Eräänä pilvipoutaisena päivänä piipahdin Raumalla (kaunis kaupunki todella) ja vaihdoin tietysti laatikon kotioluita Reittausblogin Harri "Hayke" Metsäjoen kanssa. Harri on vanha harrastajatoverini, kotiolutmies, olutarvioija, armoton bloggaaja, joka ottaa vielä pahuksen hyviä kuvia juomistaan. Siinä reittauskodan edustalla turisimme hetken maltaan maailmasta, mutta valitettavasti meillä oli kiire Poriin (uskaltaako tämän yhdistää mainintaan Raumasta samassa jutussa?). No ehkä joskus paremmalla ajalla sitten uudestaan. Kuitenkin nyt laskeuduttuani kaikkien noin 1700(?) kilometrin jälkeen kotiini voin korkata setin ja alkaa ihmettelemään millaisia oluita on käsiini osunut tällä kertaa.
Katajainen Ruis Ale:
Tästä lähtee.. 5,7%, perusmaltaita, CaraRye ja Dark Alea mallaspohjana. Humalointiin näemmä ameriikanmallia: Simcoe ja Centennial.
Sihahtaa, joten pelot karbonaation vähäisyydestä voidaan pyyhkiä pois.
Lasiin tippuu kauniin ruskeanpunaista olutta jättäen keskikokoisen lakin päälleen.
Aromista irtoaa ainakin katajaa selvästi. Havuisa amerikkalaishumalointi on lempeää ja tukee profiilia hienosti. Maltaisuus on keveän limppuista. Karamellia ja vähän hedelmäisyyttä taustalla. Maistellessa pidempään tästä syntyy oikeastaan hämmentävän kliini vaikutelma. Kaupallista potentiaalia nääs. Tällä tarkoitan tasapainoa. Katajaa on tarpeeksi ja se on ehdoton tähti tässä, se ei lyö yli. Humalointi soljuu kevyesti taustalla ja puree lopussa mukavasti. Tämä taas tukee katajaa hienosti. Maltaisuus on sopivasti esillä ja tuo runkoa ja hentoja sävyjä tähän olueen. Keskitäyteläinen, hiilihappoja juuri passelisti (ilmeisesti sattui hyvä pullo). Harri on kyllä onnistunut tässä oluessaan niin nappiin, kuin näillä spekseillä mielestäni voi. Ei nörttikamaa, mutta tyylikäs, säähän ja suuhun sopiva olut.
Olut joka voisi istua Alkonkin hyllyssä keveästi muiden kotimaisten rinnalla.
Sellain 3,5/5.
Kesäpils:
Tsuff sanoo korkki tunnisteella P. Pullotettu maaliskuussa, joten ei aivan tuoreinta. (Toki tuoreempaa kuin monesti kaupasta kannetut Urquellit ja muut).
Vahvuutta noin 5,4% ja katkeroita laskennallisesti rapeat 70 ebua. Huuh. Magnumia, Saazia ja vähän Citraa.. Maistetaanpa..
Tuoksussa viljaista maltaisuutta, leipää ja kevyttä hedelmäisyyttä. Humalointi on vähän vaisua taustalla olevaa kevyttä ruohoisuutta ja heinäpeltoa. Yllättävän puhdaspiirteinen. Maussa on kyllä potentiaalia. Tukevasti hiivaleipäistä maltaisuutta keveällä keksisellä makeudella. Humalointi tulee paremmin esiin. Nipistelevää, mausteista humalaa ja ruohoisuutta. Jälkimaussa sopivasti purentaa. Oletan että vettä ei ole käsitelty, vaan pidetty pehmeänä kuten tähän tyyliin sopii.
Suutuntumaltaan keskitäyteläistä. Hiilihappoja sopivasti omaan suuhuni, lue ei liikaa. Alkoholi maistuu ohuesti lävitse ja tukevoittaa tätä.
Olipas jälleen vankkaa osaamista ja kasvattaa omaa lagerointi halukkuuttani jälleen. Kylmätilojen puutteessa on hienoa ja maistuvaa juoda tällaisia muidenkin tuottamina.
Sellain 3+/5.
Kesäloma HefeWeizen:
Vehnä ja pilsmaltaita. Magnumia ja Hallertauer Saphiria , jolla myös reilusti kuivahumaloitu. Kenties kiintoisampana detaljina on se, että tässä on kuivahiivaa. Mauribrew Weisseä, joka on itselleni tuntematon kanta. Mielenkiintoista nähdä miten kuivahiiva toimii tässä tyylissä, varsinkin kun Safalen vehnishiivasta en ole kuullut mitään kovin mairittelevaa. Lämmin ilta, joten korkataanpa terdellä..
Tsuff.. Kuohuaa kiireesti ulos pullosta. Onneksi olen pihalla ja lasi on vieressä..
Lopulta lasissa on samean keltaista olutta reilulla saippuakuplaisella vaahdolla. Ulkonäkö täsmää, joten otetaanpa vehnästä mittaa.
Neilikkainen mausteisuus ja keveä purukumimaisuus löytyvät. Ei banaania. Sekahedelmäistä pilttiä mukana. Ensi puraisu vahvistaa ulkonäköä. Kyllä tämä ihan vehnikseltä maistuu. 5,2% ja noin 35ebua laskennallisesti. Humaloinnin huomaa oikeastaan siinä, että maltaisuus ei pääse loistamaan, mutta raikkautta löytyy. Vähän lämpöä saatuaan alkaa poimimaan ruohoisia ja kukkaisia vivahteita. Mausteisuus korostuu maussa saaden rinnalleen hieman käynnyttä hedelmäisyyttä. Keskitäyteläinen yleisfiilis. Hiilihappoja piisaa, kuten edeltä varmaan arvasittekin.. Jopa vähän liikaa siis.
Selkeästi nyt maistellun kolmikon heikoin lenkki, mutta ei kyllä mitenkään huonoin juomani vehnä.
Kenties turha hiilihappoisuus on nyt suurin pisteitä ja yleisfiilistä syövä tekijä pistävyydellään?
Sellaiset 2,5/5.
Ensimmäiset tuotteet kumottuani janoiseen suuhuni voin todeta laadun olleen hyvää ja jään odottamaan mitä muut pullot pitävätkään sisällään. Kiitokset vielä Harrille oluista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti