Paikkansa rännän, loskan ja syystuulien keskellä vakiinnuttanut Olut Expo pidetään tulevana viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla.
Olen itse osallistumassa kokkareisiin kekkereihin jälleen, mutta tällä kertaa... Kirjoitankin festareista ennakon. Kävi nimittäin niin, että mieleni astui norsunluutornistaan toisiin sfääreihin ja yhtyi kosmokseen tavalla, jolla vain paatuneen alkoholistin aivot voivat tässä pimeydessä toimia. Tämän pitkän meditoivan hetken, jota jossakin viihteessä myös nukkumiseksi kutsutaan, näin tulevan festivaaliviikonlopun avauksen ja haluan nyt spoilata ja pilata tunnelman (melkoinen dickhead siis, vaikka Joffrey ei tässä kuolekaan).
----------- Sisältää spoilereita ja kirotusvirheitä joista en välitä jallupisaraakaan----------
Astuin tutuin askelein kohti kaapelitehdasta. Ilma oli kaunis ja poutainen, tuuli tuntui puhtailla hiuksillani, jotka olin juuri pessyt kahdesti asuntovaunussani kouvolalaisen keittiön apupojan vahtiessa suihkuhuoneen ovea. Pääsin aulaan asti ja havaitsin joukon tuttuja juovoja joiden mielestä ennen narikkaan kulkemista kannattaa juoda omat viinat pois, joten liityin seurueeseen ja reppuni olikin muuttunut kolmen litran hanaviiniastiaksi selässäni, paitsi että se oli täynnä kossua. Kilistelimme eliitin salakapakassa eli valvovan silmän alla juomiamme ja meinasimme tohinassa missata avajaisseremonian kokonaan.
Kipitin siis kiireesti narikkaan, josta vastasi erään huvipuiston ravintolapuolen päällikkö. Vänkäsin pitkään aiheesta; saako paikalle kulkea omissa kengissäni, vai onko minunkin pakko pitää vihreitä Crocs-sandaaleja jalassani. Lopulta tepastelin näissä kumitossuissa muiden perässä ja kuuntelin edeltä kantautunutta kuiskintaa, kuinka olen aina myöhässä ja jurrissa.
Festivaalialue oli hivenen muuttunut viime näkemästä. Avausohjelmassa oli edessä Queenin Bohemian Rhapsody-musikaali, jossa gladiaattoreiksi puetut järjestäjät lauloivat ja tanssivat kaapelitehtaan sisälle rakennetussa kalliossa, jonka eteen oli rakennettu elokuvista tuttu meriallas kaarnalaivoineen päivineen. Kummastelin tätä numeroa, mutta päättelin että en voi ymmärtää tätä koska tuhlasin liikaa aikaa narikassa tossuineni.
Vieressä kannettiin paareissa pihalle jo erästä sammunutta viinibloggaajaa laakerinlehtiseppele päässään. Tämän juotua gladiaattoreille tarkoitetut viinit. Sammuneen herran viimeiset sanat olivat kuulemma olleet latinaa ja käännettynä: "Moista pa..kaa ei tulisi täällä tarjota, elitismi on pilalla nyt".
Aloin jo katselemaan mistä saisin olutta lasiini, kun vieressä pyyhälsi etäisesti tutun oloisia naisihmisiä yhden lasin ja neljän pillin kera. Jotain hapanta oli jo lasissa. Kuljin portaita kohti kellaria, kun näin portaikkoon maalatun maalauksen. Tässä jteoksessa eräs toinen bloggaaja makasi makkurissa uimapatjalla altaassa. Lisäksi kuvassa hänen blogeista tuttu isänsä kalasteli lagerpurkkeja samasta altaasta. "Mykistävää".
Pian tapasin myös lasikuutioon laitetun blogilegendan, jonka kadonnutta matkapuhelinta etsittiin pitkin tyrmiä. Täältä syvyyden pimeimmästä pöydästä löysin lisää tuttuja. En kuitenkaan jäänyt heidän pöytäänsä, koska valitukset kaikuivat pitkin tytmän seiniä: "Ei oo vettä", "Juovo", "Jotai IPA:a vaan", "onon","Missä mun alkoholipoliittisesti korrekti keskiolueni on?".
Juostessani kohti valoa ja takaisin auringonpaisteeseen näin vielä kollegan kauppaamassa lehtiä. Sellaisella basaareista tutulla otteella, jossa teltan sisällä kiehui makeaa minttuteetä ja ohikulkevat opastettiin suoraan tämän myyntimies mynttisen puheille. Minuakin oltiin jo vetämässä telttaan, vaikken tarvinnut lehtiä, en vyötä ja aurinkolasejakin "vain katselin". Onnekseni kaverini kulki sattumalta ohi ja nykäisi ranteesta huutaen kamapäissään päin näköä: "Jätkä ei tiiä taas mistään mitään, tuu mukaan, maista tota tuhkakuppiolutta vähän, maista ny".
Hän raahasi minut aukealle johon tepasteli myös hemaiseva avokkeeni kaverinsa kera. Ihmettelin viimeistään tässä vaiheessa mitä ihmettä he täällä tekivät, mutta kuulemma siideriäkin on tarjolla.
Samassa aukiolle kaahasi timanttisesta jyystöstä pitävä kaverini pienellä autollaan, josta astui ulos koko Päätybaarin tenuntuoksuinen asiakaskunta etsimään a) alkoholia b) lonkeroa c) Bud Lightia d) Monopolilautaa. Valitettavasti viinani oli juotu jo aulassa ja monopolista en pidä. Aloin jo ehdottaa herrasväelle tutustumista viereiseen Alkoon näiden kaikkien toiveiden edessä, mutta samalla kuulin kovan kolauksen.
Kolaus kuului, onneksi, omasta keittiöstäni ja mieleni palasi takaisin kehooni. Havahduin hymyileväni koko perverssille tulevaisuudelle.
Jään nyt odottamaan tätä tajunnan räjäyttävää spektaakkelia joka on selvästi edessä.
----------------------Spoilerit ja kirotusvirheet päättyvät, mutta jallupisara maistuisi-----------
Nähdään viikonloppuna.
Ps. Juomalistat löytyvät: http://olutexpo.fi/OlutExpo-2016-Tuotelistaus.pdf
Huuruisia tarinoita tuopin ääreltä
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
suoraan suoneen tykitettynä.
- Uutisia
- Arvioita
- Kotiolutta
- Gonzoa
- Matkaraportteja
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
OlutExpo 2016 - Enteitä ja unia
Tunnisteet:
alkoholi,
baari,
bloggaaja,
bloggaus,
craftbeer,
festarit,
filosofia,
gonzo,
juomat,
kaapelitehdas,
olut,
olutexpo,
oma elämä,
panimo,
pienpanimo,
psykedelia,
tuopin ääressä,
uni,
yrittäminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lahti on selvästi tehnyt sulle pelkkää pahaa/hyvää. Olutexpo ja Päätybaari samassa tekstissä enteilee jo lopun aikoja, heh.
VastaaPoistaEn tiiä viel kumpaa, mutta kyllähän tää kylä selvästi vaikuttaa johonkin.
Poista