Oluen speksit:
Mikä: Kouvostoliiton Olut - Kiwi Ale, Pale Ale, Suomi
Mistä: Kotoa
Hinta: n. 3€/l (raaka-aineet)
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,8%, katkero: 35ebu ja väri: 11ebc (arvot laskennallisia)
Nippelitietoa: Kotipanimon tämän kesän janojuoma. Humalina Wai-Ti, Amarillo, Cascade ja Magnum.
Tänään, viimein, blogin aiheena kesän pale-ale, eli kiwi ale. Halusin ehdottomasti kokeilla wai-ti humalaa, jota oli humlella tarjolla jossakin oluessa ja kuulin kautta rantain, että kyseinen lajike on hieman mieto, mutta aromikas. Päädyin lopulta American Pale Aleen ja sekoitin sekaan hieman Amarilloa ja Cascadea, sekä hain Magnumista hieman katkeroa.
Mallaspohjana pale-alea, Viennaa ja hieman Cara-pilsiä. Hiivakantana panimon workhorse Safale US05, joka antaa anteeksi paljon, sillä en omista käymisen säätelyssä tärkeää modattua jääkaappia, glykolitankeista puhumattakaan.
No, DeGarre ehtikin jo pureutua tähän olueeseen omassa blogissaan.
Ulkoisesti kullankeltainen, hieman samea olut. Jättää päälleen keskiverrosti vaahtoa, joka jää hennoksi kalvoksi oluen päälle.
Tuoksussa trooppista hedelmäisyyttä, appelsiinia ja sitrusta. Häivähdys tuttua Chicon hiivakannan aromia-> Sierra Nevada. Kevyesti leipäistä mallasta alla.
Maussa kevyesti greippiä, sitrusta ja appelsiinia. Leipäistä maltaisuutta, häivähdys eksoottista hedelmäisyyttä ja lopussa keveä katkero.
Suutuntumaltaan nippanappa keskitäyteläinen, helpohkosti juotava ja kohtalaisen raikas ale.
Loppujen lopuksi kyseessä on simppeli pale-ale. Wai-Ti on todella miedohko, joten ehkä single hop lager voisi toimia täydellisenä showcasena tälle. No tästä satsista ei enää kovin montaa pulloa ole jäljellä, joten uusia oluita suunnittelemaan mars.
Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
torstai 26. heinäkuuta 2012
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Matkaraportti: Edinburgh
Edinburgh. Haggista, kilttipukuisia miehiä, real alea, linnoja, uppopaistettua mars-patukkaa, vai onko kaikki tämä vain kuvitelmaa? Siitä otti selvän tietysti Tuopin Ääressä viime kuun vaihteen retkellään tähän säkkipillien täyttämään kaupunkiin. Oikeastihan pillejä kuuli aivan liian harvoin, sillä viisauteni mukaan: Jos kappaleessa on säkkipilli ei se voi olla huono.
Mutta, koska tämä on olut ja juoma blogi, en usko ketään kiinnostavan miesten hamemuoti, rasvainen ruoka tai kylttyyrihistorialliset matkakohteet Pohjolan Ateenassa.
Jälleen todellisuudessa.. Kiltti on pahuksen miellyttävä kesävaate (suosittelen), rasvaistakin ruokaa tuli hieman syötyä. Fish 'n chips suolalla ja ruskealla kastikkeella pesee keveästi kotimaiset vastineet, kebabeista puhumattakaan. Sivuhuomautuksena myös haggis oli ihan maittavaa. Lisäksi kaltaiselleni historiafanaatikolle Edinburgh on lähes orgasmin aiheuttava matkakohde.
Niin ja niistä juomista piti varmaan puhua? Onhan kaikilla lasillinen single malttia, tai pintillinen Punk IPA:a käsissä? Ai ei.. No, hätätapauksessa alatte nyt vetämään sitä Karjalaa kannukaupalla ja loppuillasta voitte kuvitella sen hyppysissänne olevan Jim Beamin skotiksi kun kuuntelette Loch Lomondia tarpeeksi kovaa.
Jatketaan, jatketaan. Tarvitsen näemmä itsekin juotavaa.
Matka alkoi siis toivuttuani Lahden SOPP:sta Kouvolaan, vaikka myöhästyimme viimeisestä junasta selviydyimme ihmeen kaupalla "kotiin" (thanks epe).
Tässä vaiheessa voin muuten kertoa että matkustaminen pienessä krapulassa, eritoten lentäminen ja terminaalienvaihtelu oli kohtalaisen infernaalinen kokemus. Kaiken huipuksi koneemme oli Heathrowlla kuutisen tuntia myöhässä. No lentokentän baarista sai Stella Artoisin ja muiden lagereiden lisäksi jopa Harviestounin Schiehallionia joka auttoi selviämään Danten helvetistä pois. Jännä oli ajatella olevansa Englanissa ja baarista saa vain "international premiumia". Sisäinen Real Ale fanini päätti pyyhkiä tämän kuppilan Camran seuraavasta versiosta pois.
No lopulta yöllä Edissä ja hostellille nukkumaan, vaikkakin huone oli pahuksen kostea ja käytävällä mekastavat hollantilaisteinit saivatkin sekavia ajatuksia päähäni. Kirosin ettei lentokentän turhatarkastuksesta saanut viedä edes vesipulloa, muoviräjähteistä ja haulikosta puhumattakaan, god damn nazis. Vaikka kuinka koitti selittää menevänsä harrastamaan ketun metsästystä, mutta ainakaan ilman hevosta ja punaista ratsastusasua ei ole tullista asiaa ulos-> note to self.
Asiaan.
Seuraavan päivän kiertelimme kaupunkia ja ennen hostellin vaihtoa kävimme tyyppaamassa lähes naapurissa sijainneen Brewdogin baarin, josta oli muodostuva kantapaikkamme kaupungissa. Kävellessä oppi kuinka pieni Edin keskusta oikeasti on ja parin päivän kuluttua kävin jo paikallisesta, ainakin muutama turisti tuli kyselemään tietä.
Brewdog Edinburgh
Sijaitsee Cowgatella South Bridgen luona. Jättimäinen kynnys saattaisi Suomessa kirvoittaa muutamilta kirpeitä kommentteja, mutta naah.
Kohtalaisen pieni juottola, toisaalta lähes kaikki pubit, kaupat ja muut ovat melko pieniä keskustassa anyway.
Tiski on pitkä kuin nälkävuosi ja betoninen (haluan samanlaisen baariini). Muuten interiööri oli täynnä hauskoja seinätekstejä ja riveittäin pulloja. Hanatuotteet vaihtuivat päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä. Hanoista sai sampleja, kuten mielestäni jokaisessa kuppilassa pitäisi. jos haluan reiskan baarissa kokeilla onko Karhu, kuppilan ainoassa hanassa, tuoretta niin sen pitäisi olla mahdollista täälläkin.
Hanoista puolet oli varattu Brewdogin omille tuotteille ja puolet vieraileville tähdille. Täällä tuli juotua mm. Dead Pony Club-> punkin kevytversio. Todella rapeasti humaloitua mehua, käpymäistä humalaa ja hedelmiä. Lisäksi halpaa kuin saippua. Brodies All-Brett Citra IPA-> hapanta bretan tuomia aromeja citraa, kuiva ja hiivainen "ipa", Brewdogin Abstrakt ab:10-> paahdetta ja portviiniä, likööriä ja hedelmiä. Ei hassumpi, muttei ihan iskenyt. Green Flashin Double Stout-> suklaata, paahdetta ja kahvia. Mallikas ja melko loistava IS. Näiden lisäksi myös American Saisonia, Kernellin Citra-IPA, Cigar Cityn Jai-Alai, Brodies Simcoe for Breakfast, Magic Rockin Dark Artsia, jne. Todella mahtava valikoima veti puoleensa.
Paikasta sai ilmeisesti myös pientä ruokaa ja t-paitoja.
Palvelu oli vikkelää, asiantuntevan oloista ja ystävällistä.
Yleisarvosana: 9+
Löydettyämme kaupungin toisella puolella olevan seuraavan majapaikkamme aivan Arthurs seatin juurelta oli aika lähteä keveälle iltakävelylle ja jalat kantoivat lopulta Cask&Barrel Southside pubiin.
Cask&Barrel Southside
Astuttuani sisään aistin samantien sen klassisen brittipubi hengen. Paljon porukkaa, melko tilava kuppila. Jäätävä määrä hanoja caskioluita varten ja ilmeisesti pakollinen lagerhana kulmassa piilossa. Iso liitutaulu kertoi juomien olevan halpoja n. 1,5 puntaa puolelta pintiltä caskioluita. Täällä vastaan tuli mm. Stewart 80 -/- -> kermainen ja pähkinäinen, kevyen karamellinen perus skottibitter ja Cockleroy Black IPA-> keveän greippinen, sitruksinen ja hennon paahteisen pehmeä ja keveä BIPA.
Palvelu oli miellyttävää ruuhkasta huolimatta ja paikka oli muutenkin miellyttävä.
Yleisarvosana: 8 1/2
Jälleen oli seuraavana päivänä aika vaihtaa asumusta ja suuntasimme jälleen kaupungin toiselle puolelle. Tämän loppupäivän pyhitimme mm. vierailuun Scotch Whiskey Experiencessa, jossa tutustuimme paitsi viskin valmistukseen kummitusjuna tyylisen ajelun avulla, myös maistiaisiin ja maailman suurimpaan viskikokoelmaan. Paikassa oli tietysti myös viskibaari ja pullokauppa.
Käväisimme nopeasti syömässä Royal Milen varrella olleessa Worlds End pubissa, jossa join paikan nimikko oluen ruuan kera. Ei suuresti säväyttävä bitter, lienee etikettiolut/alias, sillä ratebeer ei löytänyt juomaa. Käväisimme Bredogissa ja suuntasimme hostellin naapuripubiin katsomaan futiksen em-loppuottelua. Paikka oli tietysti tupaten täynnä ja pelikin jo 2-0, joten keskityimme juomiseen, yleisöstä kyllä näki jos pelissä tapahtui jotakin kiinnostavaa. Hostellin baarissa juodun Bowmoren jälkeen kelpasi mennä nukkumaan.
Seuraavana päivänä kävimme Edinburghin eläintarhassa katsomassa mm. jättiläispandoja ja pingviinejä. Paikassa upposi lopulta lähes koko päivä. Julkinen liikenne huomattiin uskomattoman hyväksi, sillä bussiaikataulua ei edes tarvinnut, julkiset kulkivat n. 10min välein ympäri keskustan ympäristöä.
Käväisimme hakemassa illaksi pussikaljat naapurin pullokaupasta. Näitä pieniä alkoholia myyviä putiikkeja on ympäri kaupunkia, kaikissa vaikutti olevan osapuin samat tuotteet ja hinnat, jäämme odottamaan kutsua juomakartellin oikeuskäsittelyyn.
Aamulla lähdimme taas jaloittelemaan vaihtelevaan säähän, joka jaksoi vuorotella tihkusateesta, kuuroon ja pilvisyyteen. Aurinkolasikauppiaaksi ryhtyminen tässä mestassa olisi verrattavissa lumiaurojen myymiseen Egyptissä.
Kävimme Bowbarissa, muistittehan katsoa Edinburgh Teaserin?
Bowbar
Pikkuinen pubi lähellä Royal Milea. Pullovalikoima oli melko laaja, mutta hanoihin oli mukavampi tutustua. Hiljainen keskipäivä, ei paljoa asiakkaita, joten ehdin hetken jopa turista baarimikkojen kanssa Skotlannin hintatasosta verrattuna kotoisiin baarihintoihin. Sisustus melko perinteistä linjaa, hanavalikoima näppärä ja cask alea täynnä. Thornbridgen Topazin totesinkin jo mainioksi pale-aleksi ja loistavaksi sessio-olueksi. Join myös Blue Been Lustin For Stoutin-> paahteisen maltainen Dry Stout, hyvä esitys tyylissään.
Yleisarvosana: 9-
Illaksi suuntasimme vielä Brauhausiin, joka jaksoi yllättää..
Brauhaus
RB: perusteella kaupungin ykköspubi. Astumme sisään postimerkin kokoiseen kuppilaan, jossa on istumapaikkoja ehkäpä korkeintaan viidelletoista hengelle ja silloinkin liioittelen puolet. Olemus on hieman nukkavieru, tiskillä ehkäpä noin kuusi hanaa, saksalaisia oluita. Mitä ihmettä?
Löydän pullolistan käsiini ja suu alkaa vääntyä perverssiin hymyyn..
Herraisä oikeasti, paikkoja vähemmän kuin vieressä olevassa lähiöräkälässä ja listalta löytyy pelkästään belgejä toista sivua. Tanskasta olikin sitten Mikkellerin tynnyrikypsytettyjä ja spontaanikäynneitä, sun muita. Jenkeistä Sierraa, Rogueta, Flying Dogia, Goose Islandia, jne. Olipa Lapin Kultaakin eksynyt listalle, onnea tilaajalle vaan. Hollannista tietysti De Moleneita ja brittiläisiä, sekä saksalaisia useampi sivu.
Täällä join mm. Sierran Ruthless Ryen-> reilusti rukiinen ja leipäinen olut keveällä greippisellä otteella. Tasapainoinen suoritus ja ihan kiintoisa.
De Molenin Tsarina Esra-> olikin jo räjäyttää potin muhkealla olemuksellaan täynnä suklaata, lakritsaa, paahdetta, kahvia, mansikkaisuutta ja hedelmiä. Tempestin New World IPA oli vielä hanassa-> eksoottista hedelmää, sitrusta ja appelsiinia, hennosti havuja. Perinteinen, mutta laadukas IPA.
Ainoat miinukset paikan nihkeästä koosta, heikosta "hei me räplätään kännykkää koko ajan" henkilökunnasta, sekä siitä että suurin osa kiintoisista oli 0,75l pulloissa ja aikaa aivan liian vähän.
Yleisarvosana: 8 1/2
Viimeisenä päivän käytiin vielä Edinburghin linnassa, kilttikaupoilla ja viskikaupoilla Royal mile Whiskies taisi olla putiikin nimi.
Paikan viskivalikoima oli huikea ja palvelu todella ystävällistä. Saimme itseasiassa maistella tuotteita varmaan tusinan verran, ennen kun löysimme sopivan tuliaispullon. Lisäksi oli pakko haalia Harviestounin Ola Dubhit kotiin.
Viikko Edissä meni todella nopeasti. Kaupungissa on paljon nähtävää ja koettavaa, etenkin historiallisesta speksistä. Lisäksi kuppilat ovat oma maailmansa ja näitä riittää jokaiselle kadulle, jokaiselle sormelle jokaisena vuoden päivänä.
Reissun parhaan oluen palkinnon jaamme De Molenin Tsarina Esralle, vaikkakin haluaisin vielä hehkuttaa myös Brewdogin Dead Pony Clubia (ainakin paikalliseen hintaan).
Huonoin menee Brewdogin Alice porterille, joka maistui lähinnä happamaksi menneeltä kahvilta jossa on uitettu villasukkaa seassa, saattoi olla pilallakin?
Viskejä tuli myös maisteltua joitakin, näistä ei tarkkoja muistiinpanoja valitettavasti ole kaikkien Glennien ja Lochien sekoittuessa toisiinsa. Silti pidän edelleen parhaimpana hyllyssä notkuvaa Laphroaig:n quarter caskia. Olen jollain tasolla yksinkertaisesti havainnut haluavani viskiltä reilusti savua ja ehkä sherrytynnyriä sekaan. Jos haluan makeaa ja hedelmäistä, juon rommia.
Hieno kaupunki täynnä hienoja juomia ja historiaa. Suosikki vierailukohteemme on silti paikan eläintarha asukkaineen.
Ja vielä viimeinen viskihuikka, Edinburgh nähkää ja kokekaa sen ainaisen Sunny Beachin sijaan. Kesällä paistaa aurinko Suomessakin, rannalle pääsee ja naisetkin ovat kauniimpia täällä, joten sateeseen siis.
Mutta, koska tämä on olut ja juoma blogi, en usko ketään kiinnostavan miesten hamemuoti, rasvainen ruoka tai kylttyyrihistorialliset matkakohteet Pohjolan Ateenassa.
Ateena? |
Niin ja niistä juomista piti varmaan puhua? Onhan kaikilla lasillinen single malttia, tai pintillinen Punk IPA:a käsissä? Ai ei.. No, hätätapauksessa alatte nyt vetämään sitä Karjalaa kannukaupalla ja loppuillasta voitte kuvitella sen hyppysissänne olevan Jim Beamin skotiksi kun kuuntelette Loch Lomondia tarpeeksi kovaa.
Jatketaan, jatketaan. Tarvitsen näemmä itsekin juotavaa.
Matka alkoi siis toivuttuani Lahden SOPP:sta Kouvolaan, vaikka myöhästyimme viimeisestä junasta selviydyimme ihmeen kaupalla "kotiin" (thanks epe).
Tässä vaiheessa voin muuten kertoa että matkustaminen pienessä krapulassa, eritoten lentäminen ja terminaalienvaihtelu oli kohtalaisen infernaalinen kokemus. Kaiken huipuksi koneemme oli Heathrowlla kuutisen tuntia myöhässä. No lentokentän baarista sai Stella Artoisin ja muiden lagereiden lisäksi jopa Harviestounin Schiehallionia joka auttoi selviämään Danten helvetistä pois. Jännä oli ajatella olevansa Englanissa ja baarista saa vain "international premiumia". Sisäinen Real Ale fanini päätti pyyhkiä tämän kuppilan Camran seuraavasta versiosta pois.
No lopulta yöllä Edissä ja hostellille nukkumaan, vaikkakin huone oli pahuksen kostea ja käytävällä mekastavat hollantilaisteinit saivatkin sekavia ajatuksia päähäni. Kirosin ettei lentokentän turhatarkastuksesta saanut viedä edes vesipulloa, muoviräjähteistä ja haulikosta puhumattakaan, god damn nazis. Vaikka kuinka koitti selittää menevänsä harrastamaan ketun metsästystä, mutta ainakaan ilman hevosta ja punaista ratsastusasua ei ole tullista asiaa ulos-> note to self.
Budget Backpackers, South Bridge takana |
Seuraavan päivän kiertelimme kaupunkia ja ennen hostellin vaihtoa kävimme tyyppaamassa lähes naapurissa sijainneen Brewdogin baarin, josta oli muodostuva kantapaikkamme kaupungissa. Kävellessä oppi kuinka pieni Edin keskusta oikeasti on ja parin päivän kuluttua kävin jo paikallisesta, ainakin muutama turisti tuli kyselemään tietä.
Royal Milea |
Brewdog Edinburgh
Sijaitsee Cowgatella South Bridgen luona. Jättimäinen kynnys saattaisi Suomessa kirvoittaa muutamilta kirpeitä kommentteja, mutta naah.
Got to like this |
Tiski on pitkä kuin nälkävuosi ja betoninen (haluan samanlaisen baariini). Muuten interiööri oli täynnä hauskoja seinätekstejä ja riveittäin pulloja. Hanatuotteet vaihtuivat päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä. Hanoista sai sampleja, kuten mielestäni jokaisessa kuppilassa pitäisi. jos haluan reiskan baarissa kokeilla onko Karhu, kuppilan ainoassa hanassa, tuoretta niin sen pitäisi olla mahdollista täälläkin.
Talon hanoja |
Paikasta sai ilmeisesti myös pientä ruokaa ja t-paitoja.
Palvelu oli vikkelää, asiantuntevan oloista ja ystävällistä.
Yleisarvosana: 9+
Tästä se taas lähtee.. |
Cask&Barrel Southside
Astuttuani sisään aistin samantien sen klassisen brittipubi hengen. Paljon porukkaa, melko tilava kuppila. Jäätävä määrä hanoja caskioluita varten ja ilmeisesti pakollinen lagerhana kulmassa piilossa. Iso liitutaulu kertoi juomien olevan halpoja n. 1,5 puntaa puolelta pintiltä caskioluita. Täällä vastaan tuli mm. Stewart 80 -/- -> kermainen ja pähkinäinen, kevyen karamellinen perus skottibitter ja Cockleroy Black IPA-> keveän greippinen, sitruksinen ja hennon paahteisen pehmeä ja keveä BIPA.
Palvelu oli miellyttävää ruuhkasta huolimatta ja paikka oli muutenkin miellyttävä.
Yleisarvosana: 8 1/2
Stewart 80 -/- |
Odotushuonetta Scotch Whisky Experiencessa |
Käväisimme nopeasti syömässä Royal Milen varrella olleessa Worlds End pubissa, jossa join paikan nimikko oluen ruuan kera. Ei suuresti säväyttävä bitter, lienee etikettiolut/alias, sillä ratebeer ei löytänyt juomaa. Käväisimme Bredogissa ja suuntasimme hostellin naapuripubiin katsomaan futiksen em-loppuottelua. Paikka oli tietysti tupaten täynnä ja pelikin jo 2-0, joten keskityimme juomiseen, yleisöstä kyllä näki jos pelissä tapahtui jotakin kiinnostavaa. Hostellin baarissa juodun Bowmoren jälkeen kelpasi mennä nukkumaan.
Seuraavana päivänä kävimme Edinburghin eläintarhassa katsomassa mm. jättiläispandoja ja pingviinejä. Paikassa upposi lopulta lähes koko päivä. Julkinen liikenne huomattiin uskomattoman hyväksi, sillä bussiaikataulua ei edes tarvinnut, julkiset kulkivat n. 10min välein ympäri keskustan ympäristöä.
Käväisimme hakemassa illaksi pussikaljat naapurin pullokaupasta. Näitä pieniä alkoholia myyviä putiikkeja on ympäri kaupunkia, kaikissa vaikutti olevan osapuin samat tuotteet ja hinnat, jäämme odottamaan kutsua juomakartellin oikeuskäsittelyyn.
Aamulla lähdimme taas jaloittelemaan vaihtelevaan säähän, joka jaksoi vuorotella tihkusateesta, kuuroon ja pilvisyyteen. Aurinkolasikauppiaaksi ryhtyminen tässä mestassa olisi verrattavissa lumiaurojen myymiseen Egyptissä.
Kävimme Bowbarissa, muistittehan katsoa Edinburgh Teaserin?
Bowbar
Pikkuinen pubi lähellä Royal Milea. Pullovalikoima oli melko laaja, mutta hanoihin oli mukavampi tutustua. Hiljainen keskipäivä, ei paljoa asiakkaita, joten ehdin hetken jopa turista baarimikkojen kanssa Skotlannin hintatasosta verrattuna kotoisiin baarihintoihin. Sisustus melko perinteistä linjaa, hanavalikoima näppärä ja cask alea täynnä. Thornbridgen Topazin totesinkin jo mainioksi pale-aleksi ja loistavaksi sessio-olueksi. Join myös Blue Been Lustin For Stoutin-> paahteisen maltainen Dry Stout, hyvä esitys tyylissään.
Yleisarvosana: 9-
Bowbarin hanoja |
Illaksi suuntasimme vielä Brauhausiin, joka jaksoi yllättää..
Brauhaus
RB: perusteella kaupungin ykköspubi. Astumme sisään postimerkin kokoiseen kuppilaan, jossa on istumapaikkoja ehkäpä korkeintaan viidelletoista hengelle ja silloinkin liioittelen puolet. Olemus on hieman nukkavieru, tiskillä ehkäpä noin kuusi hanaa, saksalaisia oluita. Mitä ihmettä?
Löydän pullolistan käsiini ja suu alkaa vääntyä perverssiin hymyyn..
Jaahas, pulloja piisaa.. |
Täällä join mm. Sierran Ruthless Ryen-> reilusti rukiinen ja leipäinen olut keveällä greippisellä otteella. Tasapainoinen suoritus ja ihan kiintoisa.
De Molenin Tsarina Esra-> olikin jo räjäyttää potin muhkealla olemuksellaan täynnä suklaata, lakritsaa, paahdetta, kahvia, mansikkaisuutta ja hedelmiä. Tempestin New World IPA oli vielä hanassa-> eksoottista hedelmää, sitrusta ja appelsiinia, hennosti havuja. Perinteinen, mutta laadukas IPA.
Ainoat miinukset paikan nihkeästä koosta, heikosta "hei me räplätään kännykkää koko ajan" henkilökunnasta, sekä siitä että suurin osa kiintoisista oli 0,75l pulloissa ja aikaa aivan liian vähän.
Yleisarvosana: 8 1/2
Viimeisenä päivän käytiin vielä Edinburghin linnassa, kilttikaupoilla ja viskikaupoilla Royal mile Whiskies taisi olla putiikin nimi.
Paikan viskivalikoima oli huikea ja palvelu todella ystävällistä. Saimme itseasiassa maistella tuotteita varmaan tusinan verran, ennen kun löysimme sopivan tuliaispullon. Lisäksi oli pakko haalia Harviestounin Ola Dubhit kotiin.
Sihti kuntoon |
Reissun parhaan oluen palkinnon jaamme De Molenin Tsarina Esralle, vaikkakin haluaisin vielä hehkuttaa myös Brewdogin Dead Pony Clubia (ainakin paikalliseen hintaan).
Huonoin menee Brewdogin Alice porterille, joka maistui lähinnä happamaksi menneeltä kahvilta jossa on uitettu villasukkaa seassa, saattoi olla pilallakin?
Viskejä tuli myös maisteltua joitakin, näistä ei tarkkoja muistiinpanoja valitettavasti ole kaikkien Glennien ja Lochien sekoittuessa toisiinsa. Silti pidän edelleen parhaimpana hyllyssä notkuvaa Laphroaig:n quarter caskia. Olen jollain tasolla yksinkertaisesti havainnut haluavani viskiltä reilusti savua ja ehkä sherrytynnyriä sekaan. Jos haluan makeaa ja hedelmäistä, juon rommia.
Paistaa se aurinko..hetken.. |
Ja vielä viimeinen viskihuikka, Edinburgh nähkää ja kokekaa sen ainaisen Sunny Beachin sijaan. Kesällä paistaa aurinko Suomessakin, rannalle pääsee ja naisetkin ovat kauniimpia täällä, joten sateeseen siis.
There's no right and wro..left @ Ed |
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Edinburgh Teaser
Edinburgh Teaser video.
Sekä muutaman kuvan ja yhden kuva-arvoituksen.
The Cask&Barrel Southside |
Bowbarin hanavalikoimaa |
Tarvitseeko mainita paikkaa? |
Edelliseen kuvaan viitaten.. |
Pätkä maailman suurinta viskikokoelmaa |
Kuva-arvoitus. Mitä yllä oleva melko psykedeelinen kuva esittää? |
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Olutarvioissa: Flying Dog Wild Dog Barrel-Aged Gonzo
Oluen speksit:
Mikä: Flying Dog Wild Dog Barrel-Aged Gonzo
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n.4,99€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkero: 85ebu. Väristä ei arvoa
Nippelitietoa: Puoli vuotta viskitynnyrissä kypsytetty versio Gonzo Imperial Porterista Flying Dogin (v. 1990 perustettu) panimolta. FD tunnetaan Gonzomaisista etiketeistään ja tuotteistaan. Etiketit taiteillut Ralph Steadman tutustui panimon perustaja George Stranahaniin tämän naapurin Hunter S. Thompsonin kautta. Thompsonin muistoksi pantu Gonzo Imperial Porter jäi Suomessa Valviran kynsiin, eikä eksynyt Alkoon.
Heinäkuinen viileä ilta alkoi pimetä. Mieleni teki ehdottomasti jotakin tummaa ja vahvaa, kypsän paahteista ja rotevaa. Kongon kahviplantaaseilla työskennelyt naispuoleinen tuttavani Adila tarjoutui auttamaan miehisissä tarpeissani. Tämä entinen paikallistason moukarinheittäjä täytti kyllä toivomani speksit, mutta jäkeenpäin oloni jäi tyhjäksi. Polttelin sikaria parvekkeella ja kirosin onnetonta kuutamoa. Perjantai 13 päivä, mikään ei ole täydellistä. Elämä jatkaa menoaan siinä onnettomassa oravanpyörässä, jota jurossa suomalaisessa myötähäpeä-körttiläis yhdyskunnassa palvotaan. Koulu-Auto-Työ-Avioliitto-Asuntolaina-Lapset-Farmariauto-Stressi-Eläke-Hauta. Kiskot joita en halunnut, mutta jotka jokainen tähän omalaatuisista heimoista koostuvaan valtioon syntyvä saa. Lottovoitto syntyyä.. ja muuta teennäisen piristävää markkinointipuhetta, haluatko muuten ostaa boxerit ja partahöylän myös, pelkät postikulut, ei sitoumuksia?
Tänään halusin jotain muutakin, kuin hetken iloa afrikasta. Suomalaisena minun kuuluisi tyytyä tähän ja ehkä kuuteen keskiketterään jälkeenpäin. Loput kuusi voi juoda nopealla tahdilla lottoarvontaa seuratessa saunan jälkeen.
Ei.. sieluni huusi jo niin lujaa ääneen Imperial Porteria, että pelästyin jonkun hullun murtautuneen varastokaapilleni, tai sitten olen vain poltellut liian pitkään. Lähestyin pesäpallomaila kädessä olutkomeroani, hiki valui pitkin otsaa kääntäessäni oven kahvaa.. Nopea avaus, kunnarin arvoinen huitaisu ja komeron edessä olleet pääkallo kylkiset Pistonheadit lensivät ilmaan. Ei ketään, mutta mailani osoittaa suoraan FD:n tynnyrissä kypsytettyyn Imperial Porteriin.
Karma on tänään puolellani ja tokenen. Tätä tarvitsin alunalkaen. 9,5% takaavat pientä lämmittävyyttä, 85 ibua potkivat mukavasti takaisin ja humalina toimiva Warrior, Northern Brewer ja Cascade tekevät ilmeestä juuri sopivan petollisen ja yhtäaikaa jopa klassisen.
Korkki suhahtaa lopulta, kädet vapisten kaadan sysimustaa nestettä lasiini. Vaahto jää kauniisti pinnalle ja mokkaisella olemuksellaan se muistuttaa Adilasta, Kongon raskaasta kukkasesta.
Nuuhkaisen varovasti lasiin. Pullo kertoo olevansa vanha tähän leikkiin, bbe oli jo huhtikuussa. Annan vanhukselle viimeisen voitelun. Kiitokseksi saan kahvisen, hennon vaniljaisen ja viskisen vastauksen. Tammea, tummaa hedelmää, suklaata ja jopa häivähdys savua. Todella miellyttävä tuoksu saa mieleni ajautumaan euforiaan ja lähes unohdan maistaa tätä mustanpuhuvaa juomaa.
Maussa tammisuutta, viskiä ja paahteista maltaisuutta pelaa kivi-sakset-paperia makeahkon vaniljaisuuden, hennon kuivatun hedelmäisyyden ja greippisen sitruksen kanssa. Molemmat valitsevat kiven, vanhuus ei tule yksin. Seuraavalla kierroksella päätän tuomariäänellä paahteisuuden voittavan. Suklaa pettyisi, jos en mainitsisi, mutta kaikki eivät enää jaksa leikkiä. Lopussa viskisyys kyllästyy ja leikkaa moottorisahalla itsensä lävitse, hieman sahajauhoja jää kummitelemaan. Katkerahko loppu makeahkolle leikille.
Suuhun jää kuitenkin melko täyteläinen tunnelma. Pehmeähkö, hennon kastikemainen olemus. Alkoholi jää leikkimään kuurunpiiloa, muut ovat jo nukkumassa.
Flying Dog ei petä taaskaan, Gonzon tynnyriversio on juuri sitä mitä kaipasin ja makuuni melko täydellinen tuote, viskisyys tosin lyö keveästi ylitse, tai sitten viereisellä hyllyllä olevista pulloista joku on halunut lähteä leikkiin mukaan, mutta en havaitse Islay vaikutteita, ehkä hourailen. Hyvää ja seuraavaksi sitä Islayta, kuka sen sitten sanoikaan.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50
Mikä: Flying Dog Wild Dog Barrel-Aged Gonzo
Mistä: "Ulkomailta"
Hinta: n.4,99€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,5%, katkero: 85ebu. Väristä ei arvoa
Nippelitietoa: Puoli vuotta viskitynnyrissä kypsytetty versio Gonzo Imperial Porterista Flying Dogin (v. 1990 perustettu) panimolta. FD tunnetaan Gonzomaisista etiketeistään ja tuotteistaan. Etiketit taiteillut Ralph Steadman tutustui panimon perustaja George Stranahaniin tämän naapurin Hunter S. Thompsonin kautta. Thompsonin muistoksi pantu Gonzo Imperial Porter jäi Suomessa Valviran kynsiin, eikä eksynyt Alkoon.
Heinäkuinen viileä ilta alkoi pimetä. Mieleni teki ehdottomasti jotakin tummaa ja vahvaa, kypsän paahteista ja rotevaa. Kongon kahviplantaaseilla työskennelyt naispuoleinen tuttavani Adila tarjoutui auttamaan miehisissä tarpeissani. Tämä entinen paikallistason moukarinheittäjä täytti kyllä toivomani speksit, mutta jäkeenpäin oloni jäi tyhjäksi. Polttelin sikaria parvekkeella ja kirosin onnetonta kuutamoa. Perjantai 13 päivä, mikään ei ole täydellistä. Elämä jatkaa menoaan siinä onnettomassa oravanpyörässä, jota jurossa suomalaisessa myötähäpeä-körttiläis yhdyskunnassa palvotaan. Koulu-Auto-Työ-Avioliitto-Asuntolaina-Lapset-Farmariauto-Stressi-Eläke-Hauta. Kiskot joita en halunnut, mutta jotka jokainen tähän omalaatuisista heimoista koostuvaan valtioon syntyvä saa. Lottovoitto syntyyä.. ja muuta teennäisen piristävää markkinointipuhetta, haluatko muuten ostaa boxerit ja partahöylän myös, pelkät postikulut, ei sitoumuksia?
Tänään halusin jotain muutakin, kuin hetken iloa afrikasta. Suomalaisena minun kuuluisi tyytyä tähän ja ehkä kuuteen keskiketterään jälkeenpäin. Loput kuusi voi juoda nopealla tahdilla lottoarvontaa seuratessa saunan jälkeen.
Ei.. sieluni huusi jo niin lujaa ääneen Imperial Porteria, että pelästyin jonkun hullun murtautuneen varastokaapilleni, tai sitten olen vain poltellut liian pitkään. Lähestyin pesäpallomaila kädessä olutkomeroani, hiki valui pitkin otsaa kääntäessäni oven kahvaa.. Nopea avaus, kunnarin arvoinen huitaisu ja komeron edessä olleet pääkallo kylkiset Pistonheadit lensivät ilmaan. Ei ketään, mutta mailani osoittaa suoraan FD:n tynnyrissä kypsytettyyn Imperial Porteriin.
Karma on tänään puolellani ja tokenen. Tätä tarvitsin alunalkaen. 9,5% takaavat pientä lämmittävyyttä, 85 ibua potkivat mukavasti takaisin ja humalina toimiva Warrior, Northern Brewer ja Cascade tekevät ilmeestä juuri sopivan petollisen ja yhtäaikaa jopa klassisen.
Korkki suhahtaa lopulta, kädet vapisten kaadan sysimustaa nestettä lasiini. Vaahto jää kauniisti pinnalle ja mokkaisella olemuksellaan se muistuttaa Adilasta, Kongon raskaasta kukkasesta.
Nuuhkaisen varovasti lasiin. Pullo kertoo olevansa vanha tähän leikkiin, bbe oli jo huhtikuussa. Annan vanhukselle viimeisen voitelun. Kiitokseksi saan kahvisen, hennon vaniljaisen ja viskisen vastauksen. Tammea, tummaa hedelmää, suklaata ja jopa häivähdys savua. Todella miellyttävä tuoksu saa mieleni ajautumaan euforiaan ja lähes unohdan maistaa tätä mustanpuhuvaa juomaa.
Maussa tammisuutta, viskiä ja paahteista maltaisuutta pelaa kivi-sakset-paperia makeahkon vaniljaisuuden, hennon kuivatun hedelmäisyyden ja greippisen sitruksen kanssa. Molemmat valitsevat kiven, vanhuus ei tule yksin. Seuraavalla kierroksella päätän tuomariäänellä paahteisuuden voittavan. Suklaa pettyisi, jos en mainitsisi, mutta kaikki eivät enää jaksa leikkiä. Lopussa viskisyys kyllästyy ja leikkaa moottorisahalla itsensä lävitse, hieman sahajauhoja jää kummitelemaan. Katkerahko loppu makeahkolle leikille.
Suuhun jää kuitenkin melko täyteläinen tunnelma. Pehmeähkö, hennon kastikemainen olemus. Alkoholi jää leikkimään kuurunpiiloa, muut ovat jo nukkumassa.
Flying Dog ei petä taaskaan, Gonzon tynnyriversio on juuri sitä mitä kaipasin ja makuuni melko täydellinen tuote, viskisyys tosin lyö keveästi ylitse, tai sitten viereisellä hyllyllä olevista pulloista joku on halunut lähteä leikkiin mukaan, mutta en havaitse Islay vaikutteita, ehkä hourailen. Hyvää ja seuraavaksi sitä Islayta, kuka sen sitten sanoikaan.
Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Matkaraportti: SOPP-Lahti
Seurueemme matkasi Lahden Suuret Oluet - Pienet Panimot festivaaleille tänäkin vuonna. Mitä jäi käteen ja mitä hampaankoloon, siitä lisää seuraavaksi.
Tänäkin vuonna päädyimme lähtemään jo avajaispäivänä, eli torstaina paikan päälle.
SOPP avasi porttinsa vasta klo 16 ja seurueemme oli paikalla jo puolilta päivin.
Onneksi pelivihjeenomaisen muistutuksen ansiosta heräsimme todellisuuteen ja aloitimme Alexin Panimolta.
Tuskin ehdimme ensimmäisiä oluita juoda loppuun, kun paikalle pyyhälsi "Kouvolan osasto 2, Old Tomin pääjuovot, sekä herrasmies Alkon hyllyjen takaa".
Samalla paikalle pamautti myös aina yhtä janoinen DeGarre.
Käväisimme kierroksella tsekkaamassa panimon ja palatessamme väki oli vain lisääntynyt.. oh6gdx, aluepassi, Rauchmalz, Gleb, nimiä Olutoppaan puolelta.
Alexin tuotteista maistoin mainion ruislagerin, kohtalaisen bitterin ja raikkaan weissen.
Seuraavaksi käväisimme syömässä ja siirryimme piipahtamaan Metroon, josta valitsimme Thornbridgeja juovottavaksi.
Jokainen oli omalla tavallaan mainio, hopheadina wild swanissa olisi potentiaalia käyttöolueksi, mutta maitokauppahinnoilla tuskin irtoaa paljon alle vitosella.
Tästä siirryimme kohti festarialuetta, jonne ei tänä vuonna voinut viedä edes kaupasta ostettua korkkaamatonta vesipulloa. Tämä hieman hämmensi, sillä aikaisempina vuosina meillä ei ole ollut suurempia ongelmia vesipullojen kera. Alueelta ei myöskään löytynyt vettä, paitsi lasinpesupisteeltä..
No saimme viimein lasit käteen ja matka alkoi StaPan tiskiltä, jossa kävin muutaman kerran juttelemassa Oluton oy:n kaverin kanssa. Parhaiten Stadin tuotteista jäivät mieleen Rongoteus Rye-Wine, DIPA ja Helsch. Kaikkea listassa olleita ei ollut saatavilla rajallisen hanapaikkojen takia. Saimaan/Bruuverin puolella oli sama tilanne, joten esim. Arde's legbuster jäi kokeilematta. Sen sijaan hanoissa oli pari kiintoisaakin tuotetta. Marshland Lilly ja Coral Reef. Marshland oli karpalolla maustettu olut, joka oli niin hämmentävän makuista, että sain välittömän mielleyhtymän Brewdogin Bitch Pleaseen. Täydellinen vedenjakaja ja lähes perverssi tuotos, mutta itse tykkäsin.
Coral Reef puolestaan oli ilmeisesti Nelson Sauvinilla humaloitu IPA, kelpaisi käyttötavaraksi tämäkin.
Hollolan tiskiltä tuli tietysti juotua perinteiset kivisahdit, joka oli ihan mukavassa iskussa.
Laitilan standin jätin väliin, vaikkakin tuore erä Imperiaalia hieman kiinnosti.
Myöskään Lammin puolella ei listassa ollut uutuuksia, joten myös järjestäjätahon tiski jäi kokeilematta, sama kohtalo kävi Teerenpelille.
Vaspin puolella tuli tietysti tuoreehkoa DIPA kokeiltua. Sinänsä mainio tuotos, mutta kaipaisi enemmän flavoria ja aromia humalasta. Loppuillasta hyydyin keskustelemaan VASP:n Jani Vilppaan ja oh6gdx:n kanssa skenestä. Itseasiassa keskustelu venähti sen verta pitkäksi, että osa porukastamme myöhästyi viimeisestä junasta, mukaanlukien allekirjoittanut.
Rautatieaseman pensaikko näytti ihan houkuttelevalta majoitusmuodolta sissihengessä, mutta saimme lopulta kyydin Kouvolaan, josta neljän tunnin unien jälkeen olikin siirryttävä kilttien ja säkkipillien maahan, kohti Edinburghia. Tästä myöhemmin lisää.
