Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen
tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja


torstai 29. joulukuuta 2011

Olutarvioissa: Sierra Nevada Bigfoot

Oluen speksit:

Mikä:  Sierra Nevada Bigfoot, Barley Wine, USA
Mistä: Alko Arkadia, Olutravintola ja "Ulkomailta"
Hinta: 4,16€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9,6%, katkero: 90ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Sierra Nevada on, tai oli, jenkkien kuudenneksi suurin panimo ja toiseksi suurin "pienpanimo", perustettu v.1980. Panimon tuotteista tutuimmat lienevät Torpedo, Stout, Porter ja tietysti Pale-Ale. Bigfootissa käytetyt humalalajikkeet ovat: Centtennial, Cascade ja Chinook.


Joulu on ohitse ja uusivuosi jyskyttää pian vastaan. Toivottavasti kaikki lukijat selvisivät joulusta ja jouluoluista. Bloggaaja viettää uudenvuoden työn parissa, joten nyt on aika korkata ja kääräistä loppuvuosi pakettiin Sierra Nevadan Bigfoot 2011 voimin.
Kyseessähän on, Arkadiastakin löytyvä, Barley Wine. Viinin kanssa tällä ei ole muuta tekemistä, kuin korkea alkoholipitoisuus. Briteissä tyylin oluet ovat yleensä melkoisen maltaisen makeita ja jopa hivenen portviinisiä. Jenkeissä taas tyylin oluissa on yleensä reilusti enemmän humalaa tasapainottamassa makua.
Tässä video tämän oluen panemisesta
Korkataanpa->
 

Lasiini valuu kaunista mahonginruskeaa olutta. Vaahto jää ohuehkoksi ja melko tiiviiksi kerrokseksi oluen pinnalle.
Tuoksussa kukkaketoa, sitrushedelmäisyyttä, hiven tuoretta mäntymetsää, sekä aavistus käynnyttä hedelmää. Hennosti mansikkaa ja päärynää. Makeaa maltaisuutta hieman taka-alalla. Tuoksu tuo hieman useita tupla-ipoja mieleen.
Maussa pihkaista mäntyisyyttä, sitrusta, hieman mangoa. Humala puree ja potkii tyylikkäästi, vaikka pullo onkin puolisen vuotta vanha. Keksinen maltainen makeus häilyy taustalla ja tasa-painottaa humalointia hieman. Käymisaromeja vielä hivenen tallella, sillä samaa mansikkaisuutta on annos maussakin. Jälkimaussa kuivahko katkero puree ja maku jää suuhun.
Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta silti yllättävän ohut näinkin vahvaksi ja rapean katkeraksi olueksi. Juotavuus on edellä mainittuihin ominaisuuksiin nähden pelottavan helppoa.
Sierra Nevada Bigfoot astuu todella isolla jalalla lasiin, korventaa kurkkua ja jää karvaisena suuhun. Silti tätä haluaa lisää. Humalainen Barley Wine, joka lähentelee DIPA:a. Huipputuote.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 41/50

 
Ja loppuun: Hyvää uuttavuotta kaikille. Toivottavasti tulevana vuotena saamme maistella entistä upeampia oluita, entistä helpommin ja entistä suuremmalla valikoimalla. Pienpanimoiden ulosmyyntikielto, 4,7% Berliinin muuri, Alkon monopoli ja valtiovallan järjettömäksi kohoava "pro kieltolaki" mentaliteetti hajotkoon vuonna 2012. Kohtuus, kunnioitus ja tasapuolisuus.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Jouluoluet testissä - Yhteenveto

Alkon tämän vuoden saalis alkaa olla blogin osalta tässä ja on aika nivoa jouluoluet viimeiseen yhteenvetoon ja valita "vuoden jouluoluet".

Blogiin päätyi osa maistelluista, mutta edelleen ilman tikkiä ovat ja varmaankin jäävät: Koffin jouluolut IV, Estrella De Navidad, Erdinger Schneeweisse ja Ørbæk Jingle Bells.

Tässä lyhyet arviot lopuista bloggaamattomista jouluoluista:

Fullers Old Winter Ale: "Fullersin Old Winter ale on kuparinruskea olut kermaisella vaalealla vaahdolla. Tuoksu on miellyttävän toffeisen karamellinen, hieman keksiä ja hedelmäisyyttä. Maku oluessa on hieman tuoksua vaisumpi, ollen mukavan toffeisen keksimäinen, hieman yrttisen sitruksista humalaa tuomassa tasapainoa toffeelle. Fullersin "talonmaku" on myös läsnä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, suhteellisen helposti juotavissa, jälkimaku jää suuhun. No Fullersin old winter time on kelpo bitter/strong ale. Ei ehkä niin tukeva, mitä nimestä ja kausituotteesta voisi olettaa." -> 35p.

Ayinger Winter-Bock: " Ayingerin talvi-pukkia kaataessa tulee mielleyhtymä Asam bockiin, tuoksussa on samaa mämmimäisyyttä, värikin on samantapainen, tumma, ihan ok vaahtoinen. (joka tosin katoaa melko nopeasti). Tuoksussa on mämmin lisäksi pientä kahvimaisuutta ja rusinaa. Maultaan tämä on Weltenburgeria helpommin juotavissa, ollen hieman kevyempi ja hiilihappoisempi. Leipämäisyyttä on silti, mämmiä, hieman paahdetta, sekä katkeruutta. Suutuntuma on mukavasti balansissa, pieni hiilihappoisuus tekee oluesta helposti juotavaa, jota katkeruus ja pieni paahde tasapainottaa miellyttävästi. Loppujen lopuksi ihan pätevä ja simppeli olut, niin tyylissään kuin muutenkin." -> 38p.

Malmgård Arctic Circle Ale: "Malmgårdin Arctic Circle ale on syvänpunaruskea olut ihan kelvolla vaahdolla. Tuoksussa on selvästi happamahkoa katajanmarjaa, kevyesti paahdettua mallasta, sekä hieman makeutta tuomassa balanssia. Maussa jatkuu sama katajaisuus, hapanta marjaisuutta ja jälkimaussa hieman suutakuivaavaa tuhkaisuutta ja hentoa paahdetta. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtuu täyteläisen välimaastoa. Arctic circle ale on loppupeleissä pätevä olut, josta jää kataja lähinnä mieleen. Kaipaisi ehkä jonkin vasta-elementin tälle tuomaan monipuolisuutta, savumallasta, tai miten olisi jos käytetty ruismallas olisi savustettu itse? No kaikenkaikkiaan tykkäsin oluesta." -> 37p.

Stallhagen Julbock 6,8%: "Stallhagenin Julbock muistuttaa lähinnä porteria ulkonäöltään, miltei mustaa, isokuplaisella vaahdolla varustettua olutta. Harmittavasti vaahto on "kotimaisen katoavaa" lajiltaan. Tuoksussa niukasti maltaisuutta ja hieman paahdetta. Maultaan Julbock on kevyen paahteinen, aavistus lakritsia jossain taka-alalla. Olisin toivonut hieman enemmän maltaista makeutta tähän. Suutuntuma on nipinnapin keskitäyteläinen, joskin lievä vetisyys kiusaa, vaikka luulisi 6,8% runkoakin saavan.. Julbock on kaikkiaan kuin Light-porter, ei hirveästi nostata tunteita puolesta, joskaan ei tämä nyt huono ole, hivenen tylsä vain." ->32p. 

Anchor Our Special Ale: "Anchorin Our Special ale on on lähes mustaa olutta niukahkolla vaalealla vaahdolla. Tuoksu luo hämmentävän mielleyhtymän viime talvena panemaani jouluolueen, niin hämmenttävän että pakko oli verrata rinnakkain. Tuoksussa on välitöntä mausteisuutta; neilikkaa, kardemummaa ja kanelia, tummaa luumuisuutta, sekä kevyesti paahdetta. Maussa maistuu aluksi tumma hedelmäisyys ja hento paahteisuus päättyen mausteisuuteen. Suutuntumaltaan tämä Anchorin olut on "vain" keskitäyteläinen, helpohkosti juotava, ehkä runkoa voisi olla enemmänkin? Loppujen lopuksi kyseessä on mukavan jouluinen tuote lähinnä mausteisuutensa ansiosta ja sopii hyvin sesonkiin." -> 37p.

Samuel Adams Winter Lager: " Samuel Adams Winter lager on väriltään jouluisan kuparinpunertava, vaahto on melko keskiverto, mutta pysyy suhteellisen hyvin pinnalla. Tuoksussa on todellakin toffeeta, enpä olisi uskonut ensivaikutelman perusteella. Hieman humalan tuoksua taustalla. Maussa jatkuu sama miellyttävä toffeisuus, hieman kermainen ja makea, jota katkeruus leikkaa hyvin jättäen suun ns. raikkaaksi. Suutuntuma oluella on miltei keskitäyteläinen. Kaikenkaikkiaan ihan mainio olut, josta itse haluaisi nähdä hieman monipuolisemman maun ja tuoksun, mutta voisin uskoa, että tässä olisi mainio sisäänheitto olut uusille harrastajille?" -> 34p.

Schlenkerlan Urbock (42p) ja Saku Porter (35p) viime vuodelta blogissa.

Palkitsen "Vuoden jouluoluena Alkossa": Schlenkerlan Urbockin, sekä Schneiderin AWE:n. Tämä pelkkien pisteytysten pohjalta, joskin Urbock saa erityismaininnan ollen: "Vuoden odotetuin jouluolut".


"Itselleni vuoden paras uusi jouluolut" palkinto menee: N'Ice Chouffelle. Perusteluna: Mieluisampi yleisfiilis, kuin samoille pisteille yltäneellä Mikkellerin Santa's Little Helperin tämän vuoden versiolla.

"Vuoden jouluolut floppi" matkaa Nögnelle. Underlig Jul oli yksinkertaisesti melko hirveää. Svaneken Jule Spektakel jakaa hieman sijaa, mutta odotusarvo oli Nögnellä kovempi.

"Paras kotimainen jouluolut" lähtee: Jaettuna Stallhagenin Baltic Porterille, sekä Malmgårdin Arctic Circle Alelle.

Lisäksi muutama kunniamaininta:
Westmallen Dubbel: Viimein Alkossa, vaikkei niin jouluinen olekaan. Tekisikö olut LaChouffet ja palaisi myöhemmin pienessä pullossa valikoimiin?
Anchor Our Special Ale: Tasapainoinen ja ehkäpä jouluisin olut valikoimassa.
Ayingerit: Harvalle panimolle voi näin mainita: Takuuvarmaa osaamista,
ei virheitä kautta linjan.

Aloittelijoille tämän vuoden setistä suositukset saavat: Sam Adams, Ayingerin Winter-Bock, Liefmans, Fullers, Stallhagenin Julbock ja Saku. Anchor ja Westmalle varauksin.


Tämä vuosi alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Blogi on ollut vuoden päivät pystyssä ja lukijoita tuntuu riittävän.
Tässä vaiheessa: suuret kiitokset lukijoille tästä vuodesta. Ilman teitä blogi polkisi paikallaan, kuin virtahepo aavikolla.

Ja hieman jos kurkistamme kristallipalloon ja pohdimme tulevaa vuotta..
Ensi vuoden puolella perinteiset olutarviot jatkuvat tuttuun tapaan.
Kotipanimo aktivoituu pyhien jälkeen, tavalla tai toisella. Suunnitelmissa muhii mm. IPA puolta, jonkinlaista brownia jalokahvi-tammilastu yhdistelmänä ja kevättä kohti Saisonia. Suunnitelmat muuttuvat yleensä lennossa, joten saa nähdä..
Messu/festari/reissu, yms raportteja tippuu sitä mukaan, kun sattuu kohdalle. 
Lisäksi tarkoituksena olisi aloittaa uusi osio, nimeltä "Ravintola arviot", jossa käyn perskohtaisesti lävitse kulmakunnan kuppiloita ja mahdollisesti kauempaakin.
Jonkinlaista sokkotestausta olisi myös tarkoitus järjestää, kunhan saisi aikatauluja nivottua yhteen.

Maltaisin terveisin, Hyvää Joulua ja Riehakasta Uutta Vuotta.
T. Johnny Rio

tiistai 20. joulukuuta 2011

Olutta ruuassa - Pirter-Suklaakakku

Tänään blogissa vuorossa pientä jouluspesiaalia.
Rakkaat kotikokit voivat kaivaa pirter (Sinebrychoff Porter) pullot esiin ja laittaa essun päälle, tänään leivotaan "Pirter-Suklaakakkua" jouluksi. Ohje perustuu osittain tähän reseptiin.


Omassa ohjeessani käytän tavallista sokeria vain 1dl ja loput muscovadoa, lisäksi lisään muutaman tl kaakaojauhetta. Oluena mainio koffin portsari. Suklaa ehdottomasti tummaa, tällä kertaa 70% (ei löytynyt tummempaa).


Sokerit, suklaa ja voi kattilassa, olutta perään. Muista varata yksi pullollinen myös kokille.


Sillä aikaa kun suklaa-sokeri-voi-olut seos hieman jäähtyy on hyvä sekoittaa rahka ja kaksi munaa, sekä hieman vanilja sokeria sekaisin.

Mitataan vehnäjauhot ja sekoitetaan sooda sekaan.


Yhdistetään seokset, kaadetaan vähän kerrallaan jauhot sekaan ja sekoitetaan.
Kun sekoitus on valmis, leikataan leivinpaperista passelin kokoinen palanen irtopohja vuoan pohjaan ja hieman voidellaan vuoan reunoja voilla/margariinilla.
Tämän jälkeen kaadetaan seos vuokaan ja kakku uuniin, 180c n. 40min.

Kakku tuoreltaan uunista. Annetaan jäähtyä hetken, kaadetaan tasaisesti loppu n. 0,5dl olutta päälle ja annetaan jäähtyä.
Nautitaan jäähtyneenä, joko kahvin tai vaikkapa sopivan Imperial Porterin, Balttiporterin, tai Imperial Stoutin kera. Huomatkaa, että tämä selvästi paranee vanhetessaan. Mehevöityy ja pysyy kosteahkona viikonkin verran, kun säilyttää hyvin.

Ja pika-arvio:
Ulkoisesti suklean ruskaata kakkua, ei vaahtoa, joskin vaniljakastike passaisi tähän?
Tuoksussa suklaata, lakritsaisuutta, keskimakeaa kevyttä maltaisuutta. Jos nonparelleja päällä saattaa saada kevyen hedelmäisen lisäsävyn.
Maussa mielyttävästi tummaa suklaata, hieman lakritsaa ja koffin porteria. Sopivasti makeutta, häivä vaniljaa.
Suutuntuma on mehevä, kosteahko ja helposti nautittava.
Ylipäänsä hyvää kakkua. Kelpaa myös olutummikoille tutuille, jotka ihmettelevät tovin kun kerrot mitä kakussa on. Tätä joulun jälkiruoka pöytään.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Jouluoluet testissä 11 - Ayinger Weizen-Bock

Oluen speksit:

Mikä:  Ayinger Weizen-Bock, Weizenbock , Saksa
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,24€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero: 10ebu ja väri: 16ebc.
Nippelitietoa: Panimosta kertoilin viime keväänä. Kertauksena, kyseessä on "pikkupanimo" lähellä Müncheniä, tuotteet ovat olleet tähän mennessä erittäin laadukkaita tyylissään. Weizenbock on talvikaudelle pantu vahvempi versio weizeneistä. Panimon Winter Bock on myös Alkon jouluolut valikoimassa.

Alle viikko jouluun enään ja blogin jouluolut testi on loppusuoralla. Kaikki eivät tänä vuonna kyytiin ehdi, mutta koitan tuonempana saada pika-arviot lopuista ja nitoa nämä pidemmin maistellut samaan yhteenvetoon.
Ayingeria siis tänään ohjelmassa. Kyseistä vehnäpukkia en olekaan juonut pariin vuoteen, joten uusinta on todella paikallaan. Panimon normi hefeweizen, eli Bräu- Weisse on/oli Alkossa ollessaan yksi suosikeistani, joten panimon weizen-bockinkin muistelisin olevan laadukas. Korkki pois ja olutta lasiin.
Ulkoiselta olemukseltaan kyseessä on sameahkon oranssinkellertävä vehnäolut. Vaahto hajoaa vehnäksi, ehkä turhan nopeasti, mutta muuten ulkonäkö on melko klassinen.
Tuoksussa on, kuten arvata saattaa, reilusti kypsää banaanista hedelmäisyyttä, hieman purukumia ja mainiosti happamahkoa vehnäistä maltaisuutta ja hiven sitrusta tasapainottamassa. Ylipäänsä tasapaino näissä Ayingerin vehnissä on omissa papereissani parhaimmasta päästä. Ei liian banaaninen, muttei myöskään liian vehnäisen happamahko ja sitruksinen.
Maussa keskimakeaa maltaisuutta, hedelmäestereitä ja reilusti banaania. Aavistus mausteisuutta neilikkaa ja korianteria häilyy taustalla. Jälkimaussa leipäisää vehnäisyyttä, hieman happamuutta ja sitrusta.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä, juotavuus on helppoa, hieman liukkaan öljyistä ja virkistävyys hyvällä tasolla. Alkoholi lähes peitossa.
Ayingerin Weizen-Bock on kyllä mainio ja tasapainoinen olut tyylissään. Jouluolueksi en ihan näitä vehniä osaa mieltää, ehkä AWE poislukien. Jos jotain moitittavaa etsitään on olut hieman särmätön ja yllätyksetön, mutta niin tasavarmaa osaamista, että ei tästä voi olla pitämättä.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 38/50

torstai 15. joulukuuta 2011

Jouluoluet testissä 10 - Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter

Oluen speksit:

Mikä:  Stallhagen Winter Porter/Baltic Porter, Porter, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 5,06€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 30ebu ja väri: 70ebc.
Nippelitietoa: Stallhagen on pieni panimo Ahvenanmaalta (perustettu v.2004). Panimon tuotteita on melko laajasti ruokakaupoissa saatavilla. Tämä olut on sama, kuin aiempi Baltic Porter. Panimo paahtaa/savustaa olutta varten osan maltaista.


Blogissa tahti kiristyy joulua kohti.
Tänään edessä vanha tuttavuus Viking Linen pubista, ajalta jolloin olut kulki vielä Baltic Porter nimellä. Mallassaldona Pils, Münchener ja mustamaltaita, humalina Magnum ja Saaz. Linja on melkoisen perinteistä ja yleensä toimivaa. Alkuun on pakko huomauttaa, että omissa papereissani panimo nosti hieman osakkeitaan tämän oluen myötä, mutta silti suurin osa tuotteista on massojen kalastelua, vähän Teerenpelin tapaan. Joskin esim. tuore US Red Ale osoitti, että muutakin saattaisi olla luvassa? No mennäänpä takaisin porterin pariin.


Väriltään olut on syvän ruskeanmusta. Vaahto on komea, joskin laskee nopeasti. Jää silti oluen päälle ohueksi lautaksi, joten ulkonäkö on mieleinen.
Tuoksussa paahteista lakritsaa, kahvia ja hieman suklaata. Hento savuinen häivähdys käy nenässä. Hieman yrttistä humalaa ja ruisleipää.
Maussa keskiasteisesti paahdetta, aavistus savuisuutta. Lakritsaa löytyy myös mausta, samoin hennosti suklaata. Maltaisuus on hieman makeahkoa, ruisleipäistä happamuutta ja hieman palanutta leivänkuorta. Jälkimaussa kevyesti humalaa ja paahteisuutta. Maku jää toviksi suuhun. Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliä. Hiilihapotus pitää juotavuuden helpohkona.
Stallhagenin "talviporteri" on lopulta oikein maistuva, ilm. pohjahiivaporter. Tyylissään ihan puhdas suoritus ja maistuu ainakin meikäläiselle. Hinta on kohtalaisen suolainen, sillä Alkosta saa halvemmallakin parempia portereita.
Tuomaristo nyökyttää hyväksyttävästi päätään: "Jatkoon, mutta poistomyynnin kautta".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14 -> Yhteensä: 36/50 

Jouluoluet testissä 9 - Laitilan Kievari Savuruis

Oluen speksit:

Mikä: Laitilan Kievari Savuruis, Savuolut, Suomi
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 3,87€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero: 30ebu ja väri: 60ebc.
Nippelitietoa: Suodattamaton Bambergin savumaltailla ja ruismaltaalla vauhditettu olut. Humalina Magnum ja Cascade. Oli alkuvuodesta tarjolla pelkästään hanaoluena, nyt Alkon hyllyssä.

Jouluolut testi saapuu Suomeen ja vuorossa jo entuudestaan tuttu Laitilan Savuruis, jota taisin maistaa Helsingin Beer Festivalilla aiemmin. Muistikuvien mukaan olut oli keveän savuinen, mutta ei tarjonnut juuri mitään mieleenpainuvampaa.
No nyt tätäkin on Alkossa kaikille joille sana Schlenkerla on liikaa, mutta Korpisavut ja Tervat liian vähän. Humala valintoina Magnum (katkerokäyttöön) ja aromiin Cascade, joka on kohtalaisen erikoinen veto savuoluen aromiksi.
Jotta testillä olisi vertailupohjaa join aiemmin yhden omatekoisen SavuBrownin (blogiin joskus tuonempana). No arvostellaanpa tämä:

Laitilan savuruis on väriltään sameahkon ruskeanpunertavaa. Vaahtoaa aluksi kovasti, mutta hajoaa yhtä nopeasti lasin reunoille.
Tuoksussa hentoisesti Schlenkerlasta tuttua savukinkkuisuutta, mutta paljon miedommin. Talon maku väijyy alla selvästi. Kevyesti leipäistä maltaisuutta ja häivä paahdetta. Hento happahko ote taustalla.
Maussa Cascaden huomaa, joskin hentona. Mikä on toisinaan tyyliin nähden parempi. Miedosti savuisaa kinkkua, hieman sitruksista humalaa ja ruisleipää. Maussa talon hernekeittoisuus on pienempi, mitä keväällä (ainakin muistiinpanoja vilkaisemalla). Paahdetta on keskiasteisesti taustalla, hento katkeron puraisu lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, keveä, melko hiilihappoinen ja tavallaan helposti juotavissa.
No Savuruis on lopulta kevytversio Schlenkerlasta, joka päätyy koriini jatkossakin. Ennustan potentiaaliseksi, porttiolut teeman mukaisesti, aloittelijoille ja satunnaisille kokeilijoille. Lisäksi tuote ei Alkon hyllyillä olevaksi kotimaiseksi pienpanimo olueksi ole "niin" pahanhintainen. Tuomaristo lausuu: "Ei jatkoon. Kesäpäivän päätteksi, nuotiota tehdessä passeli janojuoma".
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10):7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12 -> Yhteensä: 32/50 

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Jouluoluet testissä 8 - Westmalle Dubbel

Oluen speksit:

Mikä: Westmalle Dubbel, Dubbel, Belgia
Mistä: Alko, olutravintolat
Hinta: 9,49€/0,75l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkero: 20ebu ja väri: 80ebc.
Nippelitietoa: Westmalle on yksi olutta panevista trappistiluostareista. Panimolla on kolme olutta tuotannossa: Extra, Dubbel ja Tripel, joista kaksi viimeksi mainittua on Alkosta saatavilla. Luostari on perustettu vuonna 1794 ja Dubbelia on nykyreseptillä pantu vuodesta 1926. Panimon hiivakantaa käyttää nykyään myös Westvleterenin luostari.




Hyvää adventtisunnuntaita omasta ja kuvassa olevan ystäväni puolesta. Joulu lähestyy pikavauhtia ja tänään lasissa todella pitkästä aikaa Westmallen Dubbelia. Muistan ensikokemukseni tämän oluen parissa parin vuoden takaa. Toin pullon systembolagetista ja se ehti ikääntyä reilun vuoden verran. Olin ennen kyseistä olutta nautiskellut kuukauden päivät persaukisena vain halpoja oluita, joten tämä kolahti silloin lujaa. Tämän kertainen pullo onkin melkoisen tuoretta, pullotettu elokuussa. Koska toverini on kovin viluinen ja pitää lämmittävistä juomista korkataanpa pullo.


Poks sanoo korkki. Pikariin tippuu sameahkoa, syvän ruskeanpunaista olutta jättäen komean ja kestävän vaahdon pinnalleen.
Tuoksussa reilusti kuivattuja hedelmiä, luumua ja rusinaa, aavistus banaania. Mausteita on taustalla hieman, sekä vienoa yrttisyyttä. Hedelmäisyys on kuitenkin tämän oluen tuoksussa selkeästi dominoivin piirre ja sellaisenaan miellyttävä.
Maussa on miellyttävän pehmeä kombinaatio keveästi makeahkoa karamellia, pyöreää hedelmäisyyttä, luumua ja hieman suklaata. Hennosti mämmimäinen ja yrttisesti humaloitu. Humalointi on keveä ja maistuu lähinnä hentona puraisuna lopussa.
Suutuntuma on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen välimaastossa. Juotavuus on helppoa, hiilihappoja tässä tuntuu olevan keskimääräistä enemmän ja alkoholi on melko mainiosti piilossa.
Dubbelia pidetään usein hieman väliinputoaja tyylinä, mutta kyllä tässäkin tyylissä on selvästi omat helmensä. Omalla kohdallani tämä Westmalle on kyllä mukavan nautinnollinen ja selvästi omalla listallani parhaimpia oluita omassa lajissaan. Saa nähdä miten kypsyttely vaikuttaa tähän.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 16 -> Yhteensä: 39/50