Unboxing: Whiskysiten paketti

Sain laatikollisen viskiä ja muita juomia.. Joten pitihän se avata kameran edessä, kuten jokaisen muunkin kelpo hipsterin, hörhön ja muun trendsetterin.

Alkon jouluoluet 2015

On taas se vuodenaika..

Vaikka ulkona on pimeää ja kosteaa. Puissa on vielä lehdet ja syystuuli puskee luihin ja niihin ytimiin paksun gore-tex kerroksen lävitse. Silti.. Alkon jouluolut listaus vuodelle 2015 näyttää tältä. Tuoko se sitten valoa ja lämpöä? Ehkä, ehkä, ehkä ei?

Pidemmittä höpinöittä käydäänpä asiaan ja pureudutaan tulevan kauden tuotteisiin:

Suomi:

Beer Hunter's Mufloni Talviporter. 33cl, 3,70€

Omat hajatelmat: Oli mukana jo viime kaudella. Ei vakuuttanut minua jättäen vähän hajanaisen mielikuvan. Hintakin pompsahtanut 40sntiä, joten ei minun koriini.
Ruokapöytään: Minä en ottaisi, mutta sinä voit kokeilla.

Malmgård Arctic Circle Ale. 50cl, 5,14€

Omat hajatelmat: Jännästi tämä ei koskaan ole blogiini päätynyt, vaikka usein onkin ollut mukana ja tullut nautittua. Hieno paluumuuttaja ja ehdottomasti maistoon taas.
Ruokapöytään: Takan edessä yleiseen nautiskeluun.

Malmgård Tammiportteri. 50cl., 4,58€

Omat hajatelmat: Uusi tuote, vai olisiko Oak Porterista uusinta? Ken tietää, mutta vaikuttaa vähän hemmetin mainiolta. Mielestäni Malmgård on yksi parhaimmista näissä tummissa ja voi kun sieltä löytyisi se 10% IS joskus..
Ruokapöytään: Kuka tietää? Kuullostaisi hyvältä suklaan kera, mutta vaikea sanoa maistamatta.

Rekolan Talven Tähti (5,6%). 50cl, 5,90€

Omat hajatelmat: Ilmeisesti vahvempi versio maitokauppatuotteesta. Maistamatta, joten saatan napata, vaikkakin mausteisuus on minulle kompastuskivi. Silti.. Rekola voisi onnistuakin tässä?
Ruokapöytään: Vaikea sanoa, sopivalla kombolla voisi toimia laatikoiden kaverina?

Sinebrychoff Jouluolut. 33cl, 1,98€

Omat hajatelmat: Koffin jouluoluen jokavuotinen vahvempi versio. Jäänyt välistä jokaisella kerralla ja jää varmaankin jälleen. Listalla paljon kiinnostavampia, enkä tikkaa tikkien vuoksi.
Ruokapöytään: Wahvempi vaihtoehto saunaan?   

Suomenlinnan Old Greig. 50cl, 5,63€

Omat hajatelmat: Old Ale tyylinä, joten toki kiinnostaa. Suokki osaa nämä brittityylit yleensä tyylikkäästi, joten.. Miksei?
Ruokapöytään: Maistamatta en uskalla luvata, mutta tuurilla voisi toimia yleisoluena.

Stallhagen Julbock 33cl. 3,50€

Omat hajatelmat: Tuttu juttu, mutta hyvä sellainen. En ole tehnyt aikoihin tuttavuutta, joten nyt voisi olla pitkästä aikaa aika moikata vanhaa ystävää.
Ruokapöytään: Väliolut ennen lahjoja?

Stallhagen Brewdolf the Reinbeer. 33cl, 3,53€

Omat hajatelmat: Uusi tuotos kenties? Ei mitään taustatietoja vielä.
Ruokapöytään: En lupaa mitään, maistetaan ensin.

Vakka-Suomen Prykmestar Vahva Joulubock. 50cl, 5,00€ 

Omat hajatelmat: Doppelbock on vaikea tyyli luoda, mutta Vasp on yleensä handlannut germaanityylit suvereenisti. Kiinnostaa.
Ruokapöytään: Doppelbockia en jouluruuan kaverina nauttisi, mutta kenties hissukseen illalla itsekseen.

Muut Pohjoismaat: 

Nogne Ø God Jul. 50cl, 6,97€

Omat hajatelmat: Vihdoinkin täällä taas. Erinomainen, joten ostan ehdottomasti.
Ruokapöytään: Ei, vaan hitaaseen nautiskeluun.

Nogne Ø Imperial Rye Porter. 50cl, 9,59€

Omat hajatelmat: Toinen paluumuuttaja. Tyyris edelliseen nähden ja yhden pullon majaillessa varastossa pitää harkita innostaako. Upea olut jokatapauksessa.

Ruokapöytään: En ottaisi, korkeintaan suklaan kaverina ja silloinkin harkiten.

Ørbæk Kors Øøll. 75cl, 8,69€ 

Omat hajatelmat: Perinteistä Alea, otettu valikoimiin punaisen etiketin voimin? Arvostelut eivät ole kummoiset, mutta iso pullo ja kohtalainen hinta houkuttelevat..

Ruokapöytään: Ei maistoa, ei lupausta. Toisaalta voisihan tämänkin jollekin kaiketi parittaa, koska arvioista päätellen melko makea?

Saksa:

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock. 50cl, 3,98€

Omat hajatelmat: The jouluolut. Vielä olisi viime talvelta yksi pullo jäljellä, joten saapuu kivasti. Nokkelimmat ovatkin jo varastoineet tätä verkkokaupasta.

Ruokapöytään: Minulle ruisleipää, kinkkua, hyvää sinappia ja tätä. Kiitos.

Ayinger Winter Bock. 50cl, 4,48€

Omat hajatelmat: Toinen klassikko, eli Celebrator sillä toisella nimellä. Erinomainen, joten pitääkin vilkaista josko taas lähtisi. Eihän Ayingilta tule koskaan mitään huonoa.

Ruokapöytään: Varovasti ettei peitä kaikkea voimakkuudellaan.

Kulmbacher Kapuziner Winter-Weiss 50cl, 3,99€

Omat hajatelmat: Tuttu juttu tämäkin. Ihan hieno vehnis, mutta kun halvemmalla saa parempaakin, niin jää hyllyyn.

Ruokapöytään: Kalojen kaveriksi.

Kulmbacher Mönschof Weihnachtsbier. 50cl, 3,98€

Omat hajatelmat: Märzenia vai Bockia? En muista, mutta peruslaadukas tuote tämäkin, jonka pilaa vain hinta. Nelonen on mielestäni liikaa käyttöoluelta.

Ruokapöytään: Todellakin. All-around pelaaja joka sopii jokaiseen joukkueeseen.

Zoller-Hof Donator. 33cl, 3,38€

Omat hajatelmat: Vaalea Doppelbock. Maistamatta, mutta kun nämä eivät yleensä osu omaan makuuni.

Ruokapöytään: Varauksin, miksei siis?

Iso-Britannia:

Fuller's Old Winter Ale. 50cl, 4,19€

Omat hajatelmat: Ei joulua ilman tätä Fuller's:ia? Jostain syystä pidän tästä paljon. Laatua, ilman kikkailua.
Ruokapöytään: Toimii itselläni yleisoluena vähän kaiken kanssa.

Ridgeway Insanely Bad Elf Vintage Ale 2014. 33cl, 4,39€

Omat hajatelmat: Ridgewayta Vintage leimalla? Koska en ole valitettavasti pitänyt näistä tontuista edellisilläkään kerroilla, niin taidan skipata.

Ruokapöytään: Takan edessä hitaaseen alkoholisoitumiseen

Robinsons Old Tom Ginger. 33cl, 3,99€

Omat hajatelmat: Gingerbreadcookiebeer. Maistamatta ja osuu koriin, jos fiilis kohtaa saatavuden. Inkivääri ei toimi kaikille, minulle se yleensä osuu jossain määrin.
Ruokapöytään: Piparin kanssa nautittuna?

Shepherd Neame Double Stout (5,2%). 50cl, 3,97€

Omat hajatelmat: Shepherdin stout on muistikirjani mukaan varsin pätevä olut, mutta ei sykähdyttävä. Suosittelen maistamaan itse.

Ruokapöytään: Suklaajälkkärit, here we come.

BrewDog Hoppy Christmas. 33cl, 4,68€

Omat hajatelmat: Voiko joulun ainoasta IPA:sta veloittaa trendilisää hinnassa? Nähtävästi voi, vaikkei tuote kummoinen olekkaan. Toisaalta hinta on halvempi, kuin muutama vuosi takaperin..

Ruokapöytään: Joululahjoja avatessa voi katkerat pettymykset huuhdella katkeralla oluella?


Belgia:

Achouffe N'Ice Chouffe. 75cl, 9,99€

Omat hajatelmat: Täällä taas. Upeaa. Jouluinen Chouffe on varsin hieno olut, vaikkei millään panimon paras. Join viimeisen vuoden 2011 erän pullon viime viikonloppuna. Ikääntyy edukseen.

Ruokapöytään: Varauksin, mutta jakopullona suvun kesken aiheuttaa aina hupia.

Van Honsebrouck Kasteel Rouge. 33cl, 4,98€

Omat hajatelmat: Kasteel Donkeria ja kirsikkalikööriä sekaisin.. Kuullostaa petolliselta ja pervolta. Pakko ostaa yksi..

Ruokapöytään: Kenties jälkkäriksi itsessään?


Yhteenveto kaikista: 

Joulu 2015 ei tarjoile mitään suuria yllätyksiä. Joitakin hienoja paluumuuttajia ja niitä perinteisiä vuodesta toiseen hyllyillä pysyviä suosikkeja. Silti esitän vain yhden kysymyksen: Missä ovat jenkit? Olisin kyllä huolinut jonkun ison Imperial Stoutin tälle joululle joltakin kiintoisalta panimolta, sekä Anchorin jouluoluen. Kotimainen katsaus näyttää jo varsin hienolta ja tasapainoiselta, mutta ei revittelyä. Nörttini kaipaisi muutamaa repivää ja uutta pommia valikoimiin. No kuhan on Urbockia..
Jännä muuten havaita, että vaikka suurin osa onkin tullut juotua, niin blogiin ei ole monestakaan juttua tullut. Tarkoittaako tämä, että jos bloggaan oluesta sitä ei seuraavina vuosina saavu hyllyyn? Tiedänkin mistä aloitan..

Battle of IPA: Oma reseptini

IPA taistelu etenee ja on aika postata reseptejä. Länsirannikolla on lyöty humalaa keittoon nyt jo aivan toisella tapaa, mutta silti Kaakossa ollaan valmiina luomaan jotakin mehukkaampaa ja öljyisempää.


OG: 1.067 FG: 1.014
N. 6,9%, 62ebu, 14ebc. Eräkoko, n. 11l.

Mallaspohja:

80% Pale Ale
10% Kaurahiutale (Nalle pikakaura)
5% Cara-Pale
5% Keksimallas

Humalointi:

60min 40 Ebu CTZ
5min 10g Centennial, 15g Amarillo, 15g Citra
0min 15g Amarillo, 10g Citra
Steep 80c: 15g Amarillo, 15g Citra, 15g Centennial

Kuivahumalointi:
 fifty-fifty (eli kahdessa erässä) käymisen mukaisesti:

20g Citra, 20g Amarillo, 20g Centennial

Hiiva:

Safale S04

Prosessi:

Mäskätään 65c /1h, vesi käsitellään arvoihin:

Ca: 100, Mg: 2, Na: 8, SO4: 125, Cl: 100, HCO3: 0, ph: 5,2

Nostetaan huuhteluvedellä lämpötila 76c, pidetään 15min ja valutetaan tyhjäksi. Keitetään n. 16-17l vierrettä 1h. Jäähdytetään ohjelman mukaisesti ensin vapaasti 80c, pidetään 15min ja jäähdytetään loppuun. Ilmastetaan 15-20min pumpulla, Hiivataan 17c. Kun käyminen lähestyy loppuaan kuivahumaloidaan puolella, annetaan olla korkeintaan 3vrk:ta, jäähdytetään vierre, siirretään ja annetaan lämmön taas nousta. Loput kuivahumalat 5-7vrk ennen pullotusta, karbonoidaan n. 2,4vols.

Olutarvioissa: Tölkistä Stadin American Pale Ale & Session IPA

Tapahtumat Stadin Panimon ympärillä käyvät kuumina, mutta en halua pureutua niihin, koska koen median saaneen jo osansa asiasta. Itse toivon panimolle vain hyvää ja parasta jatkoa.

American Lagerin tölkkiversion lisäksi nyt kauppoihin saapuivat panimon American Pale Ale ja Session IPA. Lagerin humaloinnista huumaantuneena en miettinyt hetkeäkään kun tartuin näihin purkkeihin.
Aloitetaan American Pale Ale:sta. Tämä on ilmeisesti sama kuin aiemmin pullosta juomani versio? Muistikuvat ovat tästä hyvin hataria, mutta näemmä ainakin 34 pistettä olen kirjannut taulukkoon.
Joten.. Enemmittä puheitta asiaan. Minua janottaa, toivottavasti teitäkin.

Tsuff.. Sihahtaa tämä oranssivalkoinen tölkki. Se haluaa vain tulla nautituksi.
Ulkoisilta ominaisuuksiltaan hyvin perinteistä linjaa. Vaalean kullankeltaista olutta jättäen päälleen kohtalaisen tiiviin ja kestävän vaahtolakin.
Tuoksu.. Ai herranjestas.. Kyllä, kyllä, kyllä.. Riittääkö että kerron sen olevan aivan mahtavaa? Pitäisi riittää. Käpymäinen humala yhdistyy hillityihin hedelmäisiin sävyihin, vähän pihkaa ja sitrusta. Todella huumaavaa tavaraa. Maistetaan.
Kyllä, kyllä.. Nyt tähän käpyyn ja pellettiin tulee mukaan enemmän pihkaisia sävyjä, mutta mitään mäntysuopaa tämä ei ole. Hedelmää, keveää maltaisuutta ja rapea purenta.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen. Suhteellisen helpohkosti juotava tyylissään. Erityismainintana miellyttävä öljyisyys.
Stapa puskee kyllä nyt aivan uskomattoman upean tuotteen markkinoille. Tasapaino, yleisilme ja kaikki.. Märkää humalafriikin fantasiaa näillä spekseillä. Kyllä.. tämä on juuri sellaista humalointia josta itse pidän.


Sitten.. American Session IPA. Jos edellisessä oli n. 35ebua, niin tämä lähes tuplaa luvun (60). Enemmittä jorinoitta asiaan.

Ulkoisesti Session IPA on edellistä kenties kirkkaampi. Kullankeltaista, jättää myös kivasti vaahtoa ja pitsiä päälleen ja lasin reunaan.
Tuoksussa sitrusta, mutta nyt käpyisyys on edellistä enemmän alla. Pilkistelee toki selkeästi, mutta ei samanlaista wow-faktoria kuin edellinen. Greippiä ja pihkaa.
Maussa on aikaslailla rapsakasti humalaa. Ruokakaupan sitrushedelmätiskille taisi tulla juuri tukusta lastillinen. Maltaisuus jää jalkoihin, käpyisyys myös. Pihkaista puumaisuutta on, samoin vähäisesti ruohoa. Humala tuntuu jopa vähän karkealta, tavallaan tässä.
Suutuntuma myös keskitäyteläistä. Juotavuus vähän nihkeämpää kuin edellisessä. Suuta kuivaava.
Session IPA kategoriassa ei mikään jättimenestys. Humalapommi toki, mutta minulle liikaa. Ostanko toiste, toki.