Ylipäänsä tämänvuotinen SOPP oli oikein positiivinen. Jos oikein muistan, viime vuosina on Lahdessa IPA:a saannut etsiä, mutta nyt niitä oli ihan hyvin tarjolla. Vielä kun näkisi muutamia belgiviritelmiä ja pari Imperial Stout osaston olutta, olisi setti oikein mainiota.
Vieläkään ei löytynyt näiltä festareilta yhtään maagisen 40p rajaa rikkovaa olutta, mutta tulevaisuus näyttää askel askeleelta paremmalta. Vielä kun vesihuollon saisi toimimaan vanhalla tavalla.
Torstaina väkeä ei ollut suuremmin, sääkin oli melko pilvinen. Lammin sivujen perusteella kuitenkin viikonlopun aikana porukkaa kerääntyi lopulta 5500, joka on mielestäni torstai huomioiden ihan kohtalainen saavutus Lahden kulmille.
Joten, ensi kesää odotellen. Kiitokset järjestäjille ja panimoille.
Tänäkin vuonna päädyimme lähtemään jo avajaispäivänä, eli torstaina paikan päälle.
SOPP avasi porttinsa vasta klo 16 ja seurueemme oli paikalla jo puolilta päivin.
Alexin panimolla |
Tuskin ehdimme ensimmäisiä oluita juoda loppuun, kun paikalle pyyhälsi "Kouvolan osasto 2, Old Tomin pääjuovot, sekä herrasmies Alkon hyllyjen takaa".
Samalla paikalle pamautti myös aina yhtä janoinen DeGarre.
Käväisimme kierroksella tsekkaamassa panimon ja palatessamme väki oli vain lisääntynyt.. oh6gdx, aluepassi, Rauchmalz, Gleb, nimiä Olutoppaan puolelta.
Alexin tuotteista maistoin mainion ruislagerin, kohtalaisen bitterin ja raikkaan weissen.
Seuraavaksi käväisimme syömässä ja siirryimme piipahtamaan Metroon, josta valitsimme Thornbridgeja juovottavaksi.
Jokainen oli omalla tavallaan mainio, hopheadina wild swanissa olisi potentiaalia käyttöolueksi, mutta maitokauppahinnoilla tuskin irtoaa paljon alle vitosella.
Tästä siirryimme kohti festarialuetta, jonne ei tänä vuonna voinut viedä edes kaupasta ostettua korkkaamatonta vesipulloa. Tämä hieman hämmensi, sillä aikaisempina vuosina meillä ei ole ollut suurempia ongelmia vesipullojen kera. Alueelta ei myöskään löytynyt vettä, paitsi lasinpesupisteeltä..
No saimme viimein lasit käteen ja matka alkoi StaPan tiskiltä, jossa kävin muutaman kerran juttelemassa Oluton oy:n kaverin kanssa. Parhaiten Stadin tuotteista jäivät mieleen Rongoteus Rye-Wine, DIPA ja Helsch. Kaikkea listassa olleita ei ollut saatavilla rajallisen hanapaikkojen takia. Saimaan/Bruuverin puolella oli sama tilanne, joten esim. Arde's legbuster jäi kokeilematta. Sen sijaan hanoissa oli pari kiintoisaakin tuotetta. Marshland Lilly ja Coral Reef. Marshland oli karpalolla maustettu olut, joka oli niin hämmentävän makuista, että sain välittömän mielleyhtymän Brewdogin Bitch Pleaseen. Täydellinen vedenjakaja ja lähes perverssi tuotos, mutta itse tykkäsin.
Coral Reef puolestaan oli ilmeisesti Nelson Sauvinilla humaloitu IPA, kelpaisi käyttötavaraksi tämäkin.
Thumbs Up |
Hollolan tiskiltä tuli tietysti juotua perinteiset kivisahdit, joka oli ihan mukavassa iskussa.
Laitilan standin jätin väliin, vaikkakin tuore erä Imperiaalia hieman kiinnosti.
Myöskään Lammin puolella ei listassa ollut uutuuksia, joten myös järjestäjätahon tiski jäi kokeilematta, sama kohtalo kävi Teerenpelille.
Vaspin puolella tuli tietysti tuoreehkoa DIPA kokeiltua. Sinänsä mainio tuotos, mutta kaipaisi enemmän flavoria ja aromia humalasta. Loppuillasta hyydyin keskustelemaan VASP:n Jani Vilppaan ja oh6gdx:n kanssa skenestä. Itseasiassa keskustelu venähti sen verta pitkäksi, että osa porukastamme myöhästyi viimeisestä junasta, mukaanlukien allekirjoittanut.
Rautatieaseman pensaikko näytti ihan houkuttelevalta majoitusmuodolta sissihengessä, mutta saimme lopulta kyydin Kouvolaan, josta neljän tunnin unien jälkeen olikin siirryttävä kilttien ja säkkipillien maahan, kohti Edinburghia. Tästä myöhemmin lisää.
Ylipäänsä tämänvuotinen SOPP oli oikein positiivinen. Jos oikein muistan, viime vuosina on Lahdessa IPA:a saannut etsiä, mutta nyt niitä oli ihan hyvin tarjolla. Vielä kun näkisi muutamia belgiviritelmiä ja pari Imperial Stout osaston olutta, olisi setti oikein mainiota.
Vieläkään ei löytynyt näiltä festareilta yhtään maagisen 40p rajaa rikkovaa olutta, mutta tulevaisuus näyttää askel askeleelta paremmalta. Vielä kun vesihuollon saisi toimimaan vanhalla tavalla.
Torstaina väkeä ei ollut suuremmin, sääkin oli melko pilvinen. Lammin sivujen perusteella kuitenkin viikonlopun aikana porukkaa kerääntyi lopulta 5500, joka on mielestäni torstai huomioiden ihan kohtalainen saavutus Lahden kulmille.
Joten, ensi kesää odotellen. Kiitokset järjestäjille ja panimoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)