Syksyn saapumisen huomaa taas siinä, että mieli tekee kokoajan jotakin maltaista. Oikeastaan mieli tekisi kokoajan muutamia oluita: Mildiä, Märzeniä suodattamattomana, sekä Imperial Stouttia. Koska kahden ensimmäisen saatavuus on nolla korkkaan kaapin perältä jotakin mustaa, kauraista ja kypsää.
Great Divide Oatmeal Yeti. Pullo on peräisin Systembolagetista viime talvelta. Yetiä tuskin tarvitsee monelle esitellä. Kyseessä on yksinkertaisesti yksi parhaimmista Imperial Stouteista. Sen monista versioista olen jo monet kolunnut, mutta nyt käsissä oleva Oatmeal Stout on kiertänyt toistaiseksi kaukaa. Aiemminhan blogissa ovat vierailleet jutut Espresso versiosta, sekä siitä "perusversiosta". Vahvuutta tässäkin samat 9,5%. Kaurahiutaleiden lisäksi keittoon on eksynyt myös rusinoita.
Mutta mikä sitten tekee Yetistä niin erinomaisen? Yksinkertaisesti tasapaino. Siinä on kosiskelevaa jyhkeää maltaisuutta ja makeutta, mutta myös reippaasti pihkaista humalaa, kahvista paahteisuutta ja salmiakkia. Tämä sekä saatavuus myös pienessä pullossa (lue halvempi kuin 0,65l..) yhdessä luovat tuotteelle mainetta. Pitäisikö oluen sitten olla halpaa ollakseen hyvää? Ei varmaan, mutta se auttaa kummasti ihmisiä kokeilemaan ja ehkä ostamaan jatkossakin, koska hinta/laatusuhde lopulta ratkaisee, usein myös brändi, miksei etikettikin jopa minulla. Näitä Imperial Stoutteja juodessa sitä usein pohtii kuinka vähän tämän tyylin oluita Suomessa keitetään verrattuna moneen muuhun haastavaan tyyliin? Voisi luulla aikanaan tummasta Velkosta innostuneelle ja aikansa Guinnessia särpineelle kahvikansalle olevan lähes itsestäänselvyys nauttia näistä vaikkapa sen IPA:n sijaan?
No mennäänpä jargonista asiaan..
Lasiini valuu, tippuu ja tihkuu paksua mustaa nestettä jättäen päälleen varsin kauniin mokkaisen vaahdon jättämään kivasti pitsiä lasiini.
En malta, joten nuuhkaisen varovaisesti. Makeaa maltaisuutta, soijakastiketta. Hentoa liköörisyyttä, salmiakkia. Paahteisuus ja pihkaisuus pahasti alla. Keksiä mukana.
Maussa reilusti makeaa lähes sokerista liköörimäisyyttä. Lakritsaa ja kaakaota. Paahteisuus saattaa olla keveää, mutta maltaisuus jylhää, kuin vuoristo syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna. Humala puraisee lopussa, mutta paino on vahvasti maltaan ja keksimäisyyden parissa.
Suutuntuma on tietysti tällaisessa hyvä kysymys. Se on toki kohtalaisen täyteläinen ja mikä parasta.. Kaurahiutaleet tekevät klassisen tempun ja paksua öljyisyyttä piisaa. Samettia, sitä juuri.
Oatmeal Yeti on..erilainen. Vahva toki, vailla karvoja, mutta maltaisempi, samettisempi kuin edelliset maistamani versiot. Silti..vaikka pidänkin usein makeahkoista Imperial Stouteista, niin jään sitä kahvisuutta ja humalaa kaipaamaan tästä. Hieno olut jokatapauksessa, mutta toistaiseksi sarjansa heikoin.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 15/20, Yhteensä: 39/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti