Kevät, Gonzo ja Emmer Pale Ale

Katselen kaihoisasti lämpömittaria ja ikkunasta ulos. Räntäsade vaihtuu minuutissa paisteeseen ja Marko Annalan tuomaan takatakatakatalveen. En mokomasta välitä. Haluan vain kokea sen pienen säteen bensalla valellussa risukasassani. Odottaen kiihkeästi valoa happoisin silmin suurennuslasin kera. Lopulta säiden valtias heiluttaa ruutulippuaan ja saan luvan edetä kohti kohtaloani. Tällainen pelonsekainen odottava tunnelma taisi olla viimeksi kippari Edward Smithillä joskus vuosisata takaperin, kun edessä oli massiivinen projekti, kenties mahdoton sellainen. Paineet kokeneessa päässä voivat kääntyä joskus epätoivoisiin ratkaisuihin. Toiset ryömivät kilpaa pulloihin ja törmäävät jääpalan kokoisiin vuoriin viskissään. Toiset kaatavat lisää Shelliltä vietyä juoksupolttoainetta liekkeihin opportunisesti virnistellen, haluten nähdä mitä tapahtuu elämän koe-eläinpuistossa, jos painaa punaista nappia lasikuvun alla. 

Päästyäni näiden vangitsevien seinien ulkopuolelle, ulos päästäni, voin painaa kytkintä ja vaihtaa seuraavan vaihteen päälle. Vauhtia, ettei maailma olisi liian hidas. Tätä hurmiota kelaillen hukkaan täysin ajatukseni ja kaikki sateenkaarenväriset langat sisälläni. Päätän virittää soundia, se on olennainen osa kaikkea olevaista. Ääni. Rytmi. Vibat. Lyriikat. Ne kulkeutuvat parhaimmillaan pitkin selkääni saaden sen kananlihalle, vaikken Kentuckyssa vaikutakkaan. 

Tiedättehän; mintulla ja viskillä marinoituja alkoholisteja hevoskilpailujen äärellä. Joukkohysteriaa ja keskilännen punaniskoja valmiina yhtäaikaa lyömään sinua, tai vetoa. Tyrkkyjä, julkkiksia taviksia, kuin ruotsinlaiva, joka on rantautunut hetkeksi maihin.

En sano, että omat asiani olisivat paremmin. Nautin nytkin kylmää olutta parvekkeellani kirjoituskone sylissäni katsellen iltapäivän pitkävetokohteita. Silti hevosurheilu on jotakin josta en ymmärrä mitään. Olen ymmärtänyt, että tulisi olla rikas, peliongelmainen ja romani. Mielellään molempia, kenties tilata hevoshullua ja nimetä eläimiä vielä hullummin, kuin panimot oluitaan. Oikeastaan voisin veikata Flying Dutchmanin nimeämispolitiikalla olevan yhtäläisyys tämän toisen teollisuuden haaran kanssa? ”Nyt maaliin saapuu radalla kuusikymmentäyhdeksän ravaava white-socked-flipfloped.”

Silti tästä täydellisestä hetkestäni parvekkeella puuttuu olennainen tekijä.

Vesipiippuni tupakkatilanne on huolestuttava. Se on kuin katselisi vierestä Sipilän hallituksen saavutuksia. Tyhjää täynnä. Valtionkassan huutaessa ”laarilaata” ja joka toisen median suoltaessa samoja ”Vain Elämää” uutisia klikkiotsikoineen kieltäen kaiken todellisen, tai päätoimittajan kytkösten takia kieltävän. Aikana jolloin tutkiva journalismi on maalattu mustemmalla, kuin Rolling Stones olisi koskaan pystynyt, kaipaa valtio Karpoa ja ruisleipää. Samalla lammasfarmarit on saatu äänestämään samoja rikkaita hyvävelikerholaisia, kuin ennenkin. Rakennemuutos tulee vain kasaamaan lisää köyhiä, keskiluokan kutistuessa ja osan kääriessä kaiken käärittävissä olevan. Heidän, jotka pelaavat Monopolia omilla rahoillaan Nallen kanssa.. Sisäinen saarnamieheni huutaa jo parvekkeelta tulikiven, vai tuliveden? katkuista saarnaansa koko tyhjälle parkkipaikalle ja yhdelle koiranulkoiluttajalle, joka välttelee katsekontaktia yhtä tehokkaasti, kuin köyhällistö äänestyslippua. Ei uskoa, ei mahdollisuuksia, tyhjiä lupauksia, viha, anarkia, jakautuneisuus. Polttopulloja, Kohon puumailoja ja ratsupoliisi Kingejä.

Lopulta ratkaisevin kysymys, johon kukaan ei vastaa insinöörimäisellä tarkkuudella eritellen taktiikkaa, kuin Tami fläppitaulun kera on: 

Miten varallisuus jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti tulevaisuudessa yhteiskunnan ja maailman muuttuessa kohti alati kutistuvampaa tarvetta työlle?

 

Vanha maailma on kuollut, kepeät mullat 80-luvulle ja järjettömälle optimismille. Kippistelen täällä herraskartanon oman tuotteen kanssa. Malmgård Emmer Pale Ale on jotakin klassista. Hillittyä, vanhanaikaista, mutta tasapainoista. Parempaa, kuin edellinen Columbus, joka hukkui löytöretkelleen ”India” alkuisessa maailmassa. Emmer tietää missä on ja mitä haluaa. Hedelmiä, greippiä, maltaisuutta. Hentoja sävyjä, joissa näkyy taiteilijan herkkyys luoda vivahteita haluamallaan tavalla. Arvostan tätä, mutta arvostan myös rapakon takaista tapaa maalata kaikki isolla pensselillä luoden mielivaltaisen sinfonian big bandilla, kuorolla ja uruilla. Kotimaisittain uuden aallon tuotteissa tulisi soida Kerkko Koskisen hulluus. Tai kuten tässä, Chisun herkkyys tuottaa sävyjä. Keskitien kulkijat hukkuvat tuomaan kellareista bändejä stadionille, tai maalaavat koko maalauksen punamullalla ja kuuntelevat Popedaa samalla. 

Mikään näistä tavoista ei kuitenkaan sulje toisiaan pois. Jokaisesta voi nauttia tavallaan, mutta meneillään olevasta kaaoksesta tupakkavarastoni ja valtiovallan kesken ei. Molemmista on leikattu liikaa ja me kaikki vihaamme leikattua konjakkia. Jallusta saa vain päänsäryn, kuten myös pelkkien hiilien polttamisesta. Onneksi aurinko paistaa, olut on kylmää ja Poutatorvi soittaa Köyhän pojan kerjäystä taustalla. Voi huoletta upottaa kirjoituskoneen viikoksi suohon ja keskittyä olennaiseen. Kevääseen. Ai, räntää sataa.. taas.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

HLS: 6/10

Ginger Beer - valmistus ja käyttö

Vappu, vappendaali lähestyy ja simaa olisi saatava. Halpaa kiljua, jossa on omanlaistaan funkkia makua ja jota voi sotkea, vaikkapa rommin sekaan jäille.

Tähän kieltämättä universaaliseen alkoholi(smi)ongelmaan haemme nyt mieleistämme ratkaisua edellisessä luvussa esitetyn Ginger Beer:n parissa.

Mitä on Ginger Beer? Tähän pureuduin nopeasti jutussa Nokian 25 Ginger Ale:ssa.

Ginger Beer on käynnyttä Ginger Alea. Siis periaatteessa simaa, periaatteessa kiljua. Tiedättehän sitä juomaa, jota voi nauttia myös päihtymistarkoituksissa ja josta saa kivan boolin kotimaisilla hedelmillä, kuten..perunalla.

Jaan nyt mahdollisimman spesifin ohjeen, jonka villein juttu on oman hiivakannan kasvatus.

Ja tästä villistä jutusta aloitammekin matkamme:

Aluksi oli hiiva.

Mutta miten?

Tämä Ginger Bug, eli Ginger Beer Plant kasvatetaan, kuten hiivat usein alunperin, jostakin kasvista. Kyllä pisteet takariviin. Tämä kasvatetaan inkivääristä ja se muodostaa veikeän sekalaisen kasvuston, miltei oman Portugalinsotalaivan siis. Kasvustossa on mitä ilmeisemmin seuraavia kantoja: Saccharomyces florentinus ja Lactobacillus hilgardii.

Tarvitset siis:

• N. 100G tuoretta inkivääriä.

• Reilusti sokeria

• Vettä

• Sopivan lasipurkin

• Liinan, tai vaikkapa mäskäyspussin ”kanneksi”

Vaihe 1.

• Puhdista ja sanitoi työskentely-ympäristö, desinfioi lasipurkki ja liina.

• Pilko tuoretta inkiväärin juurta kuorineen ruokalusikallinen, tai kaksi (tämä ei ole tarkkaa).

• Kaada juuret ja pari ruokalusikallista sokeria purkkiin. Täytä puolilleen vettä.

• Aseta liina/rätti/pussi kanneksi, jotta kasvusto saisi ilmaa, mutta niin ettei purkkiin pääse esim. pölyä, tai hyönteisiä.

Kasvusto, tai joku ameeba valmiina tositoimiin

Vaihe 2.

• Lisää päivittäin teelusikallinen pilkottua juurta kuorineen ja yhtä paljon sokeria purkkiin n. Viikon ajan.

Vaihe 3.

• Viikon kuluessa havaitset todennäköisesti käymistä (= lue kuplintaa pinnalla). Mikäli kasvusto tuoksuu inkivääriltä, eikä esimerkiksi mullalta, tai joltain vielä pahemmalta olet valmis jatkamaan. Muussa yhteydessä.. Paska tsägä, kaada kasvusto pois ja aloita alusta, tai käytä koodeja. Eli ”mitä vaan” hiivaa.

Se käy.. Päähän?

Kun hiivakasvusto on nyt valmis voimme siirtyä itse Ginger Beerin pariin.

5l satsiin tarvitset:

• Kattila, kauha, käymisastia vesilukkoineen kansineen, raastimen, veitsen ja sitruspusertimen.

• 130g Inkivääriä (ns. maun mukaan)

• 1 limen

• 250g Fariinisokeria

• 250g Taloussokeria

• Edellä kasvatetun kasvuston (ginger bugin), tai hiivaa.

• 1tl:n korianterin siemeniä.

Chop, Chop, pitäis olla jo.

Toimi näin:

- Kuori ja raasta inkivääri. Ota raaste talteen.

- Raasta limestä kuori, ota raaste talteen.

- Punnitse sokerit

- Kaada sokerit pieneen kattilaan, lisää litra vettä. Nosta lämpöä ja sekoita sokeri veteen.

- Lisää inkiväärin ja limen raaste siirappiin.

- Murskaa korianterin siemenet, lisää sekaan.

- Purista limestä mehut, lisää sekaan.

- Kiehauta seos.

- Jäähdytä vesialtaassa huonelämpöiseksi (n. 20c)

(Nyt voit joko kaataa siirapin sanitoituun käymisastiaan, lisätä loput vedet ja kaataa ginger bugin/hiivan sekaan ja ilmastaa keveästi.)

Tai voit siirtää siirapin tekeytymään vuorokaudeksi hämärään ja seuraavana päivänä laittaa seoksen käymään.

Muista jäähdyttää ja chillailla muutenkin

----

Nyt voit päättää vahvuutesi.

