Olutarvioissa: Põhjala Talveöö

Vuoden lähestyessä viimeistä etappiaan mieleni teki jotakin tähän pimeään vuodenaikaan sopivaa olutta. Pimeää, yötä, Öötä. Lähestyen tätä käsillä olevaa kokonaisuutta skeptisesti kysymyksellä: Voiko kookos, kardemumma ja vanilja toimia oluessa? Ei.
Voiko edes Põhjala suoriutua tästä yhdistelmästä, johon suhtaudun vääjäämättömän skeptisesti?
                                                Otetaan selvää.

Põhjalan Öö on kuitenkin niin laadukas olut, että uskallan antaa tälle mahdollisuuden. Talveöö Puolestaan on Alkon hyllyille jouluksi päätynyt tuote, johon on jostakin käsittämättömästä syystä päätetty yrittää yhdistää edellä kuvatut mausteet. 9% vahvuutta ja hintaa suolaisehkot 5,99€.

Ulkoisesti tuttua syvän tumman ruskeaa olutta. Vaahtoaa kovalla sihinällä, mutta katoaa samantien.
Tuoksu irroittelee melko reippaan konvehtisen suklaisuuden kookoksella. Onneksi pahin käsirasvaisuus vältetään tuolla kookoksella, eikä makukaan lähde mihinkään Bountymaisiin sfääreihin. Lakua ja häivähdys mausteisuutta, eli kardemummaa. Tuoksussa on yllättävän mieto ja hallittu tasapaino, joten kenties uskallan maistaakin.

Maussa on keskiasteisesti makeahkoa mallasta ennen vaniljan ja kookoksen tuomaa makeaa karamellisuutta. Paahteinen maltaisuus, kahvi ja tätä korostava mausteisuus leikkaavat kokonaisuutta yllättävän paahtuneen mokkaisella otteella. Lievästi esanssinen vaikutelma tästä jää. En tiedä miksi, mutta mieleen tulee yhdistelmä halpaa joulusuklaata kalenterista ja mutteripannusta kahvia kyytipojaksi. Kuitenkin kokonaisuus kääntyy vaakakupissa enemmän miellyttävän, kuin iljettävän suuntaan. Se ei ole puoliksikaan niin pahaa ja juomakelvotonta, kuten pelkäsin. Silti tästä uupuu se massiivisempi ulottuvuus ja röyhkeys, jota Põhjalan parhaimmissa tuotteissa on esillä.
Kenties mausteiden käyttö ei ole panimon ominta alaa ja ne kuitenkin peittävät useammin niitä hienovaraisempia elementtejä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen olut lasissa. Kuitenkin runko vaatisi enemmän mallasta luidensa ympärille tällaisessa sopassa. Nyt kokonaisuutta vaanii taustalla piilevä ohuus. Runko ei vaan kanna mausteita kunnialla. 

 Põhjala Talveöö ei ole panimon paras olut. Kaukana siitä. Se on kuitenkin yllättävän hyvä viritelmä näillä mausteilla balttityylisessä porterissa.  Jouluinen ja lämmittävä kieltämättä, mutta silti ostan jatkossakin mieluummin perusversion Öö:stä, kuin tämän.

Sessio #3: Olut ja Joulu

Moi.
Miulla on vähän hoppu tekemään Stout-Suklaakakkuani. Laitan siihen tällä kertaa Kriekistä ja vattujuustosta tehtyä moussea väliin ja kuorrutan suklaaganachella. Koristelen koko komeuden vielä irtsareilla. Siis jos onnistun. Katellaan.
Meanwhile, jätän tämän vain tähän. Oikeesti hei, muuta ei tarvita. Hyvää joulua ystävät.

Uusi alkoholilaki ja sen vaikutukset

Viinaralli ei näillä tempuilla katoa mihinkään

Valtiovallan siirtyessä alkoholipolitiikassa askeleen verran nykypäivään (ja ottaessa samalla kaksi askelta taakse ”työttömien aktivointimallin” kanssa) onkin aika pohtia mitä tämä käytännössä tarkoittaa satunnaisen tavalliselle kuluttajalle? Unohdamme tarkoituksella terveydenhuololliset vaikutukset ja keskitymme vain tavanomaisiin kuluttajiin, että tuottajiin.

Avataanpa tähän nyt ensimmäiseksi muistutuksena ne tärkeimmät muutokset:

-

-

-

-

Tyhjältä näyttää. No katsotaanpa sitten ne toiseksi tärkeimmät muutokset:

• Kaupat saavat alkaa myymään 5,5% tuotteita. Tämä sisältää myös sekoitukset, eli ne pahat, hyvin pahat ”limuviinat”. Tästä rajan osumisesta maagisesti juuri tuohon lukemaan voidaan varmaan onnitella Hartwallia ja ”harmaata”.
• Pienpanimot saavat alkaa myymään korkeintaan 12% olutta ulos valmistuspaikaltaan. Tähän tulee rajoitus siten, että tämä laki koskee  vain alle 500 000l/a tuottavia yrityksiä. Tämän ylittävät saavat ilmeisesti myydä ulos vain uuden ruokakaupparajan mukaisia tuotteita. Eli hernekeittopurkit ja jauhot katoavat hyllyiltä, samoin entinen Berliinin muuri (4,7% raja). Antoisa kysymys, johon en toistaiseksi löytänyt yksiselitteistä vastausta onkin: Koskee tämä myös siidereitä, lonkeroita, simaa ja muita juomatuotteita?
• Anniskelulupia muutettaisiin siten, että jatkossa yhdellä luvalla saisi anniskella kaikkia alkoholijuomia. Eli luvista C-B-A siirrytään pois.
• Ravintoloiden ei enää tarvitsisi hakea erillisiä jatkoaikalupia anniskelun jatkamiselle kello 01.30:n jälkeen. Eli kun kysytään kenen luvalla, vastaa Lehto ravintoloiden puolesta: ”Omalla luvalla”.
• Väkevien verkkohinnastot tulevat sallituiksi muillekin kuin Alkolle ja Tallinnan laivoille. Eli ensi vuoden Olut&Viski Expossa voidaan julkaista myös tisleet?
• Jatkossa ravintolat palaavat jälleen mainostamaan häppäreitä.
• Sekä jollakin tasolla voivat hakea luvat myydä ilmeisesti max 5,5% tuotteita ulos, kuten kaupatkin, eli kello 21 asti. Eli jos ajattelit noutavasi Growlerin Siperiaa siihen puolen yön jälkeiseen filosofiseen hetkeen... Voitte kansani haudata nuo ihanat haaveet.
• Alkot saavat olla auki jopa kello 21 asti. Kyllä tässä ollaan nyt tiellä turmioon
  
  

  

  Kotioluen valmistustaparajoite katoaa myös, eli kiljusta tulee laillista muillekin, kuin suuryrityksille. Tislaus pysyy valitettavasti kiellettynä edelleen.

  
  
  
  
  
  
  
  
  
  --------------------------------------------------
  Ja miten tämä kaikki tulee näkymään heti 2018?
  Ensimmäinen fakta onkin, ettei se tarkoita, tai muuta, mitään vielä pitkään aikaan. Katsokaas, vaikka laki muuttuisi, eivät käytännöt muutu hetkessä.

Nimittäin jos ajattelemme, vaikkapa marketteja, lienee varmaa etteivät hyllyt pullistele tammikuusta uusia max 5,5% tuotteita. Miksi?
Koska päätös tapahtui vasta joulukuusta ja vähittäiskaupalla on aivan varmasti nykyisenkin rajan tuotteita varastossa vielä pitkään. Toisekseen: Meidän panimomme ovat tottuneet valmistamaan 4,7% tuotteita, joita on varmasti panimoiden varastoissa vielä pitkään. Kolmanneksi tulemme näkemään pitkän aikakauden, jossa osa tuottajista pitäytyy matalammassa vahvuudessa, koska tottumus ja hinta. Lopullisen muutoksen, tai muuttumattomuuden mihinkään teemme me kuluttajat. Alammeko suosia astetta vahvempia, vai pitäydymmekö tutussa ja turvallisessa? Olutnörttien jenit eivät tällöin tässä kassassa paina puupenniä enempää.
Oikeastaan tälläkään ei ole mitään käytännön väliä kuluttajien kannalta, mutta kenties isompien panimoiden kannalta taas on. Pienet pystyvät paremmin joustamaan ja varioimaan eri tyylisiä oluita niiden ”oikeassa” vahvuudessa. Tuopin Ääressä uskookin, että jatkossakin lavatavara myydään vanhassa vahvuudessa ja pientuottajat siirtynevät hitaasti tietyissä tyyleissä oikeisiin lukuihin alkoholiprosentin suhteen.

Panimoiden ulosmyynnistä taas, mikä on todella mahtava uudistus, kestänee tovi. Ylläpito epäilee, että jo valmiiksi ylityöllistetyiltä AVI/Valvira-akselilta tulee jossakin vaiheessa ohjeistus siitä, miten tämä ulosmyynti tulee suorittaa. Koska byroslavia, epäilemme vähintäänkin kravattipakkoa, myyntirajoituksia ja sillivoileivän tilaamista samalla.
Nimittäin tällä hetkellä, kun asiasta ei ole ennakkopäätöksiä ja lain astuessa voimaan vasta tammikuusta (lopullisesti kokonaisuudessaan maaliskuussa) epäilemme tässä menevän pitkälle kevääseen, että jos olitte suunnitelleet hiihtolomareissua pakettiautolla panimolle, niin malttakaapa vielä tovi.

Ravintoloiden osalta häppärimainonta alkanee heti vuodenvaihteen jälkeen, joskin kanttikset tiettävät kyllä nämä paikat. ”Euron hanat, muttei kuitenkaan kaikki hanat, mutta emme mainitse erikseen mitkä hanat”. 

Häppärithäppärit

Lopulta muutokset ovat pieniä, mutta oikean suuntaisia. Oikeastihan koko Alkon monopoli olisi pitänyt purkaa ja ravintoloiden Alvia pudottaa unohtaen samalla alkoholiveronkorotukset. Nykyisellään on aivan päivän selvää, että Viinarallia Tallinna/Latvia suunnasta tämä ei jarruta sitten yhtään.

Kenties mielenkiintoisin ja harrastajaa eniten älähdyttävä ja hälyttävä puoli on edelleen auki. Nimittäin valtiolla pohditaan kuumeisesti miten etämyynnin saisi kiellettyä, ilman että EU puuttuisi laittomuuteen. Sipilän hallitus osoittaa tässä varmasti samanlaista suuryritys mentaliteettia, jossa omalla edulla asiat kierretään ja piiloitetaan. Toiset jemmaa vaan EU:lta ja kansalta, toiset verottajalta(valtiolta) ja siten kansalta. Ylläpidon käykin jo valmiiksi sääli meitä kaikkia Tullista tilaajiin tämän taivaanrantaan piirtyvän myrskyn edessä.
No positiivisesti: Mitä kaikkea hyvää sitten kauppaan voisi päätyä:

Tässä muutamia loistavia oluita, joita voimme odottaa näkevämme myymälöissä, eli maahantuojillekin tämä muutos tuo enemmän työtä:

1. Fuller's London Porter
2. Weihenstephan Hefe-Weissbier (ja Ayinger Bräu-Weisse monien muiden saksalaisten oluiden tapaan.)
3. Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen
4. Dupont Saison Biologique
5. Brooklyn Lager
6. Cantillon Kriek (Lou Pepeä myöten)
7. Malmgård/Huvila ESB
8. VASP LuomuPils
9. Stone Pale Ale
10. St. Bernardus Wit

Tulossa: Lisää mahdollisuuksia panna oluet oikeaan vahvuuteen

Lisäksi uusi raja takaa panimoille mahdollisuuden luoda uutta ja panna oluita paitsi oikeassa vahvuudessa, mutta myös uusissa tyyleissä. Veikkaamme myös, että tällä hetkellä panimot tuskailevat onnellisina? Joulukiireiden keskellä sen suhteen, miten paljon tuotanto voi kasvaa, keskon ja sokkarin soppareiden uusimisen kanssa, oman myymäläpuolen ja sen miten paljon uuden rajan mukaista 5,5% tuotetta uskaltaa painaa ja samalla toisella puolella kaupunkia painetaan varmaankin yötä päivää rahaa, siis Hartsun harmaata jokaiseen kioskiin asti. Samalla tuo toinen kaupungin hiljainen jättiläinen tietää, että mallasta menee kaikkialle jatkossa ainakin vähän enemmän. 

Sen sijaan THL/SoTe/Ehyt,ym puolella odotellaan jo maailmanlopun koittavan.
Elämme mielenkiintoista talvea, ystävä hyvä. Miten sinä uskot muutoksen näkyvän arjessasi?

Uudet, vanhat oluet- Metsola, Nilkko ja Jacobstads

Tuopin Ääressä maisteli uusia tulokkaita ajatuksella: Mitä jos ostan uusia, paikallisuuteen nojaavien panimoiden tuotteita ja unohtaisin vilkaisun päiväyksiin?
Eli tavallisen kuluttajan saappaissa ruodimme lävitse uudet panimot: Metsola Beer Companyn O-Hoyn, Nilkon Rascalin, sekä Jacobstadsin Fäbodan.
Ei, tämä ei ollut sellainen kaunis ja hehkuttava sessio. Kaikkea muuta, valitettavasti.
Ikä vaan yksinkertaisesti tappaa ipapailun. Ylläpito ei suosittele eläinkokeita kenellekään ja lupaa maistaa ja korjata mielipiteensä aina, kun samasta oluesta tulee vastaan parempi yksilö. Muistakaa tekin.

Haastateltavana: Pien

Toimitus piipahti joulun alla Helsingin Ateneuminkujan Pienessä.
Saalistusmatkan lomassa haastattelimme lyhyesti henkilökuntaa siitä, mikä on Pien ja mitä sieltä saa?
Hyppää mukaan, vieraile kaupassa ja nauti valikoimista. Näin mekin teimme:

Sessio #2 Penkkiurheilu ja olut

Varoitus. Seuraava teksti sisältää: Päihteitä, Heimokulttuuria, Jälkipelejä, Pelkoa ja Inhoa.

Aloittelevana toimittajana ja entisenä palloilijana, nykyisenä pulloilijana, olen aina tuntenut pelon sekaista vetoa penkkiurheilua kohtaan.
Pelon, johon sekoittuu myös inhoa. Jotkut sanovat, että he jotka eivät osaa, valmentavat, neuvovat, tuomaroivat, katsovat. Tämä ei oikeastaan mene näin. Vain katsojat voivat purkaa omaa osaamattomuuttaan ajoittaisella intensiteetillä, jota minua älykkäämmät ovat joskus nimittäneet ”tunnelmaksi, tai fanikerhoksi”.

Fanikerhous aiheuttaa kuitenkin minulle ajoittaista allergiaa ja pahoinvointia. Kenties juuri näistä syistä päätoimittaja päätti lähettää minut keskelle ei mitään, harmauden keskipisteeseen. Mukanani vain matkalaukku ja lupaus hotellihuoneesta. Vastineeksi olin kuulema uhonnut edellisissä pikkujouluissa kirjoittaa urheilutapahtumasta paremmin, kuin kukaan suomalainen.

Astuin junan ravintolavaunusta maaliskuiseen sateeseen pidellen salkkua kädessäni, kuin hukkuva viimeistä oljenkortta. Tarrautuen siihen kaikella vihaisella rakkaudellaan. Viimeiseen tuttuun ja turvalliseen näkyyn.
Katsoin aseman kelloa. ”Minulla olisi vielä aikaa tehdä pakollisia hankintoja”.

Katselin kaupunkia. Entistä kotiani. Joskus edellisellä vuosituhannella kiskoimme rämäpäisinä pussikaljaa puistossa eurodancen muuttuessa kohti hoppia. Katsellen kaupungin kiihkeänä sykkiviä valoja. Silloin suoranainen hulluus asui jokaisessa nuoressa. Jos ei keskustassa, niin viimeistään sillan ali, tai yli, kulkiessa löysi itsensä mitä omituisimmasta paikoista. Hilton, Sekolanmäki. Alkoholismia ja nistejä sulassa sovussa etsien merkitystä, toivoa ja kaiken olevaisen unohtamista tästä maailmasta. Päähänpotkitut viimeisellä pysäkillään ennen lopullista rappiota.

Sytytän jointin ja viritän taajuuttani kohti illan liigakierrosta.

Tarkistan huoneessani laukkuni sisältöä. Kirjoituskone: Olivetti Lettera 32, myrkyn vihreä. Ainoa kumppanini, joka suhtautuu asioihin hillityn vakavasti. Kuuntelee neuvomatta; Asia, jota ainakaan yksikään miespuolinen ystäväni ei osaa tehdä. Hellekypärä, pullo rommia, päkki bisseä, rizloja, bongi, hyönteismyrkkyä, allergialääkkeitä, ruisleipä, pippurisumutin ja pakollinen Kari-Pekka Käry. Laastaria, siteitä, veritankkausvälineet, nappeja, erlenmeyer, foliohattu, lusikka. Olin valmis. 

 "Paras ideahan on vittuilla kännissä vieraassa kaupungissa ventovieraille."

Tänä iltana pelattaisiin yksi irvokkaimmista otteluista aikoihin. KooKoo-Pelicans. Kotikylieni joukkueet luistelisivat vastakkain. Törmäilisivät laitoihin ja parin tunnin riehumisen päätteeksi koko halli tyhjennettäisiin juopuneista, fanikerholaisista paitoineen, viireineen ja rumpuineen.

Pelkäsin lopputulosta, pelkäsin jokaista vakavasti otettavaa fania molemmilta puolilta. Tuota verenhimoista saalistajalaumaa. Tempaisin siis puolet rommista pelkästään tärinään ja moikkasin lähtiessäni tuttua viiksivallua tässä keskustan nakkibaarin, kippolan ja hotellin yhdistäneessä putiikissa.

Aloitin tuopin ottamisen, eli alkoholin nauttimisen paikallisessa ilmeettömän tunnelmattomassa baarissa. Nurkkapöydässä tarkkaillen tilannetta. Jostain syystä tässä kuppilassa osattiin joskus tarjoilla kaupungin huonoin Guinness. Nyt tyydyn vain torjumaan malariaa Gin&Tonicilla suihkutellen hyönteismyrkkyä kaikkialle. 

Rohkaisen itseäni hellekypärä päässäni kohtaamaan sateisen lopputalven illan ja astumaan kohti ruosteista Urheilupuiston jäähallia kiroillen vain, etten ottanut mukaan frisbeegolf-kassiani. Olisin voinut heittää kiekkoa, nauttia kaljasta ja pitää itseni tarpeeksi etäällä faneista.
Jäähalliin astuessani savukkeeni tipahtaa alas: ”Äiti Jeesus mihin oletkaan poikasi tunkenut”. Näen Lahden. Siis täysin naamat olevat penkkiurheilun ystävät lakanoineen: ”Kouvola on Suomen turhin kylä”, ”Tervemenoo KHL:n divariin muiden ryssäjoukkueiden kera”.
Paras ideahan on vittuilla kännissä vieraassa kaupungissa ventovieraille. Mietin, että tästäkö samasta perseilystä natsisaksa lähti? Jossa yhtä asiaa palvovat isänmaan toivot, taunot ja tuijat päättävät, että vain heidän mielipiteensä on oikea. Tuo yhtenäisesti pukeutuva kerho, viireineen, rätteineen ja torvineen toitottamassa miten väärin kaikki ovat, mutta nyt vielä jurrissa.
Vastapuolella tilanne kiristyy ja kuulen jo oranssimustien pellejen aloittavan: ”Tsigagolaiset turpa kii, tai takas ettimään koripallojoukkueenne kadonnutta kivestä”. Tästä tulee pitkä ilta.
Suihkutan lisää hyönteismyrkkyä ja otan antihistamiinini toivoen, että adrenaliinipiikki saa jäädä laukun pohjalle. 

 "Nopeimmat kirmaavat tahdilla, jota ihmettelisi myös Jamaikan juoksumaajoukkue."

Kuulutusten perusteella ottelu alkaa, kaivan laukustani lisää juomista, heitän napin suuhuni ja mietin miksei yhdenkään joukkueen sisääntulobiisinä ole Beatlesin: I am the Walrus?

”Mister City, policeman sitting,
Pretty little policemen in a row,
See how they fly like Lucy in the Sky, see how they run,
I'm crying, I'm crying
I'm crying, I'm crying”
Alan itkeä liki hysteerisesti. Vieressä istuva Pena halaa minua ja taputtaa olalle: ”Oli se murha takaiskumaali heti alussa, meiän mokke lähti vissii ettiin torkkaria Nipan rillilt ”.
Katson Penaa. Hän ei ole pukeutunut heimoväreihin. Kenties siksi näinkin maltillinen kommentti.
Päätän tarvitsevani lisää juomista. Koska Suomessa ei tunneta fanikulttuuria, niin katsomoissa ei saa juoda. Katselen tasaisesti piirinä pyörivää yleisöä lasittunein katsein. ”Tarvitsevatko nämä vielä lisää viinaa? Todennäköisesti, koska tarvitsen itsekin”.
Vastapäätä poket jo raahaavat sateenkaareksi muuttunutta kasaa jäähyaitioon. Tarraan melkein cheerleaderin takapuolesta kömpiessäni rappuja ylös. Valitettavasti myöhästyn. Sillä muutkin ovat kuulleet pillin ja ryntäävät yhtenä likaisena massana kohti ylihintaista keskiolutpistettä pitämään nousuaan yllä. Nopeimmat kirmaavat tahdilla, jota ihmettelisi myös Jamaikan juoksumaajoukkue. Koen kuitenkin tähden syttyvän päässäni ja könyän kohti pressitilaa. Tuota ilmaisen viinan ja voileipien mekkaa, jossa joku joukkueen apuvalmentajan huoltajan kummin kaima kertoo tuntemuksiaan jaloviinapulloa pyörittäville paikallislehden lehtimiehille. Täällä ei kuitenkaan kuitenkaan kierretä mustaa kiveä, pelkkä tarjoilupöytä riittää.
Tervehdin nopeasti, täytän laukkuni ja pistän ovella päivystävälle pokelle kympin taskuun. 

"Päätän poistua ja muistaa tutkivan journalismin pyhää isää: Hannu Karpoa ja ojennan ruisleipäni herralle. "

Vaappuessani takaisin ilmeisesti kotijoukkue tasoittaa päätellen nopeasta Lahtelais apatiasta. En kuule vittuilua, ainakaan minuuttiin. Tosin aika tuntuu valuvan mielessäni venyen, kuin hubba bubba päävalmentajan suussa.
Käyn hallin saniteettitiloissa säätämässä itseäni tehokkaampaan kuosiin. Kanyylia sovittaessa kuulen sadattelua viereisestä kopista ja tunnen journalismin pistävän itseäni. Tiedustelen tahdikkaasti tilannetta ja koitan päätellä puheesta, murteesta ja vastauksesta vastaajan heimoa. Vastaus on hämmentävän pitkä ja rujo monologi. Sellainen, joita Veikkaaja-lehden omahyväiset asiantuntijat suoltavat jalkapallosta, käsipallosta, curlingista, tai vaikkapa päiväkodin lasten ”Kuka pelkää mustaa miestä?”-pelistä. Veritankkaus etenee finaaliin samalla tahdilla, kuin otteluanalyysikin. Siihen kohtaan, jossa paljastuu herran tulosvetokortin turhuus. Päätän poistua ja muistaa tutkivan journalismin pyhää isää: Hannu Karpoa ja ojennan ruisleipäni herralle. 

Palatessa on taas erätauko, mutta värien virratessa ylös virtaan minäkin pilven lailla sulautuen yhteen kaiken kanssa, toisiaan koskettaen ja kurkottuen kohti ikuisuutta. Hengitän syvään ja kuvittelen itseni lautaksi pitkin Kymijokea katsellen mäntypuita ja kadonneita tehtaan piippuja.
Kunnes minulle kerrotaan crowd surffaamisen olevan kiellettyä. Palaan jotenkin  paikalleni. Pena on kadonnut viereiseltä paikalta johonkin. Tunnelma on äänekästä, meluavaa ja juopunutta. Minä tosin kuulen korkeintaan, kuinka hautausmaa vetää käteen.
Näen fanikerholaisia pyhiinvaellusretkellään tuijottamassa vihaisesti toisiaan, kaikkia erinäköisiä. Erityisesti minua. En ymmärrä tätä. Jos on heimounivormu peruukilla, kasvonaamiolla ja aurinkolaseilla jäähallissa, niin miten voikaan katsoa noin minun hellekypärääni ja hyönteismyrkkyäni? Havaitsen rommipullon tyhjenneen. Pahus. Minä tarvitsen rommia, ja uskon romminkin tarvitsevan minua. Olemme symbioosi, jossa kunnioitamme toistemme rajojen rajattomuutta. Kun rakastelemme, se on pelkkää platonista intohimoa sekoittuen itseinhoon ja melassisen siirappiseen itseinhoon. Toisaalla vip-aitioissa näen pukumiesten vetäneen huiveja kaulaansa, toiset jojoksi, toiset muuten vaan. Lihavaa porsastelua, hyvä veli kerhoa. Selkääntaputtamista ennen puukottamista. Osinkoja, obligaatioita, futuureja, bingolottoa ja napakymppiä, jossa kelpaa vain Nicke Lignell ja voitto kotiin ilman pastaa veisaten viis kaikesta muusta paitsi omasta navasta.

Joskus pikkujouluaikaan näissä kuulema tapaa varsin helppoja kinkkuja; puolin ja toisin. Irstaus viehättäisi. Se täydentäisi medianäytelmän ja kaukaloviihteen. Alan jo miettimään täydellistä jäälajia. Kenties lätkää voitaisiin pelata bikineissä? Jokaisessa tuolissa voisi olla selfiekamera, kaljahana, sahtihaarikka ja pornokanava. Koko komeus voitaisiin kuvata, lähettää maksukanavalla ja yleisö voisi online-äänestää kenet hallista poistetaan, kuka voittaa jäällä ja ketkä fanikerholaiset voisivat boostata suosiotaan erätauolla mutapainikehässä.
Odotan tämän artikkelin jälkeen puheluita ainakin sinulta Markus Selin. 

" Täällä ei lyödä mailalla hevosta, vaan ihmistä."

 
Samalla himmeästi ihmettelen, miksi tämä viihde ei voisi toimia kuin leffan katsominen teatterissa.
Jossa muiden katsojien puhelimen pirinä aiheuttaisi suunnattomasti paheellisia katseita, mutta kukaan ei sanoisi mitään. Täydellinen rauha keskittyä olennaiseen. Havaitsen näiden ajatusten, syntisten kelojen, jälkeen ottelun päättyneen tietämättä edes kumpi voitti. Tiedän vain, että ralli ja oikea matsi alkaa. Kiroan, ettei ole popcornia ja viritän pippurisumutinta valmiiksi. Kouvola vs Lahti part 2 – Kivesveto Go, go.
Pelicansin puolen suunsoitto menee ihon alle ja kaaos, sekä anarkia valtaavat maaston. Täällä ei lyödä mailalla hevosta, vaan ihmistä. Veikkaan seuraavana päivänä uutisoitavan tappeluista parkkipaikalla, taksijonoja, tyhjiä pulloja ja eksyneitä lapsia. Ruuhka tk:ssa ei ole ollut uutinen vuosiin, joten se jää välistä. 

Käytän sumutinta edessäni uhoavaan gorillaa muistuttavaan henkilöön sillä seurauksella, että päätän laittaa liisteriset sukset jalkoihini ja kuvitella itseni Myllyläksi, Karpaasin paikalle Lahden 2001-kisojen maalisuoralle. Loppuilta menee jotenkin sameana ja sekavana. Sekoitan soodaa ja Chivasia jäillä tehden muistiinpanoja jälkipeleistä. Haluaisin kysyä: Jos olisit nallekarkki, minkä värinen nallekarkki olisit? Ilmeisesti kysyinkin, sillä sekä Raid, että toinen sumuttimeni ovat molemmat aamulla tyhjiä, enkä löydä Erlenmeyeriani mistään.

Kouvolan yö on siitä outo, että vaikka mitä tapahtuisi, sitä jotenkin löytää itsensä seuraavana aamuna hotellin aamiaispöydästä tärisevänä etsimässä pekonia, tuota elämän eliksiiriä. Joskus, vaikkei olisi huonettakaan. Turhaan, niin turhaan.

Tissutan aamiaisen jälkeen päkistä weisseä, vauhtia ja kolaa sekaisin pysyäkseni tolkuissani deadlinen puskiessa päälle, kuin oranssimusta aalto viikatteen kera.
Penkkiurheilussa ja tällaisissa matseissa iskee lopulta vastapalloon se fantastinen, liki universaali tunne siitä, että mitä tahansa sitä tekeekin, on se oikein, että olemme aina voitolla. Pelko ei ole häviön pelkoa, ei muiden pelkoa, vaan pelkoa siitä, että itse saattaisi kulkea sen ohuen rajan ylitse. Sen rajan, jonka yli kulkeneet eivät palaa, eivät puhu, eivät kerro siitä. Silti juuri sen rajan tavoitteleminen tekee koko elämästä elämisen arvoisen ja urheilusta elämänmakuista anarkiaa, sirkusta ja nirvanan etsintää. Fanikerhot ovat tämän tarinan ääripäitä, jotka ovat olemassa muistuttaakseen inhimillisestä moukkamaisuudesta, siitä että läikkyy ylitse, jos yrittää liikaa.
Nyt vuosia myöhemmin voin tältä kukkulalta katsella Mooseksena kaikkia kultaista vasikkaa kumartavia kuolevaisia. Tajuten, että se aalto jolla ratsastin silloin joskus osui tähän kallioon, murtui ja vyöryi takaisin. En silti suosittele penkkiurheilua, fanikerhoja, enkä kasvomaalauksia kellekään yli viisivuotiaalle täysipäiselle ainakaan ilman tarvittavia suojakertoimia.

" Tämä huutava ääni, nämä erämaanpolut, ovat sisällä pääni."

Olutarvioissa: Vakka-Suomen Prykmestar Porter

Vakka-Suomen Prykmestar, tai tuttavallisimmin VASP on kieltämättä yksi maan parhaimmista panimoista, josta en muista juonneeni koskaan yhtään pilalla olevaa tuotetta. Panimon ykkösnyrkkinä on jo tovin pyörinyt kolmikko SavuKataja, NokkosPils ja LuomuPils. Kovasti haluaisin tunkea viime keväistä Saazer Pilsiä tähän rykelmään, mutta se ei (kai?) ole jatkuvassa tuotannossa. Unohtamatta maanmainiota Talvi-Bockia ja monia muita, kuten vaikkapa Kansan Kaikua. Kaikessa tuotannossa on aina näkynyt enempi vähempi sellainen saksalaistyylinen viba lievällä kotimaisen maltaan korostuksella. Ikäänkuin alleviivatakseen panimon logon tähkäpäitä. Joku voisi todeta, minä, että tällaisia "peruskauran" tuottajia Suomeen mahtuu. Niin mahtuukin, mutta harvalla on esittää näissä raameissa tuollaista täydellisesti raameihin sopivaa, teknisesti onnistunutta ja vieläpä tällaisen diletanttiharrastajan suuhun sopivaa tuotetta.

Kuitenkin harvemmin VASP:lta tulee näitä "Cerevisiae" lajin hiivalla pantuja tuotteita. Puhumattakaan, että tässä vahvuudessa. 7,5% "tästä se Porterin elämä alkaa". En siis tiedä onko Uudessakaupungissa mennyt puurot ja porterit sekaisin, vai mistä tällainen ajatus? Mielestäni voisi mennä useammin ja rohkeamminkin. Hintaa 3,89€/0,33l Alkon hyllyltä. Rehellisesti koko tuote tuli aivan tutkan alta levitellen synkkiä stealth ominaisuuksiaan muuhunkin ostoskoriin. Ostin nääs glögiäkin.
Entäpä maku? Korkataanpas.

Ensimmäisenä havaitaan vaahtoavan nihkeästi ja värin läpikuultavuudesta uskaltaisin veikata Vakka-Suomella olleen suodatuslaitteisto käytössä tätää pannessa?
Tuoksu irroittelee kyllä muhkeasti leipää. "Tässä tuoksuu kotimainen mallas"-ajattelen. Alan jo miettiä onko tämä mämmisyys jo talon makua, koska jos tässä olisi savumallasta ja katajaa..No arvaattekin jo. Keskiasteisesti paahdetta ja häivähdys Marabouta.

Maku on makeahkon maltainen. Etäisesti siirappista leipää, vierrettä ja keveähköä paahteisuutta.
Ajatukset karkailevat jotenkin enemmän Wee Heavy suuntaan profiilin puolesta, mutta aivan samaa tukevuutta ei rungosta aivan löydy.
Keskitäyteläinen Porter kohtalaisen hyvällä juotavuudella. Alkoholi piilossa.
Tätä juodessa ajattelee kokoajan tuossa vieressä pyörivän Viikkarin tuotekatalogi. Ehkä kuvittelen, ehkä kaikki on vain silmän..suun lumetta(?). Porter ei valitettavasti yllä panimon kärkituotteiden hekumalliselle tasolle, mutta jälleen kerran.. Ei tässäkään mitään vikaa ole, päinvastoin. Se on hyvin Vakka-Suomalainen Porter. Hyvässä ja pahassa.

HLS:  5,5/10

Perjantaipullona: Põhjala Pime ÖÖ Islay BA

 "And for every tear that is lost from an eye
I'd dig me a well where no man could destroy
I want to believe in a freedom that's bold
But all I remember is the freedom of old"

Black Friday. Miksi sinunkin piti valua Suomeen? Kysynkin Amerikan Yhdysvalloilta: Eikö Halloween riittänyt ja vietämmekö mekin kohta kiitospäivää täällä?
Kalkkunaa ja karpalohyytelöä? Vähän kurpitsapiirakkaa päälle?
Mietin synkässä loskassa kotiin ajaessani vain sitä, mikä olisi täydellisin olut korkkaamaan viikonlopun alkavaksi? Tarvitsin vahvistusta, jotakin täydellisesti pimeään sopivaa. Mustia oluita, mustille sieluille. Katselin toiveikkaasti kaappiini ja löysin jotakin, jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Põhjala Cellar Series Pime ÖÖ Islay BA. "KYLLÄ"
Oloni alkoi raukeamaan samantien. 13,6% Islayn ihanissa turvesavuisissa viskitynnyreissä rakastellun Imperial Stoutin on pakko, siis aivan pakko olla hekumaa ja orgastisia nautintoja.
Hintaahan mokomalla on tietysti aivan liikaa, mutta näin alkavan joulun kunniaksi voi kai itselleen suoda yhden suolaisen..sil..oluen.

Synkkää, hyvin synkkää. Kuin öljynvaihtoa vanhaan Cadillac Coupe De Ville viiskasiin. Valuu hitaasti ja paksusti, eikä vaahtoa. Viskositeetti lupaa nannaa.
Tuoksutellessa mieli lähes karkkaa mielikuvaa vaihtelevan poutaisesta säästä jossakin Islayn rantaruovikossa. Atlantti pärskii suolaa ja jossakin rannikon liiterissä tynnyrit ottavat vastaan kaiken luonnon tuoman vihan ja rakkauden. Kunnes synkkä maltaisuus kättelee synkän mieleni kanssa.Se virnistelisi, jos ilta olisi niin pitkällä.  Paahdettua kahvia ja viskiä. Scottish Coffee ilman kermaa ja fariinisokeria. Kuin pyynnöstä olut lyö isompaa silmään, kuin Steve McQueen Bullitt:ssa.
Viskin ja paahteen yhdistelmä saa liki sielun laulamaan.
Maussa makea maltaisuus ja siirappisuus ottaa rennon kopin takakentällä ennen paahteen ja viskin pyhää liittoa. Makeus katoaa pidettyään silmiään auki tuon liitonarkin edessä.
Turvetta, suolaa, fenolista savua ja tynnyriä. Balanssi on kerrassaan oivallinen. Tynnyri ei vedä övereitä ja runkokin on oluessa todella kohdallaan. Eli ns. viina ei puske esiin, kokonaisuus on speksit huomioiden hämmentävän pehmeä ja juotava. Täyteläinen todellakin.
Põhjala nykäisee kyllä tällä tuotteella maton alta ja valot pimeeks. Lasin tyhjentyessä olo on kuin itämaantietäjien mirhalla voideltu, tuoksuu parhaalta suitsukkeelta ja sisältö on kultaa. Täydellistä talvikauden olutta mustana perjantaina.

Kun Lahen taivas vihmoo loskaa ja minä, sinusta humaltuneena kurkotan kohti taivasta, kosketan juurillani multaa ja savea, sormeni nelistävät tuulessa etsien kotiaan.
 Anna minun maistaa mettäsi vaitonaisena yössä, joka on nektaria sielulleni, höyhenen pehmeää täytettä pimeään tyhjyyteni. 
Yhä sinä valut suuhuni, yhä sinä rakastat. Oi tynnyrinpohjainen siirappini, vielä sinut näen ma uudestaan. 
On eron hetki, yön varjoon katoat. Viimeinen pisara, viimeinen tuoppi, yö ratsastaa usvaisella ratsullla, voi suden hetkeä, oi loppua, oi katoavaisuutta.

HLS: 8/10



Soittolista juodessa:

Stam1na: Elokuutio
Flogging Molly: Black Friday Rule
Kerkko Koskinen Kollektiivi: Käki
Neljä Ruusua: Elän vain kerran
Hector: Jatkuvuus
Michael Jackson: Black Or White
Frank Sinatra: Strangers In The Night
Paleface: Saapuu Elokuun Yö
TAP: Kiellä Kaikki
Foxy Shazam: Oh Lord
Cat Stevens: Morning Has Broken
Third World: Tribal Song
Anthrax: Anti-Social
Ellinoora: Leijonakuningas
ZZ Top: Legs
Frederic Rzewski: People United, will never be defeated
Beatles: I am The Walrus
Ami Aspelund: Fantasiaa
Parov Stellar: The Sun

Alkon Jouluoluet 2017-tasting

Jälleen kerran perjantaiaamu koitti pimeänä ja sateisena. Kahvi maistui pahvilta, eikä junan ravintolavaunussakaan tuoksunut enää norttikaan.
Onneksi valtion monopoli oli kutsunut jälleen luokseen maistelemaan tuoreita uutuuksia pääkallopaikan norsunluutornin huipulle. Edessä olisi jälleen parituntinen maistelu, jonka kantavana teemana on jouluoluet ja muita kauden uutuuksia.
Kankea aamu ja olutta. No mikäs siinä.

Tunnelmaltaan tilaisuus oli taasen hiljaista asiaan vihkiytymistä ja omaan lasiin tuijottamista, että pidättelin välillä naurua miettiessäni, että jos kirjastossa olisi panimoravintola auki perjantaiaamuna ja puhelin sattuisi soimaan..

Asiaan.. Kaikkia valikoimien tulokkaita ei ollut tarjolla, mutta muuten oluita oli runsain mitoin.
Nämä kysymysmerkit unohtaen voinkin teille klikinsäästöihmisille todeta, että investoikaa Schlenkerlaan ja Chimayn valkoiseen. Tämän te toki teette muutenkin.

Oluet kaikille muille, olkaapa hyvä:

Stadin Imperial Pilsner 4,98€/0,33l.

Stapan kolmikko avasi aamun raikkaasti. Ensimmäisenä Imperial Pilsner.
Smoothia trooppishedelmäistä sektoria reilusti esillä. Viljaa&keksiä seassa tarjoten varsin katkeran loppuliun. Good start. Puhdaspiirteinen ja oikeastaan todella maistuvan särmikäs tapaus. Hyvä Stadi. 

Joulupöytään? Ei, mutta joulusaunaan koko kori.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Whale Ale, American Pale Ale, 4,99€/0,33l.

Valas Ale, mistä nää nimet tulee?
Sitrushedelmää ja havuja tuoksussa. Yrttistä peräkärryä. Greippiä piisaa, mutta kysyn koko ajan: riittääkö enään puhdaspiirteinen Apa? Jopa näinkin onnistuneena?
Ei siinä; Stapa on petrannut näissä selvästi viime vuosina.
Joulupöytään? Ei, mutta tällä voi virittää keskustelua nimen alkuperästä ennen pöytää?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stadin Winter Rye Lager, 4,5€/0,33l

Rinnakkain näitä kolmea nauttien sitä ihmettelee näiden hiuksenhienoja eroja.

Hedelmää, aprikoosia ja sitrusta seassa. Aavistus enemmän makeutta, kuin aiemmissa. Ruis? Kummittelee varmaan taustalla, mutta manaajan taitoni eivät tuo häntä esiin. Ei arvaisi tätäkään ihan äkkiä lageriksi.
Konttinen vs Konttinen vs Konttinen kilpailu päättyy tasapeliin Konttisen eduksi.
Joulupöytään? Kolmikosta omaa pöytään asti eniten potentiaalia. Ehkä liharuokien kaverina voisi kokeilla.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, Brown Ale, 3,99€/0,33l.

Musta Virta tarjoilee browninsa reilusti leipäisenä ja yllättävän paahteisena. Kuivaa keksiä, mutta lopputulemalta tuote on harmittavan vetinen, ohut ja yksiulotteinen. Ideaa olisi, etiketti on helkkarin nätti, mutta aivan liian ohutta rungoltaan. Harmittaa vähän, mutta onneksi seuraava olut odottaa jo.

Joulupöytään? Ei, en lähtisi parittamaan. Wouldn't pimp this beer, sorry.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mikkeller Do They Know It's Christmas, IPA 3,49€/0,33l

5,5% ”Kevyt IPA”. Hinta yllättää. Missä Mikkeller lisä? Pitäisi olla ainakin vitonen, koska voi.

Vai onko Mikkeller tipahtanut jo hypen terävimmästä kärjestä? Ei kai?

Modernien juttujen sijaan nyt on haettu aika perinteistä ”West Coastia”. Sitruksia, greippiä, kinuskia ja havuja. Ei räjäytä tajuntaa, ei wow-faktoria, mutta onpahan hyvää ja tasapainoista osaamista.
Joulupöytään? No jos teet burgeria? Ja mikset tekisi? Kuka haluaa syödä jotain lanttulaatikkoa, jos vaihtoehtona on burger?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kimito American IPA 4,93€/0,33l

98ebua. Luvut kohdallaan. Mandariinia tulossa. Greippiä, tropiikkia.. Kimito U dog, täähän on onnistunut. Ei karkeutta, ei yrttilikööriä, eikä mäntysuopaa. Vielä kun humalat olisivat enempi framilla tuoreempana, niin voisi nostaa jo pienelle jalustimelle kotimaisten onnistuneiden IPA-oluiden harvassa kategoriassa. Kimiton paras tuote tähän mennessä (maistamistani, toki).

Joulupöytään? Kts. Edellinen.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Saimaan Brewer's Special Pint Before Decaf, Sweet Stout 3,49€/0,33l.

Oho. Brittivibat kulkee pitkin selkää. Onko Saimaalla oikeasti onnistuttu? Otetaanpa selvää..
Maitokahvia ja luumua. Marmeladia ja paahdetta. Keveää, mutta makeahkoa. Balanssi on hämmentävän onnistunut. Ei räjäytä maailmoja, mutta ei minkäänlaista karkeutta, kuten panimon tuotteissa yleensä. Viimeisteltyä, smoothia ja sellaista, josta jää aidosti ihan hyvä fiilis.

Joulupöytään? Tuota, ehkä jouluhalon, tai muun jälkkärin kaverina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Steamworks Pumpkin Ale, 4,99€/0,33l.

Kaksi kurpitsaa vastakkain, eikä edes Tenavia missään. Mitä tästä sanoisi.. Joulu. Tää tuoksuu joululle. Mausteisuutta juuri sopivasti, ei lähde pipari aivan lapasesta. Sellaista miellyttävää leivoksisuutta, että luulen juovani nestemäistä maustekakkua. Ja minä pidän konditorioista. Toffeeta mukana, aprikoosin kiveä ja hedelmäsosetta. Tarjoilija: Toinen pala samaa kakkua kiitos.

Joulupöytään? Jännästi tämä ei ole jouluolut, mutta kenties jouluisin ja joulupöytäänkin sopivin olut tänään. Mausteisuus tukee laatikoita makeuden ohessa, silti juotavuus on mainiota.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mallaskuun Pumpkin Ale, 7,16€/0,33l

Jos edellinen oli hyvää, niin.. no.. Nätisti sanottuna tässä on aivan liikaa mausteita ja kurpitsaa. Tökkii ihan huolella. Steamworksin toffeinen maltaisuus on poissa eikä sido elementtejä yhteen. Vaikka yleensä In Your Face jutut miellyttävätkin, niin mausteoluissa lainaan vanhaa mainosta: ”Liika on aina liikaa”. Ei minun mukini.

Joulupöytään? Ei, hankin jo lähestymiskiellon toisillemme.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

  
Shepherd Neame Christmas Ale, English Strong Ale, 4,98€/0,5l

En muista olinko aiemmin tätä tiputtanut, tai todennäköisemmin oliko se tiputtanut minut?
Taattua Shepherdiä kuitenkin, joko hyvässä tai pahassa. Christmas Ale välttää kuitenkin pahimmat karikot, joita edustaa vieressä päivystävä Ridgewayn tosi paha tonttu, jota en oikeasti halua juoda uudestaan. Ei yltiöpäistä makeutta ja alkoholia. Vaan brittihedelmää, joululeipää, karkkia ja keksiä. Pehmeää ja helppoa.
Joulupöytään? Todellakin. Lagerit ja Weisset unohtaen tämä voisi toimia yleisoluena. (Ei sahtia ei ollut tarjolla, tiedän).

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nøgne Ø Julequad 2017, Quadrupel 5,49€/0,33l

Nönnö tuo vanha joulun pelastaja; tee taikasi. Mämmiä. Luumua ja kahvia. Aika jännä tuoksun osalta. Maku... Uuuuh.. Kunnon siirappia. Sokerihumala maistuu siis tältä. Kahviliköörissä uitettua belgihedelmää, siis sokeroitua hedelmää.
Aiheuttaa kysymyksen: Menisikö koko pullo ja onko tämä se syy miksi kaikki siirtyvät kilpaa 0,33l pulloihin? Vai paremman katteen takia? Nönnön paras taika on todella kateissa tässä siirapissa.

Joulupöytään? Ei minun, mutta makeiden liköörien ystäville jälkiruuan sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Flying Dutchman Raspberry dipping chocolate dripping super trouper porter 4,9€/0,33l

Huhhei taas näitä nimiä. Siis kelatkaa nyt hanalätkän kokoa? Joko sillä ovelasti peittäisi kaiken tieltään, tai sitten firman saunaillassa on keksitty kilpaa nimiä? Ei tätä ainakaan tiskillä kehtaisi edes yrittää lausua, jos vaihtoehtona mielessä pyörii sana ”tuoppi”. Okei vattua ja tummaa. Uhka vai mahdollisuus? Vattu kun usein hapokkuudellaan syö rungon näistä.
Tuoksu lupaa.. Pandan täytettyä suklaakonvehtia, Fazerin Juliaa, tai ihan vaan suklaaseen dipattua vattua. Upeeta hei. Hapot syövät maussa rungosta palan, mutta nyt onnistutaan kenties paremmin kuin aiemmissa maistamissani yrityksissä. Kahvia vähän takana, marjaa ja suklaata, ei kuitenkaan makeaa. Milteipä tummaa suklaata ja hapokasta vattua sekaisin. Jännä. Tavallaan pidän, tavallaan en. Hyvä tuote, herättää fiiliksiä paljon.

Joulupöytään? Konvehtien kaveriksi sopisi hyvin.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Stone Xocoveza, Imperial Stout 4,7€/0,33l

Stone iskee piparimaustetulla Stoutilla. Tämä selviää helposti tuoppia nuuhkiessa. Alan oikeastaan miettiä saako tätä koko lavan, jos löytää mantelin piilostaan?
Keveän paahteinen ja keksinen kokonaisuus, jossa mausteet joko miellyttävät, tai sitten eivät. Ei minun kuppini tänään, joten hento pettymys, koska odotus Stonen kohdalla oli kova. RIS missä olet?
Joulupöytään? Ehkä aaton aattoon glögin sijaiseksi kinkkua paistaessa tällä voisi päästä tunnelmaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Swannay Barrel Aged Orkney Porter 6,98€/0,33l

10,5% vahvuutta. Nyt on luku kohdallaan. Minun mielestänihän alle 8% Stout/Porter osaston valmistaminen pitäisi kieltää jollakin lailla. Niistä kun tulee aina tunne: ”Miksei samantien ainakin 9%, toimisi paremmin”. pl. Keveät dry stoutit nitrohanassa, eiks je?
Tuoksu.. Ou jees, sanon ääneen, seurakunta kääntää päätään ja vaipuu takaisin horrokseen. Sorisori.

Tuo ihana viskinen tammisuus.. Kanervaa, vaniljaa, paahdetta, turvetta, tynnyriä. Kyllä.

Maussa todella makeaa maltaisuutta, vierremäisyyttä ja tammea. Harmittaa etteivät katkerot pure, tai paahde potki perseeseen kunnolla. Needs more spee..ebu. Tynnyri ei aivan pelasta, mutta melko huikeaa se oli hetken.

Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lehe Ravnodenstvie Barrel Aged Russian Imperial Stout 5,49€/0,33l

3kk rommitynnyrissä.. Tarvitseeko lisätä mitään?
Rommia ja sikaria, check. Rommia ja vaniljaa, check. Rommirusina taittaa vähän makeutta 11% edestä. Kokonaisuus on vähän alkoholinen, siis romminen, kuten nämä usein tuppaavat olemaan.
Peräkontti parempi, kuin Swannayssa, mutta rommi peittää alleen paljon. No minä pidän rommista, joten tämäkin on ihan jees. Sanoinko jo, että on rommia?
Joulupöytään? Kahvi ja tämä konjakin sijaan?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Zeta Zendra Savuolut, 5,09€/0,33l

Espanjalainen savuolut..mmm.. Pyökkiä.. Ei verrokkina olevan Schlenkerlan Urbockin veroista savun rakkautta, mutta jännä. Savu ja viljapelto.. Suomalaista maalaismaisemaa.
Maku iskee märällä rätillä. Olvin Tuplapukin tyyliin vähän viinainen ja makea. Tökkii pahasti loppua kohden. Koko pullo ei uppoaisi. Hyvä alku lässähti täysin. Harmi.
Joulupöytään? Vieressä oleva Schlenkerla tietää jo miten tässä savuolut ottelussa käy.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, The Savuolut, 3,98€/0,5l

-Uusinta- Nannanananaaananaaaa. Ei mulla muuta. Tää on ihanaa rakkautta hei ensimmäisestä huikasta viimeiseen.
Joulupöytään?  Aina.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Chimay White, Tripel, 9,48€/0,75l

-Uusinta- Edellisten jälkeen resetointia. On kyllä edelleen. Ai että. Paras Tripel minun kirjoissani vieläkin. Suorastaan maaginen tasapaino hedelmän ja mausteisuuden suhteen. Fenolit ja esterit sulassa sovussa. Pelottava juotavuus, hekuma. Ihanaa. Pitkästä, pitkästä aikaa. Tällä pitäisi olla pysyvä paikka jokaisen kaapissa ja Alkon hyllyssä.

Joulupöytään? Nauti koko pullo ensin, ei tarvitse selvitä pöytään asti?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Maistamatta jäivät aiemmin maistellut:

Weltenburger Kloster Winter-Traum,Wieniläistyylinen lager 3,99€/0,5l
 Oiva joulun yleisjuoma, kyseessä. Weltenburgerin laatua ilman kikkoja.

 Stallhagen Julbock, Bock, 3,55€/0,33l
 Pitkästä aikaa. Todella mainio paahteisen lakritsainen tumma Bock, ei aivan Doppel, muttei kaukana.

Ayinger Winter-Bock, DoppelBock, 4,49€/0,5l
Klassikko. Todella upea Doppelbock. Hands down. Ayinger = laatua.

Vakka-Suomen Prykmestar Talvibock, DoppelBock 3,98€/0,33l
 Kotimaisten doppelien kärkeä. Mainio talviolut ja tiukkaa Uudenkaupungin osaamista.

La Trappe Witte Trapis, Witbier, 2,98€/0,33l
 Kepeä Witbier La Trappelta. ”Ihan jees”. Mielestäni enemmän kesäolut, kuin talvi, mutta etiketti..

Erdinger Schneeweisse, Hefeweizen, 3,98/0,5l
 Edelleen Alkosta saa parempiakin Hefejä, mutta sanotaan vaikka tämän olevan varsin laadukas siitäkin huolimatta, että sanon sanan ”Weihenstephan”.

Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA , 4,3€/0,33l
Tuttujuttu-osastoa viime vuodelta. Ihan kelpo IPA tämäkin.

 BrewDog Hoppy Christmas, IPA, 4,49€/0,33l
No.. Tästä on kaikki adjektiivit käytetty, joten kompataan edellistä. Ihan ok, vaikka ei edelleenkään panimon parhaita; edes tyylissään.

Bryggeri Winter Ale, English Strong Ale, 4,64€/0,33l
 Tykkäsin, mutta muistikuvat ovat muuten hataria.

St. Feuillien Cuvee De Noel, Belgityylinen Vahva Ale, 4,7€/0,33l
 St. Feuillien on sellainen panimo, jonka tuotteet eivät vaan koskaan oikein iske. Silti tämä ja Saison olivat mielestäni sieltä paremmasta päästä.

Näiden lisäksi maistetuista tarjolla oli mm. Sonnisaaren mainio Kuula India Pale Lager ja Vaspin Schwarzbock.

Valitettavasti esim. Pöhjalan tai Tankerin tuotteita ei maisteluun asti ollut ehtinyt. Uusista tuttavuuksista mm. Honkavuoren Pesämuna, Bock's:n Heller Bock, sekä Lakefront Eastside dark lager jäivät välistä aikataulusyistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ylipäätään sanoisin, että Alkon kattaus on toki laaja, mutta tänä päivänä se ei aiheuta samanlaista wow-faktoria, kuin joskus takavuosina.
Tähänkin on olemassa aivan selkeä syy.
Uutta tavaraa syntyy nykyään koko ajan enemmän ja sitä päätyy myös monopolin hyllyyn saakka entistä useammin. Uskon silti tästäkin setistä ainakin Schlenkerlan, sekä Chimayn ansaitsevan jälleen paikan kaapissani. Toivottavasti sinunkin.
Ei muuta, kuin hyvää pikkujoulukauden alkua. Tonttulakki päähän ja Alkoon, mars.

Olutarvioissa: Humalove Hammer of Sucellus

 

Neljän viljan kotimaisen barley winen luulisi olevan jo sen sortin tapaus kotimaisessa panimokentässä, että hype olisi kantautunut  perähikiälle asti? Ainakin joskus oli näin. Nyt Alkoon tihkuu uutta tavaraa sellaista tahtia, että sitä kuuluisaa heikompaa hirvittäisi.

Humaloven kiertolaispoppoo on tällä kertaa pistäytynyt UG:lla ponnistamassa (herra isä) 10,5% tuotteen. Vitamiinipitoisuus sai siinä määrin villasukat pyörimään omissa jaloissani marraskuisessa loskassa, että oli pakko napata pullo koriin ja visaa vinguttaessa koittaa ajatella kauniita ajatuksia tulevasta makunautinnosta, takkatulesta ja kynttilöistä. Ah innohomoilua, hyggeä ja muita ihania asioita vilttien alla.
Ebuja harmittavasti vain 43 yksikköä. Todettakoon, että toinen vaikutin tämän ostoon oli omassa pöntössä käyvä Barley Wine, tai Rye Wine, miten vain. Toki lähtökohdat ovat toisenlaiset, mutta kun mieli teki niin pahasti Sierran Bigfootia, että alan ymmärtää saappaan pohjallisia kaluavaa koiruuttamme. Eli yksinkertaisesti nautimme ja kaluamme yhdessä nyt placebolääkkeitä.

Ulkoisesti mahonginruskeaa olutta todella niukalla vaahdolla. Ei siinä, ei tässä missikisoissa oltukaan. Tuoksu tarjoilee tuoreeltaan kuivattua hedelmää sen verran, että pelkään jo suurempien belgivivahteiden päällekäyvyyttä. Tummaa siirappia ja marjaa sekaisin. Mallasta piisaa, mutta näillä leveysasteilla kaipaisi enemmän intensiteettiä; jännitystä, seksiä ja väkivaltaa. No pahimmat alkoholiesterit ovat kokonaan jemmassa, joten veikkaan rungonkin olevan kohdallaan.
..Ja onkin. Liki siirappista maltaisuutta, salmiakkia ja pihkaa seassa. Toffeekarkkia, joka puree lopussa. Voisi purra enemmänkin, sitoa ja piiskata. Nyt juotavuuskin on pelottavan helppoa matalilla hiilihapoilla.
Arde epäilemättä moittisi peräkärryn puuttumisesta, niin minäkin. Se toisi hiipuvaan loppuun kaivatun säväyksen. Kenties kaipaan liikaa Bigfootia, tai edes Old fog hornia?
Eikä siinä. Humalove painaa kyllä tässä kenties parastaan toistaiseksi. Ei täydellistä, mutta harvoin BW maailmassa mietin, josko joisi toisenkin?

HLS: 6/10