Onko niissä eroja, aka kotimaiset halppislagerit sokkotestissä

(Sain viimein aikaiseksi laittaa tämän marraskuisen maistelun tänne)
Yhden jos useammankin kerran on tullut pohdittua onko kotimaisissa keskikeppanoissa oikeasti niin suuria makueroja, että ihmiset suorastaan lokeroituvat "karhumiehiin" ja muihin. No otimme asiasta selvää sopivan gonzomaisella otteella, eli juomalla. Testin tarkoitus on vastata kysymyksiin a) Onko eroja? b) Tunnistaako oluet toisistaan sokkona? c) Mikä on paras kotimainen halpalager?
Ja jotta asiaan saadaan hieman särmää otimme mukaan myös halvan saksalais pilsin vertailupohjaksi, sokkona sekin.
Testi toteutettiin hankkimalla sopivat raaka-aineet, eli: Oluet, muutama juomaveikko, sekä lasit, vettä ja muuta suunputsaajaa.
Oluet naamioitiin hienosti paperilla ja teipillä, jotta kukaan ei tunnistaisi tuotteita etiketistä.

Testissä mukana olivat: Sinebrychoff: Koff III ja KarhuIII, Hartwall: Lapin kulta III ja Karjala III, Olvi: III ja Sandels III, Mallaskosken Vaalea Kuohu, Laitilan Kukko Lager, sekä Nokian Keisari Vaalea. Halpa saksalaispils oli tälläkertaa Kaiserdom pilsner, joka lähti myös sokkona peliin. Oluet kaadettiin yksi kerrallaan ja juoja kerrallaan laseihin, eli kaatajakaan ei tiennyt mitä tarjoili. Oluet paljastettiin kääreistään vasta lopussa.

 Ensimmäisen oluen tullessa eteen oli seurueemme jo janoisena valmiina. Suurin osa pyöritteli päätään ja ihmetteli mikä pahus tämä kovin tutunoloinen olut onkaan.
Ykkösestä todettua: "Todella kirkas, jälkimaussa ihan pikkuisen makeutta, melko neutraali, vetinen"
-> Lapin Kulta
Kakkosen kohdalla osa luuli jo tuntevansa tuotteen vienosta sivumaustaan: "Pahvinen lisämaku, En tykkää, Varmaan Karjalaa"
-> Koff III

Kolmonen kirvoitti seuraavia kommentteja: "Selvästi edellistä parempi, Oon aika varma mitä tää on, joku vihanneksinen sivumaku"
-> Laitila Kukko Lager


Ja nelosesta todettua: "Ohhoh mitä litkua, Tää on tosi tuttu maultaan, hitto mikä tää on, tärkkelystä riittää"
-> Karjala III

Numero Viisi: "Voiko vaihtaa arviota, mul on varmaan sekaisin nää ja Ei tää huono ole, jännä sivumaku en tiedä tykkäänkö vai en"

-> Nokia Keisari Vaalea

Numero kuudesta puhuttua: "Kumisaapastehdas maistuu-> Nokia?, Ei tästä tuu mitään liian tuttu mutta en tunnista, leipäinen"
-> Olvi III

Ja Seitsemän: "Tää on aika mieto, vähän tylsä, ei saa otetta"
-> Sandels III

Numero kahdeksan: "Jännästi tuttu, ei tää ainakaan karhua ole, vähän ohrainen, aavistuksen tummempi kuin edellinen"
-> Karhu III

Yhdeksän: "Hei tää on aika bueno, nihkeästi humalaa, olisko tää nyt se karhu viimein"
-> Mallaskosken Kuohu Vaalea

Ja kymmenen: " Täähän jopa maistuu oluelle, muihin verrattuna jopa makua, ei huono juu"
-> Kaiserdom pilsner

Ja tässä raadin lopputulokset: Selkeä voittaja 1. Mallaskosken kuohu vaalea 2. Laitilan Kukko lager 3. Nokian Keisari Vaalea. Muut sijat näkyvät ylläolevasta kuvasta, koff jäi viimeiseksi tasapisteisiin Karjalan kanssa.

Loppujen lopuksi tämä testi osoitti sen, että on näissä markettien halppiksissakin eroja, muissakin kuin mainosmiesten mielikuvissa. Huomattavaa on, että kaikkien mielestä kilpailun mustahevonen, eli kaiserdom pilsner pesi voittajan aivan selkeästi. Kaikki yhtyivät siihen, että suurin osa halvoista kotoisista keskioluista on loppujen lopuksi melko hampaattomia ja mauttomia.  Raati kaipasi enemmän täysmallasta ja humalaa.
Maistajista parhaiten selvisi allekirjoittanut sekoittamalla pelkästään Nokian ja Laitilan keskenään, toiseksi paras tulos oli eräältä Porilais toverilta, joka uskaltautui Kvl:aan pois Beer Huntersin hanojen äärestä, saamalla kolme oikein, karhu väärin..
Eli johtopäätöksenä voimme vetää, että sokkona tarvitaan oikeasti "juovo" erottamaan jokaisen kohdalleen alusta alkaen ja omaa järjestystään muuttamatta (joka oli kielletty). Ilta päättyi ansiokkaaseen suunhuuhteluun pullollisella Nögnen IPA:a, vain se auttoi saamaan kaiken tärkkelyksen pois hampaanraosta.
Seuraavaksi voisikin kokeilla vaikkapa kärkikolmikkoa vs. ulkomaiset lagerit..

Olutarvioissa: Walking The Plank IPA

Oluen Speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Walking The Plank IPA
Mistä: Kotoa, viimeinen pullo.
Hinta: n. 1€/0,5l (raaka-aineet laskettuna osapuin)
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5,9%, katkero 65ibu, väri 23ebc
Nippelitietoa: Loppu keväällä tehty kevyt kesä IPA. Raaka-aineina mm. Cascade, Amarillo, Magnum ja kuusenkerkkä.

Korkkasin puolivahingossa viimeisen toukokuussa valmistetun Walking the plank erän pullon, joka löytyi joulun tiennoilla vanhempieni kellarista. Omin röyhkeästi kyseisen pullon, sillä muut pullot oli juotu ja lahjoitettu aikaa sitten. Erikoiseksi tämän satsin tekee se, että käytin IPA:ssa myös kuusenkerkkää keiton lopussa tuomassa pikanttia havuisuutta. Tuoreena aromi jäi taka-alalle sitruksen ja ananaksen dominoidessa. Tämän pullon kohdalla on käynyt toisinpäin. Ajan kuluessa humaloiden aromit ovat haalistuneet ja kerkkä on paremmin esillä etenkin maussa.
No ulkoisestihan tämä on hieman sameahkon oranssia olutta kestävällä ja tiiviillä vaahdolla.
Tuoksussa on vielä trooppistaa hedelmää jäljellä, hieman karamellia, sekä sitrusta. Edellä mainittu kuusenkerkkä on tuoksussa hieman taka-alalla, mutta selvempi kuin kesällä.
Maultaan olut on nyt melko havuisen "kerkkäistä", samaa havuisen hapanta makua kuin tuoreissa  kuusen kerkissä. Kesällä tämä maku oli aluksi kokonaan peitossa Amarillo&Cascade kombinaation vallatessa makuaistin lähes tyystin. Nyt humalien flavori on vain hellästi taustalla, sitrusta, ruohoa ja mangoa. Maltaisuutta on aivan vähän. Jälkimaku on katkeran humalainen, kerkkä tuo oman kontrastin jälkimakuun pienellä suuta supistavalla happamuudella.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kohtuu helposti juotava ja matala hiilihappoinen. Mallasrunkoa voisi kasvattaa jos saman erän panee toiste, mutta kesällä tämä oli todella passeli saunajuoma mökillä.
Walking the plank on/oli mielipiteitä jakanut olut, jota lagerkansa, kuten vanhempani, kammosivat katkeruutta  muiden ylistäessä aromikasta humalointia. No nyt on tämäkin juotu ja seuraava IPA erä odottaa huomista kuivahumalointia (15g kutakin seuraavaa: Columbus, Centtenial, Chinook, Amarillo). Samalla brown ale erässä vesilukko pulputtaa antoisasti.
Ei pisteitä, sillä en omia tuotoksiani pisteytä, apukokkeina toimineet herrat T&T voivat omat kommenttinsa lisätä jos jotain olennaista jäi mainitsematta.

Olutarvioissa: Hoplite Gingery Ale

 Oluen Speksit:

Mikä: Kouvostoliiton Hoplite Gingery-Ale
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 0,5€/0,5l (raaka-aineet laskettuna osapuin)
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5,1%, katkero 31ibu, väri 28ebc
Nippelitietoa: Pienikokoinen jämäerä, maustettu inkiväärin juurella, pomeranssilla ja korianterilla.



Pata lämpiää ja uusi ja toivon mukaan parempi brown ale erä porisee kattilassa. Samalla korkkasin yhden "Hopliitin", eli omatekoisen inkiväärillä maustetun alen, joka lienee tyyliltään lähimpänä amber alea mausteilla, eli aromatisoitu olut. Omien tuotosten arviointi on aina hankalinta, mutta tästä tuli pitkälti kaavaillun mukainen minisatsi jämätavarasta. Kuva muuten valehtelee hieman, olut ei ole aivan noin tummaa kuin kuva antaa ymmärtää.
Väriltään olut on syvän oranssinrusehtava, vaahto on miellyttävän kestävä (20min seissyt, lasi puolillaan ja siinä pysyy).
Tuoksussa on hieman pullokohtaisia eroja, tässä inkiväärin huomaa selvästi, mutta se ei dominoi tuoksua. Taustalla hieman mausteita ja amarillon tuomaa sitrusmaisuutta ja trooppista hedelmää.
Maku oluessa on inkiväärisen mausteinen. Inkivääri pääsee hieman puraisemaan kunnes vajoaa nieluun jättäen suuhun hetkeksi lämmittävän tunteen. Pomeranssi ja korianteri maistuvat aavistuksen taustalla. Jälkimaussa humala saa otetta ja amarillon huomaa selvästi.
Suutuntuma on hieman vetinen, helposti juotava ja aavistuksen kuivahko. Käyttämäni hiiva söi oluen liian kuivaksi, joten suutuntuma kärsii. Hiilihapotus on matalahko.
Ylipäänsä ihan kelpo janojuoma tästä tuli, vaikkakin hiiva söi oluen turhan kuivaksi. Inkiväärin ystäville, kuten itselleni tämä maistuu, muista en tiedä. Erittäin rajallinen saatavuus tekee tästä todennäköisesti muutamassa sadassa vuodessa Westvletternin tapaisen kulttioluen, jolle on "pakko" antaa yli 40 pistettä, sitä odottellessa, cheers.
Ei pisteitä, sillä en omia tuotoksiani pisteytä. Pisteet päivitetään jahka koemaistaja ja apukokki saa fillarinsa kasaan =D

Olutarvioissa: Samuel Smith's Oatmeal Stout

Oluen Speksit:

Mikä: Samuel Smith's Oatmeal Stout, tyyliltään siis Oatmeal Stout, eli Stoutin valmistuksessa on maltaiden lisäksi käytetty kaurahiutaleita.
Mistä: Alko
Hinta: 3,76€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5%, katkero 36ibu, väri 141ebc
Nippelitietoa: Oatmeal stout oli vielä 1800-luvun lopulla suosittu tyylisuunta, mutta hävisi vähitellen 1950-luvulle tultaessa. Samuel Smith's elvytti tämän oluttyypin 1980-luvulla. Kaurahiutale tuo olueeseen paitsi sameutta, myös lähes silkkisen ja liukkaan suutuntuman. Sen sijaan, jos hiutaleita on liikaa, tulee oluesta helposti kitkerä.

Pitihän sitä tätäkin ostaa, kun en muista että olisin Oatmeal stouttiin törmännyt aikaisemmin. Sen sijaan kaurahiutaleiden käyttö oluessa ei ollut uutta, onhan niitä ja neljän viljan hiutalettakin tullut pienissä määrin itsekin lisättyä mäskikattilaan. Toisekseen näin talviaikaan tummat ja paahtuneet oluet maistuvat.

Lasiin kaadettaessa huomaa, että olut on todella tumman ruskeaa, lähes mustaa. Vaahto puolestaan on ihan miellyttävä, kunnes leviää lasin reunoille.
Tuoksussa on tietysti kahvista paahdetta, maitosuklaata, sekä aavistus lakritsaa. Taustalla puuromaista aromia, joka lienee hiutaleista peräisin, sekä hieman karamellista, lähes siirappista makeutta.
Maultaan tämä "kauravellistout" on aamupuuroinen ja hieman  kahvisen paahtunut. Samaa maitosuklaamaisuutta on myös maussa, lakritsaa vain aavistus. Taustalla soljuu kevyttä makeutta, ei onneksi liikaa. Jälkimaussa hieman humalaa, taitaa olla E.K.G (East Kent Goldings)kyseessä.
Suutuntuma on öljyinen, liukas ja pehmeä. Sanoisin keskitäyteläinen muuten ja edellämainituista syistä johtuen melko helposti juotavissa.
Ylipäätään Samuel Smith's Oatmeal stout on kyllä ihan passeli stout. Osa-alueet miellyttävässä tasapainossa, joskaan ei herätä suuria tunteita, jää vähän vaisuksi. No suositteluni stouttien ja portereiden ystäville, tekee kauppansa ehkä myös tumman suklaan kera.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50 

Olutarvioissa: Brooklyn Lager

Oluen Speksit:

Mikä: Brooklyn Lager, amerikkalainen (periaatteessa) wieniläistyylinen lager.
Mistä: Alko (poistotuote)
Hinta: 2,49€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 5,2%, katkero 33ibu, väri 26ebc
Nippelitietoa: Brooklyn Lager on Brooklynin "pien"panimon eniten myyvä tuote. Brooklynin panimo puolestaan on perustettu v.1987

Brooklyn lager on poistumassa Alkon valikoimista. Sääli sinänsä, sillä kyseessä on mainio lager. Toisaalta eipä tätä ole tullut pahemmin sitten kesän jälkeen ostettua, joten oma panokseni tuotteen hyllyssä pysymiseen on ollut minimaalinen. Suosittelen kaikkia "mäyräkoira ihmisiä" tutustumaan ja hakemaan viimeiset pullot hyllystä. Ravintoloissakin tätä on myös nähty.
Itse arviointiin siis. Ulkoisesti Brooklyn lager on vaalean meripihkaista ja lageriksi hyvävaahtoista olutta.
Tuoksussa ainakin Cascade humalan huomaa selvästi (muut ovat Hallertau ja Vanguard). Siinä on sitruksista otetta, mäntyisyyttä ja kukkaisuutta. Taustalla hieman maltaisuutta ja karamellisuutta. Tuoksu tässä oluessa miellyttää, hyvä balanssi ja sopivaa voimakkuutta runkoon nähden.
Tovin tuoksuteltuani pakko ottaa huikkaa. Maussa on paljon samoja piirteitä kuin panimon kevyessä American Alessa (maitokaupat). Se on kevyen sitruksinen, hieman kukkaisa. Leipäistä maltaisuutta löytyy myös. Taustalla hieman karamellia ja pähkinää. Harmi ettei maku ole aivan niin raikas, kuin tuoksu. Jälkimaussa humala saa hieman yrttimäistä otetta, mutta kunnon puraisu puuttuu.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman hiilihappoinen ja helpohkosti juotava.
Loppujen lopuksi Brooklyn Lager on kyllä pätevä vaaleahkoksi lageriksi, "amber lager". Ei tämä kyllä perinteiseen käsitykseen wieniläistyylisestä pääse (mielestäni siihen liikaa humalaa), mutta parempi näin, kuin niukasti humalaa. Suosittelen eritoten aloittelijoille, sekä täydellistä saunaolutta metsästäville. Menee kivasti myös grilliruuan kaverina ja on ehdottomasti kesäinen olut, no maistui tämä nytkin.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 35/50 

Etikettien valmistusta

Jo perinteeksi muodostunut etikettien väsäily uusille oluille on vauhdissa. Tällä erää valmiina on etiketit tulevalle IPA:lle, Brown Alelle, Scottish 80:lle, että "oikealle" ginger alelle. Saisonin etiketti on vasta luonnostilassa.
Itse yleensä ideoin valmiiksi oluelle nimen, jonka jälkeen lähden hakemaan siihen sopivia kuvia/piirroksia, joita yhdistellään ja muokataan.
Saisonin kohdalla odotellaan puhtaaksipiirtoa, sillä omaan mieleeni sopiviva kuvia en löytänyt. Jahka kaverini saa piirtopöydän lainaan, saa senkin puhtaaksi. Hiirellä piirtäminen on sen verran pain in the ass..
Kaikki etiketit menevät lähinnä pulloihin joita lahjoitan tutuille, niin pitkälle en lähde, että printtaisin, leikkaisin ja liimaisin jokaiseen pulloon omansa. Käytän siis tavallisesti eri satseissa erivärisiä korkkeja, joista pullot erottaa, tai sitten merkitsen korkkiin raaputtamalla erän.

No tässä näitä nyt on:

                                                           IPA:lle tehty

                  Scottish 80, josta puuttuu tosin maskotti "Jack The Flipper". Valviran bännilista  taitaa kutsua.. ;)

                                                     Tylsähkö etiketti ginger alelle. Jäi vähän sisäpiirivitsiksi

Sekä Brown alelle. Tästä tuli vaikein, en ensin keksinyt nimeä millään, ennenkuin sattui  soittolista olemaan shufflella ja hoksasin, että tästähän tulee James Brown Ale.

Olutarvioissa: Nokian Keisari Luomu

Oluen Speksit:

Mikä: Nokian Keisari Luomu, kotimaisen pienpanimon suodattamaton luomu pilsner.
Mistä: Prisma Kouvola (maitokaupat)
Hinta: 2,39€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,5%, katkero 32ibu, väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: Nokian panimo on perustettu jo 1991, mutta nykyisen nimensä se sai vasta 2004. Aikaisemmin panimo tunnettiin nimellä PUP (pirkanmaan uusi panimo). Luomu on nimensä mukaisesti Luomumaltaasta ja humalasta pantu pils ja vielä suodattamaton sellainen.

Nokian luomu rantautui viimein tänne olut nevadan jään keskelle. Odotukset ovat hivenen ylhäällä, sillä panimon Elowehnä nosti viime vuoden puolella putiikin osakkeita omilla papereillani. Toisekseen suodattamaton pils on jokseenkin harvinainen näky näillä nurkilla. Ja kolmannekseen, diggaan siitä ettei Nokialla ole vielä lyöty näille pienpanimo tuotteille överihintoja, joten näitä tulee ostettua selvästi useammin, kuin vaikkapa VASP:n, Laitilan Kievari sarjan, tai Malmgårdin tuotteita. Vielä kun saisi tuohon 2,4€-2,7€/0,5l hintaluokkaan rapeasti humaloidun pale/amber alen, tai edes kotimaisen bitterin..
No mennäänpä arvioon ennenkuin olut väljähtyy.
Nokian Luomu on ulkoisesti sameahkoa tumman keltaista olutta, niukahkola vaahdolla.
Tuoksussa on jyväistä maltaisuutta, sekä sitruksisen ruohoista, hieman kukkaisaa humalaa.
Mausta tulee kesä ja nurmikko mieleen, ruohoisuutta on. Kyllä tässä hieman viljainen mallaskin maistuu, mutta taustalla on pienoinen aavistus vihannesta. Jälkimaussa hieman katkeroa ja kuivuutta.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiilihappoinen. Juotavuus on helppoa, katkeroa olisi omaan makuuni voinut olla enemmänkin, kunnon puraisu puuttuu.

Loppu yhteenvedon paikka. Nokian Luomu on kyllä hintaisekseen ihan pätevähkö pils, luomusta toki pientä plussaa. Ei aivan yllä Elowehnän tasolle, mutta vaikeahan näitä olisi verrata, toinen hefeweizen ja toinen pils, no weizen on enemmän omaan makuuni ja luulen ostavani sitä hieman useammin. Molempia voin kyllä suositella etenkin harrastusta aloitteleville. Kitokset Nokialle, toivottavasti tulevaisuus pitää sisällään uusia aluevaltauksia, mielellään pintahiiva puolelta..
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 31/50 

Olutarvioissa: Aldaris Porteris

Mikä:  Aldaris Porteris, Balttityylinen porter Latviasta.
Mistä: Alko
Hinta: 2,98/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 6,8%, katkerot: 28ebu, väri: 122ebc
Nippelitietoa: Aldaris on Latvian vanhimpia panimoita, perustettu 1865. Nykyään yhtiö on osa Carlsbergin Baltic Beverages Holdingia.

Aldaris Porterista pitkästä aikaan. Pullo onkin maannut kylmäkaapissa jo useamman viikon ja nyt tuli sopiva hetki korkata se. Miksi sitten juuri Aldaris? Itseäni on jo jonkin aikaa ottanut pannuun rakkaan Alkon tapa lyödä miltei jokaiselle kiinnostavalle oluelle lähestulkoon älytön hinta. Samaan aikaan eräiden hmmm. "juomien" hintojen pysytellessä samoissa lukemissaan, ikäänkuin ideana olisi: "Ostakaa sitä halpaa viinaa ja älkääkä vaan koskeko mietoon olueeseen, kun samalla hinnalla saa kohta jo pullon kossua". No tämä tuote pysyy vielä alle 3€ hintaisena ja hyvälaatuisena omalla "listallani". Onneksi tuli varattua viking linelta ilmainen risteily tukholmaan, täytyy taas ostaa rinkka täyteen murto-osalla Suomen hinnoista, onneksi kotipanimossa on raaka-aineita pitkälle kevääseen. Vuodatuksesta asiaan.
Aldaris Porteris on lähes musta balttityylinen porter, ihan kelvolla vaahdolla. Vaahdon hajotessa osa siitä leviää lasin reunoille ohueksi renkaaksi.
Tuoksussa on makeaa karamellisuutta, suklaista paahdetta, sekä hieman kahvia. Taustalla aavistus suolaista lakritsaa ja kuivaa hedelmäisyyttä. Kuuluu Sakun porterin kanssa siihen sarjaan, jonka tuoksu ei ole voimakas, mutta miellyttävän "keskipitkä".
Maultaan Aldaris on paahtuneen maltainen, kahvia ja vähän suklaata syöksyy suuhun. Taustalla hieman karamellista makeutta. Jälkimaussa lakritsaa ja kuivattuja hedelmiä, sekä pieni katkeruuden puraisu.
Suutuntuma on kohtuullisen hiilihappoinen, sanoisin että menee kohtuu täyteläisen ja keskitäyteläisen välimaastoon.
Ylipäätään Aldaris Porteris on ihan kelpo olut tyylissään. Paahde ja makeus kohtuullisen hyvin tasapainossa, joskaan ei yllätä millään osa-alueella. Sanoisin että melko aloittelijaystävällinen porter, mutta viehättää paattuneempaakin silloin tällöin. Nykyhinnastolla hinta ja laatu kohtaavat ihan kivasti, tosin en halua edes tietää paljonko tämä maksaa Latviassa.
Pisteet:
Tuoksu: 8, Ulkonäkö: 4, Maku: 8, Suutuntuma: 3, Yleisvaikutelma: 13-> Yhteensä: 36/50

IPA erää tehdessä

Kotipanimon vuosi tärähtää käyntiin reippaasti humaloidun IPA:n voimin. Tällä hetkellä "poika" on pytyssä ja kuplaa nousee vesilukosta. IPA:han tulee nimestä India Pale Ale, joka juontaa juurensa 1800-luvulle. Tällöin britit laivasivat Pale-Alea Intiaan, josta olut sai sitten nimensä. Nykyään IPA:n ja Pale-Alen erottaa lähinnä se, että IPA:ssa on yleensä enemmän humalaa, että alkoholia (mallasta).Maltaat mäskättiin ensin 30min 50c ja sitten tunnin 68c, lopuksi ulosmäskäys 10min76c.Koska jokaisella kerralla tuntuu olevan pakollista, että jokin menee pieleen, oli  tälläkertaa vuorossa lämpömittarin fuskaaminen.



Tuntui että mittarissa ei lämpötila meinaa kohota, joten otimme käyttöön vanhan lasisen "mummonmallin" joka näytti lukemat jokseenkin paremmin. No digitaalimittari alkoi pikkuhiljaa pelata ja probleemaksi nousi seuraavaksi kumpaan luottaa. Vanhan mittarin näyttäessä esim. 70c, saattoi digimittari näyttää 66c, samasta paikasta. Tiedä sitten laskeeko digimittari keskilämpötilan koko "puikon" matkalta ja vanha taas pelkästään pohjasta.
No pitkän ähellyksen jälkeen saimme mittarit näyttämään suurinpiirtein samaa ja loppu meni mukavasti.

Vierrettä keittäessä otin käyttöön tuoreen uppokuumentimen, joka pelitti mainiosti. Viimein kiehutus hellalla onnistui n.11l erällä, josta haihtui 90min keiton aikana n. 3l pois.
Oma olueni osuu tälläkertaa suosittuun amerikkalaiseen suuntaukseen, jossa käytetyt humalat ovat jenkkilajikkeita, brittiläisten lajien sijaan.

Tälläkertaa kattilaan lähtivät seuraavat humalat: Cascade, Centennial, Chinook, Columbus ja Amarillo. Tuoksu keittiössä oli yksinkertaisesti mahtava. Jäähdytys sujui perinteisesti vesialtaassa kylmän veden ja lumen voimin.

Ja loppuun, hyvää alkanutta vuotta 2011. Toivottavasti talvesta ei tule yhtä kylmä kuin viimeksi..

Olutarvioissa: Shepherd Neame Spitfire Ale

Oluen Speksit:

Mikä: Shepherd Neame Spitfire Ale, Brittiläinen bitter.


Mistä: Robin Hood (todella yleinen maitokauppa olut muutenkin)
Hinta: 2,99€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus 4,5%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Shepherdin Spitfire saa nimensä tietysti legendaarisesta Spitfire hävittäjästä, joka oli brittien
käytössä toisesta maailmansodasta 50-luvulle. Kone niitti erityisesti kunniaa taistelussa britanniasta, (http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelu_Britanniasta).

Kattila kiehuu ja blogitekstiä syntyy. Olutta pannessa maistuu olut, tälläkertaa kaapista nousi Bitteriä.
Shepherd Neamen Spitfirea on tullut juotua silloin tällöin, kyseessä on mielestäni onnistunut "perusbitter".
Ulkoisesti olut on kauniin kuparinruskeaa meripihkaa. Vaahto on suhteellisen kestävä ja pienikuplainen laadultaan.
Tuoksussa on välittömästi miellyttävää pähkinäisyyttä ja toffeeta, joista itse pidän näissä bittereissä paljon.
Taustalla tuoksuu hieman appelsiinista marmeladia ja puista humalaa.
Maultaan Spitfire on miellyttävän toffeinen. Toffeisuus lienee tässätapauksessa yhdistelmä diasetyliä, pale-ale mallasta (maris otter/golden promise?), sekä karamellimallasta. Lisäksi maussa on keskiasteisesti hieman suuta kuivaavaa puista humalaa, kevyttä hedelmäisyyttä, että samaa marmeladia kuin tuoksussakin. Jälkimaussa humala pääsee oikeuksiinsa ja kuivaa suuta miellyttävästi.
Suutuntumaltaan Spitfire on keskitäyteläinen. Hiilihappoisuus on sopivan alhaalla, kuten yleensä bittereissä. Silti juotavuus on kohdillaan.
Loppujen lopuksi Shepherdin Spitfire on miellytävän tasapainoinen perusbitter, joka maistuu lähes aina. Jos runkoa ja humalointia kasvattaisi ESB luokkaan asti, voisi kyseessä olla harvinaisen pätevä olut. Tällaisenaan menee mukavasti kaverin kanssa turistessa, pubi oluena. Maitokaupan valioita.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 34/50