Olutarvioissa: Slottskälläns Imperial Stout 2010

Oluen speksit:

Mikä:  Slottskälläns Imperial Stout 2010, Ruotsalainen Imperial Stout
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 3,4€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 9%, katkero 43ebu ja väri 141ebc.
Nippelitietoa: Slottskälläns Imperial Stout on ruotsalaispanimon (perustettu 1997) lukuisia palkintoja voittanut IS. Olut oli Alkonkin valikoimissa vielä vuosi takaperin.

Viimeinkin.. SIS on taas lasissa.Imperial Stout on eräitä lempi oluttyylejäni. Niille joille nimi on vieras, kerrotakoon, että Imperial Stout (IS) on wikipedian mukaisesti: "Imperial stout eli Russian Imperial Stout oli alun perin Englannissa tehtyä olutta joka vietiin Venäjälle tsaarinalkoholipitoisuus, jopa 9-10 %. Tämän ansiosta olut ei pilaantunut pitkän kuljetuksen aikana ja se sieti myös paremmin kylmää ilmastoa. Suosittuja imperial stouteja ovat muun muassa englantilainen hoviin. Imperial stoutissa on korkea Samuel Smith's Imperial Stout ja amerikkalainen North Coast Old Rasputin Russian Imperial Stout." Tarinaa tai ei, IS on ikäänkuin reilusti rotevampi versio stoutista, joka toki voidaan jakaa useampaan alatyyliin.
Kun systembolagetissa törmäsin tähän 2010 versioon oli sitä pakko haalia pari pulloa.

Vanha arvioni kertoo oluesta seuraavaa: " Slottskälläns Imperial Stout on lähes musta ja harmittavan niukkavaahtoinen IS. tuoksuu erittäin miellyttävältä, tuoksussa selvää paahteisuutta ja hedelmäisyyttä, sekä lakritsaa. Maultaan tumman paahteinen ja täyteläinen. Lämmetessään makeus kasvaa ja makuun tulee myös suklaata ja hiven anista. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen ja vieläpä pehmeä. Ylipäänsä todella mainio olut, joka toimii jälkkärinä miltei aina. Ehdottomasti paras ruotsalaisolut tähän mennessä."

Tänään lasiin kaadettu olut oli puolestaan yllättävän hyvävaahtoista, kuten kuvasta näkyy. Vaahto kestää melko hyvin oluen pinnalle. Tuoksussa on samoja piirteitä kuin ennenkin, nyt mukana on myös mämmiä ja kevyesti suklaata.
Maultaan tämä on makeamman pään IS, hivenen karamellinen, kahvia, suklaata ja anista edelleen. Hieman kuivattua hedelmää ja rusinaa, tuoden mieleen vahvemman belgialen. Suutuntuma on kohtuu täyteläinen, makuaistini on ilmeisesti muuttunut, sillä täyteläisyys ei ole ihan niin voimakas kuin silloin. Pehmeä ja vahva.
Edelleen maailmanluokan IS. Täyteläinen ja melko tasapainoinen, jälkiruoka stout. Suosittelen tumman suklaan kaveriksi ja hitaaseen nautiskeluun. Parhaimillaan lähes huoneenlämpöisenä.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 16/20, Yhteensä: 41/50 (Vanhat pisteet olivat: 43/50)






Short English summary, powered by 9%, so it could look like being translated through Google translator by Swedish chef.. 


Slottskälläns Imperial Stout 2010 is almost black beer, with thick foam. There's roasty coffee, chocolate, raisin and anise on the nose. Flavor is slightly roasted, dark chocolate combining with caramel, dried fruit and anise. Mouthfeel is slightly full, it's soft and powerfull.
SIS is still one of the best beers from Sweden. I'd recommended it to friends of dark chocolate. Slow beer.
41/50 points.

IPA:t testipenkissä

Heti kärkeen pahoittelen etten ole viimeaikojen asunto kiireiden keskellä ehtinyt tänne kirjoitella. Toisena syynä uskollinen fujitsun kovalevy sanoi sopimuksensa irti, joten tämä teksti syntyy emännän miniläppärillä periaatteella kirjain kerrallaan.

Tämän illan epistola on IPA:t. Testissä on viimepäivinä nautitut: St. Eriks IPA, Nögne Ö IPA, Sierra Nevada Celebration ja Brooklyn East India Pale Ale.

IPA eli India Pale Ale on vanha oluttyyli, josta wikipedia kertoo seuraavasti: "Oluttyyppi syntyi kun brittiläisessä imperiumissa kehitettiin oluita, jotka kestivät pitkän merimatkan Britanniasta Intiaan. Tämä saatiin aikaan lisäämällä korkean alkoholiprosentin oluihin runsaasti humalaa. Nykyään IPA:t tunnistaakin vahvasta humalan katkeromausta. IPA:n väri vaihtelee kullankeltaisesta ruskeaan."
IPA on siis yleensä melko katkera olut, joka on ikäänkuin humalien näyteikkuna. Maltaisuus on pientä ja taka-alalla. Nykyään eritoten jenkkihumalien käyttö on suosiossa. Aloitetaanpa kierros Ruotsista.

Oluen speksit:

Mikä:  St. Eriks IPA
Mistä: Systembolaget
Hinta: n. 2,17€/0,33l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,3%, katkero 50ebu ja väri 23ebc.
Nippelitietoa: Three towns independent brewersin Slottskällänsin panimolla panema kevyt IPA, jonka humalina toimivat centtennial ja amarillo.

St. Eriks tulee hauskan muotoisessa pullossa ja ruotsalaisena ipa:na kiinnosti sen verran että oli pullollinen ostettava. Olut on vaalean meripihkan ruskeaa, valitettavan niukalla vaahdolla.
Tuoksussa on hieman sitruksisen nahkeaa humalaa, hieman kukkaisuutta ja aavistus karamellia. Maultaan olut on kuivahkon sitruksinen. Niukka greippisyys yhdistyy kevyeen toffeisuuteen lopussa. Suutuntumaltaan St. Eriks IPA on keskitien kulkija, helposti juotava, hieman suuta kuivaava ipa.
Lopulta St eriks IPA on joko todella kevyt IPA, tai paremminkin humalaisempi apa sopisi olisi totuudenmukaisempi. Runko hieman ohut ja humalointi aavistuksen karkeaa. Ei huono, muttei ihastutakaan.
Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 13/20, Yhteensä: 34/50


Siirrymme Norjaan.

Oluen speksit:

Mikä:  Nögne Ö IPA
Mistä: Alko
Hinta:  5,33€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,5%, katkero 60ebu ja väri 27ebc.
Nippelitietoa: Nögne Ö on ehkäpä tämän hetken ja viime vuosien kuumin norjalaispanimo. Panimon nimi tulee Henrik Ibseniltä ja tarkoittaa alastonta saarta. Tässä IPA:ssa humalina toimivat Cascade ja Chinook.

Nögnen ipaa lasissa pitkästä aikaa. Ihastuin tähän olueeseen jo ensitapaamisella. Edelleen se on paras "helposti saatava IPA", ainakin tällä seudulla.
v.2009 kirjoitin oluesta lyhyesti: "Huh, kylläpäs tämä vaahtoaa oli ensimmäinen mielipide NIPASTA. Ulkonäöltään olut on on houkutteleva komealla vaahdollaan. Tuoksussa hedelmäisyyttä, maussa mäntymäistä ja sitruksista humalaa, suututuntumaltaan miellyttävän täyteläinen, hieman hapan. Kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut IPA."
Olut on edelleen hyvävaahtoista, oranssinkultaista nestettä. Tuoksussa on aiempaa enemmä hedelmäisyyttä, mäntyä ja sitrusta. Tässä oluessa ei paljoa tarvitse käytettyjä humalia arvailla. Taustalla tässä erässä häärii hieman eksoottista hedelmää ja keksiä. Maussa on greippiä, persikkaa, mäntyä ja ruohoa. Humalan puraisu ei jostain syystä ole entisellään (tiedä johtuuko erästä?). Suutuntuma on kohtuu täyteläinen ja hieman suuta kuivaavan raikas. Edelleen erittäin onnistunut ja tasapainoinen ipa, ehdottomasti hintansa arvoinen nautinto.

Pisteet:
Tuoksu: 9/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 9/10, Suutuntuma: 4/5, Yleisvaikutelma: 17/20, Yhteensä: 43/50

Aika siirtyä rapakon taa..

Oluen speksit:

Mikä:  Sierra Nevada Celebration 2010

Mistä: Systembolaget

Hinta:  n. 3,30€/0,355l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkero 65ebu, väristä ei arvoa
Nippelitietoa: Sierra Nevada tunnetaan eritoten loistavasta pale-alestaan. Panimo itsessään perustettiin v. 1979 ja on nykyään pieni, suuri panimo valloissa. Celebrationin pitäisi olla "fresh hop ale" eli humaloitu kuivaamattomilla humalakävyillä. (Tällekin löytyy hyvin lähellä oleva klooni netin syövereistä).

SN Celebrationia oli ikäänkuin pakko ostaa systeemistä. Sierra Nevada kuuluu siihen luokkaan, että tuotteet ovat laadukkaita ja omassa tyylissään hyviä. Tämän pitäisi olla panimon talvioluita, vaikka tyylin puolesta sopii paremmin kesään.
SN Celebration 2010. Väriltään vaalean meripihkaista olutta aika hyvällä ja kestävällä vaahdolla. Tuoksussa on kukkaisaa sitruksisuutta ja hieman mäntyä, sekä aavistus tuttua Sierran "talonmakua". Maussa on hieman sitrusta ja greippiä päättyen hentoon havuisuuteen. Jälkimaussa hedelmäisyyttä ja pikkiriikkisen maltaisuutta. Valitettavasti humala ei tässä pääse puraisemaan tyyliin sopivalla tavalla, vaan on kuin rakastajatar joka hennosti näykkäisee suunpieltä. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläisen ja kohtalaisen täyteläisen väliltä. Hiilihapotus pitää juotavuuden hyvänä ja helpohkona. Sierran Celebration on melko tasapainoinen jenkki ipa, jossa osa-alueet ovat kunnossa. Mitään supermegahyvääyllätyshumalapommia tämä ei tarjoa, vaan melko tyypillistä Sierran osaamista.

Pisteet:
Tuoksu:7/10, Ulkonäkö: 4/5, Maku: 8/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 36/50

 Ja viimeisenä:

Oluen speksit:

Mikä:  Brooklyn East India Pale Ale
Mistä: Systembolaget

Hinta:  n. 2,75€/0,355l

Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,8%, katkero 35ebu ja väri 27ebc
Nippelitietoa: Brooklynin panimosta kertoilin lyhyesti aiemmin panimon lagerin kohdalla. EIPA:a on pantu vuodesta 1996 ja sisältää kombinaation seuraavia humalia: EKG, Willamette, Northdown, Amarillo, Centennial.

Edelleen systeemiostoksilla mennään. Brooklynin EIPA on illan ainoa olut, jossa on myös brittiläisiä humalia jenkkejen seurassa. Tämä on hivenen harvinaisempaa, joskaan ei poikkeuksellista. Sekoitus on ainakin kiintoisa yhdistelmä vanhaa ja uudempaa.
Brooklynin EIPA on tumman oranssinkuparinen olut samantien katoavalla vaahdolla.
Tuoksu ihastuttaa: Se tuo mieleen lapsuuden päärynä jäätelöpuikon hedelmäisyydellään. Tuoksussa on myös hiven sitrusta ja kevyttä mausteisuutta.
Maultaan East india pale ale on päärynäisen hedelmäinen. Siinä on sävyjä sitruksesta ja pientä pippurisuutta. Taustalla hentoa viljaisuutta. Jälkimaku on pieni pettymys, humala ei pääse puraisemaan kunnolla, vaan on melko karkeaa. Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen, helpohkosti juotavaa tavaraa.
Brooklynin ipa viritelmä kiehtoo tuoksullaan, muttei tarjoa mitään kovin kummoista makuelämystä. Voisi toimia sopivana sessio-oluena, joskin alkoholipitoisuus pitäisi session lyhyenä.

Pisteet:
Tuoksu: 8/10, Ulkonäkö: 3/5, Maku: 7/10, Suutuntuma: 3/5, Yleisvaikutelma: 14/20, Yhteensä: 35/50

Lopun yhteenvetona sanottakoon että tämä oli kevyt pintaraapaisu tästä oluttyylistä.  Sinällään kaikki juodut olivat melko hyviä, joskin St. Eriks on lähempänä palea-alea. Näitä oluita verratessani omaan IPA:ni voin todeta, että tarvitsisin enemmän hedelmäisyyttä ja puhtaampaa humalaprofiilia. Katkeruuden osalta olueni häviää NIPA:lle ja Celebrationille, mutta on melko tasapäinen kahden muun kanssa. Suomalaisille "kaljalaatikko ihmisille" totean, että humala kuuluu olueeseen, myös aromin osalta. IPA on toki vaaleaan lageriin nähden melko extreme tyyli, mutta opastaa upeasti humalien makukirjon. Ruokasuosituksena sanoisin, että IPA toimii ehkä voimakkaan thai-ruuan ja joidenkin kalojen kaverina, sekä puhtaasti nautiskellen.

Omasta panimosta: Captains Order IPA

Oluen speksit:

Mikä:  Kouvostoliiton Captains Order IPA
Mistä: Kotoa
Hinta: (raaka-aineet) n. 2,5€/l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 7,1%, katkero 78ebu ja väri 27ebc.
Nippelitietoa: Captains Order on toinen IPA viritelmäni. "Etiketissä" olevat luvut eivät  lopulta ihan pitäneet paikkaansa.

IPA (India Pale Ale) eräni alkaa olla parhaimillaan tällä hetkellä ja nyt on sopivasti aikaakin vääntää siitä blogiin tekstiä. Kyseessä on toinen yritykseni IPA genreen (kts. Walking The Plank IPA) .
Humalina tässä erässä ovat: Columbus, Northern Brewer, Chinook, Cascade, Amarillo ja Centennial. Melkoinen C-hop keitos siis. Alkoholipitoisuus nousi 7,1% vaikka kaavailin sen jäävän 6,9% (No ei sitä eroa kukaan maista..). Beersmithin laskema katkeropitoisuus olisi 78ebua, mutta koska suurin osa tästä tuli keiton loppupuoliskolla, ei katkero pääse puraisemaan aivan halutulla tavalla. Kyseessä on ehkä lähemmin "Imperial Amber Ale".
Väriä oluessa on noin 27ebc, hieman sameahko ja runsasvaahtoinen. Vaahto on ehkäpä kestävin omista oluistani ikinä, sillä se pysyy tiheän kermaisena lasin pohjaan asti.
Tuoksussa on sitrusta, greippiä ja mäntyä. Ehkä hieman toisiinsa sekoittuneina, voi olla että reseptini vaatii pientä viilausta tämän kohdalla ja vesi hieman lisää kipsiä. Taustalla soljuu hieman trooppista hedelmää ja maltaisuutta.
Maussa maistuu greippistä mausteisuutta, havumetsää ja hedelmää. Aavistus makeaa karamellisuutta. Ainoa joka puuttuu on reipas suuta supistava humalan puraisu jälkimaussa, nyt puraisu on samaa tasoa kuin esim. britti bittereillä.
Suutuntuma on keskitäyteläinen, kohtuu helposti juotava olut. No kaikenkaikkiaan ihan suht onnistunut keitos tästä tuli, erityisesti saunan jälkeen mukavan virkistävä olut. Tiedän suurinpiirtein tarvitsevani muutokset seuraavalla kerralla: Enemmän katkeroa alkupuolelle ja hieman "tasoittaa" loppupään aikataulua. Kipsin lisäys voisi myös auttaa katkeroon ja humalien "erotteluun" mausta.
Toinen seikka joka vaikutti hieman lopputulokseen on se, että FG arvo jäi 1.018, eli tyyliin nähden hieman korkeaksi. Tiedä johtuiko humaloimattomasta uuttesta jota käytin maltaiden lisäksi? Ehkä matalampi mäskäyslämpötila auttaisi tähän.
Mutta ihan kohtuu tyytyväinen olen tähän erään, pitkälti sitä mitä halusinkin. Jenkki-ipa alle 1,5€ tuoppi..
Seuraavaksi vuorossa olisi Saison, mutta sen kimppuun käyn vasta toukokuussa ja sen perään ehkä pale-ale.
Pohdinnan alla olisi myös "Tropical Imperial Stout", IS kookoksella, palmusokerilla ja rommilla. Go crazy tavaraa.

Olutarvioissa: Schneider Weisse Aventinus Weizen-Eisbock (2009)

Oluen speksit:

Mikä:  Schneider Weisse Aventinus Weizen-Eisbock, Saksalainen "jääpukki" v.2009.
Mistä: Alko
Hinta: Ei muista enään, reilu 4€
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 12%, katkero 15ebu ja väri 52ebc.
Nippelitietoa: Schneiderin panimon tunnetusta Aventinus Weizenbockista tehty Eisbock, eli "jääpukki". Valmistettu osittain pakastamalla Aventinusta ja poistamalla jäätynyttä vettä, jolloin alkoholipitoisuus kasvaa.

Tänään vuosikerta olutta lasissa. Nimittäin vuoden 2009 "AWE". Päiväystähän tähän oli laitettu vuoteen 2014 saakka. Aventinus on ollut aina yksi onnistuneimmista weizenbockeista joten oli aikanaan pakko ostaa muutamia pulloja tätä Eisbock versiota. Vahvuuttahan tässä piisaa 12% kera, joten rungosta ei ole puutetta.
Vuonna 2009 olin arvostellut oluen tuoreeltaan näin:
"Aventinus weizen-eisbock on lähes musta ja tiivisvaahtoinen "vehnäpukki", jonka tuoksussa piisaa banaania kuin kaupan hedelmähyllyllä, olen aistivinani myös hieman makeaa karamellia tuoksussa. Maku on maltainen, banaaninen, jopa hieman mämmimäinen. Mukaan on saatu hieman mausteita ja karamellista siirappia. Maku jää suuhun pitkäksi aikaa. Suutuntuma on melko täyttävä, 12% lämmittää ja tässä oluessa ne on saatu jopa melko hyvin piilotettua. Kaikenkaikkeaan todella todella mainio olut, jota toivoisi saavan vuoden ympäri, eikä vain joulunaikaan."
 Pisteet silloin:
Tuoksu(1-10): 8, Ulkonäkö(1-5): 4, Maku(1-10): 9, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 17-> Yhteensä: 42/50

Lähes pari vuotta pullossa muuttaa hieman tätäkin olutta. Väriltään edelleen lähes mustaa, vaahtoa syntyy, mutta nyt se hajoaa melko nopeasti. Tuoksussa on edelleen banaania ja kuivattua hedelmää, mutta nyt tuoksua dominoi rukiinen, hieman siirappinen yskänlääkemäisyys, hieman sisupastillia ja kotikaljaisuutta. Kombinaatio on kyllä erikoinen, mutta silti yllättävän hyvän makuinen. Maku on hieman taittunut, ei ihan niin paksua mämmiä kuin aikaisemmin. Jonkinlaista poltettua sokeria, banaania ja ruisleipää on maussa. Suutuntuma on edelleen täyteläinen, hiilihappoisuus on matalampi, mutta alkoholi lämmittää kurkkua. Silti kohtuullisen helposti juotavissa.
AWE on edelleen juomakelpoista, samaa ei varmaan voisi sanoa kovin monesta muusta parivuotiaasta vehnästä. Täytyy kyllä todeta että toden. parhaimillaan n. puolivuotiaana. Juovot joilla näitä on vielä kellareissa, voin todeta että hätää ei ole vielä käsillä, mutta pikkuhiljaa kannattaa alkaa tyhjentämään. En usko että ainakaan paranee enään.
 Pisteet nyt:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 4, Yleisvaikutelma(1-20): 15-> Yhteensä: 37/50

 
 Short English summary, powered by Eisbock, so it could look like being translated through Google translator ..

 2 years old Aventinus Weizen Eisbock is quite different now than then. It's still dark beer, but the foam dissolves quickly. There's bananas and dryed fruit on the nose, but also rye bready, cough syryp and liquorice. Kind of strange combo, but not that bad. Flavor is still like easter pudding with burned sugar, bananas and ryebread. Mouthfeel is heavy, carbonation is pretty low, alcohol gives some warm notes. AWE is still drinkable beer, but maybe could be better younger. Points now: 37/50 (fresh 42/50)

Olutarvioissa: Coopers Best Extra Stout

Oluen speksit:

Mikä: Coopers Best Extra Stout
Mistä: Systembolaget
Hinta: n.2€/0,375l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 6,3%, katkerosta ja väristä ei arvoja.
Nippelitietoa: Coopers tunnetaan täällä parhaiten ehkäpä lähes jokaisesta marketista löytyvistä olutuutteistaan. Kuitenkin yritys myös panee itse oluita ja on kohtuullisen iso panimo ausseissa, jo vuodesta 1862. Panimon tunnetuin olut lienee Sparkling Ale.

Jälleen Systembolagetista haettu pullo edessä. Tein aikoinaan muistaakseni toisen olut eräni Coopersin Stout uutteesta ja siitä asti halunut maistaa miltä heidän panemansa stout maistuu. Tätä juodessa ei voi olla jälleen pohtimatta erästä Alkon uuttuutta, nimittäin 5% Fostersia. Pitkäripainen nimittäin etsi hyllyynsä nimenomaan aussiolutta, mutta tämäkin tulee turvallisesti aina Lahdesta asti.. Olisin tehnyt vertailun tämän ja silloisen uutteesta tehdyn stoutin pohjalta, mutta se erä on juovottu jo aikoja sitten. Muistaakseni se oli melko hedelmäinen ja hieman makeahkon kahvinen, ehkä lähempänä porteria kuin stouttia. No maistetaanpas.


Ensimmäisenä huomio kiinnittyy valtaisaan ja höttöiseen vaahtoon joka jää lasin päälle, kuin jäätelöannos ikään. Väriltään Coopers on lähes mustaa nestettä.
Tuoksussa on paahteista, hieman palanutta maltaisuutta, kahvia ja aavistus lakritsaa, sekä hedelmäisyyttä.
Maultaan Extra stout on melko paahteinen. Kahvia, hieman suklaata ja kuivattua hedelmää. Jälkimaku on yllättävän katkera ja humala pääsee jopa puraisemaan. Muuten keskitäyteläisen oluen suutuntumassa yhdistyvät pehmeän kermainen juotavuus ja palaneen leivän katkeruus.
Coopersin Extra Stout on kyllä ihan miellyttävä stout, joka pääsi hieman yllättämään katkeruudellaan ja paahteisuudellaan. Voisin suositella kotoisen Koffin porterin ja irkkustoutin ystäville. Saattaisi toimia lampaan kanssa?
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 5, Maku(1-10): 8, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 14-> Yhteensä: 37/50
 
Short English summary, powered by Coopers, so it could look like being translated through Google translator by Crocodile Dundee.. 

