Triple IPA:n osui kourani tuhlatessani hieman aikaa Sykkeen Alkossa.
Arvasihan se miten siinä kävisi, kun paholainen olkapäällä kutsui tanssiin..
Lyhyesti: mukiin päätyi jälleen yksi Founders.
Hintaahan tällä on karseasti. Mielestäni liki 10€ hinta Alkossa on sellainen, että nyt olisi hinnan ja laadun vyöryttävä Panzerkampfwagen VI:n lailla suuhuni ja tykitettävä sellaista orgastista ilotulitusta, että unohdan hintalapun ja hellin pullon kanssa aamuun asti naapurien poistuessa tupakalle.
12% lämmittävyyttä ja 112ebua potkivuutta ei lupaa hyvää.
Tuoksu lyö tiskiin melkoisesti pihkaa, havuja, greippiä, mallasta, karkkia, U name it. Keveän hetelmän, jossa d juoksi pihkaa karkuun, jälkeen lähes Tonicinen tunkkaisa karvaisuus puistattaa jo ennen hörppyä. Tätä nuuhkiessa ei voi välttyä ajatukselta:
Jos tätä kaataisi kattilaan ja höyryhengittäisi lenssussa tarvitsisiko papukaija-karkkeja enää ollenkaan? Ja saisiko Eucalyptus pastilleista olutta? En tiedä, mutta sen tiedän että tätä pönttöön kaataessa kaakattaisi wc-ankkakin karkuun. Eläinystävällisenä en tätä tietenkään suorittanut. Ankkakin on älykäs eläin.
Maku... Tuntuu hyvin pienen räpäyksen ajan makealta. Kunnes katkeruus tulee kylään ja irroittaa pihkalla sokerit limakalvoilta ja kaiken muunkin samalla kertaa. Samalla veistellen männyn oksilla turpaan kysyen sadistisesti: "Saanhan lyödä kohta kovempaa? Saanhan?"
Keveää hedelmäkarkkia, sitrushedelmiä ja sitruunalakritsaa. Katkerot purevat kitalakea ja maku jää suuhun kuin liimattuna. En tiedä vieläkään ihastuttaako tämä vai vihastuttaako?
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläistä tavaraa. Juotavuutta on ottaen speksit huomioon edes joten kuten. Eli potkii jo puolessa välissä.
Harvoin oluen juominen tuntuu urakalta. Harvoin miettii jokaisella huikalla haluaako tämän juoda loppuun? Devil Dancer on nimensä mukainen katalyytti paheisiin. Tämän jälkeen mielen vallitsee seitinohut ranskalaistyylinen iltapäiväkänni. Pirullinen tapaus, joka jokaisella pisaralla kävi yhä päihdyttävämäksi. Pisara pisaralta aloin myös pervosti nauttia tämän juomisesta. Miettien olenko siis masokisti?
Huonosta hinta-kännisuhteestaan huolimatta hipster-indierock-viikset värisevät suomalaisittain seuraavaan aamunkajoon tuuheampina kuin ennen.
Onneksi viikseni ovat tällä hetkellä enempi mallia amishaituvat. Vaikka bemmiä ei olekkaan pihassa, voisi vastaavia fiiliksiä aiheuttava Imperial Stout saada minutkin ihastumaan. Nyt tämä jättää vain vähän tyhjän fiiliksen ruutupaitaan. Kuriositeetti kamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti