Olutarvioissa: Struise Pannepot - Juhla-arvio

Tässä se on. Olutarvio nro 1500.

Miltä nyt tuntuu, kysyy sisäinen urheilutoimittaja. Pitkän tien alulta. Toisinaan olen kyseenalaistanut onko tässä mitään järkeä, mutta hyvä olut minulle tärkeä. Se on arjen pakopaikka, stressinpurkukeino, se hetki päivässä kun voi vain olla ja nauttia. Se assosioi kaikkiin niihin sosiaalisiin tilanteisiin, kosteisiin iltoihin, jolloin parannettiin maailmaa, suunniteltiin suuria, unelmoitiin. Hedonisti sisälläni nauttii suuresti hyvästä juomasta, ruuasta ja muista asioista jotka tuottavat mielihyvää. Arviointi taas on enemmänkin tapa muistaa ”työn alla” oleva olut, kehittää makuaistia ja saada insinöörimäisesti neppailtua jotakin pientä nysväämistä.

Tahti on kiristynyt. Vasta vuosi sitten join oluen nro 1000, joka sattui olemaan Spezial Märzen. Varsin maistuva tuotos suoraan panimoravintolan hanasta.
  Onko ensi suvena siis 2k juhlat? Ehkä, ehkä ei, en ota stressiä määrästä, mutta kolmenkympin lähestyessä, juu hekottakaa vaan, olen entistä enemmän alkanut huomata massan kasvavan, vaikka olenkin aina ollut varsin hoikka. Nykyään vaan joutuu rehkimään enemmän, jos aikoo ottaa enemmän pysyäkseen kunnossa.

Kohtuus siis kaikessa, mutta välillä minunkin on nollattava nuppia, lyötävä resettiä ja hiplattava sitä lasikuvun alla olevaa ”nuclear missile launch” nappia.

Tänään siis olutta. Juhlan kunniaksi kansa äänesti suorassa vaalissa maisteltavaksi Struise:n Pannepotin. Kyllä tämäkin on tosiaan tyyppaamatta. Pannepot löytyy Ratebeerin top50-listalta sijalta 31, joten aivan huono se ei kai ole näin nörttiuniversaalisti. Oma pulloni on kerännyt kellarissa, siis vaatekaapissa, pölyä päälleen jo tovin. Olut on nimittäin ”vintagea”, vuosikertaa 2009. Epäilen kypsyyden olevan kohtalaisen riittävä ja pitkästä aikaa tunnen odottavani tätä olutta, josta olen jo vuosia kuullut hyvää. Takaako se oraalisen orgasmin syvällä kurkussani, vai onko hypetys syönyt kalastajaaluksesta keulan? Otetaanpa selvää.

Ja Pannepot valuu lasiini melko paksuna, syvän punertavana ja sameahkona. Vaahto on tiivis ja kestävä. Ulkonäköteknisesti siis varsin kaunis olut.

Tuoksu on reilusti makean lakritsainen ja vähän aniksinen. Imelää maltaisuutta, siirappia ja hedelmäkiisseliä. Kevyehkö paahteisuus pitää kuitenkin homman balanssissa. Todella miellyttävä tuoksuprofiili on todella voimakas ja roteva. Balanssia löytyy, mutta myös luonnetta.

Siemailu vahvistaa mielikuvaa. Tukevaa ja makeaa maltaisuutta, joka taittuu melko mämmimäiseen imelyyteen ja kevyeen karamellisuuteen. Kuivattua hedelmää, taatelia ja luumua höystettynä lakritsaisella vivahteella. Loppua kohden kevyesti mausteisuutta puskee kitalakeen paahteisuuden kera.

Oudolta kuullostaa, mutta yhdistelmä on varsin harmoninen sekamelska, joka liukuu nieluun hennolla alkoholisella lämmittävyydellä. Tukevaa, pehmeää, hitaasti juotavaa olutta sopivalla hiilihappoisuudella.

Pannepottia ei näemmä ole suotta kehuttu. Tavallaan paljonkin yhtenevää Rochefortien kanssa, mutta on tämä ihan omanlaisensa. Lopputulemaltaan luonteikas, moniulotteinen ja vahvan makuinen olut, joka yltää kyllä minunkin papereissani varsin korkealle. Yksinkertaisesti: Good beer, no shit.

Lämmetessään vieläkin parempi ja vivahteikkaampi, yksi parhaimmista maistamistani oluista ja juuri sopiva juhlaolut

Pisteet: Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 17-> Yhteensä: 42/50p.