”Tervetuloa Antfarmin tupareihin..”
”Ai teil alkaa olemaan tilat valmiit?
Upeeta, toki tuun”
Osapuin näillä sanoilla kuului kutsu
Lahden olutyhdyskunnan, kolhoosin ja kimppapano-porukan uusiin
tiloihin. Kuulema kylmääkin oli tarjolla, eli mielijuomaani:
ilmaista alkoholia.
Pakattuani laukkuuni toimitustyössä
käytettävän kevyen kenttäsetin(olutta, sekä sahtia nousuun,
kaksi kappaletta varastettuja hotellien kuulakärkikyniä, vihkon,
sipsipussin laskuhumalaan, sanelimen ja kameran) olin valmis.
Vaaputtuani paikalle havaitsin oitis
tilaisuuteen osallistuneen enemmänkin ihmisiä, kuin aluksi odotin.
Kotiolut/olut yleensä kiinnostaa, mutta että näin paljon.
Positiivista. Kouvolassa nämä olisivat olleet, kuin ladakerhon
kokoontumiset. Takavuosien Kummeli-sketsiä mukaillen siis.
Antfarmilla on siis noin 30m2 touhutila
salaisessa lokaatiossa siinä Siionin temppelin vieressä, heti
vapaamuurarien suurloossista vasempaan Suomen Lahes.
Tila on juuri valmistunut ja
keittonurkan laitteistokin on päivityksessä. Grainfatherin tilalle
on tulossa 50l Herms-laitteisto pumpuilla ja muilla insinöörien
onanoimilla kytkimillä. Nurkassa hohteli myös sahtikuurna (bing
#Reittausblogi). Tilan toiselta laidalta, eli kartanon itäsiivestä
löytyy puolestaan miellyttävä lounge sohvineen. Tilat ovat
edelleen vähän työnalla, mutta suunnitelmat vaikuttivat fiksuilta
ja perustelluilta. Onnea vaan.
”Sitten sielä juotiin ja.nu,, Eiku, ei
ollut Junnu Vainiota”
Ensimmäisenä janoon löytyi vähän
kotipolttoista DIPA:aa. Sellaista tasapainoista. Välttäen kaikki
tyylin perusvirheet (makeus/karamelli/käymisvirheet), mutta jossa
olisi voinut silti olla vielä vähän enemmän aromia. Hyvää
kamaa.
Lahessa kun ollaan, niin paikalla oli
myös Sahtia. Punaruskeaa, paksua, todella paksua, makeuden pyöriessä
siinä ja siinä onko sitä liikaa vai ei. Vanhan mestarin temput ja
tavat osoittautuivat todella onnistuneeksi. Oma sahtinihan oli tähän
verrattuna aivan toisenlaista. Vain 7% oranssinpunertavaa ja
katajaisen yrttistä. Kevyempää kamaa toki. Sahdista turinoidessa
hanaan oli livahtanut ”jotain apaa”. Raikasta tavaraa, joskin
jokin kokonaisuudessa ei mielestäni täysin sopinut kokonaisuuteen,
mutta muistiinpanojen ollessa ontuvia voimme todeta oluen olleen ihan
hyvää. Ainakin mainion perunasalaatin kaverina.
Illan pimetessä alkoi kaupallisiakin
settejä näkymään. Maistoin mm. Brewdogin tuoretta Hazy Janea.
Todella hyvää IPA:a. Vai NEIPA:aa, vai Vermont IPA:a. Alan jo
inhota koko termiä, koska se ei ole imho oluttyyli, vaan määritelmä
alatyylille, joka ei ehkä ole alatyylikään? White IPA/Belgi-IPA
taas mielestäni voisivat olla omiakin, mutta asiaan. Jotain Kaikua
ja yhtä laktolakua pyöri pöydillä, kuten myös entisen Panimo
Pajan olutmessias Kubalan Lager. Jota itse kutsuisin Pilssiksi.
Todella mahtavaa peruskauraa. Raikas, virheetön ja kuivan
katkerahko. Ei virheitä, pelkkää simppeliä janojuomaa. Jota juuri
tuossa kohtaa illasta kelpasi kumota mukillisen, tai kaksi.
Lopulta oli aika valua kohti kotia.
Seitinohuessa ranskalaisessa. Sellaisessa tilassa, jossa kaikki on
kliffaa hei. Huolet ei paina ja olo on rakastettavan syleilevä.
Tähän olikin hyvä lopettaa, koska aamulla olisi edessä
tasoittavan kostea SOPP-Lahti.
Kiitos Antfarm tästä illasta. Toivottavasti kutsu lohkeaa jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti