Omaa olutta Vakka-Suomen Panimolta: Joulun Kaiku

Nyt kun tämä on viimein julkaisukelpoista, niin annetaan mennä ja aloitetaan hieman valottamalla taustoja.

Viime elokuussa järjestettyihin Kymijoki Beer Festivaleihin olivat järjestäjät panneet (vai panettaneet?) Vakka-Suomen Panimolla oman festarioluen nimeltä Kaiku. Kyseessä oli raikas ja simppeli maitokauppavahvuinen American Pale Ale, joka oli myynnissä myös paikallisessa Prismassa.

No kävikin niin, että festarit yllättivät järjestäjät ja osallistujat, sillä kiinnostusta ja myyntiä piisasi. Villeissä huhuissa puhutaan, että seuraavana päivänä jäljellä oli vain tyhjiä kylmäkaappeja, kegeistä puhumattakaan.

Hyppäämme kuukauden eteenpäin tilanteeseen, jossa tapaan pitkästä aikaa toisen tapahtuman vetovastuussa olleista herroista, eli Matti K:n. Hän täräytti tiskiin varsin kiinnostavan ajatuksen: Kaiku myi niin hyvin, että joululle olisi jouluolueksi tilausta ja reseptille olisi tarvetta, jotta paikallisuutta saataisiin tähän lisää. No mikäpä siinä, olisihan tässä haastetta kerrakseen.

Maltaat

Reseptin kirjoittaminen oli varsin opettavainen kokemus tällä kertaa.

Sain pian sähköpostitse raaka-aine listan, joka asetti rajat reseptille. Toki sen piti olla maitokauppavahvuinen, mutta varsin tiukassa olivat jo mallasvalinnat, siinä missä kotikeittelijä oli tottunut käyttämään lähes mitä mieleen juolahti oli tämä varsin haasteellista, mutta hauskaa. Hiivakannat pysyivät luonnollisesti tiukasti Janin&Co. hyppysissä, minulle ilmoitettiin vain ale, lager ja vehnäkanta.

Lisäväriä tähän toi sekin, että pyydettiin käyttämään jotakin jouluista maustetta (ei, sinappi ei osunut..) ja jotakin ”erikoisempaa” mallasta.

Kirjoitin siis nipun reseptejä, mm. tumma vehnäolut, ”Nzpa” (eli New Zealand Pale Ale), jne.

Lopulta voittajaksi päätyi se mistä oli alun perinkin puhe: Brown Ale, jossa on kaurahiutaleita ja hiven kanelia mukana.

No myöhemmin minulle ilmoitettiin, että panimolla ei ole kaurahiutaleista kokemusta ja koska aikaa koekeittoihin ei ollut, jouduin lähes "pitkin hampain" vaihtamaan tämän vehnämaltaaseen.

Kanelin kanssa painin pitkään. Jauhetta en halunnut käyttää, vaan mieluummin tankoja, jotka olisivat ehkäpä tasalaatuisempia ja paremmassa hapessa kuin jauheet. Määrä oli arvoitus minulle ja panimolle, joten taustatyötä tuli tehtyä ja puolitin ”suositellun annoksen”, mitään glögiä ei oltu panemassa. Ainoa esiin tullut "muutos" tuli panimolla vastaan. Herrat eivät teknisistä syistä johtuen halunneet laittaa tankoja hetkeksi uimaan keiton lopussa. Joten tangot lisättiin hieman oudosti siivilöintivaiheessa.
Mielessä kävi myös mantelisiirappi, mutta hyllytin ajatuksen liian monimutkaisena keiton siintäessä jo lähitulevaisuudessa.

Tyytyväisenä vierettä lasissa

Ajelimme porukalla lopulta Uuteenkaupunkiin, eli Ugiin. Itse hyppäsin kyytiin suoraan yövuorosta, joten vuorokaudesta tuli lopulta 34h mittainen. Panimolla olivat jo ensimmäisen keiton tehneet, joten otimme osaa ”luovina työnjohtajina” ja saimme vapaasti kiertää Vaspin panimoa ja esittää lukuisia kysymyksiä. Lopulta edessä oli viimein haluttu ja kauan odotettu näyte vierrettä, joka oli juurikin kohdallaan. Sopivasti makeutta, kanelia passelisti taustalla, hyvä balanssi. Lopulta poistuimme pitkälle kotimatkallemme jokaisen pohtiessa hiivan tuottamia taikoja, lopullista tuotetta tai kuten yleensä; jotain ihan muuta.

Tänään se on julkista: Joulun Kaiku on saapumassa myyntiin marraskuun alussa ja odotan hieman hermostuneesti lopputuotteen aromia. Minullehan tässä ei ollut muita tavoitteita, kuin luoda Vaspin historian paras jouluolut, eli kovin vaatimattomalla tavoitteella olen liikenteessä;) Juovot ja muut hörhöt olisivat varmasti ihastuneet, jos tämä olut olisi humaloitu 50ebun voimin varsin aromikkailla USA:n ja Uuden-Seelannin humalilla, mutta olin kerrankin erilainen, vaikka olen hophead itsekin. Tästä luonnollisesti haluttiin vähän jokaiseen suuhun sopivaa ja tasapainoista olutta, joten toivon sellaisen onnistuneen.

Asiasta lisää: http://www.beerfestival.fi/

Kiitokset:

• Vakka-Suomen Panimon henkilökunnalle positiivisesta asenteesta ja avoimuudesta.
• KBF:n Matille, Jarnolle & hovikuvaaja Igorille mahdollisuudesta luoda jotain uutta, sekä toki matkaseurasta.
• Kaupoille ja ravintoloille luottamuksesta.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

http://www.beerfestival.fi/

Alkon jouluoluet 2013

Juuri kuin viimeisiä Oktoberfest oluita korkkaillaan on aika katsastaa Alkon tämän vuotinen jouluolut valikoima. Tälle juhlakaudelle valtion monopoli ab tarjoaa seuraavat nestemäiset leivät:

Sinebrychoff Jouluolut

Vanhaa tuttua ”nelos” koffia jouluversiona. Hyvin helppo valinta ruokapöytään sikäli mikäli kukkarosta ovat pennit ja jenit kateissa, etkä halua juoda mitään valtavirrasta poikkeavaa.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Ayinger Winter-Bock

Lisää tuttua juttua. Todella hyvä dobbelbock, mutta ihmettelen edelleen miten valikoimiin mahtuu kaksi tismalleen samaa olutta erilaisella etiketillä? Note to self: Kun tarjoat juomia Alkoon tarjoa vain samaa tavaraa, mutta muista vaihtaa etikettiä kausittain:

Pääsiäisolut: Tipuja ja pupuja. Kesäolut: Aurinkoa ja palmuja. Oktoberfest olut: Kunhan on baijerilaista sinivalkoista ruutua. Talviolut: Lunta, jäätä ja joulupukkia.

Oma päätös: Koska Celebrator on jo hyllyissä, saattaa tämä jäädä ostamatta.

Stallhagen Julbock:

Lisää paluumuuttajia. Stallarin tumma bock on itse asiassa varsin onnistunut olut joulupöytään ja sopii vähän jokaisen suuhun.

Oma päätös: Saatan hairahtua ostamaan, mikäli hintataso jää alhaiseksi.

Erdinger Schneeweisse:

Erdinger käväisi pari vuotta sitten myös jouluvalikoimissa. Vehnät eivät itselleni ole se jouluisin juttu etenkin kun valikoimissa ovat jo esim. Weihenstephanin ja Ayingerin laatuhefet.

Oma päätös: Iso kysymysmerkki. Tikkiä olisi tarjolla, mutta riittääkö into?

Fuller's Old Winter Ale

Ei joulua ilman Fuller's Old Winteriä. Kuuluu selvästi Stallhagenin kanssa samaan ”jokaiseen makuun” kategoriaan ja mikäs siinä, hyväähän tämä oli.

Oma päätös: Saatan jouluksi yhden ostaa.

Saku Porter

Sanon taas, arvatkaa mitä tämä maksaa n. 85Km Helsingistä etelään? Ette halua tietää. Sakun Porter on kyllä tyylissään varsin onnistunut. Tämän oluen reseptistä käytiin aikanaan hauskaa debaattia olutkurssilla, joten kloonaaminen olisi ihan hauska kokeilu.

Oma päätös: Epäilen tämän jäävän hyllyyn.

Criminally Bad Elf

Ridgewaylla tuntuu olevan melkoinen profiloituminen jouluolutpanimoksi. Tällä kertaa Criminally Bad Elf, jota en ole kaiketi juonut. Speksien perusteella tukeva yömyssy.

Oma päätös: Saatan yhden ostaa ihan mielenkiinnosta.

Aecht Schlenkerla Eiche

Maailmankirjat ovat sekaisin. Urbockia ei tällä kertaa tullut (paitsi ravintoloihin), vaan Schlenkerlan Eiche, joka on tammisavustettua Dobbelbockia. Tykkäsin edellisellä kerralla, joskaan Urbockille se ei pärjännyt.

Oma päätös: Tulee varmaan muutama ostettua.

Samuel Adams Winter Lager

Paluumuuttajat jatkuvat. Sam Adamsin talvilager on varsin juotava ja melko helppo olut aloittelijoille makeahkolla ja hennon mausteisella otteellaan.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Neuzeller Pilsner Winter 13/14

Talvinen pils Neuzellen panimolta. En löytänyt tästä taustatietoja. Veikkaan olevan varsin helppo pils ajankohtaisella etiketillä. Jouluinen saunaolut?

Oma päätös: Jää todennäköisesti hyllyyn.

Kulmbacher Eisbock

Ei Aventinus Weizen-Eisbockia, mutta Kulmbacherilta jääbockia. Vitamiineja on riittävästi lämmittävyyteen ja hitaaseen tissutteluun. Ratebeerin perusteella edellä mainitun AWEn jälkeen toiseksi paras Eisbock.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Kapuziner Winter-Weissbier

Toinen vehnäolut tälle joululle ja myöskin vanhaa tuttua tavaraa patenttikorkin alla.Maista jos kaipaat lisää nisuoluita elämääsi.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Mikkeller Hoppy Lovin' Christmas

Viime vuonna tämä oli ainakin tuoreeltaan varsin pätevä ja maistuva IPA, joskin hieman tyyris. Suosittelen maistamaan heti kärkeen, etenkin jos jäi välistä. Tammikuun koittaessa maku on todennäköisesti muisto vain.

Oma päätös: Jää todennäköisesti hyllyyn.

Gouden Carolus Christmas

Viimein. Edellisestä kerrasta on kulunut tovi ja tätä on toivottu jo vuosia takaisin. Yhden olen aikanaan juonut harrastuksen alkupuolella, mutta minkäänlaisia nuotteja ei tästä ole jäänyt jälkeen.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Kasteel Winter

Van Honsebrouckin panimolta on Alkossa ollut vuosikaudet varsinainen makeuspommi Kasteel Donker. Nyt on panimolta saatu valikoimiin, toivottavasti, tasapainoisempi vahva belgiale, jonka ainakin itse otan ilolla vastaan.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Plevnan Siperia Imperial Stout

Sen ei pitänyt olla täällä. Nyt se kuitenkin on täällä. Plevnan Siperia, Alkossa ja pulloissa. Hieraisin silmiäni auki, kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa, mutta totta se on, tuo kaiken voittanut ja RateBeerin Suomen tilaston ykkönen saapuu jouluolueksi (vai meneekö talven kausiolut valikoimiin?).

Oma päätös: Tulee ostettua.

AleSmith YuleSmith (Winter)

American Strong Ale on tyyli ja panimo on kärkitasoa maailmassa. Oikeastaan lähes kulttuuriteko saada tältä panimolta vakiovalikoimaan olutta.

Oma päätös: Tulee ostettua.

St Feuillien Cuvée de Noël

St. Feuillienin jouluolut palaa taas Alkoon. Omasta mielestäni varsin kelvollinen olut, mutta ei mitään huippua. Maista jos jäi välistä, väistä jos ei uppoa.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Lervig La Winter Ale

Lervigiltä kenties oudosti English Strong Alea valikoimiin. Tukevuutta luulisi rungossa olevan ja kun panimolla humalointi tuntuu olevan suhteellisen hallussa, toivoisin varsin tasapainoista yhdistelmää, mutta aika näyttää.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Great Divide Hibernation Ale

Tekisi mieli kysyä miksei Yetiä, mutta en ole Hibernation Alea juonut. GD on huippupanimo, joten odotukset ovat kohdallaan.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Nögne Ö Underlig Jul

Tavallisesti olisin Nögnestä onnessani, vaan en nyt. Glögimaustettua lientä jouluun? Viimeksi täystyrmäys, ei sovi suuhuni millään.

Oma päätös: Jää hyllyyn.

Huvila Arctic Circle Ale

Malmgård/Huvilan tyylikäs, katajainen ja hillityn kompleksinen tuotos palaa takaisin. Todella mainio tuote, joten ostopäätös on aika selvä.

Oma päätös: Tulee ostettua.

Grunn Winter Cherry

En löytänyt tästä enempää tietoa. Ilmeisesti hollantilaispanimo kyseessä ja olut on nimestä päätellen kirsikkainen, kenties jotakin viime vuosien Liefmansin Cuvee Brutin suuntaista.

Oma päätös: Tulee todennäköisesti ostettua.

Huomiottehan, että valikoimiin ovat juuri tulleet mm. myös:

Nögne Dark Horizon 4

Amager Hr. Fredriksen

Rogue American Amber Ale

Mikkeller Not Just Another Wit

Fuller's Vintage Ale 2013

Pitäisi varmaan todeta, että loppuvuosi on varsin positiivinen Alkon uutuuksien suhteen.

Olutarvioissa: Birrificio del Ducato Verdi

http://www.birrificiodelducato.net

Ciao Bella.
Synkästä lokakuisesta Suomesta matkaamme tänään synkkään lokakuiseen Italiaan.
Italia tunnetaan paitsi hankalasta, siis olemattomasta, asiakaspalvelustaan, viineistään ja ruuastaan. Näiden lisäksi sielläkin elää ja kasvaa pienpanimo vallankumous. Tämän revolucionin aallon harjalla ratsastavat muiden muuassa sellaiset panimot kuten Le Baladin, Revelation Cat, Birrificio Toccalmatto ja tänään lasissa oleva Birrificio del Ducato.
Del Ducato sijaitsee pienessä Roncole Verdin kylässä Parman lähellä. Varsin idylliseltä näyttävän panimon lisäksi (yllä) kylästä on kotoisin, tietysti säveltäjä Giuseppe Verdi. Muistan lukeneeni, että Italiassa nämä pienpanimo-oluet ovat valmistettu nimenomaan ruuan kaveriksi. Epäilin, ettei lasissa oleva Verdi Imperial Stout toimi pizzan kanssa, joten säästin oluen jälkiruuaksi nautitun Tiramisun kanssa. Yhdistelmä osoittautui varsin mainioksi, mutta oliko olut hyvää sellaisenaan? Siitä lisää seuraavaksi.

Oluen speksit:
Mikä:  Birrificio del Ducato Verdi, Imperial Stout, Italia
Mistä: Ulkomailta
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,2%, katkeroista ja väristä ei arvoa.
Nippelitietoa: V. 2007 avattu pienpanimo mainostaa olevansa Italian palkituin alallaan. Panimomestari Giovanni Camparin taustalla on tietysti ansiokas kotipanimo toiminta.

Lasiini valuu melko paksua mustaa nestettä jättäen kauniin maitokahvin ruskean vaahdon päälleen.
Tuoksu on varsin mieluisa. Reilusti suklaisuutta ja mokkaista kahvia, kevyesti paahdetta ja lakritsaa. Tumma karamellisuus ja hento mausteisuus viimeistelevät tuoksun.
Maussa on melko reilusti paahteista maltaisuutta, mustaa kahvia, puuta ja hieman suklaata. Aavistus karamellisuutta ja mausteista pippurisuutta mukana. Siinä rajoilla puhutaanko palaneesta vai vain paahtuneesta maltaisuuden puolella. Jälkimaussa on hieman happamuutta ja kevyttä poltetta, ilmeisesti tässä on chiliä mausteena?
Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hiilihappoja on vähäisesti, mutta juotavuus on melko pehmeää.
Del Ducato Verdi on lopulta varsin tyylikäs Imperial Stout. Tuoksu hurmaa, mutta maun lähes palanut maltaisuus ei ihan hurmaa. Tiramisun, suklaan tai tukevan juuston kera huomattavasti tasapainoisempi kokemus. Taustalle vielä vähän Verdin Aidaa soimaan.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 38/50.

Kuva-arvoitus

Mikä yhdistää seuraavia kuvia? Ensimmäinen kuva-arvoitus menee juuri sinulle:

Vastaukset voi heittää blogin kommentteihin.

Vakka-Suomen Talvi vs Joulu

Kuinka ollakaan tänään eteeni sattui kaksi lähes kausituotetta ja todella tuoreena.
Ei tänään ei juoda oktoberfest oluita, vaan siirrytään jo vuoden ikävimpään aikaan, talveen. Itse inhoan tätä kylmää ja pimeää vuodenaikaa. En pidä myöskään joulun tuomasta vouhotuksesta, näennäisestä kiireestä, stressistä ja samoista porkkanalaatikoista vuodesta toiseen. Pidän kuitenkin sesongin oluista. Ne ovat tukevia, kiintoisia ja jännitän, niin hyvässä kuin pahassakin, Alkon vuotuisia joulu/talvi oluita enemmän kuin pukin tuloa.
Edessäni onkin tänään kaksi pulloa Vakka-Suomen Panimon tulevan kauden oluita, Talvi ja Joulu.
Molemmat toki maitokauppatuotteita, toisen lähennellessä jo kakkosoluen rajoja. Väitän jo tässä vaiheessa molempien toimivan paremmin prosenttimäärällä +1, mutta aloitetaanpa maistelu miedommasta päästä.

Oluen speksit:
Mikä:  Vakka-Suomen Prykmestar Talvi, Tumma Lager, Suomi
Mistä: Maitokaupat
Hinta: n. 4€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 3,8%, katkerot: 32ebu, väri: 30ebc.
Nippelitietoa: Vakka-Suomen Panimo on Uusikaupunkilainen pienpanimo (perustettu v.2007). Panimo tunnetaan tietysti varsin laajalle levinneistä Prykmestar (panimomestari) oluistaan. Eritoten SavuKataja on lähellä sydäntäni. 

Talvi, joka menee myös nimellä Uudenkaupungin Talviolut on puolitumma Münchener tyylinen tumma lager. Alkoholia vähän, katkeroa yllättävän reilusti. Kiintoisaa, maistetaanpa.

Vaspin Talvi kaatuu lasiini kauniin punaruskeana jättäen päälleen melko tiiviin, joskin ohuen vaahdon.

Tuoksussa leipäistä maltaisuutta, hieman vihanneksia ja rukiista happamuutta. Taustalla hennosti ruohoisaa humalaa.Tuoksu on varsin simppeli ja mieto.

Maku alkaa varsin leipäisen makeahkolla maltaisuudella, jatkuen kevyeen ruisleipäiseen happamuuteen ja ihan kohtalaiseen katkeruuteen lopussa. Vähäisesti ruohoa ja vihannesta mukana. Kohtalaisen kuivahko jo katkeroidenkin vuoksi, oikeastaan odotin maltaisempaa, mutta ei hassumpi näinkään.

Suutuntumaltaan keveä, lähes keskitäyteläinen olut, joka on varsin hiilihappoinen ja todella helposti juotava.

Vakka-Suomen talviolut on varsin suoraviivainen, simppeli ruokaolut jokaiseen makuun. Näillä volteilla ei mistään winter warmerista voida puhua. 

Pisteet:
Tuoksu: 5/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 5/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 12/20, Yhteensä: 27/50.

Sitten Jouluun..

Oluen speksit:
Mikä:  Vakka-Suomen Prykmestar Joulu, Savuolut, Suomi   

Mistä: Maitokaupat   

Hinta: n. 4€/0,5l   

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,5%, katkerot: 28ebu, väri: 12ebc.   

Nippelitietoa: Vakka-Suomen Panimo on Uusikaupunkilainen pienpanimo (perustettu v.2007). Panimo tunnetaan tietysti varsin laajalle levinneistä Prykmestar (panimomestari) oluistaan. Jouluoluita on tehty jo kolmea erilaista, nykyistä vuodesta 2011.

Sitten Jouluun. Perin oudoksuttavasti vaalea pils tyylinen olut savumaltaalla, pakko toimia? 

Joulu oljenkeltaista, todella kirkasta olutta heikolla pienellä vaahdolla.

Tuoksussa rapeasti savuisuutta, luokaltaan tuttua savukinkkua, joten arvataan maltaiden olevan Weyermannin. Kevyesti viljaista maltaisuutta ja ruohoa taustalla. Varsin mukavasti savua tuoksussa.

Maku on jo tasapainoisempi. Savukinkku kohtaa enemmän kuivaa maltaisuutta ja jälkimaussa katkerot puraisevat ja kuivaavat suuta. Maku jää suuhun toviksi.

Suutuntuman puolella lähennellään jo keskitäyteläisyyttä. Helposti juotava tämäkin.

Savuinen pils jouluksi, ei ehkä ihan ensimmäinen ajatus itselleni. Kelpaisi varmasti niin kylmäsavustetun, kuin graavilohenkin kaveriksi. Tosin kyllä tätä joisi ihan kesälläkin nuotiolla tai grillatessa.

Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 2/5, Maku: 6/10, Suutuntuma: 2/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 30/50.

Yhteenvetona

Kaksi kovin erilaista olutta talvikaudelle. Talven ollessa melko perinteinen kuparinruskea lager, joita näkee kotimaassa kohtalaisen usein talvioluina. Toinen taas savumaltailla ryyditetty pilsner. Molemmat hienoja, puhtaita oluita, mutta kumpikaan ei ollut ihan napakymppi minun makuuni. Suositukset valtavirran joulupöytään helppoina kotimaisina käsityöoluina.

Kaksi saksalaista twistillä: Tap 4 & Sonnenhopfen

Tervehdys.
Lokakuu alkaa blogissa hyvin oudolla kaksintaistelulla.Piinapenkkiin on tänään päätynyt kaksi kummallista saksalaisolutta. Molemmissa on jotakin pahasti tavanomaisesta poikkeavaa, vaikka edustavatkin tyyleiltään varsin perinteisiä oluttyylejä.
Toinen on Gaffelsin, perinteisen Kölsch panimon, Sonnenhopfen. Kölsch (RateBeer puhuu Golden Alesta) jonka humaloinnissa on käytetty Citraa. Citrahan on varsin tuore humala Yhdysvalloista ja aromimaailmaltaan aivan toisenlainen, kuin perinteiset saksalaishumalat. Toinen olut on tietysti Schneiderin Tap 4 Mein Grünes/Wiesen Edel-weisse. Tämä taas on humaloitus Hallertaun ohella Cascadella, tuolla kaikkein klassisimalla IPA humalalla. Aika ottaa korkinavaajaa esiin. Tunnelma on jännittynyt.

Oluen speksit:

Mikä:  Gaffels SonnenHopfen, Kölsch (Golden Ale), Saksa
Mistä: Olutravintolat/Ulkomaat
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 4,7%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Gaffels on v. 1908 perustettu panimo Kölnissä. Luonnollisesti päätuote on Kölsch, joksi muuten veikkaan tätäkin. Sonnenhopfen on humaloitu Citralla.

Gaffels Kölschiä tulikin kesällä juotua Kölnissä. Taidettiin Jambon kanssa kantaa uskollisesti nämä pullot marketista hostelliin asti, koska kummallakaan ei ollut avaajaa (virhe!), eikä taitoa hyödyntää vaikkapa viemärin kantta, tai postilaatikoita tässä urakassa. No asiaan. Kölniläistä Alea Citralla. Saksasta. Jotenkin kuullostaa hyvin väärältä ja paheksuttavalta, vaan onpahan germaaneista juuri pamahtanut tuore Mandarina Bavaria humala, jota sanovat varsin trooppiseksi makumaailmaltaan. Näin se maailma muuttuu. Asiaan, missäs se korkinavaaja nyt on? Kas jos kokeilisin tuohon tietokoneen näytön kulmaan..

Ulkoisesti sameahkon kullankeltainen olut todella hyvällä kermaisella vaahdolla, joka kestää loppuun saakka.

Tuoksussa hennosti sitruksista raikkautta, kevyttä viljaista maltaisuutta ja hieman taikinamaisuutta. Mukaan on saatu myös kevyitä sävyjä kukkaisuutta ja hunajaa. Raikas ja varsin suoraviivainen, simppeli tuoksu.

Maussa Keksisen viljaista mallasta yhdistyy kevyeen sitruksiseen humalaan, hieman greippiä ja häviävä häivähdys melonia. Jälkimaussa pieni tunkkainen sävy kertoo huomaa, ettei olut ole aivan tuoreimmillaan.

Suutuntuma on lähes keskitäyteläinen, todella helppo juoda ja hiilihappoakin on riittoisasti.

Tämä lienee niitä oluita, joita pitäisi ainoastaan juoda Kölnissä tuoreeltaan. Ei esiinny nyt aivan edukseen, mutta potentiaalia ja ajatusta on selvästi.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 6, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 31/50 

 

 

Ja sitten vehnään..

 

Oluen speksit:

Mikä: Schneider Tap 4 Mein Grünes/Wiesen Edel-weisse, Hefeweizen, Saksa
Mistä: Ulkomaat
Hinta: Ei muistikuvia 
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,2%, katkeroista ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: v. 1872 perustettu Schneiderin panimo on vanhimpia vehnäolut panimoita. Tap 4:ssä on luotu uudelleen vahvemmin humaloitu vahvempi Weizen, tästä seuraavat askeleet kohti vahvemmin humaloituja ovat olleet esimerkiksi Tap 5 Hopfen-weisse, sekä Tap X Mein Nelson Sauvin.

Reilummin humaloitua vehnäolutta Schneiderilta. Olen hivenen skeptinen tässä yhtälössä. Schneiderin tiedän aivan timantinkovaksi panimoksi jonka vehnät vaan toimivat. Silti se yksi särö, ylitsepääsemätön este ja muistikuva Tap 5 Meine Hopfen-Weisse oli mahtava olut, paperilla. Aivan järkyttävä aprikoosi-laventeli-käynyt hedelmäesteri suoraan lähes viemäröidystä vehnäolut satsista vuosien takaa saa edelleen kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. No onneksi olen huomanut joidenkin panimoiden osaavan yhdistää weissen ja humalan, toistaiseksi paras esimerkki on kotoinen Plevnan Amarillo Weizen, järjettömän maistuva terassijuoma.

No annetaanpa Tap 4:lle mahdollisuus ja korkki pois.

Tämäkin on ulkonäöltään kullankeltainen, joskin selvästi sameampi. Samankaltainen on myös Tap4:n vaahto. Kestävä, paksu ja houkutteleva.

Tuoksupuolella nenään tulvahtaa selvästi makeahkoa vehnäistä maltaisuutta, hieman appelsiinia ja hiivaisuutta. Neilikkaista mausteisuutta ja hieman sitrusta taustalla. Kiintoisa, melko vahva tuoksu.

Maku on reilusti vehnäisen maltainen, appelsiinisen ja hieman sitruksisen hedelmäinen. Hiivaista mausteisuutta. Jälkimaussa yrttistä humalaa ja kevyesti katkeroa.

Suutuntuman puolella jopa kohtalaisen täyteläinen, makeahko ja reilun hiilihappoinen weisse.

Mitä tähän sanoisi.. Luojan kiitos tämä ei ollut minulle yhtä järkyttävä kokemus kuin hopfenweisse. Melko hyvässä balanssissa oleva tukevampi vehnä ja taattua Schneider laatua, joskaan en tuota Cascadea tästä bongaisi, jollen sen olemassa oloa tiedostaisi. Varsin hyvää ja tukevaa, mutta ei aivan nappisuoritus.

Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50

Yhteenvetona:

 

Kaksi kovin erilaista olutta, mutta kumpaa joisin mieluummin? Jännästi joisin mieluusti Sonnenhopfenia mieluummin, mutta tuoreena. Miltähän Citra, tai Galaxy maistuisi vehnässä, noin 5% rungolla.. Kuullostaa ihan ajatukselta ensi kesää kohden.