Oluen speksit:
Mikä: Sir Humulus Revenge, IPA, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: Ei laskettu
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,9%, katkero: 80ebu ja väri: 15ebc.
Nippelitietoa: Humalina Chinook, Amarillo, Simcoe ja Nelson Sauvin. Unohdin kirkasteet ja ruman sameaa "kiljuahan" siitä tuli.
Tänään blogissa pari kuukautta sitten pantu IPA.
IPA tuntuu olevan näin kotioloissa melkolailla vaikea tyyli luoda, kaiketi tämä on osa siitä, miksi sitä haluaa panna kohtalaisen usein. Tämän oluen suurimmat ongelmat ovat oikeastaan jäätävän hirveä ulkonäkö, unohdin kattilakirkasteet ja reipas kuivahumalointi samentaa sitä entisestään. Toinen seikka on, etten omasta mielestäni vieläkään saa sellaista tuoretta humalan käpyisyyttä näihin.
Toisaalta taas siinä mielessä olen tähän satsiin tyytyväinen, että balanssi on kohdallaan (ipa:si). No seuraavaan IPA satsiin on taas reseptiikkaa viilattu, mutta mennäänpä asiaan.
Ulkoisesti samean kuparinpunertavaa olutta varsin passelilla vaahdolla.
Tuoksussa yhdistelmä Nelsonin tuomaa trooppista hedelmää ja mustaherukkaisuutta, sekä appelsiinia. Aavistus pihkaisuutta taustalla. Todella keveästi makeahkoa maltaisuutta taka-alalla.
Maussa pitkälle samoja elementtejä. Nelson puskee lävitse, muiden hillitessä sen tuomaa tropiikkia. US05:n tuttu kevyen hiivainen persikkaisuus on myös esillä. Mäntyisyys (Chinook ja Simcoe) hyökkäävät pahaa aavistamatta kielelle ja tasapainottavat muuten makeahkoa humalaista hedelmäisyyttä. Mallas on pelkkä runkoa tuova taustaelementti tässä. Jälkimaku on todella kuivan katkera ja onneksi jopa kohtalaisen smooth, eli karkeutta ei ole.
Suutuntuma on jossakin kohtalaisen täyteläisen huitteilla, hiilihappoa on passelisti ja juotavuus on ok.
Tästä satsista kevyesti suodatettu versio voisi toimia vielä paremmin. Vielä vaatii työtä tämän tyylin hallinta, ainakin kotivehkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti