Minulta on viimeaikoina usein kysytty
missä Tallinnan matkaraportti viipyy ja miksei siitä ole kukaan
kirjoittanut juuri mitään? ”Siel oli kaikki niin lärvit, ettei
kukaan muista mitään” Totesi eräs toveri vastikään. Mutta niin
miksi ei?
Mietin tätä hetken, mutta oikeastaan
minulla ei ole viimevuotiseen mitään lisättävää. Eikä
oikeastaan mitään halua puuttua siihen mestariteokseen, jota
tuo edellisvuotinen teksti oli. Harva jatko-osa yltää muutenkaan
ensimmäistä paremmaksi ja tänäänkään Imperiumi ei iske
vastaan.
Lauttamatka oli samanlainen helvetin esikartano kuin
viimeksikin. Suosittelenkin Tallinan lauttaa läpileikkaukseksi
suomalaisen sielun syvimpiin vesiin. Sieltä löydät kaiken sen
viihdykkeen, mitä ilmeisesti me kaikki kaipaamme.. Baarin ja Pubin.
Näiden erona on vain se, että toisessa tuolit ovat mukavammat.
Molemmat vuorottelevat trubaduurin, joka vetää minkä tahansa
Dylanin biisin kunhan toivoo Knockin on the heavens dooria, sekä sen
tangomarkkinoiden kolmosen vuodelta kakstuhatta jotakin nojaamassa
mikkiin vielä väsyneempänä kuin itse. Ja kun jompikumpi kyllästyy
kaivetaan vuoronperään sitä v..n karaokea esiin. Eldankajärven
jäätä ja muuta taakse jäänyttä elämää. Vaikka kuinka
kaipaisin tupakansavua ja pajatsoja tuohon Kaurismäkeläiseen
maailmaan, niin viimeistään paluumatkalla alkaa Veikot ja Penat
linjaushumalassaan ärsyttämään. Onneksi Marja jakaa tiskillä
jonotusoppia. Älykkäimmät ovat paenneet ruumaan menevän portaikon
taakse luurit korvillaan katsellen pimeydestä, messinkikaiteiden
takaa kuin metsän pelokkaat eläimet tuota sodomaa. Entäpä muksut?
Nykivät Penan ja Veikon hihasta paf:n ei voittoa koneisiin pennejä,
koska Ville Viikinkikin siirtyi Marjan kanssa ottamaan vähän
Sorbusta ja Ruskaa. Kannella ylioppilastytöt laulavat yhdessä
kuplapäissään ja loput ovat vallanneet Delin ”vain
ruokailijoille” paikat katsellen ikkunasta apaattisesti ulos
toivoen tämän piinan päättyvän mahdollisimman pian.
Tulevalle vuodelle mietinkin jo
kansipelejä pelastusveneen alla.
Voi viikinkejä, voi
viihdepäälliköitä.
 |
| Matkakaljaa paatin aulassa. "Eihän tätä kestä selvinpäin" |
Entäpä festarit itsessään? Samaa
huttua kuin ennenkin uusilla mausteilla.
Toki paikalla oli varmaan yli puolet
kotimaisesta pienpanimokentästä. Nämä kotimaan uljaasti Puskan
tuulimyllyjä vastaan ratsastavat Don Quijotet mäskimelat tanassa.
Siis aivan tuhannen päissään maistelemassa vapauden tuomia
virvokkeita, niin minäkin.
Haistelimme uusia trendejä, mutta sen
pikemminkin hämmästelimme niiden puutetta ja suomalaisten halua
jonottaa. Eräällä belgialaispanimon Ruotsin haarakonttorin
putiikilla oli kaiketi ämpäreitä jaossa. (Okei kyllä osa
tavarasta tulee myös länsinaapurista).
Se toinen vuosikymmenen hypellä
ratsastanut oli väsynyt ja toi tapahtumaan tarjolle jopa Punk IPA:a.
Huisia. Oli siel myös se Tanskan haarakonttori, mutta ei siel mitään
olutnörttikamaa ollut.
Tarjonnasta pystyi päätellä kolmekin
asiaa:
- Sour on lisännyt pinta-alaa. Mikä ihmetyttää minua kovin, mutta toki se tarjoilee kikkailuun entistä enemmän mahdollisuuksia.
- Kaikki Imperial Stout on nykyään nimiltään niin pitkiä, ettei niitä jaksa kirjata ylös: Massivehyperbomb barrel aged in bourbon and oloroso barrels with dark chocolate, ethiopian coffee, madagascar vanilla and twisted with shennanigans.
- Silti ihmiset tykkäävät perusbissestä. Meinaan Karjala oli äänestetty festarien parhaimmaksi olueksi. Ainakin hetkellisesti. Ihan mahtavaa.
Nykyinen paikka Kulttuurikatel oli
helkutin päheä, joskaan ei aivan yhtä rappioromanttinen, kuin
viime vuotinen. Sillä survivor-moodilla, jota jokainen tuleva
rantojenmies tarvitsee pysyäkseen lämpimänä veneiden ja siltojen
alla.
Ruokaa oli jo paremmin kuin viimeksi,
joskin ulkona (onneksi ei satanut..), mutta jonot venyivät nytkin
paikoin runsaiksi.
Oluiden osalta valikoimaa oli
runsaasti, mutta sellaiset todelliset helmet loistivat poissaoloaan.
Kenties ne löytyvät pian koittavasta Lahen SOPP:sta? Tiiättehän..
”Tehtiin tällain Apa ja laitettiin siihen vähän tilliä sekaan”.
Se toinen paikalle vaivautunut panimo repäisee ja tarjoilee kymmenen
erinimistä, mutta samanlaista keskinkertaista IPA:a.
Mut hei, onneksi sielt saa Sahtia. Ei
meinaan Tallinnas ollu. Eiku, ei tää ei ollu Reittausblogin
tribuutti. Fiilis kuitenkin tekee paljon. Mulle festarit ovat
sellaisia, joissa olut jää joka kerta enemmän sivuasiaksi
sosiaalisoimisen takia. Joten bissestä ei saa sellaisia sävyjä ja
sävärejä irti. Meinaan desin annos jääkylmää IS:ää vanhassa
teollisuushallissa tuhannen muun ravihevosen kanssa, joiden silmien
tilalla on vain lamput, joissa lukee ”mullemullemullemulle” ei
tuo sellaista tunnetta, että olutkaan maistuisi niin täydelliseltä
kuin se.. No nyt maistuu. Nönnöä. Parveke, Sunshine Reggae
taustalla. Lämmin kesäilta ja muuten täydellinen hiljaisuus.
Tästä voisi aasinsillan kautta puhua
Lehen Monky Businness-keissistä. Lehe, jota itse pidän
keskinkertaisen ruumillistumana, eli melko täydellisenä
pienpanimona? (ehehe). Kaatoi Westyn ihanata 12:ta kegiin ja tarjoili
sitä omanaan. Westvleteren 12 on siis yksi kaikkien aikojen
parhaimpia oluita reittaamisen historiassa. (Tuoreena jättää vähän
kylmäksi, imho). Lehe ihmetteli stuntin paljastaessaan miksei
kelvannut? Itse rehellisesti repesin täydellisesti ja tempun
ansiosta panimon status nousikin papereissani hetkeksi suoraan Viron
kärkeen. ”Ihan mahtavaa, näitä lisää”.
Odotankin innolla sen yhden
ruotsalaisen jäätelökoneista valuvan aitoa Kopparbergin sidukkaa
seuraavalla kerralla. Oikeastaan aihepiiri hyppäisi jäniksenä
nopeasti koko reittauskulttuuriin, mutta ei mennä sinne. Eletään
vaan satumaisessa kuplassa mieluummin.
 |
| Out of buckets? |
Toisenlainen kupla oli kuitenkin edessä
heti lähtöaamuna. Vaelsimme suomalaisturismin sydämeen kohti
sataman viereistä varastoaluetta. Lootsilla kävi kuhina. Kotimaan
busseja oli pihalla, kuin Kampin terminaalissa aamuruuhkassa.
Rullakoita, Saaremaa-packeja, turpeita kasvoja, jurrisia tätejä
työntämässä lastenvaunuissa hanaviinilaatikoita. Irvokasta, mutta
silti niin ymmärrettävää.
Kuten maasta pois muuttava herra tämän
totesi tilatessaan viskin jäillä. Miksi jäillä? ”On Suomi
köyhä, siksi jää”.
Pervosti mietin mitä lähialkossa
todettaisiin, jos sunnuntaiaamuna olisi ovien edessä parikymmentä
bussia hakemassa juomista.. Lisää duunia? Paremmat valikoimat? Matalammat hinnat? Ja sitten minäkin heräsin. Paitsi toki, että jäisivät sunnuntaina nuolemaan tahmaisia näppejään.
Siinä missä raittiusliike odottaa
vain sopivaa tilaisuutta kieltää matkustajatuonti odottavat nämä
samat laivanlastaajat ja bussien ahtaajat vain edullisen nopeaa
yhteyttä Puolaan, tai Latviaan. Sinne satumaahan, jossa se vinetto
on vielä halvempaa. Meanwhile kotimaassa kepulat vatuloivat
pitäisikö tulevassa laissa lonkero jättää Alkoon vai ei.
Lillukanvarsia suhteessa tuontiin.
No kuitenkin. Matkailu avartaa ja
Tallinn Craft Beer Weekend vapauttaa. Teretulemast.
-----------------
Ja loppuun vielä muutamat fotot:
 |
| Kädet palaa, eikä ees oikeella tavalla |
 |
| Siisti mesta kyllä |
 |
| Sauna Sessoon ei toimi suihkussa. Been there, done that |
 |
| Suomalainen aamiainen? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti