Kaiun keittoa Suomenlinnan Panimolla

Viimeinkin.
Tämän tekstin kirjoittaminen on useista syistä aina viivästynyt. Nyt se on käsillä.
Kuten ainakin blogin sosiaalistamediaa, eli Facebook versiota, seuraavat tietävät käväisin keväällä tekemässä jälleen omaa olutta panimolla. Tällä kertaa Suomenlinnassa.
Mistä moinen?

Humalaa, paljon humalaa

No kuten aktiiviset lukijat tietävätkin. Tein viime jouluksi reseptin nimeltä Joulun Kaiku. Tätä keitettiin Vakka-Suomen Panimolla, jossa vierailua suosittelen kaikille. Panimo on varsin upea, joskaan en tiedä voiko Malmgårdin panimoa lyödä tässä maassa laudalta? 
No asiaan. Aloimme tietysti puhua kesäoluesta heti tuon talvisen tuotteen tiimoilta. Vähän vapaammat kädet, enemmän humalaa, mutta valitettavasti sitä 4,7% uppoavaa. Koska Apa tuntui niin kesän janojuomalta tein sitä liippavia resepti ideoita, mukana oli mm. Sessio IPA Amarillolla, Simcoella ja Columbuksella, Vehnä Pale Ale Amarillolla, Citralla ja Mosaicilla, sekä tuotanto-oluen esiaste Citra ja Nelson Sauvin.
Tällä kertaa ehdin tehdä muutaman koe-erän, ennen lopullista reseptiä. Lopullinen olut sai sukat jaloissamme pyörimään ihan toisella tavalla, joten varsin hymyilevästi sain vihreää valoa.
Lopulliseen olueen upposi mallaspuolelta pale-alea, viennaa, karamellimaltaita ja vehnämallasta, sekä vähäisesti melanoidimallasta. Humalapuolelle Magnumia, Citraa ja Mosaicia. Hiivana itseasiassa brittiläistä ale-hiivaa.

Humalan punnitusta. Kuva: Igor Väisänen

Tällä välin KBF-Matti, mies Kymijoki Beer Festivalin takana, oli ottanut yhteyttä panimoihin ja Suomenlinna vaikutti kiintoisalta yhteistyökumppanilta. Heti kättelyssä tuli eteen muutamia positiivisia ongelmia. Ensinnäkin humalaa oli liikaa, sitä oli enemmän kuin panimon Hoppe IPA:ssa.. No tämähän tietysti johtuu ihan toisenlaisista hyötysuhteista. Kaupallisella puolella isoissa erissä vaan humalasta saa enemmän irti. Jo pelkän hapen hallinta on aivan muuta, kuin kotona. Ei siinä mitään, skaalasin muistaakseni kolmanneksen humalasta pois. Jälkiviisasti tätäkin olisi voinut hivenen viilata, mutta mistäpä näitä tietää ennenkuin kokeilee..
Viimein varsinainen keittopäivä koitti ja me lähdimme hovikuvaaja mukanamme kohti panimoa.
Tällä kertaa matkakin oli vähän inhimillisempi. Viimeksi hyppäsin kyytiin suoraan yövuorosta ja päivä täältä Uuteenkaupunkiin venähti vähän turhan paljon.
No panimolla itse Heikkisen Jussi otti meidät vastaan ja pääsimme paitsi seuraamaan maestron työskentelyä myös hieman avustamaan, kuten punnitsemaan raaka-aineita, jne.
Voitte vain kuvitella, että tunnelma oli hieman hermostunut. Paineita tämän erän onnistumisesta toki oli. Fiilistä voisi kuvailla niin, että annat lapsesi vieraan hoidettavaksi ja kasvatettavaksi tietämättä millainen nuori sieltä lopulta kasvaa.
Reissu oli myös varsin opettavainen. Tässä viimeistään näki miten suuri ero on kotioluella ja kaupallisella. Väitän toki, että lopputulos olisi ollut erilainen jos se oltaisiin pantu kymmenessä muussakin panimossa yhtäaikaa. Mustalaispaneminen on aluksi siitä haastavaa, että se vaatisi muutamia koe-eriä samassa panimossa, ennenkuin voisi kirjoittaa reseptin haluamakseen.

Igor Ja Matti tarkkaavaisina seuraamassa

Ero lopullisen tuotteen ja kotiponnistuksen suhteen on kuten todettua selvä. Ne ovat aivan erilaisia, silti samanlaisia. Tuotantoversio on selvästi ra-ra-rapsakampi, puhtaampi ja omaa huomattavasti tuoreemman humalan aromin. Kotiversio on vähän tasapainoisempi ja hedelmäisempi.
Molemmat silti maukkaita omaan suuhuni. Jos tuotantoversioon saisi sen 1% lisää runkoa se toimisi toki paremmin. Nyt, jos tätä keitettäisiin uudestaan: viilaisin vähän mallaspohjaa, muokkaisin hieman humalointia ja ehdottaisin kenties 1-2c korkeampaa käymislämpötilaa? 

Melaa mäskiin

 
Entä se jatko? No nautitaan nyt kesästä ensin, katsotaan mitä talvella tapahtuu. Silti on pakko myöntää tämän meikäläisen alkoholipolitiikan ja rajojen ovan näin luovuuden kannalta vähintäänkin ärsyttäviä. Joten nostan jälleen hattua kotimaisille pienyrittäjille heidän luodessaan näissä olosuhteissa kaupan hyllyille alati uusia hienoja tuotteita. Itselleni tämä oli jälleen upea kokemus ja mahdollisuus. 
Fiilis on varsin euforinen, kun saa omaa sieluntuotettaan kantakuppilassa ja näkee yhden jos toisenkin juovoavan ”poikaa” ja jopa nauttivan tästä. Silti pahoittelen teille keskioluen ystäville, että tuote on varmasti vaikea. 
Oma varoitukseni tästä oluesta ei ilmeisesti päätynyt etikettiin asti, mutta verkkosivuilta itse itseäni lainaten: "Tämän Kesän Kaiku saapuu luoksesi särmikkäänä ja rapsakan humalan kukkaisena. Saatat aistia siitä sitruksisia tropiikin hedelmiä ja hunajaista makeutta. Yhtä todennäköisesti et pidä siitä, sillä tavalliselle massatuotetun lagerin ystävälle tämä olut voi olla kuin pohjaton kuilu ilman paluuta. Jos kuitenkin haluat nähdä kuinka syvälle tämä kaninkolo vie ja haluat olla Liisa, Liisan paikalla, oluiden ihmemaassa tämä Kaiku kuuluu sinulle asti"
Nyt Kaiku on kaupoissa ja ravintoloissa. Olutta on toki tarjolla myös Kymijoki Beer Festivalissa elokuussa, joskin suosittelen juovoamaan tätä jo aikaisemminkin. Voi sitten vertailla oluen kehitystä.
 
Olutta on saatavilla ainakin seuraavista paikoista:

HEINOLA
Cronin's Cafe & Guesthouse
RantaCasino
KOTKA JA KARHULA
Citymarket Kotka
K-supermarket Pooki
Prisma Kotka
Players Sports Bar
Public Corner
Pub Albert
Pub Eduard
Sam's Pub
Soittoruokala Karoliina

Maltaan lastaamista. Kuva: Igor Väisänen

KOUVOLA
Citymarket Kouvola
K-Supermarket Kankaro
Prisma Kouvola
S-Market Inkeroinen
S-Market Kuusankoski
S-Market Myllykoski
S-Market Tornionmäki
Hospoda Papirna
Irish Pub Old Tom
Kino123
Koskikeidas (Koski-Golf)
Neville
Ravintola Aula
Ravintola Kuja-Kolli
Ravintola Wanha Kalastaja
LAHTI
Brygga City Bar
Lappeenranta
Birra
Kolme lyhtyä

Aivan loppuun haluan esittää Oscarmaiset kiitokseni:

• Kymijoki Beer Festival-tiimille
• Suomenlinnan Panimolle
• Kaikille koe-erää maistaneille
• Kaikille rehellisille kuluttajille, siitä, että ”ihan hyvä” ei ole vastaus kysymykseen millaista olut on.

Olutarvioissa: Firestone Walker Union Jack IPA

Oluen speksit:

Mikä: Firestone Walker Union Jack IPA, India Pale Ale, USA

Mistä: "Ulkomailta"

Hinta: Ei muistikuvia

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, katkero: 70 ebu ja väri: 16ebc.

Nippelitietoa: Kolme kertaa kuivahumaloitu IPA, yli 4 paunaa humalaa per tynnyri. Humalina: Magnum, Cascade, Centennial, Amarillo, Citra, Chinook, Simcoe.

Viikonloppu lähestyy ja sen myötä vuotuiseksi perinteeksi muodostunut Lahden Suuret Oluet ja Pienet Panimot. Olemme tänä vuonna poikkeuksellisesti perjantaina liikenteessä, koska osa meistä tekee jotakin vakituista työtä maanantaista perjantaihin ja eihän Pave Maijasta voi jättää väliin, vai voiko?

No kuitenkin. Ennen tätä karkeloa olisi itsenikin raahattava vielä hiilikaivokseen raatamaan.. Eilen kuvailin luomisen tuskaa, siis panemisen riemua. Hold Your hats, tämä mosaiikki pamahtaa kyllä video muodossa blogiin tulevalla viikolla. Tänään nautitaan kuitenkin länsirannikon IPA:aa. Panijana Firestone Walker ja oluena Union Jack. Kyseessä on nimestä huolimatta, ainakin speksien perusteella melkoinen jenkkihumalapommi. Humalien listaus on pidempi kuin leipäjonot näin lam..siis taantuman aikana. Ymmärtääkseni Firestone Walker on yksi hyvin harvoista panimoista jotka käyttävät ns. ”Burton Union” käymismenetelmää.

Firestone Walkeriin tutustuin itse vastikään Köpiksen reissun aikana ja sen, että RateBeerin perusteella ko. Panimo on varsin vakuuttava ja ilmeisen avoin. Esimerkiksi tämän oluen resepti löytyi netistä. Brewing Networkin mainio ”Can You Brew It” show selvitti ja kloonasi, tämänkin oluen. Reseptin voivat kotikokit kaivaa netistä. Itse kuitenkin tykkään mieluummin luoda omaa, kuin kopioida toisten mestariteoksia. Sehän on vähän sama, kuin minä ottaisin pensselin käteen ja maalaisin Mona Lisan uudelleen. Silti jokaisesta reseptistä voi ottaa oppia ja pohtia miten siitä syntyvä mielikuva heijastuu itse olueen.

Entä miltä tämä Union Jack sitten maistuu? Onko se katkera, kuin kokoomuksen vaalivoitto, iskeekö se jyskyn lailla tajuntaan, kääntääkö se takkia kuin kepu konsanaan, vai onko se pehmeä kuin suomalainen sosiaalidemokraatti kukkahattuineen? Otetaan korkki pois ja kaadetaan lasiin.

Ja lasiin kaatuu kirkkaan kuparinkeltaista olutta. Vaikuttava vaahtolakki jättää reilusti pitsiä, mutta ei kestä kauhean kauaa.

Tuoksutellessa havaitsen, että pullotuspäivästä tosiaan on tovi (helmikuussa). Makeahkoa sokerista trooppista hedelmäisyyttä. Appelsiinia, sitrushedelmiä ja mäntyistä pihkaisuutta. Keksistä, hieman hunajaista maltaisuutta. Väitän tämän toimivan tuoreempana ihan toisella tavalla, mutta ei tämä huonoa ole nytkään. Tasapainoista, siis IPA:lle sopivalla tavalla.

Maussa maistuu aluksia makeahko karamellisuus, keksimäisyys ja keveä hedelmäisyys. Humalointi iskee kuitenkin greippiä, pihkaa ja havuja mukaan. Suu kuivuu, vähäisesti nahkeutta. Pehmeähkö loppuliuku. Edelleen haluaisin maistaa tämän tuoreeltaan. Ei kuitenkaan minkäänlaista karkeutta.

Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, 7,5% lämmittää ja pihkaisuus säilyy suussa.

Firestone Walker Union Jack on varsin hallitun tasapainoinen ja puhdasverinen ”West Coast IPA”. Vähemmän makeutta, enemmän hedelmäistä humalaa, niin pärisisi suussa ihan toisella tavalla. Jätän tämän(kin) listalle ”maistettava tuoreena”. Kuitenkin, kohtuullisen hyvää ja tyydyttää humalahammasta.

Pisteet: Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 36/50p.

Juhannusjuomana: Nøgne Ø Sunturnbrew

Tilanteeseen ja hetkeen varsin sovelias olut Alastomalta Saarelta.

Testissä: Paras limonadi Hefeweizenin kanssa?

Tervehdys.
Kesä saapuu ja monen mieli tekee Radleria, mutta minun tekee mieli Russ:ia. Eli Hefeweizenia ja limonadia. Tuota raikasta, kesäisen kevyttä janonsammuttajaa. Kelit eivät olleet aivan kohdillaan, mutta koska radiosta tuli Saksan matsikin oli päivän teema aivan selkeä.
Mistä limonadista valmistuikaan paras Russ?

Olutarvioissa: Struise Pannepot - Juhla-arvio

Tässä se on. Olutarvio nro 1500.

Miltä nyt tuntuu, kysyy sisäinen urheilutoimittaja. Pitkän tien alulta. Toisinaan olen kyseenalaistanut onko tässä mitään järkeä, mutta hyvä olut minulle tärkeä. Se on arjen pakopaikka, stressinpurkukeino, se hetki päivässä kun voi vain olla ja nauttia. Se assosioi kaikkiin niihin sosiaalisiin tilanteisiin, kosteisiin iltoihin, jolloin parannettiin maailmaa, suunniteltiin suuria, unelmoitiin. Hedonisti sisälläni nauttii suuresti hyvästä juomasta, ruuasta ja muista asioista jotka tuottavat mielihyvää. Arviointi taas on enemmänkin tapa muistaa ”työn alla” oleva olut, kehittää makuaistia ja saada insinöörimäisesti neppailtua jotakin pientä nysväämistä.

Tahti on kiristynyt. Vasta vuosi sitten join oluen nro 1000, joka sattui olemaan Spezial Märzen. Varsin maistuva tuotos suoraan panimoravintolan hanasta.
  Onko ensi suvena siis 2k juhlat? Ehkä, ehkä ei, en ota stressiä määrästä, mutta kolmenkympin lähestyessä, juu hekottakaa vaan, olen entistä enemmän alkanut huomata massan kasvavan, vaikka olenkin aina ollut varsin hoikka. Nykyään vaan joutuu rehkimään enemmän, jos aikoo ottaa enemmän pysyäkseen kunnossa.

Kohtuus siis kaikessa, mutta välillä minunkin on nollattava nuppia, lyötävä resettiä ja hiplattava sitä lasikuvun alla olevaa ”nuclear missile launch” nappia.

Tänään siis olutta. Juhlan kunniaksi kansa äänesti suorassa vaalissa maisteltavaksi Struise:n Pannepotin. Kyllä tämäkin on tosiaan tyyppaamatta. Pannepot löytyy Ratebeerin top50-listalta sijalta 31, joten aivan huono se ei kai ole näin nörttiuniversaalisti. Oma pulloni on kerännyt kellarissa, siis vaatekaapissa, pölyä päälleen jo tovin. Olut on nimittäin ”vintagea”, vuosikertaa 2009. Epäilen kypsyyden olevan kohtalaisen riittävä ja pitkästä aikaa tunnen odottavani tätä olutta, josta olen jo vuosia kuullut hyvää. Takaako se oraalisen orgasmin syvällä kurkussani, vai onko hypetys syönyt kalastajaaluksesta keulan? Otetaanpa selvää.

Ja Pannepot valuu lasiini melko paksuna, syvän punertavana ja sameahkona. Vaahto on tiivis ja kestävä. Ulkonäköteknisesti siis varsin kaunis olut.

Tuoksu on reilusti makean lakritsainen ja vähän aniksinen. Imelää maltaisuutta, siirappia ja hedelmäkiisseliä. Kevyehkö paahteisuus pitää kuitenkin homman balanssissa. Todella miellyttävä tuoksuprofiili on todella voimakas ja roteva. Balanssia löytyy, mutta myös luonnetta.

Siemailu vahvistaa mielikuvaa. Tukevaa ja makeaa maltaisuutta, joka taittuu melko mämmimäiseen imelyyteen ja kevyeen karamellisuuteen. Kuivattua hedelmää, taatelia ja luumua höystettynä lakritsaisella vivahteella. Loppua kohden kevyesti mausteisuutta puskee kitalakeen paahteisuuden kera.

Oudolta kuullostaa, mutta yhdistelmä on varsin harmoninen sekamelska, joka liukuu nieluun hennolla alkoholisella lämmittävyydellä. Tukevaa, pehmeää, hitaasti juotavaa olutta sopivalla hiilihappoisuudella.

Pannepottia ei näemmä ole suotta kehuttu. Tavallaan paljonkin yhtenevää Rochefortien kanssa, mutta on tämä ihan omanlaisensa. Lopputulemaltaan luonteikas, moniulotteinen ja vahvan makuinen olut, joka yltää kyllä minunkin papereissani varsin korkealle. Yksinkertaisesti: Good beer, no shit.

Lämmetessään vieläkin parempi ja vivahteikkaampi, yksi parhaimmista maistamistani oluista ja juuri sopiva juhlaolut

Pisteet: Tuoksu(1-10): 9, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 17-> Yhteensä: 42/50p.

Juomatestissä: Garage Hard Ice Tea

Hörppäsin jo aikaa sitten tämän kesän "viileän" uutuuden. Jaksoin viimein postata tämän videon, kun pyydettiin niitä "huonojakin tuotteita". Kai tämä yleisönsä löytää, joten olkaapa hyvä:

Alkon kiinnostavat uutuudet kesälle '14

Alkoon