Tuopin Ääressä vs Reittausblogi: Battle of IPA

Rauman ihmeellisestä kaupunkimiljööstä ponnistava Reittausblogi on lähtenyt etsimään täydellistä IPA:a.
Lukaisin mr. Forestriverin ajatuksia ja totesin nämä liian keveiksi makuuni (Tai sitten hyvin pohdituiksi, mutta ah niin vääriksi). Lähdenkin tekemään tämän itse kaikin minulle suoduin diipadaapaipailijan elkein. Pitäähän täältä Kaakosta näyttää mistä hanasta ja kenen pullosta mallasta valuu humalaisena ja pihkaisen öljyisenä.
Harrilla oli esikuvana Swami's IPA, tuo Pizza Portin muinaisjäänne jostakin ysäriltä. Muistatteks.. Nappiverkkarit, Eurodance, neonvärit ja rallienglannin. Aika kultaa muistot, muttei oluita.. Samalta ajaltahan olisi vaikkapa Koffin Bora Borakin.
Klassista tavaraa, vähän patinaa ja nostalgiaa, mutta eihän näitä nyt voi verrata moderniin trooppisenhedelmäiseen, fruktoosisen käpymäiseen öljyjuomaan, joka tihkuu pehmeyttä ja sopivasti katkeruutta. Aivan.. En viitsi edes lähteä samoista lähtökohdista tähän taistoon IPA:n herruudesta. West Coast on kuollut ja näistä "Länsi" alkuisista jutuista vain West Staines Massiv elää, Big Up the new king. Sillä nyt täällä East Coastilla lähdetään siitä mikä nyt kutittaa hipsteriparran ruutupaitaa. Tiiätte kyl. Näitä uuden aallon pienpanimoita juttuineen..
Joten Tuopin Ääressä - Itärannikon Pale Ale (uuuh, sun nimi on kuuma ja ympyräinen):

Mallaspohja:

Olen viimeksi keitellyt vehnäpohjaisia IPA oluita. Kuitenkaan en aio nyt käyttää vehnää, enkä ruista, mutta kaura kiinnostaa. Miullehan on aivan sama jos IPA on samea, itseasia..se näyttää vaan herkullisemmalta ja öljyisemmältä. Vähän kuten Weissbierkin näyttää hyvältä sameana.
Eli sitä ainakin sekaan, kivaa liukasta öljyisyyttä, runkoa ja smoothia pehmeyttä..Vois toimia. West Coastilla haaveiltiin pils maltaan käytöstä pohjassa, itse lähden pale-ale maltaasta liikkeelle. Ujutan kenties vähän carapalea sekaan ja ehkä keksimallastakin, ehkä? Nyt repäisisin hatusta: 80% pale-ale, 10% kauraa, 5% Carapale, 5% keksimallasta. Toki esim. Munich sopisi tähän myös, mutta en taida sitä ruveta nyt erikseen tilaamaan.

Mash hopping, waste of hops or not?

Humalointi:

Reittausblogin puolella meinataan mäskihumaloida, mutta minusta tässä menee kukat ja pelletit hukkaan. FWH on ihan näppärä ja kiintoisa tekniikka, siinä siis lisätään humalaa jo siivilöintivaiheessa kattilaan, eikä vasta keiton alettua. Vaikea sanoa poikkeaako lopputulos tekniikkaa käyttäen tavanomaisesta, kun yleensä sitä humalaa on niiin paljon muutenkin seassa. Itse lähden rakentamaan tämän siitä mitä pakastimessa on. Nyt siellä on: Amarilloa, Citraa ja Centennialia. Toki muitakin, mutta lähinnä jotain outoja brittiläisiä ja jaloja saksalaisia, sekä yhtä tsekkiäkin kuten hallertaueria ja saazia. Nokkelimmatpokkelimmat varmaan laskevat oikein, kyllä aion kokeilla pilsiä ja ehkä kellerbieriä, koska tekee mieli.. Iisiä ja kliiniä.
Niin tähän.. Lisäykset: 60min katkeroa joku 30-45 ebua Centennialista ja ehkä Magnumista, tai jos CTZ:n jämiä vielä löytyy kaapista. Keiton loppuun sitten varmaankin perinteikkäästi lisäykset 15min, 5min, 0min ja steeppaus n. 80c vierteeseen. Ehkä.. 15min 15g Amarillo+10g Citra, 5min 15g Centennial+10g Amarillo, 0min kaikkea 15g, Steeppaus kaikkea 20g.

Kuivahumalointi:

Kenties kahdessa erässä, joista ensimmäinen menee heti pääkäymisen loppupuolella ja loput sitten sekondääriin vajaaksi viikoksi. Miksi? Vastaan vain.. Miksei? Määrät? Suuria, näitä pitää pyöritellä.
Nyt tuntuisi siltä että Amarilloa enemmän kuin muuta. Citra on vahva ja haluan siitä nyt tukea ja Centennial tuo kaivattua greippiä ja pihkaa vähän.  Kuivahumalaan varmaan 25g Amarilloa, 18g Citraa, 12g Centennialia. Tämä noin.. 10-12l satsiin. Määrät varmaan kaikkiaan muuttuvat ja hahmottuvat myöhemmin.

Hiivaus:

Länsirannikkolla luotetaan toki luotettavaan työhevoseen ja rakkaaseen S05 kantaan. Varmasti hyvä ratkaisu. Minä lähden taas toista tietä maaliin ja valitsen brittiläistä hiivaa, kenties S04:ta. Eli ihan mitään Conan kantoja ei ole käytössä, mutta S04 on pelittänyt minulla aiemminkin näissä ihan kivasti, kenties jopa kaupallisella tasolla asti..

Minun prosessipuoleni:

Mäskäys siinä 64-66c välillä helposti yksivaiheisella infuusiolla. Perinteikkäästi vettä 3l yhteen mallaskiloon nähden. Huuhtelen koko erän ja hoidan ulosmäskäyksen samalla nostamalla huuhteluvedellä mäskin lämpötilan sinne 76c nurkille, jossa vartin pito ja siivilöinti.
Lännessä mennään Rauman vedellä sellaisenaan, minä taas muokkaan omaa vettäni hieman, koska täällä se on melko pehmeää. Kipsiä ja kalsiumkloridia hieman, sekä ph:n säätö sinne 5.2-5.4 akselille maitohapolla. Mittaukset suoritan ph-mittarilla huoneenlämpöisestä vierteestä. Tämän näytteen jäähdyttämisen nopeuttamiseksi pidän teräksistä mittaani pakastimessa.
Keitto 60min, jonka jälkeen annan vapaasti jäähtyä n. 80c ja heitän viimeiset humalat sekaan. Annan olla vartin kattilan kannet kiinni ja jäähdytän vierteen n. 17c. Ilmaan vartin pumpulla, hiivaan ja vien pytyn varastoon viileään aloittamaan käyminen. Muutama päivä viileässä ja siitä sisälle muutamaksi päiväksi hoitamaan käyminen loppuun. Kuivahumaloinnit ja siirrot sitten käymisen mukaan.

Statistiikaltaan pyrin n. 6,5-7%, 50-70ebua ja väri jää vaaleaksi.
Tällä Itärannikon Pale Alella aion näyttää Länsirannikolle kuinka syvälle kaninkolo vie, kun kyse on kodista, IPA:sta ja kävyistä.
Tarkan reseptin ja jutun valmistuksesta, sekä maistelut tarjoillaan tuoreeltaan. Aion muuten ekana Suomessa? snäpätä pitkin prosessia. Oikeastaan tein tämän jo kertaalleen, mutta 99% teistä se meni sivu suun, mutta markkinoidaan tätä lähempänä.
Joten Harri.. Vastaat varmaan haasteeseen? First round.. Fight.

Challenge is on

5 Yleisintä virhettä aloittelevalle kotiolutmestarille

Viimeksi oli puhe viidestä helpoimmasta tyylistä valmistaa. En kuitenkaan vielä tartu kääntöpuoleen, eli viiteen vaikeimpaan vaan puhun hieman prosessista itsestään. 
Saan paljon kysymyksiä liittyen erityisesti kotioluen valmistukseen ja kiitän utelijoita ja kaikkia muitakin aktiiveja viesteistä ja kommenteista. Näitä on paitsi mukava lukea, että vastata, koska kaipaan enemmän vuorovaikutusta, kuin vain tekstin tuottamista tarkoituksena pelkästään että se luetaan.
Monilla tuntuu olevan samoja kysymyksiä, mutta jotten tekisi tästä mitään kotiolut FAQ:ta, niin kerron mielestäni viisi yleisintä virhettä, jotka lähes jokainen aloitteleva kotiolutmestari, guru, kokki ja keittäjä tekee sillä oletuksella, että tuntee jo osapuin prosessin vaiheet.

1. Olemattomat muistiinpanot. 

Tästä oli puhetta jo aiemmin, mutta en voi olla teroittamatta tätä. Tee muistiinpanoja ja tallenna ne. Tämän yleensä oppii kantapään kautta, myös minä.. Joten itse itseäni lainaten: 
"Kirjaa kaikki ylös. Mitä maltaita, ja mistä ne ovat peräisin? Sama kaikille raaka-aineille. Kuinka paljon vettä käytät mäskätessä? minkä lämpöistä mäski on? Kauanko mäskäät? Kauanko siivilöit? Huuhteletko mäskiä? Jos huuhtelet, paljonko käytät vettä? Kuinka kuumaa se on? Kauanko keität vierrettä? Mikä oli vierteen ominaispaino ja määrä ennen keittoa? Kauanko jäähdytys kestää? Ilmastitko miten ja kauan? Minkä lämpöistä vierre oli hiivatessa? Entä sen ominaispaino? Mitkä olivat käymislämpötilat? Siirsitkö astiasta toiseen? Koska käyminen päättyi? Mikä oli lopullinen ominaispaino? Paljonko sokeria laitoit pullottaessa? Missä lämpötilassa pullotit ja pidit pulloja? Miltä olut maistui missäkin vaiheessa? Ja tärkeimpänä.. Kaikki, siis kaikki muut huomiot prosessissa ja pitkin prosessia? Sähläsitkö, missä kohtaa? Mitä teet toisin seuraavalla kerralla?

Ja pidemmälle päästyäsi: Millaista vettä sinulla on? Mikä oli mäskin ph? Sääditkö vettäsi, miten?"

Koska yksinkertaisesti tämä on paitsi avain kaiken oppimiseen, mutta auttaa myös jos kysyt ongelmatilanteessa apua. On paha sanoa vaikkapa käymisestä mitään, jos et ole mitannut ominaispainoa pullottaessa ja mittari oli "Jossain siel mustan rajal". 

Varhaisia muistiinpanoja

2. Liika kikkailu

Kyllä alan toistamaan itseni. Kuitenkin.. On hienoa luottaa omiin kykyihin ja hienoa tehdä reseptejä itse kopioimatta lähtökohtaisesti kaikkia muiden reseptejä. Silti kysy itseltäsi kerran, kahdesti, kolmesti.. Tarvitseeko tähän IPA:ni lisätä: tammilastuja, kanelia ja kardemummaa, pullollista persikkalikööriä, chiliä, pähkinöitä tai savumaltaita. Kyllä osa saattaisi toimiakin, mutta.. todennäköisempää on, että muuten onnistunut oluesi saa liikaa twistiä ja se on enempi vähempi pilalla. Jos kyseessä on jo onnistunut resepti ja haluat välttämättä kokeilla jotakin, niin näppärä tapa on jakaa erä useampaan käymisastiaan. Näin voit verrata erilaisia lopputuloksia keskenään. 

Turhaa kikkailua, vai jotain ihan muuta?

3. Luotto vesilukkoon, muttei mittauksia

Se kupliiko vesilukko ei kerro käymisestä juuri mitään. Näin.. Maailma murtui.. Kyllä, ihan totta, että sen tulisi tuottaa kuplaa ja pöristä tasaisesti käymisen alkuvaiheessa, mikäli kansi/tiiviste on vain tiivis. Se ei siis tarkoita, että kun se tasainen kaksitahtimoottorin pärinää muistuttava pulputus loppuu..olisi aika pullottaa. Ei.. Anna sen olla. Se haluaa olla, se pitää yksinäisyydestä ja inhoaa kutsumattomia vieraita. Tee mieluummin niin, että kun käyminen hidastuu selvästi (se pulputus). Avaa kansi ja ota puhtaalla ja sanitoidulla mitalla (jokainen tyylillään) näyte ja mittaa ominaispaino (ja lämpötila, kirjaa ylös). Tai jos sinulla on hanallinen astia tämä on vielä helpompaa. Mieti ovatko lukemat sellaisia kuin pitäisi? Jos avasit kannen, tai sinulla on läpinäkyvä pönttö, niin näyttikö olut miltä? Ota huomioon tyyli, resepti, vahvuus, oletettu jälkiuutepitoisuus (FG) ja muut tausta detaljit, kuten käymisaika. Vertaa näitä tietoja keskenään ja jos kaikki täsmää, voit joko siirtää oluen sekondääriastiaan jälkikäymään/kypsymään, tai antaa olla pääkäymisastiassa. En ota kantaa kumpi toimii sinulla paremmin. Minä olen kokeillut molempia ja molemmat toimivat tietyin poikkeuksin. Vahvat oluet, sekä tammilastuilla, tms siirrän toiseen, joskus myös pitkään käyviä, tai jos haluan kokeilla jälleen onko sillä väliä.

Noniin.. Otetaanpa esimerkki. Olet keittänyt kivan Apa:n, joka on viikossa käynnyt ylitse aktiivisen vaiheen, eikä vesilukkokaan kupli enään. Ominaispainomittari kertoo oluen käynneen arvosta 1.055 arvoon 1.014. Mallaspohjassa oli vähän muutakin kuin perusmaltaita ja hiivakin oli vähän tuntemattomampi hiivakanta. Lämpötila on kivasti +20c. Mitä itse teen? Annan oluen olla, kirjaan tiedot ylös ja mietin kuivahumaloidaanko vai ei. FG voisi olla alempanakin, mutta arvot ovat vielä ihan ok ja käyminen saattaa vielä jatkua vähän hitaasti. Päätös: Annan oluen maata pytyssään vielä pari viikkoa. Miksi? Minulle tällainen n. 3viikon sykli on lähellä normaalia. Hiiva ehtii putsata itseään ja laskeutua pohjalle, sekä mahdollisesti käydä vielä vähän. Yleensä muutaman viikon pitäisi riittää "Ale" oluille, mutta vahvojen annan kypsyä pidempään. "Lager" osasto taas voi viedä aikaa kuukaudenkin keveästi, jopa toisenkin. 
Yksinkertaisesti.. Älä, siis älä, ikinä pullota keskenkäynyttä olutta.

4. Epäjärjestys, puhtauden unohtaminen ja oikotiet

Kun suunnittelet keittopäivää, tee keittiötermein "misat" ensin. Mieti mielessäsi etukäteen mitä kaikkea tarvitset, mitkä paikat pitää olla puhtaana, mitkä sanitoituna ja koska.
Kun kaikki on hallinnassa, paikat puhtaina ja järjestyksessä menee työkin hymyillen ja hyvällä "flowl:lla". Ymmärrä myös mitä kaikkea voit tehdä missäkin välissä.. Kun mäskäys on menossa ehdit ehkäpä: Juoda kahvit, kaivaa keittokattiloita esille, tarkistaa mahdolliset liittimet, hanat ja muut vuotojen varalta, punnitsemaan humalat ja muut "mausteet". Keiton aikana voit ehtiä myös haukkaamaan jotakin, tarkistamaan jäähdyttimen kunnon, sanitoimaan käymisastian, pesemään mäskäysastian, viemään jo kaiken mitä et enään tarvitse puhtaana ja kuivana takaisin säilytyspaikkaansa. 
Muista muutamia pikkuasioita, kuten rouhia maltaat, punnita humalat oikeista pusseista, tarkistaa kahdesti että hiivaat oikealla kannalla. Tarkkaile keiton alkua, ettei vierre hyppää hellalle. Kyllä se tietää kun et katso.. Älä pidä kattilan kansia kokonaan kiinni keittäessäsi(virhemaut), hiivaa vain jäähtyneeseen vierteeseen, jne. Älä oio, mutta muista kyseenalaistaa ajoittain tekemisiäsi, etenkin jos lopputulos ei miellytä.

Puhtaanapito on tärkeää myös vähän isommillekin kattiloille

5. Älä luota sokeasti neuvoihin

Ja sinulla on ongelma oluen x kanssa. Kysyt neuvoa, saat viisitoista erilaista vastausta viideltätoista eri ihmiseltä. Niinpä.. Tässä on näitä pieniä hienouksia, joista pidän. Mikään ei ole missään aivan samanlaista. Neuvoja on hyvä ottaa vastaan, olla nöyrä, mutta myös kriittinen. Lähdekritiikkiä on siis hyvä soveltaa, etenkin tällaisissa nettikirjoitteluissa. 
Lue paljon, vertaile lopputuloksia, tekstejä, neuvoja ja koita poimia mallas jyvistä.
--------------------------------------------------  
Huomaat varmasti yhden perin ärsyttävän asian tätä tekstiä lukiessasi ja sisälläsi saattaa herätä kysymys: "Miten sitten tulisi toimia". Nyt seuraa hienouksia: Ota vaikkapa John Palmerin How To Brew käteesi, opiskele prosessin vaiheet siten, että ymmärrät mitä missäkin vaiheessa tehdään, tapahtuu ja miksi näin käy. Lue muutama muukin kirja, kyseenalaista ja poimi yhtäläisyydet. Kerää sinulle sopivat käytännön vinkit ja ota iisisti. Todennäköisesti ensimmäinen oluesi ei ole aivan kultaa, mutta muista pitää into, oppiminen ja kiinnostus yllä. Korjaa virheesi ja yritä uudestaan. Näin, luulen sinun onnistuneen nyt jo paremmin ja alat huomaamattasi oppimaan, että kyse ei ole rakettitieteestä, vaikka onkin yhtä kiintoisaa.
Tee virheitä, opi niistä, korjaa ne, aloita alusta. Älä epäröi kysyä neuvoa, usko omiin kykyihisi, mutta ole realistinen osaamisesi suhteen. Kehitä heikkoja alueitasi ja tue vahvuuksiasi.
Lopulta joudut rakentamaan omien huomioidesi varassa itsellesi toimivan "panoympäristön".  Ja jos olut on mielestäsi hyvää.. Sehän riittää. Oli se valmistettu kaupan halvimmasta uutteesta niillä 30l muoviastioilla ja mummon vanhaa emalikattilaa käyttäen. Mitä väliä? Et tarvitse rosteria, automatiikkaa, pumppuja, pidejä, etkä muuta teknistä wunderbaumia.. Vai tarvitsetko? Koska kieltämättä automatisoidut laitteet poistavat inhimillisiä erehdyksiä, tekevät asioista siistimpiä ja helpompia (toimiessaan) ja tekevät resepteistäsi helpommin toistettavia. 

Yleensä sanotaan, että panijoita on kahdenlaisia: insinöörejä ja taiteilijoita. Minä olen enemmän taiteilija, koska en ole koskaan pahemmin kiinnostunut tekniikasta, mutta rakastan luoda ja jos luomuksellani pystyn tuomaan ihmisiä sosiaalisesti yhteen koen onnistuneeni. Olut ei miellytä kaikkia, eikä aina pidäkkään. Silti haluan kuulla kritiikin, lähdekriitikillä, ja mahdollisesti oppia. Esimerkiksi.. Kuuntelin pitkää avautumista eräästä oluestani erään ravintolan tiskillä. Kaikista niistä asioista joista juoja ei siinä pitänyt, kunnes.. selvisi että tätä juonnut henkilö ei edes normaalisti juo muuta kuin "limusiidereitä", mutta oli päättänyt silti maistaa tätä ja pettynyt karvaasti (Tarkennettakoon, että en ollut kuitenkaan myymässä, tai suosittelemassa tuotetta). Tarvitseeko minun/sinun miellyttää kaikkia jokaisella tuotteellani, ei. Voinko luoda tälle kohderyhmälle jotakin? Toki. Silti on varsin huomionarvoinen seikka, että yleensä ihmiset keittävät sellaisia oluita, joita haluavat juoda itse. Joten tee sinäkin niin.

