"Whhoompaahh, whhoompaahh, ein prosit, supaah" Kaikui korvissani asioidessani taannoin Sykkeen Alkossa. Olin ehtinyt nippanappa nappaamaan uuden modeemin naapuriputiikista ja hyllyjen välissä hikisenä mieleni teki rrraikasta. Havaitsin tuttujen, mutta laadukkaiden, Oktoberfest oluiden vieressä pari uutta ja kiintoisaa tuotetta. Mikkellerin Oktoberpretzel ja Mallaskosken OktoberRauch kassissa lähdin kiipeämään päivän kolmatta kertaa Kiveriön mäen päälle. Miettien samalla vain kahta asiaa: "Miksei minulla ole kylmää olutta mukana ja miksei tässä mäessä ole rullaportaita".
Onneksi olen jo sinut pakastimen kanssa, joten 35min ja ensimmäinen pulla uunista ulos. Pullasta puheen ollen veistelen pretzeliä ja kuuntelen torvimusiikkia päästäkseni fiilikseen. Kaapista kaivoin pienen kolpakon ja valmistauduin tiukasti ensimmäiseen erään.
Mikkelleristä on turha lätistä turhuuksia. Se on panimo, joka saa bonerin kohoamaan jokaisen harrastajan pöksyissä sukupuolesta riippumatta.
Tässä oluessa on valmistuksessa käytetty hyvin klassisia ja yksinkertaisia raaka-aineita: "Pilsner-, münich- ja viennamaltaat, Hallertau- ja Tettnanger-humalat."
Vahvuutta 5,8% ja katkeroita noin 27ebua ja hintaa 4,17€/0,33l. Mutta.. Mikkeller ei olisi Mikkeller, jollei tämän valmistuksessa olisi käytetty myös pretzeleitä.
Nyt kun dirndl-asuinen tarjoilijakin on kantanut kolpakkoni pöytään voimme aloittaa.
Ulkoisestihan Mikkeller tarjoilee kauniin oranssinpunertavaa olutta reilulla ja kestävällä vaahdolla. Kaunista ja herkullisen väristä.
Tuoksusta irtoaa makeahkoa limppua ja kevyitä käymishedelmäisiä sävyjä. Leivän kuorta, keksiä ja vähän mausteisuutta. Hyvin yksinkertaista ja tavallaan tyylinkin mukaista.
Maussa leipäisyys löytää sitä pretzelmäistä suolaisuutta, mutta myös hentoa tunkkaisuuttakin. Leipää, paahtoleivän kuorta ja heinäpeltoa. Jälkiliuku on yllättävän kuivaava. Oktoberpretzel voisi olla selvästi parempaa, jos tunkkaisuus vaihtuisi raikkaudeksi ja maltaisuus olisi selkeämpää.
Suutuntumaltaan selvästi keskitäyteläinen ja helposti juotava tapaus. Miellyttävän juotava itseasiassa ja niin pitääkin.
Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Oktoberpretzel osoittautuu, panimo huomioiden, yllättävän perinteiseksi Märzeniksi. Sanan hyvässä ja huonossa. Lopulta tällaisissa oluissa kiusaavaa on vain hinta. Se on lyöty sessiotavaralle huippuunsa, mutta minkäs teet.. Tanskalisät hinnoissa meillä ja muuallakin.
----------------------
Mallaskoskella on lähdetty kokeilemaan tätä tyyliä tyystin toisesta näkökulmasta. Nimittäin savuoluesta. Koska ajatus savuoluesta saa minun punttini vääjäämättä väpättämään on aivan pakko sännätä keittiöön nykimään korkkia irti.
Mallaskoskea voisi speksata näin: "Humalat: Perle. Maltaat: Pilsner, Savumallas, Cara pale, Chokolate. Alkoholi: 5,5 % EBU: 22". Hintaa apteekissa tällä tuotteella oli 3,98€/0,33l. Odotuksia on, koska haaveilen sellaisesta Spezialin tasoisesta tuotteesta, jossa keveä savuisuus, jykevä maltaisuus ja se maaginen pehmeä, lähes öljyinen suutuntuma lyövät kättä juotavuuden ja katkeroiden kanssa.
Ei.. Yhtään alemmas en laita rimaa.
Tuoksu on lievä pettymys odotuksiin nähden. Keveän makeahkoa hedelmäisyyttä, hennosti, hyvin hennosti savua ja leipää. Voi savu.. Olet kuin se hento kuiskaus pimeässä.
Maussa keveän leipäistä maltaisuutta ja Perlen tuomaa ruohoisuutta. Savua.. No.. Luokassamme "Jos sulla on mielikuvitusta". Loppu on rapea, kuiva ja vähän terävä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, mutta juotavuus ei ole aivan edellisen tasolla, vaikkakin lievä tunkkaisuus loistaa poissaoloaan.
Mallaskoskelta valitettavasti tämä tuotos on minun suuhuni lievä huti, mutta onneksi sateista kesää on vielä jäljellä. Ei missään nimessä huono olut, mutta ei myöskään sellainen jota olisin halunnut juoda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti