Reportaasi: Suuret Oluet, Pienet Panimot Helsinki '13

www.visithelsinki.fi

Sää on aurinkoinen, lähes paahtavan lämmin. Juuri täydellinen sää olutfestareita varten. Aurinko hyväilee ihoa ja saa mielen janoisaksi.

Kävelen porteista sisään ja alan lasi kourassa metsästää jostakin juotavaa. Täällä ei ole edes lätkäjuomaa, eli Karjalaa tarjolla. Tästä voisi moni pettyä, mutta minä alan hymyilemään. Selvinpäin ja ilman muita narkoottisia ainesosia. Tilanne on todella huolestuttava, sillä tässä harmaassa maassa selvin päin tilanteesta nauttiminen on tietysti pahasti kiellettyä, ”lukekaa sitä raamattua naama näkkärillä ja tehkää työtä, vain siten olette hyviä ihmisiä”.

Tänään kaikki on väärin, niin paheellista ja tuomittavaa, saan suorastaan lisää virtaa tästä ajatuksesta.

Helsingin, maan pääkaupungin, kaikkein ydin täynnä riettaasti toinen toisiaan ylistäviä tiskejä tarjoilemassa janoiselle likaisesti käsityönä tuotettuja nautintoaineita. Ei suurteollista tuotantoa, ei monopoliasemaa tähyileviä viekkaita liikejohtajia miettimässä ”Painus sinä poika v..n siitä, setä alkaa nyt tekemään fyrkkaa tällä sinun olutreseptilläsi”.

Mietin onko valtio häviämässä kamppailun, tai sitten paikalla ovat vain kaikkein pahimmat anarkistit. Mitä sanoisi peruspalveluministeri, tai thl:n johto nähdessään väenpaljouden?

Löydän ensimmäisen vilvoittavan keitaan, tervehdin ja saan lasillisen jotakin käsittämätöntä..

Tämä juoma ei voi olla olutta, tässähän on alkoholia enemmän kuin 4,7%. Tämähän maistuukin aivan jollekin, toisin kuin markkinatalouden maksimoimiskoneiston pakkosuoltamat täysteolliset korvikkeet.

Juomani maistuu jopa perkuleen mainiolta. Istahdan alas ja tapaan joukon eriskummallisia herroja pienten ruutuvihkojen ja tietokoneiden ääreltä. Tämä seurue ottaa jokaisen janoisen avosylin vastaan ja kertoen olevansa maan paatuneimpia reittaajia.

Tällä satuolentoja muistuttavalla seurueella on perin kummallinen tapa. He eivät halua juoda halpaa ja paljon, vaan jopa nautiskella oluesta. Kuinka väärin tällaiset juomatavat ovatkaan, onhan päihtyminen yhteinen asiamme täällä Suomessa. Miten ihmeessä muuten poliisia ja sosiaalitoimistoja, lääkäreitä ja muita voisi työllistää pohdin..

Kuulen tarinoita kaukaisista maista aina Euroopasta asti, jossa näitä perin oudoksuttavan makuisia juomia saa aivan jokaisesta ruokakaupasta, niitä saa ostaa ravintolasta mukaansa, eikä aamuyhdeksältä oven takana ole jonottamassa rantojen miehiä. Kuinka kummallista suorastaan.

Huomaan lasini, toisen ja kolmannenkin tyhjentyvän vikkelään tahtiin. Jokainen olut on niin erilaista ja niin hyvää. Jokaisella tiskillä näen iloisia ihmisiä tekemässä kauppaa näistä päihdyttävistä tuotteista. Tämähän on outoa, aivan väärää. Tulen silti entistä janoisemmaksi, enkä tunnu edes humaltuvan, sillä tahti on aivan liian hidasta.

Kävellessäni aluetta ympäri ja tuntiessani kuuman katukivetyksen polttavan jalkojani, pohdin lähes yhtä kuumaa asiaa. Miksi nämä monituiset kauppamiehet, helppoheikit ja muut enempi torikauppiasta, kuin virkamiestä muistuttavat ihmiset ovat näinkin hyvä tuulisia?

Heidän tuotteistaan vain osaa voi myydä ruokakaupoissa ja valtion monopolimyymälän kaltereiden taakse lukittuihin hyllyihin pääsevät liian harvat. Osa on saanut juomiaan ravintolamyyntiin, vaikka sekin on notkahtanut vuosien saatossa. Verotus, kauppojen ja puulaakimonopolin katteet ja muut kummalliset lisämaksut nostavat hinnat pilviin, mitä jää tällaisen oluen keittäjän, myyjän, tilojen siistijän ja muiden monitoimimiesten, näiden oluiden pelle pelottomien omaan käteen kaikkien näiden hankaluuksien jälkeen? Ja silti he vaan hymyilevät, onko se onnellista tietämättömyyttä, asioiden todellisesta tilasta? Epäilen asiaa, mutta en usko. Vaikka emme ole rakettitieteen parissa, ihmiset ympärillä tuntuvat tiedostavan nykytilan. Kenties tällaiset olutmarkkinat tekevät hyvää valtion runtelemalle sielulle, kuten leipäinen olut janoiselle kansalle.

Istahdan viimeisen tuoppini äärelle. Vastaan on marssinut kavalkadi tuttuja ja tuntemattomia. Ruoka on ollut maittavaa ja ne juomat...

Poistun alueelta vihellellen, jos olin hyvällä tuulella tullessani, poistun hymyillen myös lähtiessäni. Askel vie horjumatta kohti Kampin maanalaista rautahevoisen suuta. Katson viimeisen kerran taakseni kohti valoa. Hieman säälien, silti uskoen parempaan. 

Pienpanimo olut, kyllä sinun päiväsi vielä koittaa kirkkaammin ja loistavampana. Se päivä ei ole tänään, mutta suuret oluet ja suuremmat asiat syntyvät hitaalla ja jänteikkäällä työllä. Suunta on oikea ja pyydänkin nyt jokaista laittamaan viidakkorumpunsa soimaan, sillä näiltä ääniaalloilta vielä kohisee sinfonia maukkaiden oluiden puolesta. Alkoholikulttuuri..Ikkunat auki Eurooppaan.

Video Arvioissa: Robinsons Trooper

Ennen Helsingin SOPP raportointia heitetään ilmoille viikonloppuna Savon maalla videolle tallennettu pätkä Robinsonsin Trooperista, eli siitä Iron Maiden oluesta.

"We get so near yet so far away
We won't live to fight another day"

-------Klik---------

On the road part8 - Jihlava & Praha huurussa

SOPP:ia edeltävää iltaa.
Jotta saisin edes joskus kesän reissun päätökseen jatkakaamme viimeistä etappia.



Plzenissä hyppäsimme siis junaan kohti Prahaa, jossa meidät otti vastaan käänteis-ruotsalainen rouva, siis Porilainen herra Mave, joka oli tietysti toverini vanha tuttava.
Hostellia tuli tietysti etsittyä useampi tunti ja matkaa ei edistänyt yhtään kulmabaarin edulliset 0,5l Urquellit (n. euron). No myöhemmin saatuamme tavarat lukkojen taakse etsiydyimme kulmalla olleeseen avoinna olevaan ravinteliin nautiskelemaan virvokkeita, mm. suodattamatonta Primatoria. Prahassa oli olutravintoloiden kohdalla hieman kotimaisempi meininki, kuin Belgiassa. Ei enään aamu viiteen auki olevia 40 hanan komplekseja, vaan jo klo 23 sulkevien jälkeen oli vaan löydettävä mikä tahansa auki oleva juottola.