Jos olet simasuu ja haluat makeaa. Käytä vain päivä tai kaksi, pullota rusinoiden kera, kuten sima.

Jos olet kilju-ihmisiä ja vihaat rusinoita anna käydä loppuun ja pullota (suosittelemme tyhjiä limupulloja). Jos olet pervo ja haluat molempia, voit lisätä vaikkapa hermesetasia pullottaessa (hiiva ei syö tätä keinotekoista makeutusainetta).

Kuulemma osa masomasoista ja muista turkinpippuri-ihmisistä laittaa sekaan myös chiliä. Oikeastaan mahdollisuudet ovat rajattomattomat.

Hedelmämehuja, hedelmiä, pyreitä, mitä vain. 

Siirappi maustumassa ennen hiivausta

 -----------

Lopulta oli vapaus valita, vapaus tehdä. Valita kiljunsa, nauttia simastaan ja blendata. Tehdä cocktaileja, booleja, tai nauttia vapusta simasuuna harvinaisen selvinpäin. 

Oksentaen vain kerrostalon kolmannesta kerroksesta yo-lakki päässä kaikkine ..tun tupsuineen ja sateenkaarinauhoineen taistolaislaulujen tahdissa, mutta ilman maksakirroosia. 

Potien vain toisen asteen krapulaa, jossa sisällä ei pysy edes Rapalan kolmen koukun suurjärvivaappu, kuitenkin niin, että havahtuu kiljupäissään jo ennen seuraavan viikon maanantaita. Pohtien kenen tenavan pilipalipilottihaalarit koristavat eteisen lattiaa partiotaitomerkkeineen päivineen ja sitä miksi sänkyyni on rantautunut alamittainen valas?

Hitaita muistikuvia, diasarjoja brunssista puliukkojen kanssa (aka ammattilaisten aamiainen), vapinoita nakkikioskilta. Jonka oveen olit humalassa täräyttänyt fillarilla vaatien takapenkkiä täyteen nakkien keitinvettä. 

Lopulta tajuten, että vielä on aikaa juoda itsensä taas kauniiksi ja rohkeaksi, eikä pieneksi linnunpelätiksi huussin viereiseltä kaupungin kaalimaalta. 

Valintoja, niitä vappu on täynnä. Tuopin Ääressä lupaa palata vappuna, tai sen jälkeen aiheenaan..Darraeineet.

 Klara Vappen alla mina tomterna.

 

Nokia 25 goes Dark&Stormy

Pikkulauantai-illan ja alkavien pääsiäispyhien kunniaksi Tuopin Ääressä tippuu drinkkien maailmaan, kuin jääpala räntäsateen keskellä Collins-lasiin. 
Eli ei mämmiä, pashaa, lammasta, suklaamunia, tai playboypupujakaan ei ole luvassa. Tosin myönnän viimemainitun asiayhteyden olemassaolon tupakkatakkien ja cocktailien maailmassa. 
Nokian valtavan aliarvostettu panimo julkaisi pitkästä aikaa uutuuden: Keisari 25 Ginger Alen.
Koska inkiväärijuomat ovat nannaa (blogin simaohje tulee sisältämään jotakin tällaista, simmut tarkkana siis) ja Nokian levikki jotain vielä parempaa piti tähän purkkiin toki minunkin tarttua tassuillani. 
Meanwhile olin jo ehtinyt lukaista Reittausblogin artikkelin aiheesta ja ihmetellen kollegan tapaa olla kerrankin reittaamatta tuotetta ja kuultuani toisaalta, että olut ei välttämättä edustaisi kastissaan hekumaa tajusin välittömästi mitä tehdä. 
Ginger Beer:t ovat yleensä hyvää sellaisenaankin, mutta parasta silloin kun sitä yhdistelee hellästi ja harkiten muihin juomiin. Niin kirjoitin Ginger Beer, mutta Nokian purkissahan lukee Ginger Ale.
Kaupoista kuitenkin löytyy molempia ja virvoitusjuomatehtaat sekoittavat termejä vielä surutomammin, kuin panimot printatessaan oluttyylejä etiketteihinsä. 
Tästä Ale vs Beer:stä voisi joku toinen kirjoittaa pitkältikin, mutta koska tieto on ns. jo olemassa ja lähdeviittaukset hanurista tiivistän omakohtaisesti näin: Ginger Beer:n pitäisi olla käymisteitse valmistettu ja Ginger Ale sekoite (Lue: limppari). Tavallaan molemmat voivat olla ns. limua, jos ajatellaan vappusimankin olevan sellaista. Hauskana huomiona: Nokialla on jo Ginger Beer heidän Sun'n limonadiperheessään, jota ostelen silloin tällöin. Nautin siis myös limuistakin ja kahlaan aika-ajoin uutuudet lävitse (Root beer oli huono tyylissään, mutta veriappelsiini maistuvaa). 
Ehkä tässä siis nimeämispolitiikan syy? 
Oikeassa elämässähän tämä 25 on siis aromatisoitu olut. Asiaan.
Inkiväärijuomat ovat parhaimmillaan drinkkeinä. Niistä saa taiottua monenmoista, mutta tänään keskitymme klassikkoon, joka ei ole Moscow Mule, vaan hänen rommisempi ja tiukempi ystävänsä suoraan Karibian auringon alta. Jotkut sanovat hänen pelaavan juovuspäissään pingistä Joose Keskitalon kanssa. Toiset, että hänen tyhjästä vaatekaapistaan löytyvät kaikki porvarihallitusten saavutukset. Me tiedämme, että hän on Dark & Stormy.
Halusimme siis ottaa selvää.. Miten hyvin Nokian uutuus taittuu tähän, vai mennäänkö ojaan ja vauhdilla?

Klassinen Dark&Stormy ohje:

4cl Tummaa rommia
2cl limemehu
1cl sokerisiirappi
"noin desi" Ginger Beeriä
jäitä
limesiivu

Laita ensin (hyvälaatuisia, ei niitä tillilihan makuisia 6kk vanhoja) jäitä Collins

/Highball/Grogi-lasiin. Kaada mehu ja siirappi jäille, lisää rommi, sekoita tikulla. Kaada Ginger Beer päälle, koristele limesiivulla halutessasi ja nauti. Taustaraidaksi sopii vaikkapa Son.

Me kokeilimme siis Nokiaa pidentäjänä. 
Lyhyesti: sokerisiirappia tarvitaan tavallista enemmän ja limemehun voi puolittaa, koska olut on limua kuivempaa ja lime korostaa oluen valmiiksi matalaa ph:ta ja tavallaan katkeroja ei halutulla tavalla, vähän kuin Farmhouse IPA:t. 
Se mikä Nokian uutuudessa oikeasti tökkii, on se, ettei siinä ole sitä mahtavaa inkivääristä poltetta yhtään. Silti kokeiluna hauska, jonka tulen taatusti uusimaan kesän mittaan sopivassa mielentilassa.
Maistelusessio vielä alla näin niinku lyhyesti:





Oluelle sellaisenaan:

Unboxing ja maisto: Ruosniemen näytelaatikko

Ruosniemeltä ottivat yhteyttä ja tarjosivat tuoreita näytteitä. Ilmaisen kaljan ollessa opiskelijan retkulle, jotakin josta ei voi kieltäytyä päädymme tähän hetkeen. Hetkeen, jossa kuriiri soittaa ovikelloa ja lyö paketin kouraan. Eli viritellään pitkästä, pitkästä aikaa kameraa ja katsotaan mitä laatikko on syönyt. Laatu on sontaa, äänet hanurista, ja käsikirjoitus edelleen sielä Ylen päätoimittajan pöydällä, mutta so what. Joulu on taas: