Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


torstai 18. kesäkuuta 2015

Olut viihdekäytössä



Nyt sohitaan muurahaispesää kunnolla. Etsin käsiini pullon muotoisen oksan ja katson kuinka kusiaiset kipittävät päälleni. Annan niiden kihistä, sillä happoinen oksahan on mitä mainiointa herkkua.. Mmmitäh.
Minä pidän oluesta. Kokonaisuutena. Se on sosiaalinen juoma parhaimmillaan nautittuna iloisessa ystäväporukassa pienessä nosteessa. Se on toki varsin versatiili juomaksi, joka sopii myös ruuan kaveriksi, tai yömyssyksi.
Minä en kuitenkaan kovinkaan usein nauti oluitani itsekseni kotona koneen ääressä naputtamassa tekstiä ja keskittymässä nyansseihin. Se on aivan liian tylsää, pitkäveteistä ja insinöörimäistä.
'Njoy with friends
Jos näin teen en halua keskittyä otsa kurtussa piipertämään kuinka paljon löydän kahvisuutta portteristani. Haluan sen olevan mukavaa ja insinöörihommat eivät ole mukavia, vaan vakavia. Haluan iloita siitä hetkestä. Kohottaa tuoppia, huudattaa mielialaan sopivaa soundia kajareistani, laulaa epävireisesti tahdissa, nauraa yöhön ja juoda hyvää olutta. Joskus viskiä, joskus rommia, joskus sekoittelen maistuvan drinkin, korkkaan siiderin, tai otan hömpsyt vänrikkiä. Kyllä minä pidän alkoholista. Minusta on mukavaa tuntea se hetkellinen lämpö, keveä nousu, eskapismi, pois arjen kurjuudesta. Se kaikkia ihmisiä yhdistävä tunne..päihtyminen. Väitän tekopyhiksi niitä, jotka kertovat nauttivansa vain niitä sentin annoksia maistelumielessä, pyytävät pullon ja kolme pilliä.. Se on kuulkaa ny todellisuus nähty jo useaan otteeseen, ette te minua huijaa, mutta huijaatteko itseänne? Toki minäkin kirjoittelen arvioita, mutta baarissahan tuo ei jaksa kiinnostaa. Ainakaan muu kuin nopean tukisanalistan kasaus ja pisteiden keräys. Tappiin asti, eihän se homma siitä mihinkään muutu. Tikki on aina tikki, eikös :D
Istunpa siis tässä Juhannusta odottamassa, tuota sateista, viileää, mutta silti Suomi juhlii, tanssii, soi ja hukkuu. Itse jään töihin korjaamaan potin kotiin. Pitäähän jonkun valvoa maailmanrauhaakin samalla, kun sinä ryyppäät illan kolmatta jaloviinapulloa, ajat perheen hankeen ja hukut pikitielle paluuliikenteen keskelle? Keskikesän juhlaa.. Edessäni on tyhjiä laseja. Aloitin harmittomalla purkilla Weisseä kalan kaverina. Siirryin juomaan jälkiruokakahviksi pullon kotipolttoista HC Moccha Stouttia. Se lämmitti mieltä ja kahvisuus oli hyvin kuivaa. Hienossa balanssissa vieläkin. Tunsin tutun lämmön hitaasti tuovan mukavan rennon fiiliksen kroppaan. Tissuttelin hitaasti kuulaassa kesäillassa terassilla ja kastelin yrttejäni. Vapaapäivä vielä edessä. Siirryin lasilliseen viskiä ja laitoin ämyrin soittamaan taustalle sopivaa soundia. Klikkasin koneelta tiedoston ”Asennelista” auki. Kaipasin ajatuksia tuovaa, kantaa ottavaa musiikkia. Eli jotain lähes täysin kadonnutta ääntä menneestä. Siirryin sohvalle miettimään miksi tämäkään Bourbon ei osu, kenties liika tammisuus tökkii? Päätin kaivaa kaapista käyttöoluen, eli ”mikävaanmarketinalle3:neuronkalja” pienpanimostatuksella toki, jokainen tunnustakoon värejään. Ruokakauppojen valikoimat ovat siitä mieluisat, että kaipuuta Alkoon ei oikeastaan ole. Minulle riittää ajoittainen parin euron purkki: Brewer's Specialia, Keisaria, Olvin IPA:a, Kievaria ja muita. En jaksa matkustaa julkisilla hypermarkettiin, jonne ne ”kiintoisat” oluet ja Alkot päätyvät. Haluan asioida kaupungissa, kivijalassa, tai lähiöni marketissa. Autottoman viherpiipertäjän elämä on tällaista, mutta samapa tuo.. Laatua kun saa kotonakin tehtyä. 

Havaitsen olevani keveässä nousujohteisessa ja mieli on iloinen, tekstiä tuntuu syntyvän taas paremmin. Ei ole arkea edessä, ei takana, on vain tämä hetkeni Einon, Penan, sekä nyt taustalla laulavan Johnin kanssa.. Mitäpä jos ei olisikaan valtioita? Ei mitään minkä puolesta tappaa, tai kuolla.. Aah. Fiilis.. Tiedän että seuraavan terävän jälkeen tämä olisi menoa hyvin herkkään olotilaan, joten himmailen ja valutan tuoretta hanasta, divetyoksidia. Siihenkin kuolee, jos nauttii liikaa. Rajojen tunteminen on tärkeää, en halua itkeä, en suuttua, haluan vain hymyillä, tanssia ja halata maailmaa. Ja se on niin väärin.. Hasta Siempre. Nyt muurahaiset tulkaa, polttakaa ja tehkää tehtävänne. Minä kaadan vielä Quarter Caskia yömyssyksi ja kuuntelen vähän Tuoppini Jälkiä tässä teitä odotellessa.
Tiukkaa reittaamista hilpeissä tunnelmissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti