Jouluoluet testissä: Erdinger Pikantus

Oluen speksit:

Mikä: Erdinger Pikantus, Weizenbock, Saksa
Mistä: Alko
Hinta: 4,18€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,3%,  katkero: 10ebu ja väri: 70ebc.
Nippelitietoa: V. 1886 Johann Kienle perusti panimon, joka sai v. 1949 nimekseen Erdinger. Nykyään panimo on suurin vehnäoluen tuottaja maailmassa. Panimon tuotteista Alkossa ovat käynneet ainakin panimon Oktoberfest ja Schneeweisse.


 Joulu lähestyy pahus vie päivä päivältä ja joulutarvioiden loppusuorakin alkaa häämöttämään. Oikeastaan Liefmansin Glühkriek on ainoa "varma" uusi jouluolut, jonka aion vielä kumota, ehkäpä aaton aattona glögin sijasta räväytänkin tällä tuotteella?
Erdingeriä siis tällekin joululle, nyt sentään tyylinä talveen paremmin soveltuva weizenbock. En kyllä tiedä mikä juuri tästä oluesta nyt erityisen jouluisen tekee, kun muistaa Alkossa olevan jo valmiiksikin vaikkapa Aventintus, Vitus ja kotimainen Prykmestar Wehnäbock. No ei siinä, kyllä minulle aina hyvä weizenbock kelpaa, joten korkista kiinni, tonttuhattua päähän ja olutta lasiin, kiitos.

 Pikantus valuu ryminällä lasiin ja haluaa tulla kovaa vauhtia pöydälle asti. Ulkoisesti samean ruskeankellertävä olut paksulla ja tiiviillä vaahdolla, joka kestää Lucian päivästä kinkun paistoon.
Tuoksu on melko maltaisen makeahko, hivenen jopa imelä. Paahdettuja pähkinöitä mukana ja häivähdys sitä banaaniakin. Taustalla seikkailee kuivattua hedelmää ja annos hiivaisuutta, sekä pikkaisen liuotinta. Tuoksumaailma on varsin perinteistä vehnäpukkia. Ei hirveän vahva tuoksu, mutta mikään ei aivan ammu ylitsekkään.  
Maussa ollaan melko karamellisilla vesillä ja itseasiassa aluksi tulee lähes belgityylinen Dubbel mieleen. Paahdettua karamellia ja kuivattuja hedelmiä lähinnä. Hiiva tuo häivähdyksen banaaniesteriä, mutta muuten ollaan melko maltaisessa maailmassa. Joululimppua ja sokerisiirappista fiilistä on vaikea välttää, erilainen vehnä. 
Suutuntuma on sangen kermainen ja jossakin keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastossa, juotavuus on varsin helpohkoa ja hiilihappoisuuttakin on saatu mukaan lähes tyylin mukaisesti, eli reilusti.
Erdingerin Pikantus tuo enemmän mieleen jotakin kevähköä Dubbelia, kuin weizenbockia. Makea olut uppoaa varmasti suomalaiseen makuun ja jännä kyllä, tavallaan jopa pidin tästä, yllätti.
 Pisteet:
Tuoksu: 7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 

En oo muuten vähään aikaan bisseä juonnutkaan, joten tää on jännä hetki. Joo en oo tipattomal ollu, vaik joulukuus tällainen vaatiskin paljon enemmän miestä, kuin joku tissiposkien tipaton tammikuu. Mut joo Erdinger, saksalaista vissii? 7,3% alkoholia, eli just sopiva näin seesteiseen tunnelmaan. Lämmittää kivasti ja samal voi mielessään nähdä talkkarin hikihatus työntämäs lumikolaa ja kiroamas tota taivaalta tulevaa valkoista p--skaa. Aijoo tästä kaljastahan oli puhe.
Samean ruskeeta kiljua ja vaahtoaa aivan tuhottomasti.
Haisee vahvasti mummon joululimpulle joo, makea ja hillitön viinaksinen.
Maistuu saksalaiselta tuplapukilta johon on blandattu jotain belgilitkua sekaan. Vähän lisää sokeria, ni olis aika lail tumman kozelin tasol. Ei hassumpaa, vähän paksua vaa.
Pikantus on melko pikanttia keittoa saksanmaasta, jost tulee kyl parempiaki, mut 7,3% lämmittävyyttä saa janoamaan lisää juotavaa. En kyl jois enempää ku yhen.