Suuri Päivä, Pieniä panimoita ja niitä oluitakin -SOPP Lahti'16

 

Prelude:

"Se päivä muutti kaiken"

Heräsin tuoreeseen Suuret Oluet, Pienet Panimot aamuun kerrankin Lahdesta. En Haminasta, tai Kouvolasta. Silmät turpeina tartuin puhelimeeni. Naputin sängyssä maatessa ja aamuauringon loistaessa ikkunasta luurista erittäin ratkaisevaa tietoa. Nuuhkaisin rohkaistuksesi viereiseltä tyynyltä töihin paenneen neidon huumaavaa tuoksua rohkaistukseksi. Meillä kaikilla on paheemme ja tapamme juopua. Tämä tapa on mielestäni kaikkein vaarallisin ja silti koukuttavin. Hetki on kuitenkin jännittävä. Kiipeän puhelimitse suoraan Tuomiovuorelle valmiina pudottautumaan alas ilman "One beer to rule them all:ia". Odottaen vain pahinta.

Laitan kuitenkin hetken kuluttuani puhelimeni pöydälle tuulettaen. Koira katselee suurilla nappisilmillään touhuani ja kipittää lähemmäs kerjäämään pakollista aamuista rapsutusta. Olen yhtä hymyä.
Päätän samalta seisomalta lähteä ottamaan ystävästäni ja monivuotisesta SOPP-veteraanista; Pastori J:stä kopin vähän etuajassa. Marssin liki helteisen Lahden ostamaan kukkia muistaen etteivät ruusut selviä tässä taloudessa koskaan. Kerrankin sääkin suosii. Aina ei tämä kaupunki ole suosinut, mutta nyt.. Kerrankin tähdet ovat oikeassa asennossa. Vaapun hikisenä kukkien kanssa vihreän taulun talosta sisään ja joudun jonotushommiin. Päätän valita tarkkailupaikan tolpan takaa ja heti kun rouva edestäni katoaa hyppään salamana esiin. Sekunnit vaihtuvat minuuteiksi ja jälkisoija valuu, kuin sadevesi Salppurin hyppyrimäistä ukonilmalla. Sellaista on ilmassa tänäänkin. Viimein hyppään piilostani esiin. Ojennan kukat erittäin hämmentyneelle ihmiselle ja kysyn: "Hei kaunis neito. Muutetaanko syksyllä yhteen?"
Poistun yhtä nopeasti hakemaan matkajäätelön ja tapaamaan töistä karannutta pastori J:tä. Hän huomaa riemuni, joten päätämme yhdessä pyhittää vähän vettä ja kastaa suuta. SOPP-Lahti siintää edessä.

...............

Vaappuessamme puiston halki kohti tuttua Veskun rantaa törmään äkkiä isoon kasaan tuttuja. Kuten minäkin; He ovat valitettavan aliarvostettuja vieraita puistoissa mustavalkoisine kasvoineen tekemässä työtään nurmikon kunnon eteen. Jään hetkeksi virnistelemään ja kaakattamaan valkoposkihanhimafian kanssa. Mainioita veijareita.

Juttelemme J:n kanssa matkalla iskuosaston pienuudesta ja kaatuneista tovereista. Suunnittelemme matkaa Savonmaan suuriruhtinaan tykö. Sinne mistä kaikki hyvät sotaretket aina alkavat: Puolasta. Päätämme varata lennot ja ennenkuin huomaammekaan olemme ohittaneet portinvartijan, kuin saksalaiset edellämainitun valtion rajalla syksyllä ´39. Samalla nopeudella käsiimme on eksynyt tuttu SOPP-tuoppi; tuo kesän suurin hitti sitten Einin ja Kesän ja Yön.

Viereisellä tiskillä tarjotaan myös vauvamukiksi ristimäämme 1dl tuoppia. Harmi ettei siihen saa nokkaa, mutta kenties pilli ajaisi saman asian? Toisaalta olen nokallisten ystävä, mutta kuultuani Helsingissä olevasta tapahtumasta päätän tasa-arvon mukaisesti, että pillillinen olisi yhtä hyvä.
Selattuamme tovin aurinkoisen terassin penkeillä listaa mietimme yhteen ääneen, että tapahtuma-alue on käynyt pesukoneessa ja joku on säätänyt 40c kirjopyykin 80c:seen. Kutistusta tapahtunut mielestämme?

Startti oli hidas

Unohdamme murheet ja kilautamme maljat päivän voitolle ja seuraavat Pave Maijaselle ja Ankronikan poissaololle.

Positiivisesti havaitsen yllättävän paljon kiintoisaa juomista ja erittäin ilolla ihania Imperial Stouttejakin on jokunen mukana. Kyllä se minulle maistuu hellepäivänäkin, vaikka pari vuotta takaperin Kuninkaankartanon Tyykkiä juodessani samalle ajatukselle lähinnä naurettiin.
Tänään nauran kuitenkin minä. Elämälle, Dolce Vita:lle ja sille ettei kumpikaan ottanut aurinkorasvaa, tai Aloe Vera:aa mukaan.

Päivän hartain hetki koetaan siinä kohtaa, kun mukiin eksyy suurin klassikko: Kivisahti. Ei Soppia ilman tätä nektaria. Epäilen vahvasti alueen aitojen, natolankojen, vesihautojen ja konekivääritornien romahtavan sinä päivänä kun festareilta ei saisi tätä, tai sahtia ollenkaan. Lopulta minua aletaan kaipaamaan lavalle. Luulen hetken, että taustalla soi pian Frederikin miestrippari ja tartun tangosta kiinni, kunnes havaitsen hänen pyhyytensä tuoreen olutsommelier Majasen kapuavan stagelta alas.
 Saan päähäni pitkästä aikaa kuulokkeet ja käsiini tuoreen Lahtikko lehden. Joudun vannomaan Lahen Bönthör-paholaiselle, kymppipaidalle ja tämän Bob Marley:ta muistuttavalle muurahaismiehelle, että laitan lehden varmasti kehyksiin takan päälle. Miettien samalla, että takka rivitalossa voisi olla ihan paikallaan. Etenkin talvi-iltoina maatessa norpannahka taljalla, liekkien loimutessa ja seurana vain edellä mainittu naisihminen sekä skumppapullo jäissä.
Havahdun realiteetteihin ja vaan nyökytän päätäni. Lopulta kertoen huikentelevia tarinoita mm. Tom of Finland-oluesta (eka joka panee, maksaa rojaltit), Pridesta ja siitä toisesta festarista, jostain humalanpalveluksesta. Isolla kirkolla sekin. En muistanutkaan, että radion tekeminen olikin niin lystiä.

You're listening Limuradio

....
-Warning contains mumbling about Governments Camping School- 
Inttijuttuna: Pidin aikanaan radiohäirinnästä koulutusta valtion vehkeillä. Vehkeet lopettivat-aina-toimintansa puolessa päivässä, jolloin piti ottaa ohjat ja huudella vaan "Radio-Häirintä". Äärettömän tylsää ja typerää, kunnes keksin, että... "Hei.. Täst tuli just Radio Häirintä; päivittäinen piraattiradio propagandalla". Lopulta ohjeistettiin vähän hillitsemään, koska alokkaat eivät keskittyneet koulutukseen, vaan radio-ohjelman kuunteluun. Otin tämän kehuna ja seuraavana päivänä koksutkin jäi jumiin. Se oli varsin lystikäs viikko se.
.........

Pian kuitenkin lähetysaika päättyi ja minua infottiin seurueemme lisääntyneen myös SOPP-neitsyytensä menettäneellä henkilöllä, joten loppuilta menikin rattoisasti mukin ja SOPP salojen selvittämisessä. Bändikin oli, yhtään biisiä en kuullut. En tiedä oliko tämä hyvä vai huono, koska pienessä nousukiidossa on aina mukava veistää yhteislaulua. Tosin viimeksi minut uhattiin heittää lentokoneesta ulos, jos en lopeta. Ilmeisesti ensimmäisen ja viimeisen hyvän lahtelaispumpun aiheeseen sopiva kipale ei toiminut. Haluatteko kuulla sen? Ei se mitään laulan sen silti:
"Ota vastaan mitä saat
Se toisten kanssa jaa
Vain pieni pala paperia
Lakikirjat tieteen kumoaa

Kun lentää lentokonetta
Aa-aaa
Lentää lentokonetta"

Illalla oli jo tungostakin

Lopulta oli pakko taipua ja todeta, että tämän vuoden paras olut tuli kenties Laitilan tiskiltä. Pyydän anteeksi Savukataja rakkaani.. Mutta Imperiaalin Bourbon versio oli todella mahtava. Kalkkiviivoille voisi nousta Bryggerin Sofian rommitynnyriversio. Kepeämmistä voisin mainita yhden Kaiun sieltä Hiiden tiskiltä, mutta odotan mieluummin sen vahvemman version maistamista. Vehnissä on aina se jännä, ettei koskaan tiedä mitä hiivan kanssa käy, joten nostin illan viimeisen tuopin Weihenstephanerin Alkemian taidoille.
....................

Epilogue

Lopulta päädyin sinne, mistä olin aamulla noussutkin. Se on erittäin jännä fiilis, että ei tarvitse kipittää viimeiseen junaan. Niin jännä, että koitan ottaa tavaksi. Ai joo.. Blogisti siirtyy pois ympyräkaupungista ja muuttaa "Tsigagoon" heti syystuulen puhaltaessa purjeisiin. Joten älkää ihmetelkö, jos heinäkuusta tulee ns. tekstiköyhä kuukausi.. Muitakin kiintoisia juttuja on hissukseen ilmassa, joten.. Stay Tuned.

 
...................

Kiitos ja anteeksi:

Neiti X
Archie the doggie fox
Pastori J.
Bönthör
AntFarm
LiMu-radion väki
Lahtikon toimitus
SOPP-asiakkaat ja Staff
Panimot
Sorsat

Tuopin Ääressä jää odottamaan ensi suvea ja muistuttaa, että SOPP-rundi jatkuu Stadissa ja vinkkaa kaikille maan parhaimmista olutfestareista Korialla;)