On the road part7 - Plzen

Matka jatkukoon..
Saksa jäi aamulla taaksemme ja maisemat muuttuivat kenties hieman nuhjuisimmiksi junan puksuttaessa kohti Prahaa.
Kuitenkin maantiedon tunneilla hereillä pysyneet varmaan muistavat, että Regensburgin ja Prahan väliselle rataosuudelle jää eräs teollisuuskaupunki nimeltä Plzen.
Juuri täältä alkoi erään maailman tunnetuimman oluen tarina ja täältä se saapuu edelleen. Pilsner Urquell, jonka tarinan kaikki olutaficionadot tuntevat. Oli pehmeää vettä, nuori panimomestari, kirkasta lasia, tuoreita raaka-aineita ja mahdollisuus lageroida syvällä maan alla. Tästä tiestä ei ollut paluuta. Yhdistelmä johti lopulta näiden ikävän vaaleiden ja kirkkaiden oluiden (kuka pahus nyt kirkasta olutta haluaa, häh) maailmanvalloitus.
Joskin, pidän edelleen vietävästi Urquellista, jota pidän tälle väistämättömälle kehitykselle hieman syyntakeettomana, onhan se selvästi parempaa kuin mihin teollisuus on meidät johtanut. Rehdisti sanotaan vaan, että se edes maistuu jollekin.

No luonnollisesti moisen panimohistoriallisnähtävyyden jättäminen pois retkeltämme olisi ollut synti ja kaiken kukkuraksi kierros kustansi vain nelisen(?) euroa. Täällä aloimme havaita kuinka paheellisen halpaa tsekeissä on..
No Plzenissä pannaan Urquellin lisäksi mm. Gambrinusta, sekä Fenixiä (joka muuten on tsekkiläinen witbier, varsin juotavakin vielä). Panimohan sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä, noin 10min kävelymatkan takana. Saimme siis tuhlattua tämän löytämiseen puolisen tuntia, sillä liikennejärjestelyt jalankulkijoille olivat hieman omalaatuiset, tai sitten olimme vaan moukkia, tai molemmat. No panimolla havaitsimme aikaa vielä riittävän, joten tilasimme bratwurstit ja tuopit Urquellia. Olihan peijakkaan lämmin päivä, enkä ollut juonut mitään sitten junassa lohileivän kanssa nautitun Jever Pilsnerin.

Vanhoja kattiloita

Tämän jälkeen käväisimme siis kierroksella panimolla varmaan 20-30 muun henkilön kera, yllättävän suosittua siis.
Kierrokseen kuului mm. vierailut panimon pullottamolla, museolla, keittotiloissa, kuin vanhoissa käymiskellareissakin. 
Pullotuslaitteisto on toki kooltaan vaikuttava, mutta minusta oli outoa aloittaa kierros "loppupäästä". No nähty tämäkin vihreiden pullojen loputon vana.


Museolla katsoimme panimon historiasta, sekä osin oluen valmistuksesta kertovat dokumentin, joka oli oikeastaan varsin tyylikäs audiovisuaalinen spektaakkeli. Tämän jälkeen edessä oli kierros museon muissa tiloissa, joissa esiteltiin oluen raaka-aineet, sekä nähtiin panimon ensimmäinen mäskäys/keittokattila (siis amme). 
Seuraavaksi vierailimme keittotiloissa, jossa olikin tuttu keitettävän vierteen tuoksu. Urquell keittomäskäämällä edelleen oluensa, mikä tässä mittakaavassa on varsin upea saavutus. 
Lopuksi kiersimme vanhoja kellareita,

Vanhat käymiskellarit

joissa edelleen lojui jokunen suuri tammitynnyri. 

 Kierroksen ehdoton kohokohta oli tietysti sen oikean suodattamattoman Urquellin maistaminen tuoreeltaan suuresta tammitynnyristä valutettuna.. Ja peijakkaan hyvää se olikin. Aivan muuta, kuin tölkit ja pullot. Edes Suomeen syksyllä, ansiokkaasti, rahdatut kegit samaa tavaraa eivät vetäneet vertoja tälle.
Kierros päättyi ja suuntasimme takaisin asemalle, josta hyppäsimme ensimmäisellä junalla kohti Prahaa. 
Mitä Prahassa tapahtui? Kuinka monta tuoppia voi nauttia olutta päivässä, kun hinta ravintolassa on euron luokkaa ja miksi matkasimme Jihlavaan?
Lisää seuravalla kerralla.  Loppuun vielä video kellareista: "Klikkaa mua"

Pilsner Urquell Nefiltrovaný