Korkin kääntöpuolella-Alkoholilaki se junnaa vaan

 Joo ei se etene mihinkään.. 

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005232699.html

Jos joku ehdottais monopolin purkamista yhdellä kertaa ja verotuksen asettamista muun maailman tasolle, niin ei tarvis vääntää kompromisseja? Vai laitetaanko kaikki vaan lukkojen taakse? Kieltolaki ja kovaa teetä?

Melkosta popcornia koko touhu. Tulee mieleen vain Stadin väännöt yhestä museosta ja jostain kasvisruokapäivästä. Korkeasaaren apinahäkissä tapahtuu lisää juttuja lähiaikoina. Meanwhile vähän laulattais:

 

Tule hallitus, täytä tarpeeni nyt, veronmaksajan perusoikeuteni, maksakaa sosiaalitukeni, täyttäkää lottokuponkini, ja olen taas ihmiseksi syntynyt.

Vaan Alko se elää ja puska se palaa, mikään ei muutu, harmaata ei monopolista puutu. Keskusta se vatuloi ja persut kapuloi, muilta ei kysytä, kun toimittajalla ei sytytä.

Eläköön kuollut keppana, kohta sinut laitetaan kalterien taa, alkokorttia, lukkoa esiin, Juhakin sanoi: Juoskaa jo hakemaan.

Välispiikki: ”Monopoli ja hallitus.. Pelastakaa mut. Joskus viinanvaara uhkaa ja meitä alle kuutta miljoonaa alkoholistia pelottaa”.

Ei antisankarimme meitä jätä yksinään. Kun limuviina alle kuusiprosenttisena voi tuhota tämän maan. Kun kukkahattu heiluu vaan, takkia kääntämällä ja vääntämällä hallitus tulee, hallitus pelastaa. Hallitus pelastaa. 

Kieltolaki tuolla, vapautus toisaalla. Ei mennä ..ttu mihinkää

Matkaraportti: Tallinn Craft Beer Weekend 2017

Minulta on viimeaikoina usein kysytty missä Tallinnan matkaraportti viipyy ja miksei siitä ole kukaan kirjoittanut juuri mitään? ”Siel oli kaikki niin lärvit, ettei kukaan muista mitään” Totesi eräs toveri vastikään. Mutta niin miksi ei?

Mietin tätä hetken, mutta oikeastaan minulla ei ole viimevuotiseen mitään lisättävää. Eikä oikeastaan mitään halua puuttua siihen mestariteokseen, jota tuo edellisvuotinen teksti oli. Harva jatko-osa yltää muutenkaan ensimmäistä paremmaksi ja tänäänkään Imperiumi ei iske vastaan.

Lauttamatka oli samanlainen helvetin esikartano kuin viimeksikin. Suosittelenkin Tallinan lauttaa läpileikkaukseksi suomalaisen sielun syvimpiin vesiin. Sieltä löydät kaiken sen viihdykkeen, mitä ilmeisesti me kaikki kaipaamme.. Baarin ja Pubin. Näiden erona on vain se, että toisessa tuolit ovat mukavammat. Molemmat vuorottelevat trubaduurin, joka vetää minkä tahansa Dylanin biisin kunhan toivoo Knockin on the heavens dooria, sekä sen tangomarkkinoiden kolmosen vuodelta kakstuhatta jotakin nojaamassa mikkiin vielä väsyneempänä kuin itse. Ja kun jompikumpi kyllästyy kaivetaan vuoronperään sitä v..n karaokea esiin. Eldankajärven jäätä ja muuta taakse jäänyttä elämää. Vaikka kuinka kaipaisin tupakansavua ja pajatsoja tuohon Kaurismäkeläiseen maailmaan, niin viimeistään paluumatkalla alkaa Veikot ja Penat linjaushumalassaan ärsyttämään. Onneksi Marja jakaa tiskillä jonotusoppia. Älykkäimmät ovat paenneet ruumaan menevän portaikon taakse luurit korvillaan katsellen pimeydestä, messinkikaiteiden takaa kuin metsän pelokkaat eläimet tuota sodomaa. Entäpä muksut? Nykivät Penan ja Veikon hihasta paf:n ei voittoa koneisiin pennejä, koska Ville Viikinkikin siirtyi Marjan kanssa ottamaan vähän Sorbusta ja Ruskaa. Kannella ylioppilastytöt laulavat yhdessä kuplapäissään ja loput ovat vallanneet Delin ”vain ruokailijoille” paikat katsellen ikkunasta apaattisesti ulos toivoen tämän piinan päättyvän mahdollisimman pian.

Tulevalle vuodelle mietinkin jo kansipelejä pelastusveneen alla.

Voi viikinkejä, voi viihdepäälliköitä. 

Matkakaljaa paatin aulassa. "Eihän tätä kestä selvinpäin"

Entäpä festarit itsessään? Samaa huttua kuin ennenkin uusilla mausteilla.

Toki paikalla oli varmaan yli puolet kotimaisesta pienpanimokentästä. Nämä kotimaan uljaasti Puskan tuulimyllyjä vastaan ratsastavat Don Quijotet mäskimelat tanassa. Siis aivan tuhannen päissään maistelemassa vapauden tuomia virvokkeita, niin minäkin.

Haistelimme uusia trendejä, mutta sen pikemminkin hämmästelimme niiden puutetta ja suomalaisten halua jonottaa. Eräällä belgialaispanimon Ruotsin haarakonttorin putiikilla oli kaiketi ämpäreitä jaossa. (Okei kyllä osa tavarasta tulee myös länsinaapurista).

Se toinen vuosikymmenen hypellä ratsastanut oli väsynyt ja toi tapahtumaan tarjolle jopa Punk IPA:a. Huisia. Oli siel myös se Tanskan haarakonttori, mutta ei siel mitään olutnörttikamaa ollut.

Tarjonnasta pystyi päätellä kolmekin asiaa:

1. Sour on lisännyt pinta-alaa. Mikä ihmetyttää minua kovin, mutta toki se tarjoilee kikkailuun entistä enemmän mahdollisuuksia.
2. Kaikki Imperial Stout on nykyään nimiltään niin pitkiä, ettei niitä jaksa kirjata ylös: Massivehyperbomb barrel aged in bourbon and oloroso barrels with dark chocolate, ethiopian coffee, madagascar vanilla and twisted with shennanigans.
    
3. Silti ihmiset tykkäävät perusbissestä. Meinaan Karjala oli äänestetty festarien parhaimmaksi olueksi. Ainakin hetkellisesti. Ihan mahtavaa.

Nykyinen paikka Kulttuurikatel oli helkutin päheä, joskaan ei aivan yhtä rappioromanttinen, kuin viime vuotinen. Sillä survivor-moodilla, jota jokainen tuleva rantojenmies tarvitsee pysyäkseen lämpimänä veneiden ja siltojen alla.

Ruokaa oli jo paremmin kuin viimeksi, joskin ulkona (onneksi ei satanut..), mutta jonot venyivät nytkin paikoin runsaiksi.

Oluiden osalta valikoimaa oli runsaasti, mutta sellaiset todelliset helmet loistivat poissaoloaan. Kenties ne löytyvät pian koittavasta Lahen SOPP:sta? Tiiättehän.. ”Tehtiin tällain Apa ja laitettiin siihen vähän tilliä sekaan”. Se toinen paikalle vaivautunut panimo repäisee ja tarjoilee kymmenen erinimistä, mutta samanlaista keskinkertaista IPA:a.

Mut hei, onneksi sielt saa Sahtia. Ei meinaan Tallinnas ollu. Eiku, ei tää ei ollu Reittausblogin tribuutti. Fiilis kuitenkin tekee paljon. Mulle festarit ovat sellaisia, joissa olut jää joka kerta enemmän sivuasiaksi sosiaalisoimisen takia. Joten bissestä ei saa sellaisia sävyjä ja sävärejä irti. Meinaan desin annos jääkylmää IS:ää vanhassa teollisuushallissa tuhannen muun ravihevosen kanssa, joiden silmien tilalla on vain lamput, joissa lukee ”mullemullemullemulle” ei tuo sellaista tunnetta, että olutkaan maistuisi niin täydelliseltä kuin se.. No nyt maistuu. Nönnöä. Parveke, Sunshine Reggae taustalla. Lämmin kesäilta ja muuten täydellinen hiljaisuus. 

Tästä voisi aasinsillan kautta puhua Lehen Monky Businness-keissistä. Lehe, jota itse pidän keskinkertaisen ruumillistumana, eli melko täydellisenä pienpanimona? (ehehe). Kaatoi Westyn ihanata 12:ta kegiin ja tarjoili sitä omanaan. Westvleteren 12 on siis yksi kaikkien aikojen parhaimpia oluita reittaamisen historiassa. (Tuoreena jättää vähän kylmäksi, imho). Lehe ihmetteli stuntin paljastaessaan miksei kelvannut? Itse rehellisesti repesin täydellisesti ja tempun ansiosta panimon status nousikin papereissani hetkeksi suoraan Viron kärkeen. ”Ihan mahtavaa, näitä lisää”.

Odotankin innolla sen yhden ruotsalaisen jäätelökoneista valuvan aitoa Kopparbergin sidukkaa seuraavalla kerralla. Oikeastaan aihepiiri hyppäisi jäniksenä nopeasti koko reittauskulttuuriin, mutta ei mennä sinne. Eletään vaan satumaisessa kuplassa mieluummin.

Out of buckets?

Toisenlainen kupla oli kuitenkin edessä heti lähtöaamuna. Vaelsimme suomalaisturismin sydämeen kohti sataman viereistä varastoaluetta. Lootsilla kävi kuhina. Kotimaan busseja oli pihalla, kuin Kampin terminaalissa aamuruuhkassa. Rullakoita, Saaremaa-packeja, turpeita kasvoja, jurrisia tätejä työntämässä lastenvaunuissa hanaviinilaatikoita. Irvokasta, mutta silti niin ymmärrettävää.

Kuten maasta pois muuttava herra tämän totesi tilatessaan viskin jäillä. Miksi jäillä? ”On Suomi köyhä, siksi jää”. 

Pervosti mietin mitä lähialkossa todettaisiin, jos sunnuntaiaamuna olisi ovien edessä parikymmentä bussia hakemassa juomista.. Lisää duunia? Paremmat valikoimat? Matalammat hinnat? Ja sitten minäkin heräsin. Paitsi toki, että jäisivät sunnuntaina nuolemaan tahmaisia näppejään.

Siinä missä raittiusliike odottaa vain sopivaa tilaisuutta kieltää matkustajatuonti odottavat nämä samat laivanlastaajat ja bussien ahtaajat vain edullisen nopeaa yhteyttä Puolaan, tai Latviaan. Sinne satumaahan, jossa se vinetto on vielä halvempaa. Meanwhile kotimaassa kepulat vatuloivat pitäisikö tulevassa laissa lonkero jättää Alkoon vai ei. Lillukanvarsia suhteessa tuontiin.

No kuitenkin. Matkailu avartaa ja Tallinn Craft Beer Weekend vapauttaa. Teretulemast.

-----------------

Ja loppuun vielä muutamat fotot:

Kädet palaa, eikä ees oikeella tavalla

Siisti mesta kyllä

Sauna Sessoon ei toimi suihkussa. Been there, done that

Suomalainen aamiainen?

Olutarvioissa: Pyynikin Mosaic Lager ja Dammer Pils

Hikinen iltapäivä taittuu kohti iltaa. Varjot pitenevät ja jano.. Jano on kasvanut. 

Pysähdyn matkalla Aatun valintaan, natsisiwaan, eli Lidliin. Lidl on menneen vuoden aikana nostanut buumin myötä valikoimiinsa muutamia pienpanimotuotteita. Pääasiassa Soria, Pyynikkiä, Suomenlinnaa ja Laitilaa. Sekaan on ujutettu parit Brewdogit ja Paulanerit myös perinteisten Veikkojen, Perlenbacherien ja Grafenwalderien sekaan. 

Silmäni bongaavat hyllyiltä samantien pari uutuutta: Pyyninkin Mosaic Lager ja Dammer Pils. 
Helkkari.. Lompakkoa kuumoittaa, mutta hintalappu on vielä hallittavissa. Samalla mietin menneitä kokemuksiani Pyynikin kanssa. Tummat ovat olleet yleensä perhanan kovia, mutta vaaleissa on ollut enemmän huteja, kuin osumia. Mielessä painaa erityisesti taannoiset Juti ja Fingerpori, jotka no.. Olivat laadullisesti enempi vähempi pilalla. Voisiko kuitenkin puhtaat Lager-hiivat pelastaa? Janottaa. Teen kompromissin ja nappaan molemmat, sekä yhden saksalaisen weissen, ettei harmittaisi jos tulisikin kaksi kotimaista hutia.

Suihkun kautta alan väsäämään vesipiippua kuntoon. Nautiskelun, hekuman ja sodoman turmiollinen kiilto silmissäni siirrän toimistoa ulos. Väännän helposti laulettavaa kotimaista kesäistä humppaa taustalle. Tiiätteks.. Ajellaan Tandemilla, juodaan kesäviiniä ja kuunnellaan sitä suomirokkia. Ihanata. Inhoan karaokea,mutta yhteislauluillat voisivat olla poikaa. Sielussani asuu siis pieni ruotsalainen, joka kaipaa jotakin Skanssenia jokaiseen kylään, jokaiseen kapakkaan? Ei ihan.

Olut viilenee pakastimessa sopivasti, piippu palaa ja kirjoituskone on iskussaan. 

Ensimmäisenä lasiin solahtaa Mosaic Lager. Mosaic on yksi näistä uuden aallon suosituista humalalajikkeista, josta itse povasin muutama vuosi sitten seuraavaa Citraa.

Ulkoisesti kauniin sameahkoa kultaista olutta hennolla vaahdolla.

Jos tuoksussa onkin pientä villasukkaista tunkkaisuutta, mutta alla piilevä vieno trooppishedelmäinen ote mustikkapensaalla viehättää. Jopa siinä määrin, että mietin pitäisikö oluita ja vesipiippua ruveta parittamaan, kuten ruokaa? Jos tämä olisi vähän överimpää tykitystä kenties Adalyan Blue Moon sopisi kaveriksi (mustikka-minttu).

Maussa pieni tunkkaisuus muuttuu ja poistuu. Kevyen viljaista mallaspohjaa, kuivaa keksiä jota humalointi täydentää. Hentoa tropiikkia, sitrusta ja sellaista mosaicin ominaismakua, josta en pääse koskaan kiinni. ”Hedelmää, joka on ollut villasukassa”.

Keveää, iisiä. Grillausbisseä selkeästi. Toimii janoon ja yllättää edellisten pettymysten jälkeen. Pakko korkata se Pils..

Tätä asiaa ajatellessani telepaattinen yhteys toimii taas ja sisältä kaikuu huikkaus: ”Otatko tän oluen täältä kaapista”. Muy bueno.

Dammeri valuu pikamarssia lasiin. Edellistä vaaleampaa ja sameampaa. Vaahto kestää aavistuksen paremmin.

Tuoksu tarjoaa keveää ruohoisuutta, kukkia ja marjapensaan lehtiä. Iisiä, ei suurta jytkyä.

Maussa on hyvin hentoa vihanneskeittoa. Onneksi ruohoisuus ja kukkaketo peittävät tätä. Hennosti maltaista makeutta häämöttää taivaanrannassa. Kokonaisuus valuu kuitenkin positiiviseksi.

Keveää, kohtalaisen raikasta ja helppoa juotavaa. Toki voisi toivoa vielä vähän puhtautta ja pari lapiollista lisää humalaa sekaan.

Oikeastaan loppuun voisi todeta sen miten hemmetin paljon pidän rapealla kädellä humaloiduista pilsseistä/pilsnereistä (suodattamattomista sellaisista). En kaipaa jenkkikamaa niihin, koska eurooppalaisessa humalassa on vaan sitä jotakin joka kutittaa mieltä ihan hemmetisti nykyään. 

Arvosana molemmista:

HLS: 4/10

Goes Reittausblogi

Moro.
Tänä iltana on vuoro astua Reittausblogin saappaisiin suoraan reittauskotaan ja sahtikeisarin sanaisen arkun äärelle. Kyseessähän on tietysti pitkästä, pitkästä aikaa yksi tämän blogin tribuutteja ja hassutteluja. Aiemminhan täällä on tehty mm. Arde arvioi, sekä Jaskan Kaljat. Ainakin kind of. 
Kenties videoformaatti voisi avata heidänkin sielunelämään entisestään? 
No kuitenkin.. Unilääkitsimme koko Rauman ja shanghaijasimme itsellemme reittauskodan pieneksi toviksi. Enemmittä höpinöittä: 

 

Olutarvioissa: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale

Tsau.

Näytelaatikkovuorossa on tänään Mallaskoski.

Mallaskoski joka kiteytyy melkoisena kameleonttina viime vuosien pyörteissä, vai kuohuissa?

Itse tutustuin panimoon joskus liki vuosikymmen sitten. Kuohu sarja oli silloin edullista ja perushyvää tekemistä. Sarjan vaalea voitti aikanaan jopa blogin ruokakauppalagerien sokkotestin.

Hissukseen Kuohujen seasta alkoi löytyä mielenkiintoistakin tekemistä näin hifistelymielessä siis. Mainio Valioluokka Stout aloitti marssin, joka on edennyt mm. nykyiseen Black sarjaan (ilmeisesti Black Saison tulossa seuraavaksi ulos?), sekä erityisesti itseäni miellyttäneeseen viime vuotiseen Rainy Summer Wheat Lageriin (joka löytyi tästä laatikosta, kiitti hei).

Muut laatikosta löytyneet oluet olivat Tough Luck-IPA, sekä erityisesti tänään ja nyt framilla oleva High Hopes Oat Pale Ale. Boksista itsestään löytyi todella tyylikäs ja hyvinkin panimon ilmeen mukainen pullonavaaja (siis kapula ruuvilla), sekä.. No.. panimomestari Ojaluoman turvalla varustettu tuopinalunen.

Meinasin aluksi sitoa kyseisen alusen johonkin nukkeen, tms ja tehnyt videon, jossa Jyri itse on vieraana kommentoimassa tuotteita.. Tuota noin, kovin sanattomasti ainakin?
Kenties hän vierailee joskus tuonempana paremmassa yhteydessä (eli kiitos ja anteeksi).

Asiaan. High Hopesin speksit:

Maltaat: pale ale, cara+10, kaura. Humalat: Magnum, Comet, Citra. Vahvuutta 4,7%, 30ebua.

Voisi tässä siis kuvitella, että ensi kevään uutuudessa olisi ruista?

Ulkoisesti sameahkon kuparin kellertävää olutta. Vaahtoaa nätisti, joten voimme julistaa ulkonäön olevan kaikin puolin kohdallaan.

Aromimaailma tarjoilee makeaa hedelmäisyyttä ja marmeladikeksiä. Lämmetessään saa miellyttäviä persikkaisia sävyjä. Sitrusta keveästi taustalla. Suussa sävyihin tulee keveää yrttisyyttä ja sitruunaruohoa sekaan. Pehmeää keksisyyttä seassa. Oikeastaan todella mainio. Toki helppoa juotavaa ja keveää, mutta aromikkuus ja tasapaino on hyvässä linjassa. Ei överiä tykitystä, ei liian herkkiä sävyjä, vaan jotakin sieltä väliltä. Selkeää potentiaalia kesäkeleille. Pehmeää hedelmää, kyllä kelpaa.

HLS: 10/10, koska näyteolut on aina korruptiolahja ja askel hyvävel..hyvähumalakerhoon?

Krapulan oireet ja hoito

Avaat aamulla silmäsi. Päässä humisee ja suussa maistuu naapurin kissan kusi. Ihmettelet miten ihmeessä se on päässyt liskojen yön aikana makuuhuoneeseen? Yrität nousta ylös ja kulkea tarkistamaan onko ovi tiirikoitu mokoman katin toimesta auki. Havahdut ja huomaat, että olet nukkunut vaatteet päällä jalat tyynyllä. Miettien edelleen, että mitähän vattua?

Kaiken pahan alku ja juuri?

Paha olo, sanko lattialla. Olohuoneessa on ilmeisesti asioinut alkoholismista kärsinyt norsulauma. Mietit mihin ihmeeseen on tarvittu noin paljon laseja? Meinaat oksentaa kun kaadat taskulämmintä keppanaa puoliksi juoduista pulloista viemäriin. Lautapelivuoret peittyvät sipsinmuruihin ja tyhiin karamellipusseihin. Keittiössä on puoliksi syöty kebab riisillä. Eihän kukaan halua syödä kebabia riisillä? No ei ilmeisesti. Tärisyttää, ruoka ei maistu, mutta vesi, vesi on jumalten nektaria kuolevaisille ja juuri nyt olen kuolevainen.

Krapula.. Tuo meille kaikille ammattialkoholisteille, hörhöille, satunnaiskokeilijoille ja viihdekäyttäjille yleinen ammattitauti ja työtapaturma ilman läheltä piti-lappuja. Hän on käynyt meillä jokaisella. Miten siitä selvitä? Se lie yksilöllistä. Omat suosikkini aion nyt paljastaa teille jakaen darrapäivän vaiheisiin ja siihen sopiviin lääkkeisiin.

Nää normiaamut?

Aamu:

Tai no iltapäivä, se hetki kun nousee ja karmea todellisuus iskee vasten pleksiä. Maksa vinkuu, niin ettei parane kaupungille lähteä. Näkökyvyttömät jäisivät vain autojen alle luultuuan vinkunaa liikennevalojen merkkiääneksi. Makaa siis sohvalla. Netflix and chill saa ihan uuden merkityksen. Varaan vettä, jääteetä ja spritea. Kun pystyy, niin 800mg buranaa, multivitamiinitabletti, närästyslääke ja matkapahoinvointilääke kera kahden voileivän parantaa oloa. Joskus voi löytää puoliksi syödyn sipsipussin jolla voi loiventaa oloa ennen voileipä ja lääkintä annosta.

Ilta:

Olo alkaa kohenemaan ja nälkä kasvaa. Yleensä muutkin halut, mutta koska emme kulje elämän ja erotiikan polkuja tässä blogissa ihanine yksityiskohtineen, niin mennäänpä ruokaan.

Darrapizza ja vanukas. Eli opiskelijabudjettiin sopiva Rainbow lätty pakastimesta uuniin tuunattuna. Kananmunaa, paljon. Vähän chiliä ja pepperonia. Uunista tultuaan ehdottomasti bbq-kastiketta päälle.. Helkkari, tässähän alkaa toivomaan krapulaista piehtarointia ihanan rasvan kanssa. Ruokajuomaksi radleria. Sopivasti tasoittelevaa ja sopivasti sitä sitruslimua. Jos ei pysty, niin sitten vaan limua.

 Jälkiruuaksi suklaavanukasta, tai jäätelöä. Mielellään sellaista, jossa on kermavaahtoa päällä. Siihen voi laittaa myös nonparelleja ihan vaan koska huumori piristää. Suklaa parantaa myös mielialaa. Nyt voi jo kokeilla mukillista kahvia.

Tässä kohtaa on ehdottomasti noustava ylös ja ulos, mielellään jo aiemmin.
Olemme empiirisissä eläinkokeissamme havainneet rennon ulkoilun parantavan vaikutuksen olevan laaja ja pysyvä. Suosimme ylläpidon kesken erityisesti kevyttä fribagolf-kierrosta kera Nokian Elowehnän, tai minkä tahansa muun jääkaapista yllättäen löytyvän kylmän oluen kera. Suorituksen jälkeen voi palkita itsensä jäätelöllä.

Food of kings

Yö:

Koska nälkä kasvaa syödessä voi iltapalaksi vääntää vielä mikrojuustoleivät. Ihan parasta. Ruispalaa, rasvaa, pepperonia, tomaattia ja juustoa. Koko komeus mikroon, pari minuuttia ja juusto sulaa sievästi päälle. Maustetaan valkosipulijauheella ja nautitaan lopun jääteen kera. Varataan tulevaksi yöksi vesipullo ja unilääke käden ulottuville, koska koskaan ei tiedä uusiutuuko liskojen yö. Olen kuullut myös kauhutarinoita kahden päivän vapinoista, mutta koska luoja auta.. En ole vielä, puupäätä koputtaen, kokenut moista

So good, feeling so fat

Ylipäätään pohdimme sitä, miksi, oi miksi? Vaikkapa venäläinen tapa syödä ja juoda samalla on niin pihkuran monimutkainen ilmiö? Se tasaisi touhua kummasti seuraavana päivänä, parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisten tulevat katastrofit kotona ja puutarhassa.
Että hyvää vapun jälkeistä elämää vaan meille kuolevaisille.