5 Vaikeinta oluttyyliä valmistaa kotona

Pari vuotta takaperin kirjoitin artikkelin, jossa pohdittiin viittä helpointa oluttyyliä valmistaa kotona. Jonkinasteinen looginen jatkumo tälle jutulle on nyt edessäsi.
Viisi vaikeinta oluttyyliä valmistaa itse kotona.
Tämä listaus on tietysti vain minun mielipiteeni tähän asiaan, joten otan erittäin mielelläni myös teidän näkemyksiänne vastaan tonne alakerran kommenttiosioon, tai vaikka naamakirjan puolelle. Oluttyylit eivät ole varsinaisesti missään järjestyksessä ja lisähuomiona jätän jutusta ulos alkoholittomat/matala-alkoholiset näiden omien vaikeuksien takia.


1. Lambic

Ensimmäisenä tietysti ensimmäisenä mieleen ponnistanut tyyli. Virallisestihan tätä voisi valmistaa vain Belgiassa tiettyjen ehtojen mukaisesti. Lambicilla on luonnollisesti vieläpä E.U:n tuotesuoja (tsg), kuten vaikkapa Sampanjalla (ihq tää suomenkielinen nimi). Jos unohdamme nämä ja mietimme asiaa vain prosessin kannalta on edessä paitsi melkoisesti tavallisesti poikkeavia vaiheita, paljon pitkiä tynnyrikypsytyksiä, blendausta, käymisenkontrollointia ja todennäköisesti myös mikrobiologiaa, että puhtaanapidon vaikeuksia. Blogisti nostaakin hattua kaikille näille valmistajille Belgiassa.

Mustialan kattiloita

2. "Keveä vaalea lager"

Bud-Light ja mitä näitä nyt on.
On aivan helkkarin vaikeaa tuottaa teknisesti liki vissyvetinen olut (joka ei ole pilalla) ilman virheitä. Lisäksi kotioloissa tämä vaatisi vieläpä suodatuksen päälle, eli hiilihapotuksen muuten, kuin käymisteitse. Raaka-aine valinnat, prosessitekniikka, käymiskontrolli ja puhtaus on oltava aivan huippuluokkaa, jotta tällaiseen kykenee. Siksipä itse pidänkin esim. Anheuser-Buschin panimoa kenties maailman teknisesti parhaimpana panimona.

Mittaukset&Muistiinpanot takaavat jatkuvuutta

3. Tripel

Vaalea, keveä, kompleksinen, jossa on juuri oikeanlainen tasapaino ja sitten se yli 7,5% alkoholia. Tämä yhdistelmä syöksyy helposti yli jossakin kohdassa. Yleisesti lopputulos on joko aivan liian makea, tai fenolit/esterit/alkoholisuus läikkyy ylitse.
Toki tämän tyylin oluiden ja ns. "Vahvojen Belgityylisten Ale" oluiden ero on hiuksen hieno ja joskus vain pelkkää hiusten halkomista, kun kyseessä on vaalea olut.

4. Tsekkityyliset Lagerit

Siinä missä monet saksatyylit ovat vielä kohtalaisesti pantavia (Pils, Alt,jne)  (ehehe) uppoavat tsekit jo aivan toiseen luokkaan. Puhtaita, helppoja, joissa on juuri tietynlainen profiili maltaan, humalan ja hiivan aromien kanssa. Hallittu pieni diasetyylisyys, Saazin käyttö, vanhoja mäskäystekniikoita, Määrin mallasta ja pehmeää pohjavettä. Yhdistelmänä mielestäni luokassa hankala, etenkin kotona.

5. "Huippuolut"

Koska en osaa valita lukuisista käsillä olevista tyyleistä viidettä (mm. Eisbock, Quadrupel, Helles, Berliner Weisse ja muut Sourit, Kölsch, jne).  

Todettakoon, että vaikeinta on tuottaa mikä tahansa tyyli niin, että tuote olisi laadullisesti kansainvälistä huippua, pysyisi tasalaatuisena (eli olisi toistettavissa) ja säilyisi hyvin (eli mikrobiologisesti tarpeeksi puhdas).

Tämä on vaikeaa kotona, sillä se on vaikeaa kaupallisella tasollakin.
Juotavan oluen valmistaminen on helppoa, tyylinmukaisen vähän vaikeampaa tyylistä riippuen, mutta tyylinsä huipun todella vaikeaa, jopa harvinaista. Joskus näinkin kuitenkin käy, mutta olisiko se olut toistettavissa? Entä miten se säilyisi? Joissakin asioissa tämä on kotona helpompaa, koska tuotanto harvoin on jatkuvaa. Eli sinun ja minun välineeni eivät ole jatkuvasti märkiä, kosteita, lämpimiä, täynnä makeaa syötävää ulkopuolisille kannoille. Toisaalta taas harvalla meistä on niin helposti puhdistettavaa ympäristöä, tai niin vahvoja kemikaaleja puhdistukseen.

Kirjoissa asuu tieto, mutta vasta päässä ymmärrys.

Loppujen lopuksi uskon, että kaikki tyylit olisivat tietysti keitettävissä myös kotona. Silti on selvää, että osa on vaikeampia, kuin muut. Osa tyyleistä on myös muita muodikkaampia ja osa on vaipunut liki kuriositeetin asemaan kenties ponnistaakseen joskus takaisin.