Maisteltiin klassikoita - statistiikkaa olutmaistelusta

 
Yksi osa olutkulttuuria on mielestäni sanan levittäminen, jota tietysti blogitkin edustavat. Mielestäni mieluisa tapa on ollut maistattaa ihmisillä erilaisia oluita ja keskustella niistä. Miksi mikäkin maistuu miltäkin? Mikä maistuu kellekin ja miksi? Millaisia ilmeitä syntyy paatuneissa lavatavaran ostajissa, kun maistaa ensimmäistä kertaa vaikkapa Hefeweisseä? Syntyykö uusia rakkaustarinoita?
Oma tapani järjestää maisteluita on tehdä pohjatyöt huolella. Jos maistatetaan vaikkapa ravintolahenkilökunnalle oluita voidaan (usein, ei aina) olettaa lähtötietämystason ja maisteluhistorian olevan muuta kuin maistattamalla tarjouskaljaa metsästäville kavereille. Tämä vaikuttaa suoraan mitä oluita ja miksi? kysymykseen. 
Tällä kertaa maistelu järjestettiin tuoreille opiskelijatovereille, joiden taustoissa oli pääsääntöisesti satunnaiskokeiluja, sekä selkeää mielenkiintoa aiheeseen.

Oluiksi halusin valita klassikoita. Sellaisia helposti saatavia malliesimerkkejä tyyleistään laajalta rintamalta. Oluita, joilla olisi historiaa ja tarina. Näinpä maistelun oluet olivatkin: Pilsner Urquell, Weihenstephaner Hefeweissbier, Hoegaarden, Lindemans Kriek, Westmalle Dubbel, Ayinger Celebrator, Fuller's ESB, Sierra Nevada Pale Ale ja Sinebrychoff Porter.
Maistelua, eli humalanpalvelusta pohjustettiin tutustumalla nopeasti olueen, valmistukseen ja historiaan. Oluet tarjottiin 1dl annoksina pienistä maistelulaseista veden ja pikkusuolaisen "suunputsaajan" kera.
Entäpä mitä yleisö piti oluista? Alla statistiikkaa kaikille teille pikku taulukkolaskenta nörteille.  Oluet arvioitiin kouluarvosanalla 1-5. Maistaja nro 5 joutui poistumaan paikalta ennen kahta viimeistä tuotetta, joten keskiarvoissa voi olla pientä heittoa.

	Maistaja 1	Maistaja 2	Maistaja 3	Maistaja 4	Maistaja 5	Maistaja 6	Maistelijoiden keskiarvo	Keskihajonta
Olut:
Pilsner Urquell	3	3,5	3	4	3	3	3,25	0,42
Weihenstephaner Hefeweissbier	5	3,5	4	4	4	4	4,0833333333	0,49
Hoegaarden	3,5	2,5	3,5	1,5	5	2,5	3,0833333333	1,20
Lindemans Kriek	2	3	2	2,5	2	2	2,25	0,42
Westmalle Dubbel	2,5	4	2,5	3	3	3,5	3,0833333333	0,58
Ayinger Celebrator	2	3	2	3	1	4	2,5	1,05
Fuller's ESB	4	3,5	3	4	3,5	3,5	3,5833333333	0,38
Sierra Nevada Pale Ale	3,5	3	3	3	2,5	3,5	3,0833333333	0,38
Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen	2	3	2		2	3,5	2,5	0,71
Sinebrychoff Porter	1,5	2	2		1	4	2,1	1,14
Keskiarvot	2,9	3,1	2,7	3,125	2,7	3,35	2,9516666667	0,26

Kuten yltä voi nähdä oli Weihenstephanerin Hefe parhaiten maistelijoiden mieleen ja Fuller's ESB myös. Valitettavasti Koffin pirtteri jäi hännille. Eniten ristiriitaa tuntui aiheuttavan Hoegaarden, sekä Ayinger Celebrator.
Johtopäätöksinä voidaan sanoa mielestäni aiempiinkin verrattuna seuraavaa:

1. Weihenstephaner Hefeweissbier tuntuu maistuvan "vauvasta vaariin" kaikille.
2. Tummat oluet eivät tunnu toimivan oikein koskaan, etenkään selvästi paahteiset ja katkerat.
3. Silti juuri näitä kaivataan jos jätät pois.
4. Lindemans ja Schlenkerla aiheuttavat liki aina suurimman wow-faktorin, mutta eivät pärjää kokonaisuudessaan. Jännästi nyt olisi kaivattu enemmän happamuutta, mikä on vähän poikkeuksellista(mutta mieluisaakin kuultavaa).
5. Kukaan ei taaskaan halunnut uskoa Celebratorin ja Schlenkerlan kuuluvan "lager-perheeseen". Tämä on mielestäni vallitseva harhaluulo edelleen, että vain "lager" on vaaleaa.
6. Kotipolttoinen Pale Ale maistui selvästi ja sai aikaan mieluista porinaa. Joista antoisin kysymys taisi olla: "Mitä hedelmää tässä on seassa?".
-------

Ylipäänsä.. Olipa hauskaa pitkästä aikaa maistattaa tuotteita. Luonnollisesti sopivien oluiden rajaaminen on piinaavaa, koska niin moni muukin olisi ollut helposti tyrkyllä. Silti kymmenen erilaista on mielestäni aivan riittävästi tällaiseen. Klassikoista vaikkapa: Guinness, Newcastle, Anchor Liberty Ale/Steam, Sam Adams Boston Lager, Brooklyn Lager, Duvel, "trappistit" ja Sahdit sopisivat myös mielestäni tähän hyvin.