Seuraavana aamuna lähdimme varhain kohti Jihlavaa, jossa herra Mave asusti ja jossa tulisimme yöpymään.
Kaupungista sanottakoon sen olevan pienehkö 50 000 asukkaan keskus.
Täällä huomasimme huolestuneena kuinka järkyttävän halpaa olut on ravintolassa. Tähän toki vaikuttaa matalampi tulotaso, sekä käänteis järkyttävä, eli kohtalaisen järkevä alkoholipolitiikka, oltiinhan euroopassa, josta meidän ministerimme halajaa nopeasti pois.
No asiaan.
Kiersimme kuppiloita, varmaan jokaisen, tai lähes jokaisen kaupungista. Loppuillasta muistikuvat sumenivat, naiset kaunistuivat ja elämä hymyili.
Kiersimme alkuillasta mainion Radnicni Restaurace A Pivovarin lävitse. Eli kaupungin toisen ja sen RateBeerin perusteella paremman panimoravintolan lävitse.
Koska itse aloin kokea jo ihottuman tapaisia oireita kaiken lagerin keskellä oli panimon Amber Ale varsin maistuva kokemus. Samoin kirsikoilla maustettu "hapan" ale, että panimon polotmve olivat varsin maistuvia oluita. Interiööri oli varsin viihtyisä ja loppuillasta en muista kuinka monta tulikaan juotua..
Suomalaiseen ravintolaelämään tottuneelle Tsekin kulttuuri on, ainakin vielä, vapaampi.
Nimittäin kuppiloissa voi edelleen polttaa sisällä, ilman nöyrtymistä pakkaseen tai tupakkakoppiin. Tästä toverini oli enemmän kuin kiitollinen.. Lisäksi juomia ei tarvitse maksaa täälläkään erikseen tiskille, vaan ruokaravintolatyyliin vasta poistuessa (onnistuu toki joskus suomessakin, jos saa "piikin" auki).

Raiding party @ Radnicni

Herättyämme seuraavana aamuna, siis iltapäivällä ja saatuamme allemme hieman kebabia, tuota perinneruokaa, jaksoimme lähteä emme kahville vaan oluelle.
Jatkoimme siis kuppilakierrostamme yhtä pahaenteisesti kuin edeltävänä päivänä ja lievän deliriumin poistuessa pääkopasta alkoi tuo mallasjuoma taas maistumaan.
Olut ihmisille kiinnostavin kuppila tälle päivälle oli tietysti Jezekin (Pivovar Jihlava) panimo ja ravintola. Jo pihalla tuoksui tietysti vierre ja sai suun napsamaan raikasta.
Hörpimme täällä panimon setistä tummaa ja kahta vaaleaa, että vehnäolutta.
Einestimme uudeksi baarisuosikiksimme päätynyttä Hermeliniä, joka on eräänlainen maustettu ja säilötty juusto samalla keskustellen paitsi pubikulttuurista, myös oluista.
Illalla ruokailimme aitoa kotiruokaa, joka oli tietysti todella maittavaa.
Loppuyöstä taas... No päädyimme baariin, soitimme tuhansien jukeboks kappaleiden joukosta jopa korpiklaania ja kymmeniä muita. Nauroimme, lauloimme, tanssimme ja joimme. Tämähän oli viimeinen iltamme Jihlavassa. Taivaan kiitos jätin kameran pois ko. päivänä..
Ja jälleen delirium saapui aamusta luoksemme vaappuesamme kohti bussipysäkkiä ja matkatessamme kohti Prahaa.
Prahahan on monelle suomalaiselle varsin tuttu kaupunki. Mekin kiersimme Kallen sillat, puistot, kellot ja absinttibaarit. Söimme kilon lihaa ja huuhdoimme sen alas tuopillisella tummaa.

Pivovarsky Dom

Lopuksi käväisimme vielä nauttimassa reissun viimeiset oluet. Ensimmäisenä todella ynseän palvelun kera saimme eteemme Pivovarsky Domissa maistelu, eli lärvilautaset.
Kahdeksan juoman lautasella olivat mm. varsin pätevä weisse ja kahviolut, sekä kummallinen vihreä nokkosolut, että aivan hirveä banaaniolut.
Kukaan meistä ei tämän jälkeen halunut jatkaa juomista kyseisessä paikassa baariminnan tuijottaessa pöytäämme kädet puuskassa..
No löysimme vielä auki olevan kuppilan, saman jossa jo ensimmäisenä iltana olimme litkineet. Nyt juovosimme vielä Primatorin Stoutit ja viimeiset Nefiltrovat.

Dom ja maistelulautanen

Aamulla edessämme siinsi jotakin kummallista, ei krapulaa, vaan Prahan lentokenttä.
Kolme viikkoa tien päällä, tuhansia tarinoita, ihmisiä, maisemia ja oluita oli nyt takanapäin.
Konetta vaihtaessa Köpiksessä molempia v..tti paluu arkeen. Takana oli elämä omassa kuplassamme, jossa pystyi vapaasti tekemään ja puhumaan lähes mitä tahtoi kenenkään välittämättä saati ymmärtämättä.
Kotisuomi iski naamaan kuin märkä rätti. Kallista, ankeita ihmisiä ja hitto vie, kun  asioin ensimmäistä kertaa suomeksi kolmeen viikkoon Forexin tiskillä meinasin mennä lukkoon. Kaukana olivat Jihlavan ravintolaillat, kun koko vuorokauden juomat ja ruuat saattoi kuitata kaksikymppisellä, nyt tämä summa upposi jo toisella kierroksella.

Suomeen en tuonut tuliaisia. Jätin krääsät hyllyyn, osaksi siksi että matkustimme vain käsimatkatavaroilla (niitäkin oli liikaa). Silti minulle jäi paljon tuotavaa. Avarampi näköala paitsi juomakulttuuriasioihin, paitsi siihen, miten vieraita ihmisiä kohdellaan. Suomessa on paljon hyvää. Olemme sivistysvaltio jossa ihmisestä välitetään. Maa täynnä fiksuja ihmisiä, mutta silti tuntuu tämän kaiken olevan kohta vain kasa raunioita. Eriarvoisuus kasvaa vääjäämättä vanhojen rakenteiden hävitessä ja sarvikuonot temmeltävän kentällä. Jo pelkästään viime päivien alkoholipoliittinen keskustelu eri medioissa on ollut surullista katseltavaa.
Kenties joskus tätäkin asiaa voidaan katsella Eurooppalaisin silmin.
Upea reissu silti, suosittelen. Älkää jääkö kotiin lähtekää matkaan, mihin vain, koska vain.
Linkki loppusummaukseen: "klik"

Gary McCoch & Archie Von Halo, seikkalijat Prahassa

Taisto - Kotiolutkilpailu

Panimoyhtiö Hiisi avasi pelin:
"Nyt mäskimelat tanaan ja paras pullo eteen!
Oluton Festari ja Panimoyhtiö Hiisi haastavat kotipanijat Taistoon. Kyseessä on siis kotiolutkisailu, jonka tarkoituksena on seuloa joukostanne vuoden 2013 Reservin olutmestari.
Taistossa asettuvat vastakkain kotioluttaitureiden parhaimmat ja maukkaimmat tuotokset. Oluen tyylillä ja luokituksella ei ole väliä, mutta kukin kisaaja osallistuu vain yhdellä oluella. Tarvitaan siis nuppia ja herkkyyttä, mutta myös tyyliä ja taitoa paketoida olut tuomaroitavaksi.

Ensimmäisen mittelön jälkeen valitaan kaksi kokelasta loppukoitokseen, joka järjestetään Oluton Festareiden yhteydessä 20.-21.9.2013 Jyväskylässä. Sitä ennen finalistit panevat parhaan tulivoimansa viimeistä Taistoa varten Hiisin panimolla. Lopussa ratkaisee loistava olut ja propagandistinen ote sen myyntiin.
Taiston voittajalle on tarjolla paitsi Reservin Olutmestarin kunnia-arvo ja henkseleiden paukutteluoikeudet, myös tilaisuus saada oluensa kaiken maailman oluenystävien tarjolle. Voittaja pääsee siis suunnittelemaan ja panemaan oluensa Hiisi Panimolla Jyväskylässä ja saa sitä kautta oluensa kauppojen hyllylle.

Taiston tiimellykseen voit osallistua lähettämällä oluesi päämajaan 23.7.2013 mennessä arviointia varten osoitteeseen Heinämäenkuja 5, 40250 Jyväskylä.

Kenttätestausta varten tarvitsemme olutta 2 litraa esikunnan pöytään. Pullon koon ja muodon saat valita itse.
Oluen mukana on seurattava ehdottomasti saate, jota käytetään oluen arvioinnin osana. Tekijän pitää ehdottomasti kehua estoitta oluttaan vaikka kaitafilmillä tai muulla modernilla esitystekniikalla sekä todentaa ylivertainen osaamisensa etikettitaiteessa.
Ensimmäisen kierroksen tulokset ilmoitetaan 31.7.2013 lyhytaaltoradiolla kanavalla 12 ja sen lisäksi myös internetissä.
Kaikki ovat tervetulleita mittelemään. Paitsi olutta ammatiksi valmistavat. Menkää kiusaamaan jotain itsenne kokoisia.

Lisää tietoa Taistosta ja Oluton Festareista päivitetään myöhemmin tähän viestiin. Mutta jos et malta housuissasi pysyä, niin voit hihkaista myös osoitteeseen tatu@panimohiisi.fi

Taisto alkakoon!

Terveisin,

Panimo Hiisin pojat.
Nyt se alkaa
"
Ja

"Taisto kiihtyy loppusuoralla. Ensimmäiset oluet ovat jo päämajaan saapuneet ja lisää odotellaan.
Nyt te kaikki, jotka arvotte, kannattaako osallistua, niin oluet postiin heti! Oluen ei tarvitse olla juuri tätä tilaisuutta varten tehty. Jos sinulta siis löytyy kellarin kätköistä edellisestä erästä jääneitä pulloja n. 2 litran verran, niin silläkin voi osallistua.
Ilmoittautumisaikaa on pidennetty viikolla, joten vielä ehdit etiketin suunnitteluun. Oluesi pitää olla perillä siis viimeistään ke 7.8.2013.
Ethän halua jäädä harmittelemaan ja seuraamaan sivusta, kun muut kotipanijat ylpeilevät Taiston nettisivuilla (avataan lähipäivinä)?"

Olen jo joitakin kertoja vihjaillut muutamille panimoille tämän suuntaisesta toiminnasta ja vihdoin kaikuu takaisin.
Tästä ajatuksesta innostuneena pirautin puhelun apulaismäskikattilan puhdistajalle ja Old Tomin "Handicapille" Teemulle.
Päädyimme kaivamaan kellarista kruununjalokivet esiin.
Tämähän tarkoittaa sitä, että HandiCap ImperialStout lähti mukaan kilipailuun. Röyhkeästi ja rehellisesti, emme pahemmin epäile, etteikö se laadullisesti pärjäisi, vaan kun tuote vaatii aikaa kypsyäkseen. Ei sitä huippu-urheilijaakaan päivässä tehdä, se vaatii vuosien työn. Niin tämäkin rakas lapsemme, joka rehellisesti pieksi sokkotestissä erään Pirterin ja voitti pisteissä erään BA Boriksen joltakin sammakkopanimolta, phöh. Olut sai myös muutaman alan vaikuttajan hymyilemään eräänä keväisenä iltana jossakin Kanta-Hämeen intiaanimailla. No katsotaan miten pojan käy. Kunhan tuo Hiiden blogi ja kilpailusivu aukeaa otamme mielihyvin kannustuksen vastaan.
(Joskaan emme ole aivan varmoja haluammeko luovuttaa alkuperäistä reseptiä kenelläkään.. our precious).

On the road part7 - Plzen

Matka jatkukoon..
Saksa jäi aamulla taaksemme ja maisemat muuttuivat kenties hieman nuhjuisimmiksi junan puksuttaessa kohti Prahaa.
Kuitenkin maantiedon tunneilla hereillä pysyneet varmaan muistavat, että Regensburgin ja Prahan väliselle rataosuudelle jää eräs teollisuuskaupunki nimeltä Plzen.
Juuri täältä alkoi erään maailman tunnetuimman oluen tarina ja täältä se saapuu edelleen. Pilsner Urquell, jonka tarinan kaikki olutaficionadot tuntevat. Oli pehmeää vettä, nuori panimomestari, kirkasta lasia, tuoreita raaka-aineita ja mahdollisuus lageroida syvällä maan alla. Tästä tiestä ei ollut paluuta. Yhdistelmä johti lopulta näiden ikävän vaaleiden ja kirkkaiden oluiden (kuka pahus nyt kirkasta olutta haluaa, häh) maailmanvalloitus.
Joskin, pidän edelleen vietävästi Urquellista, jota pidän tälle väistämättömälle kehitykselle hieman syyntakeettomana, onhan se selvästi parempaa kuin mihin teollisuus on meidät johtanut. Rehdisti sanotaan vaan, että se edes maistuu jollekin.

No luonnollisesti moisen panimohistoriallisnähtävyyden jättäminen pois retkeltämme olisi ollut synti ja kaiken kukkuraksi kierros kustansi vain nelisen(?) euroa. Täällä aloimme havaita kuinka paheellisen halpaa tsekeissä on..
No Plzenissä pannaan Urquellin lisäksi mm. Gambrinusta, sekä Fenixiä (joka muuten on tsekkiläinen witbier, varsin juotavakin vielä). Panimohan sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä, noin 10min kävelymatkan takana. Saimme siis tuhlattua tämän löytämiseen puolisen tuntia, sillä liikennejärjestelyt jalankulkijoille olivat hieman omalaatuiset, tai sitten olimme vaan moukkia, tai molemmat. No panimolla havaitsimme aikaa vielä riittävän, joten tilasimme bratwurstit ja tuopit Urquellia. Olihan peijakkaan lämmin päivä, enkä ollut juonut mitään sitten junassa lohileivän kanssa nautitun Jever Pilsnerin.

Vanhoja kattiloita

Tämän jälkeen käväisimme siis kierroksella panimolla varmaan 20-30 muun henkilön kera, yllättävän suosittua siis.
Kierrokseen kuului mm. vierailut panimon pullottamolla, museolla, keittotiloissa, kuin vanhoissa käymiskellareissakin. 
Pullotuslaitteisto on toki kooltaan vaikuttava, mutta minusta oli outoa aloittaa kierros "loppupäästä". No nähty tämäkin vihreiden pullojen loputon vana.


Museolla katsoimme panimon historiasta, sekä osin oluen valmistuksesta kertovat dokumentin, joka oli oikeastaan varsin tyylikäs audiovisuaalinen spektaakkeli. Tämän jälkeen edessä oli kierros museon muissa tiloissa, joissa esiteltiin oluen raaka-aineet, sekä nähtiin panimon ensimmäinen mäskäys/keittokattila (siis amme). 
Seuraavaksi vierailimme keittotiloissa, jossa olikin tuttu keitettävän vierteen tuoksu. Urquell keittomäskäämällä edelleen oluensa, mikä tässä mittakaavassa on varsin upea saavutus. 
Lopuksi kiersimme vanhoja kellareita,

Vanhat käymiskellarit

joissa edelleen lojui jokunen suuri tammitynnyri. 

 Kierroksen ehdoton kohokohta oli tietysti sen oikean suodattamattoman Urquellin maistaminen tuoreeltaan suuresta tammitynnyristä valutettuna.. Ja peijakkaan hyvää se olikin. Aivan muuta, kuin tölkit ja pullot. Edes Suomeen syksyllä, ansiokkaasti, rahdatut kegit samaa tavaraa eivät vetäneet vertoja tälle.
Kierros päättyi ja suuntasimme takaisin asemalle, josta hyppäsimme ensimmäisellä junalla kohti Prahaa. 
Mitä Prahassa tapahtui? Kuinka monta tuoppia voi nauttia olutta päivässä, kun hinta ravintolassa on euron luokkaa ja miksi matkasimme Jihlavaan?
Lisää seuravalla kerralla.  Loppuun vielä video kellareista: "Klikkaa mua"

Pilsner Urquell Nefiltrovaný

 

Olutarvioissa: Hantverksbryggeriet Kosacken

http://www.hantverksbryggeriet.info

Oluen speksit:

Mikä:  Hantverksbryggeriet Kosacken, Imperial Stout, Ruotsi
Mistä: Systembolaget
Hinta: Ei muistikuvia
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Hantverksbryggeriet (käsityöläispanimo) on Västeråsilainen pienpanimo, joka starttasi jo 2003. Panimo aloitti tutulla tavalla kahden herran yhteisestä kotiolut harrastuksesta.


