Kotipanimon vuosi tärähtää käyntiin reippaasti humaloidun IPA:n voimin. Tällä hetkellä "poika" on pytyssä ja kuplaa nousee vesilukosta. IPA:han tulee nimestä India Pale Ale, joka juontaa juurensa 1800-luvulle. Tällöin britit laivasivat Pale-Alea Intiaan, josta olut sai sitten nimensä. Nykyään IPA:n ja Pale-Alen erottaa lähinnä se, että IPA:ssa on yleensä enemmän humalaa, että alkoholia (mallasta).Maltaat mäskättiin ensin 30min 50c ja sitten tunnin 68c, lopuksi ulosmäskäys 10min76c.Koska jokaisella kerralla tuntuu olevan pakollista, että jokin menee pieleen, oli tälläkertaa vuorossa lämpömittarin fuskaaminen.
Tuntui että mittarissa ei lämpötila meinaa kohota, joten otimme käyttöön vanhan lasisen "mummonmallin" joka näytti lukemat jokseenkin paremmin. No digitaalimittari alkoi pikkuhiljaa pelata ja probleemaksi nousi seuraavaksi kumpaan luottaa. Vanhan mittarin näyttäessä esim. 70c, saattoi digimittari näyttää 66c, samasta paikasta. Tiedä sitten laskeeko digimittari keskilämpötilan koko "puikon" matkalta ja vanha taas pelkästään pohjasta.
No pitkän ähellyksen jälkeen saimme mittarit näyttämään suurinpiirtein samaa ja loppu meni mukavasti.
Vierrettä keittäessä otin käyttöön tuoreen uppokuumentimen, joka pelitti mainiosti. Viimein kiehutus hellalla onnistui n.11l erällä, josta haihtui 90min keiton aikana n. 3l pois.
Oma olueni osuu tälläkertaa suosittuun amerikkalaiseen suuntaukseen, jossa käytetyt humalat ovat jenkkilajikkeita, brittiläisten lajien sijaan.
Tälläkertaa kattilaan lähtivät seuraavat humalat: Cascade, Centennial, Chinook, Columbus ja Amarillo. Tuoksu keittiössä oli yksinkertaisesti mahtava. Jäähdytys sujui perinteisesti vesialtaassa kylmän veden ja lumen voimin.
Ja loppuun, hyvää alkanutta vuotta 2011. Toivottavasti talvesta ei tule yhtä kylmä kuin viimeksi..
Tuo lämpömittarien kans säätäminen on kyllä tympeän tuttua hommaa. Tuntuu lasisissakin olevan paljon yksilöeroja. Suunnitteilla on kunnolliseen digimittarin osto. Pitää vähän perehtyä ensin aiheeseen, eivät välttämättä ole ihan halpoja.
VastaaPoistaSiirryin digitaaliseen, sillä alati kalvaa pelko että lasinen sirpaloituu meikäläisen tönäistessä sitä samalla kun hämmentää mäskiä. Nyt on käytössä Suomen Lämpömittarin no. 366 (ei ollu muita kaupassa). Tuon huonona puolena on anturin ja johdon liitos, joka ei kestä nestettä, eli se pitäisi eristää jollakin, tai olla varovainen muuten.
VastaaPoista