#Avoinolut & Kansan Kaiku

Reittausblogissa on menossa mielenkiintoinen haaste nimeltä #avoinolut. Jonka tarkoituksena on tuoda avoimuutta ja haastaa panimoita mukaan julkaisemalla näiden reseptejä. Päätimme myös kantaa kortemme kekoon tähän haasteeseen muun Kymijoki Beer Festival tiimin kera ja julkaista viime kesän Kansan Kaiun reseptin, joka keitettiin Vakka-Suomen Panimolla. Miksi juuri tämä olut? Paitsi että se on vielä tuoreessa muistissa, mutta koko projekti oli jo lähtökohtaisesti avoin äänestyksineen. Joten.. Kansan Kaiku:

Speksit: Saison. 4,7%, 35ebu, 10ebc. OG 1.042 FG 1.005. Karbonoitu 2,6vols.

Vesi:
Käsitelty, arvot ppm.
Ca (Kalsium): 75, Mg (Magnesium): 2, Na (Natrium): 8, SO4 (Sulfaatti): 65, Cl (Kloridi): 45, RA(jäännös alkaliteetti): -15, Alkaliteetti: 15.

Maltaat:

55% Vehnämallas
22% Pils mallas
13% Münich mallas
6% Carapils
4% Kaurahiutale

Humalat:

60min 18ebu Pacific Jade
10min 1,2g/l Motueka+0,8g/l Nelson Sauvin
5min: ”Mausteet”
Whirlpool: 1,8g/l Motueka, 1,2g/l Pacific Jade, 1,2g/l Nelson Sauvin

Kuivahumalat: 0,4g/l Motueka, 0,4g/l Nelson Sauvin, 0,4g/l Pacific Jade

Muut Mausteet:

5min 1,2g/l Appelsiininkuori (makea), 1g/l Korianterin siemen, murskattu juuri ennen keittoa, 0,15g/l mustapippuri, murskattu juuri ennen keittoa. Käytännössä nämä murskattiin yhden miehen toimesta juuri ennen keittopäivä ja pakattiin ilmatiiviisti. Voitte ja voin vain kuvitella millainen homma tämä on ollut..

Hiiva:

Wyeast 3711 French Saison, käymislämpötila n. 26c.

Mäskäys: 1h 66c, Nosto 76c ulosmäskäystä varten ja huuhdeltu 80c vedellä.
Keittoaika 70min.
Jäähdytetty keiton jälkeen +24c.
Kuivahumalointiaika 3vrk.

Kotikeittäjät voivat nostaa humalan määrää hieman, sillä isommilla kattiloilla noista irtoaa aromia ihan eri tavalla.

Olutarvioissa: Brooklyn Scorcher IPA

Brooklyn tuli ryminällä esiin ruokakaupoissa. Ensin vanha tuttu American Ale meni tölkkiin, nyt tämä Scorcher IPA ja 1/2 Ale Saison(?) syöksyivät hyllyyn, jopa tänne.
Brooklyn on teille tietämättömille yksi suurimpia "pien"panimoita Yhdysvalloissa. Se on ollut olemassa jo vuodesta 1987 ja sen tunnetuin tuote on toivottavasti kaikille tuttu Brooklyn Lager.
En aio nyt satuilla sen enempää tästä panimosta tai sen panimomestarista; sympaattisesta Garrett Oliverista.
Brooklyn on yksi niistä panimoista, jonka tuotteita näkee varsin laajasti pitkin Suomea. Sen tuotteet ovat mielestäni hyvin laadukkaita tyyleissään. Ei mitään kikkailun ilotulitusta, vaan hyvin korkealuokkaista laatua, ei enempää, ei vähempää. Tuotteista jaksan aina, siis aina, hehkuttaa panimon Lageria. Pidän sitä sellaisena ns. porttioluena, joka yleensä uppoaa vähän kaikille, että maanmainiona "craft"lagerina.
Scorcher IPA kuuluu muodikkaaseen "Session IPA" perheeseen. Vahvuutta 4,5%. Humalakattauksesta panimon verkkosivut mainitsevat: Pilgrim, Cascade, Willamette, Bravo, Amarillo. Kiintoisaa, että löysin muualta useita viittauksia kokeelliseen humalalajikkeeseen nro 366, joka ymmärtääkseni on Equinox(?). Mallaspohjana brittiläistä pale ale mallasta, sekä karamellimaltaita. Korkataanpa:

Ja lasiin kaatuu utuisen keltaoranssia olutta. Jättää pinnalleen tiiviin, ohuen vaahtolakin.
Tuoksussa nenääni osuu samantien todella miellyttävää aromaattista hedelmäisyyttä suoraan tropiikista. Sitrushedelmiä sekaisin, hentoa öljyisen kukkaista humalaa ja panimon "talonmakua". Miellyttävä, ryhdikäs ja pirteä tuoksu.
Maussa keveää greippisyyttä, sitruunaa ja appelsiinia. Kevyesti pihkaa kaiken takana, mutta yleisilme on enempi hedelmässä. Maltaisuus on todella kevyttä ja pitää vain runkoa yllä ilman, että tästä katoaisi tasapaino.
Suutuntumaltaan keskitäyteläinen Session IPA tämä Scorcher. Kohtalaisen helppoa ja keveää juotavaa näin päivän päätteeksi.
Voi olla, että tästä tyylistä on jo vähän ensi-ihastus kadonnut, mutta on tämä kyllä tyylissään todella vakuuttava esitys. Kilpailee lähes Foundersin All-Dayn kanssa. Se missä tämä häviää on oikeastaan rungossa, mutta kyllä.. jos pysyy yhtä tuoreena kuin nyt, niin povaan hyvää menekkiä tulevalle kesälle.
Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 34/50