Hyvää iltaa.
Meinasin kirjoittaa viimeisen luvun reiliromaania kunnes mieleeni loikkasi pupujussikan lailla, etten ole perhana vie kirjoitellut arviota yhdestäkään oluesta blogin puolelle sitten huhtikuun Courage Imperial Stoutin jälkeen. No päätin käydä tuumasta toimeen ja tarttua jälleen Imperial Stouttiin, tuohon niin epäkesäiseen tyyliin, mutta..kohta se talvi taas koittaa. Mukaan sain taas korkinkääntöpuolenkin mielipiteen.
Tämä puteli on peräisin viime kevään, sehän oli vasta eilen, Stokan reissulta. Siellä tutussa Regeringsgatanin systeemin hyllyjen välissä kauhoessani oluita kärryyn laskin, että yhteen on vielä varaa. Päädyin tähän. Kosacken Imperial Stout. Miksi? etiketti itsessään on yhtä aikaa sysiruma ja jotenkin viehättävän arvaamaton. 7% kuulostaa aivan liian vähäiseltä Imperial Stouttia kohtaan ainakin nykymittapuulla. Panimo oli täysin outo, mutta olut oli, kuten maassa josta meillä otetaan yleensä mallia, todella edullinen ollakseen pienpanimo tuote (hintaa en muista täsmälleen, mutta väitän sen jäävän alle 3€).
 Suomessahan olisi Alkon puolesta synti ja körttiläinen häpeä myydä kotimaista pienpanimotuotetta edes näennäisesti edullisesti, kunhan hanaviinit ovat halpoja ja kossusta saa katetta.
Mennäänpä asiaan ja korkataan tämä mystinen pikkuputeli.

Ulkoisesti sysimustaa paksua öljyä valuu lasiini jättäen päälleen pahuksen kestävän vaahdon. Kaunista ja, ja.
 Tuoksu hämmentää. Onko etiketissä "kirotusvire" pitäisikö siinä olla 17%. Nimittäin aivan uskomattoman hyvä tuoksu näin "miedoksi". Paksusti siirappista lakritsaisuutta, ruskeaa sokeria ja siirappista makeutta. Ennen reilua annosta paahteisuutta, häivä kahvia mukana. Monipuolinen, paksu, silti tasapainoinen ja enemmän, kuin 7% yleensä. Melko upeaa.
Maussa reiluhkosti paahteista maltaisuutta, perinteisten kahvin ja pienen suklaan lisäksi maitohappoisuutta leikkaamassa makeuden lävitse. Muuten karamellia ja kevyesti lakritsaa taustalla.
Jälkimaussa sopivasti katkeroita kuivaamassa. Maun puolesta varsin onnistunut IS, maistuva ja yllättävä.
Suutuntumaltaan kohtalaisen täyteläinen, silti varsin helpohko juoda.
Kosacken ratsastaa sapelit viuhuen ruotsalaisella tammalla South Park tyylisine paperinaamoineen, mutta pahus vie.. Todella mainio olut.
 Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 40/50

Korkin kääntöpuoli:

Korkin kääntöpuoli on anonyymi satunnaismaistelija ja oluen, siis kaljan viihdekäyttäjä. 


Mors.
Mä oon virallisest lomal nää kesät, mut ny ku ei satu summer appii, eikä oo ees biitsi kelii tai muuta kivaa mis naurattaa teinitytteleit, ni suostuin kirjottaa tän.
Mitäs muuta mun lomast? Oon relannu ja tsillannu vaa, vetäny marketin halvinta bisseä ja joskus kiljutellu päissäni. Frendi tarjos sitä uutta nokian 66:ta mökil, siit oli joku video, mut olin viel saunomas. Hiton hyvää ja halpaa bisseä maggaran kans.
Mut joo, tää dude vissii tietää kuin paljo mä inhoon näit tummia ja keisarillisen ylväit väkeviä liköörejä. Mut menköö.
Ulkosest ku salmaria kermavaahdol, melkein syttysin, mut viime jussina tuli vedettyä liikaa lakushottia.
Haisee ihan salmarille kans, poltettua sokeria, eli tulee jo absinttiki mielee. Tujua. Maistuu sitrushapoille, absin 2h seisseelle "ihan vast keitin" kahville ja siirapille. Väkevä on jälkimaku joo. No ihan v..n hyvää kaljaa, tai sitte ei, emmä tiiä. Liikaa makua, mut jos siit tykkää.. Meen ny takas horrostaan ja palaan ku pöytää tulee joko Jalmaria, tai Budia huuhtomaan tän.
Aijoo, hyvää kesist kaikille.

Mökki Special

Käväisin viikonloppuna mökillä. Siellä tuli tietysti nautittua jokunen mainio, ettei jopa laadukas olunen.
Tällä kertaa annan videoiden puhua puolestani:


Osa 1: "Klik"
Osa 2: "Klik"
Osa 3: "Klik"