Pari tärppiä Kroatiasta

Kuten useimmat teistä tietävät piipahdin lomalla Kroatiassa ihmettelemässä niin suuria kaupunkeja, järviä, metsiä, vesiputouksia, kuin Adrianmeren rannikkoakin. Palmuun asti en ehtinyt kiivetä, mutta jokunen tärppi maasta sentään jäi olutmielessäkin. Me matkustimme akselilla: Zagreb-Plitvice-Split-Hvar, joten kokemukset sijoittuvat pintaa raapaisten tältä reitiltä.

1. Älä matkusta oluen takia. Jos tältä kulmalta haluaa etsiä niitä unohtumattomia maltaisia elämyksiä on parempi suunnata vastarannalle Italian puolelle. 
   
   

2. Tarkoittaa käytännössä sitä, että ravintoloissa ja marketeissa yleisimmät tuttavuudet ovat paikalliset vaaleat lagerit ja niiden Radler versiot. Kansainväliseltä kentältä “etelän lomakohteista” tutut: Leffet, Guinnessit, Urquellit, Paulanerit ja Carlsbergit, sekä Coronat löytyvät toki monestakin marketista ja ravintolasta. Tsekin läheisyyden takia myös Budweiseria (ei sitä amerikkalaista) ja Staropramenia oli paljolti tarjolla. 
   
   

3. Paikallisista “makroista” ei mielestäni suurempi eroja ja elämyksiä (joskaan ei virheitäkään) löytynyt. Radlerit sen sijaan maistuvat kivasti helteellä, rannalla, kaupungissa, terassilla.
   
   

4. Maistuvia drinkkejä saa lähes kaikkialta, mutta oluen hintaan verrattuna hintatietoinen nauttii mieluummin 0,5l tuopin Karlovackoa, kuin Mai Tai:ta. Tuopin jäädessä ravintolassa alle 3€ ja drinkkien ollessa siellä 6-9€ maastossa. (Nopeasti kääntäen paikallisesta valuutasta, eli Kunasta).
   
   

5. Silmäile josko listalla olisi myös paikallisia tuotteita, tai sieltä täältä löytyviä “crafteja”, kuten Tomislavin Crno:a, tai San Servolon oluita. 
   
   

6. Oikeat käsityöläisoluet taas piilottelevat kivien ja kantojen alla. Zagrebissa vaikkapa Tolkien House-baarissa (kyllä teeman te hobitit arvaattekin), tai Splitissä To Je To-baarissa. Marketti-ihmisille Splitin helmi oli ehdottomasti pieni r-kioskin kokoinen Ivana Trgovina (Mali Ducan Matejuska) kauppa, joka tarjoili alueen mikrojen lisäksi myös nipun belgejä, että muutamia muualtakin. Harvoin saa muutamaa pienpanimotuotetta ostettua alle parilla eurolla pullo.
   
   

7. Paikalliset viinit olivat varsin miellyttäviä ja sellaisia joihin en ole täällä törmännyt. Koska en tätä puolta juurikaan tunne, jätin suositukset paikallisille. Ainakin Fine Dining-ravintola Paradigmassa meille tarjoiltu valkoviini oli pahuksen hyvää (siis viiniksi).
   
   

8. Viimeisimpänä yleisohjeena: Nauti, eksy, kokeile ja elä.

Tequila Sunrisea rantabaarissa

Reissun viisi mieleenpainuneinta juomaa:

1. Karlovacko Lime-Radler. Benen rannalla puolivarjossa +25c lämmön hyväillessä vartaloa ja katsellen rapujen ajoittaista kuurunpiiloa kivillä. Raikas, keveä, limettisen-sitruksinen.

2. Nova Runda APA. Pitkän bulkkilager-kauden lopetus. Aurinkoisella To Je To:n terassilla seuraten paikallisten juhlintaa Kroatian voittaessa Turkin jalkapallon EM-kisoissa. Hyvää, humalaista, sitrusta ja vähän tropiikkia mukana. 

3. Tequila Sunrise. Kasjunin rannan baarissa katsellessa hidasta auringonlaskua liki täydellisen päivän päätteeksi.

4. Slivovits. Tervetuliaismalja paikallisen isäntäperheen kanssa. Piristi pitkän päivän päätteeksi ja epäilyistäni huolimatta ei ollut niin pahaa ollenkaan.

5. Tuntemattomaksi jäänyt skumppa. Maultaan ei mitenkään kaksista, mutta lahjuspullo, jota ei jaksettu raahata kotiin. Nautittuna viimeisenä iltana parvekkeella pikkupurtavan ja huonon musiikin kera. Loppuja en kehtaa tässä kertoa, vaan jätän sen jokaisen mielikuvituksen varaan. 

Nova Runda ja pilttipurkki

Ylipäänsä Kroatia on kaunis, monipuolinen ja kohtalaisen edullinen maa matkustaa ennen pahinta sesonkia ainakin. Englannilla pärjää pitkälle ja kuten aina; muutamalla sopivalla fraasilla ja sanalla selviää aina helpommin (Kiitos, Ei, Päivää, Huomenta, Anteeksi, Moi, jne). Fiilis on toki slaavilaisittain vähän jäykempi, mutta omaa omanlaistansa maustetta tässäkin. Toisaalta Kroatia synnyttää myös halun kierrellä Balkanin alueen muutkin maat.