. Keskimakeaa piparia, loputonta mausteisuutta, joka on aivan viemäröinnin rajoilla. Maussa neilikka on selvimmin esillä ja tökkii ainakin itsellä vastaan. Jälkimaussa keveä paahteinen häivähdys, hieman hedelmäisyyttä alla. Humala ei oikein pääse esiin.
Suutuntuma on kuivahko, lähes keskitäyteläinen, ohut ja hennon marjamehuinen. Juotavuus on onneksi tästä johtuen edes juotavalla tasolla.
Nögne on kyllä lyönyt melkoisen maustepommin. Jos viime vuoden oluen kohdalla kysyin: "Tarjoilija, kuka on uittanut piparia tuopissani?", olisi tänä vuonna kysymys: "Tarjoilija, nyt se pipari pois pullosta". On se vaan pakko myöntää, minusta huonoin Nögne mitä on toistaiseksi tullut juotua. Silti uskon osan jopa pitävän tästä, vedenjakaja ja kiintoisa siinä mielessä. Tuomaristo jyrähtää yksimielisesti: "Mee kotiin, tai jätä ainakin se glögipurkki seuraavalla kerralla pois". God Jul..tulisitko ensi vuonna takaisin?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50

Jouluoluet testissä 5 - Liefmans Cuvee-Brut

Oluen speksit:

Mikä: Liefmans Cuvee-Brut, Sour Ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 4,89€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6%, katkero: 8ebu ja väri: 50ebc
Nippelitietoa: Kirsikoilla maustettu hapan ale, jota panimo käyttää klassisesti avosammioissa. Valmis olut on sekoitus eri-ikäisiä oluita. Panimon tuotteista Goudenbandia on toisinaan näkynyt Suomessa. Huom. Ei sisällä esansseja, tms, vaan on ns. "luonnon omin maustein".

Tänään edessä on paluu jouluoluiden maailmaan. Lasissa jo erikoisesti muutamissa lehdissä samalla, erikoisella, tavalla arvioitu Liefmans Cuvee-Brut, tuttu jo viime vuodelta. Tässä näyte yllämainitusta: "Raati ei halunnut antaa hedelmäoluterikoisuudelle arvosanaa samassa kategoriassa oluiden kanssa."
Jännä juttu, mutta kyllä tämä ihan samalla tavalla olutta on kuin mm. Satakunnankansassa, Kymen Sanomissa, yms julkaistun testin muutkin oluet ovat. Koska en koe moisen arvion tekevän oikeutta millekään oluelle päätän korjata vahingon.
Olut tulee komeassa paperikääreessä ja pienessä skumppapullossa, joten juhlava tuote ainakin on ulkoisesti. Viime vuoden puolella arvioin oluen näin:
"Liefmans Cuvee Brut on kyllä komeassa kääreessä, tohtiiko tätä avata, pohdin ennenkuin avustava erotuomari olikin jo pullon avannut. Kyseessä on siis viininpunainen, niukkavaahtoinen olut. 
Tuoksussa on vahvasti kirsikkaa, sekä omenaista happamuutta. 
Maultaan Liefmans on happamahkon kirsikkainen, taustalla aavistus sokeria ja karamellia taustalla. Jälkimaultaan hieman kuivahko, puinen. 
Suutuntuma on keskitäyteläinen, suht helposti juotava. Summa summarum. Liefmans Cuvee Brut on kyllä pätevä kriek/hapan ale kombinaatio, joka toimii ja tulee vielä näyttävässä pakkauksessakin."

Jos tätä nyt täydentämään lähtisin, niin ulkonäkö on pysynyt samana, vaahto ehkä parempi kuin edellisvuonna.
Tuoksupuolella selvästi kirsikkaa, hieman hapanta omenaisuutta, mutta myös sokerista makeuttakin.
Mausta muuten samaa mieltä muuten, mutta pientä marjamehuisuutta tässä selvästi on.
Suutuntuma on nippanappa keskitäyteläinen, alkoholi kokonaan piilossa, juotavuus helppoa.
Ja loppujen lopuksi.. Edelleen maistuva ja kiintoisa olut. Sopii varmasti aloittelijankin suuhun, mikäli kirsikkaisuus ei säikäytä. Häviää toki kunnon Kriekille ja monille maustamattomille "Soureille".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 35/50

Omasta panimosta: Aloha Amber Ale

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Olut - Aloha Amber Ale, Amber Ale, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,5%, katkero: 65ebu ja väri: 33ebc
Nippelitietoa: IPA:si liian tumma ja Amberin äärirajoilla muuten. Sellainen on toistaiseksi Aloha nimellä kulkeva olut. Humalina kombinaatio: Magnum, Nelson Sauvin, Riwaka, Amarillo ja Citra.

Jouluoluiden maistelun puuduttaessa päätin korkata yhden "Tropical IPA" työnimellä kulkeneen oluen. Tyyliltään tämä on jotakin IPA:n ja Amberin välimaastoa. Humalapuolella melkoinen kattaus tropiikkia. Nelson Sauvin, Citra, Amarillo ja Riwaka tuovat kukin itseään esiin. Maltaiden osalta linja oli itselleni kohtalaisen perinteinen: Pale-Ale, München, karamelli ja keksimaltaita.

Ulkoisesti olut on punertavan ruskeaa, vaahto on komea ja kestää loppuun asti.
Tuoksussa on selvästi trooppista hedelmäisyyttä, greippiä, appelsiinia, sitrusta, passionhedelmää ja hieman mansikkaisuutta. Aavistus makeahkoa maltaisuutta alla.
Maussa samaa trooppisuutta, greippi ja sitrus paremmin esillä. Hieman karamellista maltaisuutta taustalla. Jälkimaussa hennosti katkeroa, sekä hieman alkoholia.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä, kohtalaisen matalahiilihappoinen.
Ylipäänsä on todettava, että tässä satsissa tuntuu pulloissa olevan pieniä eroja, testissä olevassa enemmän greippisyyttä kuin aiemmassa, joka oli uskomattoman hedelmäinen (Tiedä sitten missä syy). No oikein maistuva ja miellyttävälle tuoksuva 13l erä. Vaatii kevyttä viilausta vielä.

Jouluoluet testissä 4 - N'Ice Chouffe

Oluen speksit:

Mikä: N'Ice Chouffe, Belgityylinen vahva ale, Belgia
Mistä: Alko
Hinta: 8,99€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10%, katkero: 25ebu ja väri: 65ebc
Nippelitietoa: A'Chouffen panimo perustettiin vuonna 1982 ja se siirtyi Moortgat-Duvel panimoketjun alle 2006. Panimolta on aiemmin Alkossa nähty paitsi viimevuotinen jouluolut LaChouffe (joka on palaamassa vakiovalikoimaan), myös blogissa aiemmin arvioitu Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel

Hei tonttu-ukot hyppikää nyt on Chouffen aika. Epäloogisesti blogi siirtyy tänään Tanskasta Belgian suuntaan ja Brasserie d'Achouffen "oikean" jouluoluen pariin.
Odotukset ovat kohdallaan, sillä Chouffen hiivakannan aromit ovat toistaiseksi olleet mieleeni. Toisekseen testatuista jouluoluista ei toistaiseksi ole helmiä löytynyt. Huomautan kuitenkin, että vanhoilla tutuilla, kuten Schlenkerlan Urbockilla on aina paikka lasissani. No vielä on sarkaa kynnettävänä, joskaan kaikkia Alkon jouluoluita en ajatellut käyväni lävitse muutenkaan.
N'Ice Chouffen raaka-aine katsaus kertoo tämän sisältävän: "Pale ale -maltaat, humalina Styrian Golding, Hallertau ja Tomahawk, mausteina curaçaoappelsiini ja timjami, sokeri, lähdevesi ja hiiva".  Tomahawk on kyllä erikoinen valinta belgiin, mutta muistetaan, että samaa lajiketta löytyy panimon IPA-Tripelistä. Maustepuoli on myös kiintoisa. En muista juoneeni timjamilla maustettua olutta aikaisemmin, Curacaoappelsiini viittanee tutummin pomeranssiin.
No avataanpa tontulta lakki päästä pois ja kaadetaan sisältö lasiin.

Lasiin valuu tumman ruskeaa, hieman punertavan sävyistä olutta. Vaahto jää keskinkertaiseksi ja hajoaa lasin reunalle pienen hetken kuluessa.
Tuoksussa on selvästi panimon "talonmakua" eli toden. käytetyn hiivalajikkeen tuomaa reilua hedelmäisyyttä, joskaan ei ihan niin vahvana kuin vaikkapa LaChouffessa. Mausteisuutta löytyy kevyesti, mikä on paljon mieluisampaa kuin täysin överiksi vedetty maustekakkuisuus. Hiven luumua ja makeahkoa maltaisuutta.
Makupuolella aluksi makeahkon karamellista maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä ja mausteisuutta. Styrian tekee yhdessä timjamin kanssa tähän erikoisen yrttisen maun, tai näin ainakin epäilen. Jälkimaussa hennosti pippuria ja keveän happamahko sävy. Humala puraisee keveästi, hieman puumaisella otteella.
Suutuntuma on yllättävän keveä vahvuuteen nähden, "vain" keskitäyteläinen. Melko hiilihappoinen ja kohtalaisen simppeli juotavuus tekevät tästä tyyliin nähden hieman ohuehkon. Alkoholi pysyy yllättävän tehokkaasti piilossa.
N'Ice on kyllä hankala tapaus. Odotin tältä paljon tukevampaa ja rotevampaa esitystä, mutta kyseessä on jopa kohtalaisen raikas ja simppeli olut. Selvästi maistuva, joskaan ei yllä LaChouffen tai Chouffe Houblonin tasolle. Tuomariston äänet jakaantuvat tasan ja pyydämme uusinta esitystä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 15 -> Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 3 - Mikkeller Santa's Little Helper 2011

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller Santa's Little Helper 2011,  Belgityylinen vahva ale, "Tanska"
Mistä: Alko
Hinta: 6,16€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 10,9%, katkero: 15ebu ja väri: 68ebc
Nippelitietoa: Santa's Little Helper on kolmatta vuotta putkeen Alkossa, resepti on eri joka vuonna. Oluesta on olemassa myös rommitynnyrissä kypsytetty versio ja tämä olut on allekirjoittaneen 600:s OlutOpas arvio.

Tanskalaisella linjalla jatketaan pienen tauon jälkeen. Mikkeller toi tällekin vuodelle pukin pikku apulaisensa. Matkan varrella pullokoko kutistui puolella ja korkkikin muuttunut muovisesta viinipullon korkista kruunukorkiksi.
Perinteiseen tapaan vilkaisin tämänkin raaka-aine luetteloa. "Maris Otter-, Special-B, biscuit- ja suklaamaltaat, kaurahiutaleet, humalina Northern Brewer, Hallertau, Styrian Goldings, fariinisokeri, kandisiirappi, mausteina appelsiininkuori, pomeranssinkuori ja muskotti, lähdevesi ja hiiva."
Aika perinteistä belgityylistä kaavaa tarjolla. Kaadetaanpa tämä lasiin.

Lähes mustaa olutta jälleen edessä. Vaahto on ihan komea, hieman höttöinen, mutta leviää pian lasin reunoille.
Tuoksussa selvästi kevyen paahteista suklaisuutta. Mausteisuus on sopivan kevyttä ja soljuu mukavasti taustalla, eikä vie päähuomiota tästä. Kuivattua hedelmää ja hieman rusinaa.
Maussa keskiasteisesti paahteisuutta, hieman suklaata ja lakritsaa. Maltaisuus on makeahkon karamellista, mausteisuus hieman taka-alalla moniin muihin piparinmakuisiin joulu oluihin verrattuna. Kuivattu hedelmäisyys on sopivassa tasapainossa muuhun verrattuna, eikä luumuisuus ole päällekäyvää.
Jälkimaussa alkoholi polttelee ikävästi ja suuhun jää hieman etanolinen maku.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, kaura tuo tähän oman pehmeän, hieman öljyisen liukkauden. Ainoastaan edellä mainittu alkoholi tökkii. Humala ei pääse maistumaan.
Pakko todeta, että ilman tuota alkoholisuutta voisin pitääkin tästä. Nyt se peittää hieman makua alleen. Ei vieläkään päästä vuoden 2009 version tasolle, rommitynnyri versio voisi olla ihan kiintoisa päästä maistamaan. Kypsytys potentiaalia löytyy. Tuomio on sama tällekin "Ei jatkoon, mutta yksilö kypsymään ainakin vuodeksi".
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50

Jouluoluet testissä 2 - Mikkeller From Via To (2011)

Oluen speksit:

Mikä: Mikkeller From Via To (2011), Imperial Porter, "Tanska"
Mistä: Alko
Hinta: 10,91€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 40ebu ja väri: 118ebc
Nippelitietoa: Panimon nimi tulee perustajiensa nimistä; Mikkel Bjergsøsta ja Kristian Kelleristä. From Via To on panimon vuotuinen jouluporter, jonka nimi muuttuu hieman vuosittain. Olut on pantu De Proefin panimolla Belgiassa.

 Ja Tanskan tuotteilla jatketaan. Vuoroon saapastelee Mikkeller, jonka nimihirviö X-mas porterista on, juttujen perusteella, haettu alkuperää panimolta asti. No sinne, tänne ja takaisin sen kautta jostakin saavumme johonkin. Tämänkin oluen raaka-aine luettelo on kiintoisa. Perinteitä on haettu käyttämällä Maris Otterin pale-ale maltaita, karamelli, suklaa ja ruskeamallasta, sekä savumallasta. Mikkellerkin lyö peliin kiintoisan humalakattauksen: Columbus, Perle, Centennial ja Cascade. Panimolle tyypillisesti vauhtia on haettu uudelta mantereelta. Mitä olisi jouluolut ilman mausteita? Luulen, että kahlattuani tämän vuoden kattauksen lävitse vastaisin: "H..in hyvää jouluolutta". No tässä on käytetty seuraavia: tähtianis, kaneli, korianteri ja tumma fariinisokeri. Eilisen Spektaakelin jäljiltä olen hieman varuillani tästä kombinaatiosta, joskin Mikkeller ei ole vielä pettänyt. Kääritäänpä korkki esiin ja kaadetaan olutta lasiin.

Lähes mustaa nestettä täynnä oleva lasini saa hupukseen tumman ruskean, hieman höttöisen vaahtolakin. Vaahto kuitenkin kestää kohtuullisen hyvin tässä oluessa.
Tuoksussa on palanutta maltaisuutta, hieman pohjaan palanutta kahvia ja suklaata. Savua on keskiasteisesti seassa ja mielestäni jopa sopii tähän. Jenkkihumala pilkistää kevyesti alta, muttei pääse oikeuksiinsa. Salmiakkipastillia ja kevyesti mausteita. Palaneisuus kuitenkin dominoi selvästi ja peittää muita alleen.
Maussa suolaista lakritsaisuutta, edelleen vahvasti palanutta maltaisuutta. Keveästi suklaata ja todella hennosti mausteita. Savu jokseenkin tukee palaneisuutta, mutta tuo hieman vaihtelua makuun. Lopussa maitoista happamuutta ja keveä humalan puraisu.
Suutuntuma on kohtuullisen täyteläinen, maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Runko ei vaikuta hirveän paksulta, alkoholia hieman taka-alalla.
Musta ja palanut porter. Jos palaneisuus olisi kevyemmällä tasolla, olisi kyseessä selvästi parempi tuotos. Ei huono kuitenkaan, joten tuomio on "Ei jatkoon, mutta yksilö kypsymään ainakin vuodeksi". Ehkä kypsyttely taittaisi pahimman palaneisuuden terän ja tasapainottaisi kokonaisuutta.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 35/50

Jouluoluet testissä 1 - Svaneke Jule Spektakel

Oluen speksit:

Mikä: Svaneke Jule Spektakel, Vahva Belgiale, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 6,02€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8%, katkero: 27ebu ja väri: 70ebc
Nippelitietoa: Borholmin saarelta kotoisin olevan pienpanimon jouluolut. Yhdistelmä seitsemää eri mallasta, kahta jenkkihumalaa (Amarillo&Simcoe) ja päälle Trappistihiivakanta.

 Jouluoluet ovat taas täällä ja tänään aloitamme sarkamme Tanskan suunnasta.
Borholmilta tuulee taas Alkoon asti. Tutulta Svaneken panimolta pöllähti monopolin hyllyyn speksien perusteella niin kummallinen yhdistelmä, ettei edes RateBeer tunnu tietävän oluelle tyyppiluokitusta (Siellä Tripel, minusta vahva belgityylinen ale). Hinta on hieman jäätävä ja jos tämä ei osoittaudu huipputuotteeksi, jäävät ostokerrat tähän yhteen. Mennäänpä asiaan.

Tsuff, korkki auki ja lasia alle. Ulkoisesti edessä on selvästi hyvin tummaa olutta, syvän rubiininpunaista, lähes mustaa. Vaahto on niukanpuoleista ja leviää lasin reunoille hetkessä.
Ensi nuuhkaisu on makeahko, kevyesti mausteinen ja hieman hiivainen. No lievästi kypsää hedelmäisyyttä, appelsiinia, hennosti lakritsaa ja suklaata tässä on.
Maussa päähuomion vie kuitenkin reilu annos mansikkahilloa. On tässä rusinaa, hieman anista ja sitrustakin. Karamellista makeutta, joka on siinä rajoilla ettei ole aivan siirappista. Lopussa paahteisuutta ja hieman yrttistä humalaa.
Suutuntuma on vain keskitäyteläinen, hieman ohut ja alkoholi polttaa lävitse.
Svanekella on kyllä nyt pantu sellainen soppa, ettei tästä minun tulppaanin mallisella "lusikalla" ota selvää. Henkilökohtaisesti kohtalaisen vaikea arvioida tätä, muuten kuin seuraavalla toteamuksella: "Ei jatkoon".
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 31/50

PanoPäivänSatoa: Oma jouluolut 2011

Päätinpä minäkin keitellä jouluksi olutta. Ja koska Alkoon näyttää valuvan kaikenlaisia piparkakkumausteisia juomia, päätin jättää mausteet hyllyyn.
Reseptistä kerrottakoon, että Weyermanin savumallas muodostaa tähän yli 50% mallassaldosta, päälle n. 6% Gotlantilaista savumallasta, hieman müncheniä, karkkimaltaita ja mustamallasta. Humalina Willamettea katkeroksi ja hieman Saazia aromiin.
Jaa niin, mäskäysloota sai päällensä järjettömän ruman makuualusta vuorauksen.
Mäskäys meni mukavasti, 30min 65c ja 30min 72c. Tämän jälkeen huuhtelu ja keittoon.

Keitto 60min, kolmessa kattilassa. Ei mikään ideaalitilanne, mutta hella on hella, ei siinä pysty yhdessä isossa kiehuttamaan tehojen puolesta.
Jäähdytys vei sen n. 20min ja vierre saaviin, hiiva perään ja vesilukkoon vettä.
Siellä se poika nyt pulputtaa iloisesti.

Ja mitä jäi käteen.. No ensinnäkin, makuualusta ei kovin kummoisesti pidä lämpöä, toisekseen sen pitävyys teipillä on hanurista. Pitää katsoa jos keksisi jotakin, jotta Kosmotun 1 kokisi evoluutio version, joskus.
Toisekseen, taloyhtiön huoltomies katkaisi kivasti koko kerrostalosta mitään ilmoittamatta sähköt. Onneksi oli mäskäys menossa, keitto vaiheessa 10min katkos olisi ollut myöskin kohtalaisen ikävä asia.. No tekisi tästä johtuen mieli nimetä olut Blackout, Smoked Aleksi.
No, ylipäätään tällä kertaa kaikki tuntui menevän ihan kivasti.

Maistoin samalla yhtä pulloa Tropical IPAa. Pullojen uunittaminen saa jäädä allekirjoittaneella kertakokeiluksi, koko erän kanssa ollut ongelmia sen jälkeen. Kolme pulloista särkyi, ilm. lasi ei kestänyt lämpötilan muutosta ja karbonaation tuoman paineen alla murtuivat pohjasta. Nyt ei ole 2,5 viikkoon yksikään pullo pettänyt. Lisäksi huomasin uunissa käynneissä pulloissa ikävän sivuaromin, joka ei ilmeisesti hävinnyt huuhtelemalla. Koe pullo oli muuten mahtavasti täynnä trooppista hedelmää, sitrusta ja Nelson Sauvinin tuomaa, hieman mustaherukkaista otetta, mutta.. Taustalla väijyi epämääräinen, hieman multaisan hernekeittoinen tuoksu. Joten, seuraavalla kerralla ja jatkossa tyydyn sanitoimaan perinteisin tavoin pulloni. Uunitus ei omalla kohdallani toiminut, vaikka kohtalaisen yleisessä käytössä se pullojen sanitoinnissa edelleen onkin.

Jouluoluetkin ovat saapuneet Alkoihin, hakekaahan siis omanne pois.

Olutarvioissa: Dupont Moinette Blonde

Oluen speksit:

Mikä: Dupont Moinette Blonde, Tripel, Belgia
Mistä: "Ulkomailta", olutravintoloista satunnaisesti
Hinta: n. 1,8€/0,33
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,5%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Dupontin v. 1950 perustettu panimo tunnetaan erityisesti Saisonistaan, mutta tämä 1955 markkinoille tullut Tripel on panimon myydyin tuote.

Brasserie Dupont ja sen kuuluisa todella lämpimässä käyvä ja oikukas hiivakanta. Mausteita, kuivuutta ja hedelmäisyyttä loistavassa tasapainossa. Näistä Dupont tunnetaan. Pakko myöntää, että tämä Blonde oli puhdas heräteostos.

Tänään sain viimein lyötyä tämän vuotisen jouluolueni reseptin lukkoon ja taustalla näkyvässä jätesäkissä on jokunen kilo mm. Weyermannin savumallasta, Gotlannin savumallasta ja mm. karamelli ja Dingemansin Aromatic mallasta.
 Tavoitteena tehdä savuisa, vahvan maltaisen makea tumma ale, kevyen portermaisin vivahtein. Ja nyt jos kuvittelitte, että käytän olueni Saison hiivalla, olette valitettavan väärässä (hittolainen miten perverssi ajatus). Humaliksi valitsin Willametten ja Saazin, hiivaksi Safalen S-04:n.
 Huomenna pannaan, taas. Imperial Stout käy kevyesti vieläkin ja on todennäköisesti valmista vasta kun ruoho taas vihertää.
No löpinät sikseen, avataanpa Dupont.
 
Kuten arvata saattaa on olut ulkoisesti sameahkon oranssinkeltaista. Vaahto on valtaisan höttöinen ja laskee pian jättäen pitsiä lasiin ja jää lopulta ohueksi kerrokseksi oluen päälle.
Tuoksussa on selvästi tuttua Dupontia. Kuivahkoa hedelmäisyyttä, happamuutta ja mausteita. Omenaa, sitrusta, pippuria, marmeladia. Hieman vehnäistä maltaisuutta ja aavistus ruohoa. Miellyttävän raikas tuoksu pienellä maatilamaisella lisäaromilla.
Tätä jos vertaa käyttämääni "French Saison" kantaan, on kyseessä happamampi, kuivempi ja mausteisempi hiivakanta. Ranskalainen selvästi hedelmäisempi.
Maussa viljaisaa maltaisuutta ja mausteita, kunnes hedelmäisyys vie voiton taittuen lopussa kuivahkoon happamuuteen ja maanläheisyyteen. Voi maistaa kevyesti omenaa, häivän sitrusta ja ruohoa. Lopussa humala puraisee ja supistaa keveästi suuta.
Suutuntuma on tässäkin pehmeän kermainen ja kohtuullisen täyteläinen. Pelottavan helposti juotava olut alkoholipitoisuuteen nähden (8,5%). Joskin alkoholi paistaa hennosti lävitse.
Tripel meets Saison. Dupontilta selvästi käy tämäkin tyylisuunta, vaikkei kovin kaukana Saisonista olekkaan. Maukas ja tasapainoinen Tripel, joka taitaa kiilata laskujeni mukaan tyylissään kohti terävintä kärkeä.
Ruokasuosituksena: juustot, miksei sopivasti sitruksella ja oliiviöljyllä marinoitu kalakin. Musiikkisuositus tätä juodessa: Mano Negra - Mala Vida
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Omasta panimosta: Harvest Saison

Oluen speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Olut - Harvest Saison, Saison, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 1,3€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,9%, katkero: 30ibu, väri: 21ebc.
Nippelitietoa: Ensimmäinen kokeilu Saison tyylissä, hiivana wyeast French Saison. Ohran lisäksi hieman vehnää, humalina styrian ja saaz.

Tylsä sunnuntai sai uuden käänteen, kun muistin etten ollut Saisonistani taruillut blogiini. Tyylinähän Saison on Wallonialainen kesäolut Belgiasta. Alunperin miedompi, mutta nykyään näkee vahvempiakin. Dupontin panimo on oikeastaan ominnut tyylin itselleen enemmän ja vähemmän. Ilmeisesti alkuperäiset "kesäsaisonit" pantiin lähes mistä viljasta tahansa, jota oli käsillä. Käyttötarkoitus oli lähinnä peltotöiden janojuomana, joten olut ei voinut olla kovin vahvaa.
Omalla kohdalla käytin pilsner mallasta, hieman vehnää, kaurahiutaleita ja münchen mallasta, sekä aavistuksen vaaleaa karamellimallasta, sekä sokeria. Wyeastin French Saison (3711) on kerännyt kovasti kehuja. Käymisprosentti (attenuation) on kovaa luokkaa, joten kesken jääneitä käymisongelmia ei pitäisi olla. Humaliksi valitsin klassiset Styrian Goldingsin ja Saazin, mausteita en lisännyt, koska halusin kokeilla miten mausteinen hiivakanta on kyseessä.

No korkataanpa, jälleen, yksi pullollinen.
Lasiin valuu tumman kullankeltaista olutta, hieman sameaa tavaraa. Vaahto on paksu ja kermainen.
Kuvassa olut näyttää tummemmalta, kuin mitä on.
Tuoksussa on reilusti hedelmäestereitä. Hieman banaania, sitrusta ja päärynää.
taustalla kummittelee samanlainen kukkaisa sivuesteri, joka tuo mieleen Aventinuksen hopfenweissen (ilmeisesti kuiva/aromihumalan ja vehnän sekoitus?). Mausteisuutta on hieman, lähinnä kevyesti pippuria, inkivääriä ja korianteria.
Maussa selvästi Duvelmaista hedelmäisyyttä, pehmeää makeahkoa maltaisuutta ja mausteisuutta. Humalointi tuo tähän keveästi sitrusta, yrttisyyttä ja hieman ruohoa. Jälkimaussa pippuria, kevyt humalan puraisu ja hieman alkoholia.
Suutuntuma on Kohtalaisen täyteläinen, pehmeän kermainen ja hieman öljyisän liukas. Juotavuus on kohtalaisen helppoa ja hiilihappoja sopivasti.
No se mitä tässä jää kaipaamaan olisi keveä kuiva happamuus, mutta reseptiä rukkaamalla tämä pitäisi olla helposti hoidettavissa. Seuraavalla kerralla jätän karamellimaltaan pois (runkoa riittää ilmankin), vehnän osuutta voisi supistaa myös. Mielessä pyörinyt myös ajatus Brettan lisäämisestä sekaan.
Ensimmäiseksi Saison yritelmäksi yllättävän onnistunut, vaikka maku ei ole lähelläkään Dupontia, sillä hiivakanta on ilmeisesti Brasserie Thiriez:n.

Tuplasti vasenta kättä: Fade to Black ja Milk Stout

Tänään ohjelmassa tutustuminen kahteen Left Hand Brewingin tuotokseen. Lasiin valuvat oluet ovat: Milk Stout ja Fade to Black (vol2). Ei muuta kuin maistelemaan.

Oluen speksit:

Mikä: Left Hand Milk Stout, Sweet Stout, USA
Mistä: Ulkomailta
Hinta: n. 2,19€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero: 25ibu, väri: 47srm.
Nippelitietoa: Left Handin panimo sijaitsee Coloradossa (perustettu 1993). Milk Stoutissa on todella käytetty/käytetään laktoosia tuomassa makeutta, sillä oluthiiva ei pysty sitä käyttämään.


Aloitetaan maitostoutista. Laktoosin käyttö näissä makeissa (Sweet/Cream/Milk) stouteissa on kohtalaisen yleistä. Tällaisia oluita on ilmeisesti pantu jo 1800-luvun puolelta alkaen, joten idea ei ole uusi. No korkataanpa ja maistetaan millainen olut tämä on.


Ulkoinen habitus kielii perinteisen läpikuultamattoman mustalta oluelta, vaahto on niukka ja leviää nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa maitosuklaata, pehmeää kahvisuutta ja häivä lakritsia. Ilmeisesti laktoosi tuo hieman maitoisen kermaisaa happamuutta tuoksuun.
Maussa selkeästi kahvisia piirteitä. Hieman makeahkoa maltaisuutta, kevyesti paahdetta, hennosti suklaata. Maitoisan happamahko piirre maussakin. Jälkimaku on pehmeän pyöreä, hieman puumaista (britti?)humalaa lopussa. Suutuntuma on pehmeän kermainen, keskitäyteläinen, todella helposti juotava. Selkeästi sellainen stout, jota voisi juoda ämpärikaupalla pubissa. Laktoosi tuo tähän kiintoisan lisän, mutta voisi olla rotevampikin stout.
Ruokasuosituksena: vaikkapa mokkapalat, musiikkisuositus tätä juodessa:
G. Love Milk&Sugar.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50

Oluen speksit:

Mikä: Left Hand Fade To Black vol2, Savuolut, USA
Mistä: Ulkomailta
Hinta: n. 2,53€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,8%, katkero: 35ibu, väristä ei lukuja.
Nippelitietoa: Left Handin nimi tulee panimon mailla talvehtineen intiaaniheimon päällikö Niwotin nimen mukaan. Arapahon kielessä sana Niwot tarkoittaa vasenta kättä. Fade To Black on pantu yhteistyössä Nörrebron panimon kanssa.


Savustettua balttiporteria seuraavaksi. Oluen maltaita on savustettu Hackberry puulla (mikälie suomeksi?). Mukana on myös ruismallasta, humalina Magnum ja Northern Brewer.

Tämäkin lähes yön mustaa nestettä. Hento mokkainen vaahto, joka katoaa pian.
Tuoksussa selvästi savuisaa vivahteikkuutta, lakritsaa, hieman suklaata ja paahdettua mallasta. Savuisuus ei ole mitään Schlenkerla tasoa, mutta tuo sopivasti särmää tähän.
Maussa pehmeää ruisleipäistä maltaisuutta, savu tulee paremmin esiin ja on kohtalaisen voimakasta jo. Paahteisuutta löytyy, hennosti kahvia ja lakritsaa.
Jälkimaussa humala puraisee ja yhdessä savuisuuden kanssa maku jää suuhun pitkäksi aikaa.
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, joskin yllättävän keveästi juotava tyyli ja vahvuus huomioiden.
Tästä jää sinänsä ihan positiivinen fiilis, mutta tiettyä ohuutta ja yksipuolisuutta havaittavissa. Savuisuuden ote tässä oluessa on turhan ohut, mutta se peittää tehokkaasti kaikkea muuta alleen.
Ruokasuosituksena: Grillipihvi. Musiikkisuositus tätä juodessa: yllättäen, Metallica-Fade to Black.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 37/50