Sierra Nevada Pale Ale..
Siinäpä nimi tälle illalle.
Voidaan kohtalaisen rehellisesti sanoa,
että ilman Sierra Nevadan Pale Alea ja Anchorin Liberty Alea olisi
koko nykyinen IPA buumikin vähintään siirtynyt, moni pienpanimo
jäänyt perustamatta, usea olut keittämättä ja paljon juomatta
kokonaan. Pelkästään Sierra Nevadalle se on edelleen panimon
myydyin tuote, joka käsittää yli puolet kokonaismyynnistä. Olut
joka on kenties yksi kaikkien aikojen kopioiduimmista oluista.
Sierra Nevada itsessään on
Yhdysvaltain toiseksi suurin pienpanimo heti Boston Beer Companyn
jälkeen ja maan seitsemänneksi suurin panimo. Mistään pienestä
tuottajasta ei siis voida enään puhua.
SNPA (Sierra Nevada Pale Ale) on toki
tavallaan monien sattumien tulos. Periaatteessa se juontaa juurensa
1970-luvulle ja päivään jolloin humala nimeltä Cascade tuli ulos.
Aikaisemmin yhdysvaltalaiset humalajikkeet olivat olleet pitkälti
samankaltaisia kuin lajikkeet Euroopassa. Kukkaisia, ruohoisia,
puisia, käpymäisiä. Meni kuitenkin kymmenkunta vuotta kunnes
herrat Grossman ja Camusi siirsivät kotiolut harrastuksensa
kaupalliseksi. Uusi panimo otti nimensä Sierra Nevadan vuoristosta
ja heti kättelyssä pantiin Pale Alea, aiempaa reippaammalla
humaloinnilla ja viimeisteltiin Cascadella. Näihin aikoihin jo
pelkän Ale-tyyppisen oluen näkeminen mantereella oli harvinaista,
joten voimme vain kuvitella alkuvaiheen hankaluuksia myynnin
kannalta. Lisäksi voidaan ottaa huomioon panimon uniikki hiivakanta,
josta myöhemmin tuli eräs yleisimmistä hiivoista
APA/IPA-osastolla. Wyeast 1056, Wlp001, Safale S05.. Rakkaalla
lapsella on monta nimeä. ”Chico strain” on hyvin puhdas,
kevyesti persikkaista hedelmäisyyttä tuottava ja varsin kuivaksi
käyttävä hiivalajike.
Tänään se on jälleen edessäni.
SNPA on edelleen se olut johon vertaan etäisesti jokaista American
Pale Alea. Paljon on vettä virrannut ja muita kuluneita sanontoja.
Se on edelleen tyylinsä Bench Mark. Ensikohtaamisemme oli rakkautta
ensi huikalla, eivätkä edes vuodet ja ajoittaiset etäisyydet ole
tätä tulta saaneet sammumaan. Pale-Alea, karamellimaltaita.
Magnum-, Perle- ja Cascade-humalaa. Yksinkertaista, hyvässä
tasapainossa ja niin raikasta.
Cascade pääsee hienosti rooliinsa.
Sitruksista greippiä löytyy, kevyesti pihkaa myös. Muuten
yleismaailma on kohtalaisen kukkainen ja hennon hedelmäinen.
Keksinen maltaisuus ja vieno hunajaisen makea karamellisuus ovat
juuri sopivasti taustalla tuomassa runkoa ja tasapainoa. SNPA:sta jää
suuhun raikas, vienon katkeruuden hyväilemä jälkiliuku. Saunan
päälle näin kesällä ehdoton ”must”.
Rapsakkaa kesän alkua ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti