Matkaraportti: Edinburgh

Edinburgh. Haggista, kilttipukuisia miehiä, real alea, linnoja, uppopaistettua mars-patukkaa, vai onko kaikki tämä vain kuvitelmaa? Siitä otti selvän tietysti Tuopin Ääressä viime kuun vaihteen retkellään tähän säkkipillien täyttämään kaupunkiin. Oikeastihan pillejä kuuli aivan liian harvoin, sillä viisauteni mukaan: Jos kappaleessa on säkkipilli ei se voi olla huono.
Mutta, koska tämä on olut ja juoma blogi, en usko ketään kiinnostavan miesten hamemuoti, rasvainen ruoka tai kylttyyrihistorialliset matkakohteet Pohjolan Ateenassa.

Ateena?

Jälleen todellisuudessa.. Kiltti on pahuksen miellyttävä kesävaate (suosittelen), rasvaistakin ruokaa tuli hieman syötyä. Fish 'n chips suolalla ja ruskealla kastikkeella pesee keveästi kotimaiset vastineet, kebabeista puhumattakaan. Sivuhuomautuksena myös haggis oli ihan maittavaa. Lisäksi kaltaiselleni historiafanaatikolle Edinburgh on lähes orgasmin aiheuttava matkakohde.

Niin ja niistä juomista piti varmaan puhua? Onhan kaikilla lasillinen single malttia, tai pintillinen Punk IPA:a käsissä? Ai ei.. No,  hätätapauksessa alatte nyt vetämään sitä Karjalaa kannukaupalla ja loppuillasta voitte kuvitella sen hyppysissänne olevan Jim Beamin skotiksi kun kuuntelette Loch Lomondia tarpeeksi kovaa.
Jatketaan, jatketaan. Tarvitsen näemmä itsekin juotavaa.

Matka alkoi siis toivuttuani Lahden SOPP:sta Kouvolaan, vaikka myöhästyimme viimeisestä junasta selviydyimme ihmeen kaupalla "kotiin" (thanks epe).
Tässä vaiheessa voin muuten kertoa että matkustaminen pienessä krapulassa, eritoten lentäminen ja terminaalienvaihtelu oli kohtalaisen infernaalinen kokemus. Kaiken huipuksi koneemme oli Heathrowlla kuutisen tuntia myöhässä. No lentokentän baarista sai Stella Artoisin ja muiden lagereiden lisäksi jopa Harviestounin Schiehallionia joka auttoi selviämään Danten helvetistä pois. Jännä oli ajatella olevansa Englanissa ja baarista saa vain "international premiumia". Sisäinen Real Ale fanini päätti pyyhkiä tämän kuppilan Camran seuraavasta versiosta pois.

No lopulta yöllä Edissä ja hostellille nukkumaan, vaikkakin huone oli pahuksen kostea ja käytävällä mekastavat hollantilaisteinit saivatkin sekavia ajatuksia päähäni. Kirosin ettei lentokentän turhatarkastuksesta saanut viedä edes vesipulloa, muoviräjähteistä ja haulikosta puhumattakaan, god damn nazis. Vaikka kuinka koitti selittää menevänsä harrastamaan ketun metsästystä, mutta ainakaan ilman hevosta ja punaista ratsastusasua ei ole tullista asiaa ulos-> note to self.

Budget Backpackers, South Bridge takana

Asiaan.
Seuraavan päivän kiertelimme kaupunkia ja ennen hostellin vaihtoa kävimme tyyppaamassa lähes naapurissa sijainneen Brewdogin baarin, josta oli muodostuva kantapaikkamme kaupungissa. Kävellessä oppi kuinka pieni Edin keskusta oikeasti on ja parin päivän kuluttua kävin jo paikallisesta, ainakin muutama turisti tuli kyselemään tietä.

Royal Milea

Brewdog Edinburgh

Sijaitsee Cowgatella South Bridgen luona. Jättimäinen kynnys saattaisi Suomessa kirvoittaa muutamilta kirpeitä kommentteja, mutta naah.

Got to like this

Kohtalaisen pieni juottola, toisaalta lähes kaikki pubit, kaupat ja muut ovat melko pieniä keskustassa anyway.
Tiski on pitkä kuin nälkävuosi ja betoninen (haluan samanlaisen baariini). Muuten interiööri oli täynnä hauskoja seinätekstejä ja riveittäin pulloja. Hanatuotteet vaihtuivat päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä. Hanoista sai sampleja, kuten mielestäni jokaisessa kuppilassa pitäisi. jos haluan reiskan baarissa kokeilla onko Karhu, kuppilan ainoassa hanassa, tuoretta niin sen pitäisi olla mahdollista täälläkin.

Talon hanoja

Hanoista puolet oli varattu Brewdogin omille tuotteille ja puolet vieraileville tähdille. Täällä tuli juotua mm. Dead Pony Club-> punkin kevytversio. Todella rapeasti humaloitua mehua, käpymäistä humalaa ja hedelmiä. Lisäksi halpaa kuin saippua. Brodies All-Brett Citra IPA-> hapanta bretan tuomia aromeja citraa, kuiva ja hiivainen "ipa", Brewdogin Abstrakt ab:10-> paahdetta ja portviiniä, likööriä ja hedelmiä. Ei hassumpi, muttei ihan iskenyt. Green Flashin Double Stout-> suklaata, paahdetta ja kahvia. Mallikas ja melko loistava IS. Näiden lisäksi myös American Saisonia, Kernellin Citra-IPA, Cigar Cityn Jai-Alai, Brodies Simcoe for Breakfast, Magic Rockin Dark Artsia, jne. Todella mahtava valikoima veti puoleensa.
Paikasta sai ilmeisesti myös pientä ruokaa ja t-paitoja.
Palvelu oli vikkelää, asiantuntevan oloista ja ystävällistä.
Yleisarvosana: 9+

Tästä se taas lähtee..

Löydettyämme kaupungin toisella puolella olevan seuraavan majapaikkamme aivan Arthurs seatin juurelta oli aika lähteä keveälle iltakävelylle ja jalat kantoivat lopulta Cask&Barrel Southside pubiin.


Cask&Barrel Southside

Astuttuani sisään aistin samantien sen klassisen brittipubi hengen. Paljon porukkaa, melko tilava kuppila. Jäätävä määrä hanoja caskioluita varten ja ilmeisesti pakollinen lagerhana kulmassa piilossa. Iso liitutaulu kertoi juomien olevan halpoja n. 1,5 puntaa puolelta pintiltä caskioluita. Täällä vastaan tuli mm. Stewart 80 -/- -> kermainen ja pähkinäinen, kevyen karamellinen perus skottibitter ja Cockleroy Black IPA-> keveän greippinen, sitruksinen ja hennon paahteisen pehmeä ja keveä BIPA.
Palvelu oli miellyttävää ruuhkasta huolimatta ja paikka oli muutenkin miellyttävä.
Yleisarvosana: 8 1/2

Stewart 80 -/-

Odotushuonetta Scotch Whisky Experiencessa

Jälleen oli seuraavana päivänä aika vaihtaa asumusta ja suuntasimme jälleen kaupungin toiselle puolelle. Tämän loppupäivän pyhitimme mm. vierailuun Scotch Whiskey Experiencessa, jossa tutustuimme paitsi viskin valmistukseen kummitusjuna tyylisen ajelun avulla, myös maistiaisiin ja maailman suurimpaan viskikokoelmaan. Paikassa oli tietysti myös viskibaari ja pullokauppa.

 Käväisimme nopeasti syömässä Royal Milen varrella olleessa Worlds End pubissa, jossa join paikan nimikko oluen ruuan kera. Ei suuresti säväyttävä bitter, lienee etikettiolut/alias, sillä ratebeer ei löytänyt juomaa. Käväisimme Bredogissa ja suuntasimme hostellin naapuripubiin katsomaan futiksen em-loppuottelua. Paikka oli tietysti tupaten täynnä ja pelikin jo 2-0, joten keskityimme juomiseen, yleisöstä kyllä näki jos pelissä tapahtui jotakin kiinnostavaa. Hostellin baarissa juodun Bowmoren jälkeen kelpasi mennä nukkumaan.

Seuraavana päivänä kävimme Edinburghin eläintarhassa katsomassa mm. jättiläispandoja ja pingviinejä. Paikassa upposi lopulta lähes koko päivä. Julkinen liikenne huomattiin uskomattoman hyväksi, sillä bussiaikataulua ei edes tarvinnut, julkiset kulkivat n. 10min välein ympäri keskustan ympäristöä.
Käväisimme hakemassa illaksi pussikaljat naapurin pullokaupasta. Näitä pieniä alkoholia myyviä putiikkeja on ympäri kaupunkia, kaikissa vaikutti olevan osapuin samat tuotteet ja hinnat, jäämme odottamaan kutsua juomakartellin oikeuskäsittelyyn.
Aamulla lähdimme taas jaloittelemaan vaihtelevaan säähän, joka jaksoi vuorotella tihkusateesta, kuuroon ja pilvisyyteen. Aurinkolasikauppiaaksi ryhtyminen tässä mestassa olisi verrattavissa lumiaurojen myymiseen Egyptissä.
Kävimme Bowbarissa, muistittehan katsoa Edinburgh Teaserin?

Bowbar

Pikkuinen pubi lähellä Royal Milea. Pullovalikoima oli melko laaja, mutta hanoihin oli mukavampi tutustua. Hiljainen keskipäivä, ei paljoa asiakkaita, joten ehdin hetken jopa turista baarimikkojen kanssa Skotlannin hintatasosta verrattuna kotoisiin baarihintoihin. Sisustus melko perinteistä linjaa, hanavalikoima näppärä ja cask alea täynnä. Thornbridgen Topazin totesinkin jo mainioksi pale-aleksi ja loistavaksi sessio-olueksi. Join myös Blue Been Lustin For Stoutin-> paahteisen maltainen Dry Stout, hyvä esitys tyylissään.
Yleisarvosana: 9-

Bowbarin hanoja

Illaksi suuntasimme vielä Brauhausiin, joka jaksoi yllättää..

Brauhaus

RB: perusteella kaupungin ykköspubi. Astumme sisään postimerkin kokoiseen kuppilaan, jossa on istumapaikkoja ehkäpä korkeintaan viidelletoista hengelle ja silloinkin liioittelen puolet. Olemus on hieman nukkavieru, tiskillä ehkäpä noin kuusi hanaa, saksalaisia oluita. Mitä ihmettä?
Löydän pullolistan käsiini ja suu alkaa vääntyä perverssiin hymyyn..

Jaahas, pulloja piisaa..

Herraisä oikeasti, paikkoja vähemmän kuin vieressä olevassa lähiöräkälässä ja listalta löytyy pelkästään belgejä toista sivua. Tanskasta olikin sitten Mikkellerin tynnyrikypsytettyjä ja spontaanikäynneitä, sun muita. Jenkeistä Sierraa, Rogueta, Flying Dogia, Goose Islandia, jne. Olipa Lapin Kultaakin eksynyt listalle, onnea tilaajalle vaan. Hollannista tietysti De Moleneita ja brittiläisiä, sekä saksalaisia useampi sivu.
Täällä join mm. Sierran Ruthless Ryen-> reilusti rukiinen ja leipäinen olut keveällä greippisellä otteella. Tasapainoinen suoritus ja ihan kiintoisa.
De Molenin Tsarina Esra-> olikin jo räjäyttää potin muhkealla olemuksellaan täynnä suklaata, lakritsaa, paahdetta, kahvia, mansikkaisuutta ja hedelmiä. Tempestin New World IPA oli vielä hanassa-> eksoottista hedelmää, sitrusta ja appelsiinia, hennosti havuja. Perinteinen, mutta laadukas IPA.
Ainoat miinukset paikan nihkeästä koosta, heikosta "hei me räplätään kännykkää koko ajan" henkilökunnasta, sekä siitä että suurin osa kiintoisista oli 0,75l pulloissa ja aikaa aivan liian vähän.
Yleisarvosana: 8 1/2

Viimeisenä päivän käytiin vielä Edinburghin linnassa, kilttikaupoilla ja viskikaupoilla Royal mile Whiskies taisi olla putiikin nimi.
Paikan viskivalikoima oli huikea ja palvelu todella ystävällistä. Saimme itseasiassa maistella tuotteita varmaan tusinan verran, ennen kun löysimme sopivan tuliaispullon. Lisäksi oli pakko haalia Harviestounin Ola Dubhit kotiin.

Sihti kuntoon

Viikko Edissä meni todella nopeasti. Kaupungissa on paljon nähtävää ja koettavaa, etenkin historiallisesta speksistä. Lisäksi kuppilat ovat oma maailmansa ja näitä riittää jokaiselle kadulle, jokaiselle sormelle jokaisena vuoden päivänä.
Reissun parhaan oluen palkinnon jaamme De Molenin Tsarina Esralle, vaikkakin haluaisin vielä hehkuttaa myös Brewdogin Dead Pony Clubia (ainakin paikalliseen hintaan).
Huonoin menee Brewdogin Alice porterille, joka maistui lähinnä happamaksi menneeltä kahvilta jossa on uitettu villasukkaa seassa, saattoi olla pilallakin?
Viskejä tuli myös maisteltua joitakin, näistä ei tarkkoja muistiinpanoja valitettavasti ole kaikkien Glennien ja Lochien sekoittuessa toisiinsa. Silti pidän edelleen parhaimpana hyllyssä notkuvaa Laphroaig:n quarter caskia. Olen jollain tasolla yksinkertaisesti havainnut haluavani viskiltä reilusti savua ja ehkä sherrytynnyriä sekaan. Jos haluan makeaa ja hedelmäistä, juon rommia.

Paistaa se aurinko..hetken..

Hieno kaupunki täynnä hienoja juomia ja historiaa. Suosikki vierailukohteemme on silti paikan eläintarha asukkaineen.
Ja vielä viimeinen viskihuikka, Edinburgh nähkää ja kokekaa sen ainaisen Sunny Beachin sijaan. Kesällä paistaa aurinko Suomessakin, rannalle pääsee ja naisetkin ovat kauniimpia täällä, joten sateeseen siis.

There's no right and wro..left @ Ed