Olutarvioissa: Inveralmond Lia Fail

Oluen speksit:

Mikä:  Inveralmond Lia Fail, Bitter, Skotlanti
Mistä: Citymarket/Maitokaupat
Hinta: n.4€€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:4,7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Skottipanimon Fugglella, Challengerilla ja Cascadella vauhditettu bitter. Lia Fail on osa kelttiläistä mytologiaa ja se on eräänlainen "kohtalon kivi", jossa kruunattiin, pullon mukaan skottien ja wikipedian mukaan irlantilaisten kuninkaat muinoin.

Juhannusaatto alkaa valjeta ja synkän tuulisen yön aikana kaapista valikoitui myyttinen Lia Fail. Kyseessä siis Bitter Skotlannista. No kirjoitetaanpa vaihteeksi asiaa ja mennään arvioon.

Lia Fail kaatuu lasiin syvän punertavanruskeana ja hyvävaahtoisena. Vaahto kelluu melko tiivisti lasin pinnalla pitkään.
Tuoksussa on miellyttävästi klassinen yhdistelmä hedelmäisyyttä ja hiven paahdettua mallasta, tuoden hieman muutamat Brown Alet mieleen. Makeaa karamellia ja marmeladia hiipii nenään vaivihkaa kevyen pähkinäisyyden saattelemana.
Maussa on aluksi melko hedelmäinen ote. Se kuitenkin vaihtuu vähitellen lähemmäs Bittermäisiä piirteitä. Karamellimallasta, aavistuksen suklaista paahteisuutta taustalla ja hieman puumaista humalaa. Klassisia piirteitä. Cascade humalaa ei juurikaan huomaa mausta. Jälkimaku on kuivahko ja hieman katkera, paahteisuuden huomaa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kohtalaisesti juotava ja monimuotoinen.
Lia Fail on passeli kevyeksi yömyssyksi. Sopivan monimuotoinen ja tasapainoinen tuote. Edullisemmalla hinnalla päätyisi toistekin ostoskoriini, mutta suosittelen kokeilemaan kesäyön mystiikkaan ja taustalla hieman Davy Spillanea, toimii.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50

#500@500

Oluen speksit:

Mikä:  Nögne Ö #500. Double IPA, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 8,29€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:10%, katkero: 100ebu, väri: 80ebc.
Nippelitietoa: Nögnen #500 on panimon viidessadas olut erä. Sen kunniaksi oluessa on käytetty 5 eri mallasta ja humalaa. #500 on myös allekirjoittaneen viidessadas olutarvio Olutoppaassa (todellinen luku lienee kuudensadan hujakoilla, mikäli kotioluita ei lasketa). Tuplajuhlaa siis.

 (Seuraava teksti sisältää avautumista, ironiaa ja ohramallasta, jos et pidä siitä, "Frankly my dear I don't give a damn")
Vuorossa viimein Nögnen #500. Suuren urheilujuhlan tuntua ilmassa, tuleehan tästä se puolitonnia täyteen olutoppaassa. Tässä yhteydessä on hyvä valottaa omaa "reittaamisfilosofiaa". Itselleni olut on ennen muuta nautintoa tuottava juoma, joten en jaksa tuhlata rahojani ostamalla kaikenlaisia ennakkoon huonoksi tietämiäni kaukomailta rahdattuja markettilagereita kauppojen riistohintaan, ainakin laatuun nähden. Ei tikkaamista tikkien, vaan hetkellisen nautiskelun ja laadun tähden. Myönnän kyllä että omissakin arvioissa on sellaisia oluita, kuten vaikkapa koffin indian, lapparin ykkönen, Corona, Budista nyt puhumattakaan, jne. Pyrin kuitenkin tietoisesti jättämään nämä hyllylle pölyttymään. Nyt testissä oleva Nögne taas tunnetaan laadustaan, myöskin usein hinnastaan, mutta koska minun, alhaisen palkkani, talouteni ei kaadu yhteen pulloon, ei pitäisi kaatuvan keskituloisenkaan. Mitäpä jos sinäkin seuraavalla kauppareissullasi tarttuisit sen tutun ja turvallisen karhun salkun sijaan vaikkapa Alkon hyllyiltä löytyvään pienpanimo tuotteeseen (ei Saku taurus ja Olvin tuplapukki eivät ole sitä mitä tarkoitan), tai käy läheisen olutravintolan, tai pubin puolella kysymässä suosituksia ja katsomassa mitä muuta kaapista/hanasta löytyy kuin Karjalaa?

Tässä vaiheessa odotan sinun toteavan, joko a) yhdestä pullosta ei tule känniin-> juo sitä viinaa, jos on pakko kännätä. Halvempaa ja tehokkaampaa, tai voithan koittaa snobbailla kaveriesi edessä juomassa Rochefortin kymppiä suoraan pullosta. b) Lavasta riittää pidempään-> No ainakin tämän oluen kohdalla puolen litran pullon tyhjentämisessä itsekseen uppoaa helposti tunti, montako juot siinä ajassa sitä mautonta bulkkia? Kumpi mahtaa tulla pitkässä juoksussa kannattavammaksi?
c) Mitä jos en tykkääkään siitä uudesta oluesta? -> Heti aluksi hyppääminen ipojen, quadrupelien ja muiden ääripäiden kimppuun on harvinaista, mutta kokeile vaikkapa golden alea, bitteriä, brown alea, tai vehnäolutta. Myös esim. pilsner, tumma lager, "mehulambicit" schwarzbier, tai bock ovat suhteellisen "helppoja". Uskaltakaa sen puolen tunnin pohtimisen jälkeen tarttua välillä muuhunki, kuin siihen tuttuun ja turvalliseen. Kukaan ei jaksa ikuisesti syödä Fazerin Sinistä, Vaniljajäätelöä ja HK:n Sinistä, mutta ei pitäisi jaksaa myöskään juoda ohratärkkelyksellä ja humalatiivisteellä ryyditettyä tehotuontanto oluttakaan.

Tässävaiheessa sisäinen päätoimittaja hakkaa piiskalla ja muistuttaa että Nögnen 500 on vielä arvioimatta, mutta tiedättekö mitä..
Se vaan on yksinkertaisesti hyvää, ostakaa pullo ja arvostelkaa itse.. Tai älkää ostako, voihan olla, ettete pidäkkään siitä ja silloin menee hyvä olut hukkaan.
.....Ja niille jotka oikeasti haluavat lukea sen arvion, se löytyy.. No te tiedätte mistä.

Olutarvioissa: Nögne Ö Saison

Oluen speksit:

Mikä:  Nögne Ö Saison. Saison, Norja
Mistä: Alko
Hinta: 6,01€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus:6,5%, katkero: 25ebu, väri: 11ebc.
Nippelitietoa: Saison on belgialainen, alunperin Wallonian alueen farmareiden kesäjuoma. Nögnen panimo puolestaan on perustettu v.2002 ja on yksi kiintoisimmista panimoista pohjoismaissa.

Kesän helteet painavat päälle ja on aika siirtyä kesäoluiden kruunaamattomaan kuninkaaseen, Saisoniin. Tänä vuonna valtion apteekki tarjoaa tämän Nögnen Saisonin lisäksi myös De Ranken Saison De Dottignies:n, sekä arkadiaan tulleen Jandrain-Jandrenouille IV Saisonin. Tyyliltäänhän nämä sopivat mainiosti kesään, ollen yleensä virkistävän raikkaita ja hieman kuivahkoja. Tämä yhdistettynä tripelmäiseen mausteisuuteen ja sopivaan humalointiin takaavat virkistävän makunautinnon.
Vuorossa siis jälleen yksi Alkon kesäolut. Odotukset ovat kohdillaan, sillä ainakin viimevuotinen Dupontin Saison biologique oli mainio.

Nögnen Saison kaatuu lasiin sameahkon oranssinkeltaisena. Vaahto on suuri ja tiivis, eli perinteistä belgi linjaa. 
Tuoksussa on reilusti hedelmäestereitä ja hieman tripelmäistä mausteisuutta. Humalointi tuoksuu hieman sitruksisena ja kukkaisena. Maltaisuus pilkistää hieman kaiken takaa.
Maultaan tämä Saison on raikkaan hedelmäinen, mausteita, hieman leipäisää maltaisuutta ja kevyttä humalan tuomaa sitruksisuutta ja sen yhteydessä hieman greippiä. Jälkimaku on hieman kuivan happamahko, joskin voisi olla makuuni selvästi kuivempikin.
Suutuntuma on miellyttävän pehmeä, keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastoa. Hiilihappoja on suhteellisen paljon, joten juotavuus on melko helppoa.
Nögne hallitsee näemmä myös Saisonin valmistamisen. Miellyttävän pehmeän raikas kesäolut, joka päätyy toistekin ostoskoriin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50

Olutarvioissa: Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager

Oluen speksit:

Mikä:  Mikkeller Burger & Bun L.A. Lager, "vaalea lager", Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 3,95€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 30ebu, väri: 11ebc.
Nippelitietoa: Mikkelleristäkin on aikaisemmin kertoiltu. Tämä Burger&Bun on pantu saman nimistä ravintolaa varten. Kyseessä on Mikkellerin tapaan aika ronskisti humaloitu "vaalea lager". Humalina: Columbus, Nelson Sauvin, Centennial, Simcoe ja Amarillo.

Alkon kesäoluiden tarkastelu jatkuu. Vuorossa paluu Tanskaan ja Mikkellerin puoleen. Pakko todeta, että vaaleaksi lageriksi tässä on pahuksen kiinnostava humalakattaus. Toisaalta mitä muutakaan voi Mikkelleriltä odottaa, kuin jotakin rajoja rikkovaa tuotosta?
Tämä olut on ilmeisesti pantu Belgian puolella, kuten aiemmin Jackie Brownin kohdalla kertoilin, niin Mikkeller panee oluensa muiden panimoiden laitteilla. No mennäänpä asiaan, sen verran hedelmäinen tuoksu lasista tulee, että pakko päästä kokeilemaan.

Ulkoisesti kyseessä on aavistuksen samean oranssihko olut nopeasti hajoavalla vaahdolla.
Tuoksussa on reilusti trooppista hedelmää ja ajatukset karkaavat Nelson Sauvinin suuntaan. Annos sitrusta, hiven mäntyisyyttä ja keveästi maltaisuutta. Tuoksu on ylipäätään upean mehukkaan hedelmäinen ja muistuttaa pitkälti IPA oluita.
Maussa on sitrusta, hieman greippiä ja hedelmää. Mäntyisyys tulee jälkimaussa pienen ruohoisuuden lisäksi. Maltaisuus on kuivahkoa ja hivenen taka-alalla.
Voisin veikata, että Centennialia ja Amarilloa on käytetty flavorihumalointiin ja Nelson pelkkään aromihumalointiin, sekä Columbus/Simcoe katkerokäyttöön.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hieman suutakuivaava ja sopivan hiilihappoinen.
Mikkeller lyö tiskiin ehkäpä toistaiseksi kiintoisimman vaalean lagerin. Tosin mieleen tulee pikemminkin eräänlainen cross-over, jossa on yhdistetty IPA/APA osastoa pohjahiiva käymiseen ja pils/münchener linjaan. Yhdistelmä toimii ja veikkaanpa tämän päätyvän toistekin ostoskoriin. Perinteisen keskikeppanan ostajat saattavat säikähtää tätä maistaessa reiluhkoa humalointia, mutta se on ihan ansaittua.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 36/50

Olutarvioissa: Oppigårds Golden Summer Ale

Oluen speksit:

Mikä:  Oppigårds Golden Summer Ale, Golden Ale, Ruotsi
Mistä: Alko
Hinta: 3,2€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,2%, katkero: 30ebu, väri: 9ebc.
Nippelitietoa: Oppigårdsin panimosta on tarinoitu aikaisemminkin. Tässä oluessa käytetyt humalalajikkeet: Cascade, EKG, Pacific Gem.

Tänään vuorossa Alkon kesäoluiden testausta vol.2. Vuorossa siirtyminen Tanskasta Ruotsiin ja Oppigårdsin pariin. Aikaisemmin maistettu Single Hop Ale oli oikein mainio, joten odotuksia on hieman pohjalla. Humalacombona yhdistelmä brittihumalaa: EKG, jenkkihumalaa: Cascade ja Uudesta Seelannista: Pacific Gem, joka lienee katkero käytössä.
No maistetaanpa..
Ulkoisesti vaalean kuparinkeltainen olut lähes olemattomalla vaahdolla.
Tuoksussa niukasti persikkaisuutta, sitrusta ja yrttejä. Aavistus keksistä maltaisuutta ja ruohoa. Tuoksu hieman niukka, ei anna paljoa.
Maussa kevyttä greippisyyttä, yrttimäisiä piirteitä ja hieman ruohoa. Mallaspohja on leipäinen. Loppua kohden kuivahko ja pieni katkeron puraisu lopussa.
Suutuntuma tässä oluessa on keskitäyteläinen ja kohtuullisen hiilihappoinen.
No mitä jäi käteen? Ei oikein mitään. Melko tyypillinen golden ale, joka ei vaan säväytä. Hieman tylsänpuoleinen keitos, jäännee kertaostoksi.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 31/50

Olutarvioissa: Svaneke Session Pilsner

Oluen speksit:

Mikä:  Svaneke Session Pilsner, Pils, Tanska
Mistä: Alko
Hinta: 4,37€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5%, katkero: 25ebu, väri: 10ebc.
Nippelitietoa: Svaneken panimo sijaitsee Bornholmin saarella Tanskassa. Panimo on kooltaan pienehkö ja tämä panimon "sessiopils" on ryyditetty yhdistämällä muodikkaasti amerikkalaista humalaa (ilm. amarillo) tsekkiläiseen humalaan (ilm. Saaz).

Alkon kesäoluet ovat rantautuneet pikkuhiljaa ympäri hikoilevan Suomen. Tänään testiin astuu Svaneken Session Pilsner. Svanekelta nähtiin pari vuotta takaperin mainio Skipper Clements (apa) kesäolutvalikoimassa ja tuoreimpana Catch 22 (schwartzbier). Pakko todeta, että Svaneken viimeaikaiset oluet eivät ole pahemmin ihastuttaneet. Lähinnä hinta ja laatu ovat olleet kuin lähestymiskiellossa oleva pariskunta. No annetaanpa tämän pilsin aloittaa puhtaalta pöydältä ja puhdistetaan pöytä tuoretta maistelua varten.
Lasiin kaatuu kullankeltaista olutta jättäen pinnalle ohuen vaalean vaahdon, joka hajoaa suhteellisen pian.
Tuoksussa on selvästi amerikkalaissävyjä, jopa niin paljon, että voisin kuvitella nuuhkivani pale-alea, tai golden alea. Sitrusta, appelsiinia ja hieman kukkaisuutta. Lasia hieman pyöritellessä lasia hieman saan myös viljaista maltaisuutta ja hieman keksiä.
Maussa on hieman greippiä, sitrusta, ruohoisuutta ja aavistus mäntyä. Maltaisuus on ehkä aavistuksen taka-alalla, ollen tutun viljainen ja hennon leipäinen. Jälkimaussa hieman suutakuivaavaa katkeruutta, maku jää suuhun melko pitkäksi aikaa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, hiilihappoinen ja kohtuu helposti juotava.
Svaneken Session Pilsner yllättää hieman, oletin sen olevan tyypillinen hieman ylihintainen pienpanimo pils, joka ei tarjoa mitään kiintoisaa otetta tähän hieman loppuun kaluttuun tyyliin. Siihen nähden tämä on melko onnistunut tuotos ja pahuksen virkistävä hikisen päivän päätteeksi saunan jälkeen. Saatanpa ostaa toisenkin pullon jossain vaiheessa, vaikka hinta on hieman ikävähkö.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50

Kesä IPA:a panemassa

Bloggaajalla on viimeaikoina ollut töissä sen verran rapeasti tunteja, ettei kotona ole paljoa nukkumista kummempaa toimintaa ehtinyt harrastaa.

Tein tämänvuotisen kesäipan jämähumalista, jotta sain pakastimeen lisää tilaa tulevia tarveaineita varten.
Maltaiksi valitsin mm. pale-alea, hieman karamellimallasta ja vehnämallasta, sekä keksimaltaan jämät.
Edellämainitut jämähumalat olivat siis: Chinook, Cascade, Amarillo, Columbus, Centennial ja Magnum.
Tässä välissä tarjoaisin kuvia, mutta avopuoliso olikin ehtinyt poistaa nämä jo kamerasta, joten kuivaa tekstiä luvassa..
No, Mäskäys eteni tutulla kaavalla, eli pussissa ja uunia hyväksi käyttäen. Lämpötilat olivat: 15min 50c, 90min 66c ja 10min 76c.
Tämän jälkeen pussi ylös, First wort hopping humalat sekaan ja pussi untuvatakilla eristettyyn ämpäriin huuhtelua varten, n. 4l 72c vettä. Seuraavaksi edessä oli keitto rupeama, joka hoitui kivasti kahdella uppokuumentimella+hellan tehoilla.
Humalointi oli hieman "jatkuvatyyppinen", eli pienehkö määrä humalaa kattilaan n.5min välein (aloitin tämän tosin vasta 30min kohdalla).
Keiton jälkeinen jäähdytys palautti muuten helposti sujuneen panoillan maan tasalle. On se pakko uskoa, että jäävesialtaassa kattila jäähtyy tuhottoman hitaasti ja epäilen, että tämä vaikuttaa aromihumalointiin tässävaiheessa paljon.
Hiivana tällä kertaa aina luotettava Nottingham, hiivauslämpötila 21c, josta käymislämpötila asettui myöhemmin 23c.
Parin viikon primäärikäymisen jälkeen kuivahumaloin oluen lopuilla pelleteillä ja mittasin ominaispainoa, joka oli 1.013.
10vrk:ta sekondäärikäymistä ja pullotus-> FG 1.012, vierre maistui tässävaiheessa oikein mainiolle, kuivahumalista irtosi makua ja tuoksua avustamaan jäähdytyksen "vaurioita".
Tällähetkellä olut on pulloissa ja parin viikon päästä ajattelin availla ensimmäisen ja katsoa mihin suuntaan ollaan menossa.

+ Ensimmäinen lähes täysmallaserä, n.300g spraymallasta käytin (jämät)
+ Tehokkuus oli hämmentävästi taas lähes 90%, joko laskelmissa on joku pielessä, tai homma pelaa odotettua paremmin.
+ En polttanut käsiäni uunin vastukseen..

- Jäähdytysteho-> pakko hankkia/rakentaa edes immersiojäähdytin.
- Edelliseen liittyen, ensimmäisen viikon jälkeen vierre oli huumavaan hyvän tuoksuista (humala), toisen viikon jälkeen se olikin lähes kadonnut, ennen kuivahumalointia. Syy toden. jäähdytyksessä?