I made an batch of beer form Coopers Stout kit and ever since wanted to try the real thing. This bottle is bought from Systembolaget, Sweden, because only Australian beer that is in Alko is Fosters and it have been made at Lahti, Finland..
Coopers Extra Stout looks like a coke with float of ice cream. Foam is huge and everlasting, the color of the beer is pretty dark as usual in stouts.
My nose picks up some roasty aromas, coffee and hints of licorice with some fruity notes too. It tastes pretty roasty and slightly burned. Theres coffee, some chocolate and dryed fruits. Aftertaste is suprisingly bitter.
It has medium palate combining like burned bread and creamy smoothness. Overall pretty nice Foreign Stout which has nice bitter tones and roastiness. I'd recommended it to friends of Guinness and Sinebrychoff Porter.
 points: 37/50

Olutarvioissa: Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse

Oluen speksit:

Mikä:  Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse
Mistä: Alko
Hinta: 4,28€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 8,2%, katkero: 40ebu. Väri: 20,3ebc
Nippelitietoa: Schneiderin suku on pannut olutta v. 1872 ja erikoistunut vehnäoluiden maailmaan. Panimo kuuluu toistaiseksi omissa papereissani Ayingerin kanssa tasolle "ei yhtään huonoa tullut vastaan". Tänään vuorossa on panimon Hopfenweisse, joka on tehty yhteistyössä Brooklynin panimon kanssa. Kyseessä on reilummin humaloitu weizenbock. Tavallisesti vehnäoluissa on melko nihkeästi humalaa, joten ehdottomasti kiintoisa keitos kyseessä.

Noniin. Tänään ohjelmassa Schneider Weissne Meine Hopfenweisse. Humalaa on lähes tuplasti enemmän kuin normi weizeneissä. Panimon muista tuotteista mainittakoon Alkonkin hyllyillä majaileva loistava Aventinus. Olut on kohtuullisen vahvaa tavaraa (8,2%) joten olettaisin runkoa löytyvän. No maistamaan, maistamaan..

Tsuff, sanoo korkki ja olutta lasiin. Tuttuun tapaan lasiin ilmestyy aavistuksen sameahkoa oranssinpunertavaa olutta. Vaahto jää hieman niukaksi ja hajoaa yllättävän pian. Yleensä vehnissä on ollut komea vaahto, tässä ei.
Tuoksu hämmentää ja paljon. Siis mitä hi..a. Tuoksussa on samanlaista mausteista esterisyyttä kuin eräässä brewfermin vehnäolut kitistä tehdyssä satsissa pari vuotta takaperin. Silloin en pitänyt tuoksusta, eikä se oikein nappaa nytkään, hieman etoo itseasiassa. On tuoksussa toki tuttuja banaanisia sävyjä, hieman yrttistä humalaa, mäntyä ja hedelmää. Hiivan mukaan kaataminen hieman leikkasi tuoksua, mutta nyt olut näyttää kuravedeltä.
Maultaan hopfenweisse on hieman appelsiinisen hedelmäinen, hennosti banaania ja samaa esterisyyttä kuin tuoksussakin. Jälkimaussa humalointi saa viimein otetta ja sitruksinen, aavistuksen mäntyisen ruohoinen humala täyttää suuta, tätä odotinkin.
Suutuntuma on yllättävän helposti juotava prosentteihin nähden, hiilihapotus helpottaa asiaa. Sanoisin keskitäyteläisen ja kohtuu täyteläisen väliltä.
En oikein tiedä pidänkö tästä vai en. Vehnät ovat toistaiseksi maistuneet mukavasti, mutta sama ällöttävä mausteinen hedelmäesteri piinaa tässä kuten silloisessa uute-erässäkin. Kiehtova kokeilu kyllä, jää kyllä niin ristiriitainen fiilis etten tiedä mitä sanoa. Jos poistomyyntiin jää pulloja, saatan kokeilla toistekin. Pieni epäillys pilaantuneesta erästä kalvaa mieltä.
 Pisteet:
Tuoksu(1-10): 7, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 7, Suutuntuma(1-5): 3, Yleisvaikutelma(1-20): 12-> Yhteensä: 32/50


Short English summary, powered by Schneider, so it could look like being translated through Google translator..

Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse is Schneiders beer made with Brooklyn brewery. It should be  pretty hoppy beer, because it has almost double the amount of bitterness than regular weizens.
Beer looks hazy reddish/orange. Usually wheatbeers has a great foam, this one doesn't. The aroma has lots of spicy esters, which reminds me about my last extract beers smell. It was Brewferms wheatbeer kit and it had samekind of aroma, and It was pretty awful. Ok, it also has bananas, fruits ans even a hint of piney hops.
Taste has some orange esters, wheat, yeasty with hints of bananas and same esters than in aroma, damn. Aftertaste is actually nice, hoppy tones with grass and some citrus.
Mouthfeel is actually kind of easydrinking, if we look at the 8,2% abv.. It is between quite full and medium full.
Afterall.. I don't know do I like it or not. I might try it again though. It could be, that my bottle was infected or something. 32/50 points.

Olutarvioissa: Ayinger Frühlingsbier

Oluen speksit:

Mikä:  Ayinger Frühlingsbier, Saksalainen Zwickel/Kellerbier
Mistä: Alko
Hinta: 3,29€/0,5l
Lukuja: Alkoholipitoisuus: 5,5%, katkero: 22ebu. Väri: 6,8ebc
Nippelitietoa: Ayinger on pienehkö Baijerilaispanimo, jossa olutta on pantu v. 1878. Ayinger on siitä kiintoisa panimo, että sen tuotteista ei ole tullut vielä yhtään huonoa vastaan. Lisäksi oluita tulee yllättävän paljon Alkon ja olutravintoloiden hyllyille, kuten: Bräu-Weisse, Ur-Weisse, Winterbock ja Altbairisch Dunkel.

Pitkästä aikaa blogitekstiä taas, eli kiireinen viikko takana. Kevät tulee ja Alkon pääsiäisoluet ovat jo pitkälti hyllyssä. Tänä vuonna monopoli tarjoaa seuraavat:
Sinebrychoff Suklainen
Budels Lentebok
Cuvée des Trolls
Sinebrychoff Suklainen
Budels Lentebok
Cuvée des Trolls
Ayinger Frühlingsbier
St Feuillien Cuvée de Pâques
Oerbaek Påskebryg
Schneider Weisse Meine Hopfenweisse
Kirsch Bier

Lista ei ei Hopfenweissea lukuunottamatta tarjoa mitään hirveän kiintoisaa harrastajan ahtaasta näkökulmasta katsoen. Erikoista on ettei Stallhagenin Påskea ja Laitilan Mämmiä listalla ole, joskaan en koe menettäneeni mitään silläsaralla. St. Feuillien ja Oerbaek olivat listalla myös viime keväänä. Tänään vuorossa siis Ayinger Frühlingsbier. Kyseessä on Ayingerin zwickel/kellerbier, eli kansanomaisesti kellariolut. Olut on suodattamaton, eli hiivaa on seassa, jolloin olut on hivenen sameahko. Toisaalta suodatus syö osan makua, joten parempi näin. Eli eräänlainen lagermaailman real ale. Pakko muuten mainita että tämän oluen etiketti on harvinaisen hauska..

Ayinger Frühlingsbier on vaalean kullankeltainen olut, melko kirkas, jos hiivat jättää pulloon. Vaahto muodostuu nopeasti, mutta hajoaa melko pian lasin reunoille.
Tuoksussa on selvää viljaista maltaisuutta, aavistus kukkaketoa ja hiven hedelmää ja ruohoa. Melko puhdas esitys jälleen, joskaan ei mitään elämää suurempaa.
Maultaan "kevätolut" on viljainen, hieman voita. Ruohoisuutta löytyy ja aavistus kukkaista humalaa. Jälkimaku on melko neutraali, aavistus humalaa, ei muuta.
Suutuntuma on kohtuullisen kevyt, hieman liukkaan öljyinen ja helposti juotava.
Kyllä tämä  Frühlingsbier on taas taattua Ayingeria. Perusvarmaa osaamista tässä oluttyylissä. Ikäänkuin suodattamaton Helles ja siinä ihan pätevä, oluena muuten ei jaksa innostaa. Puhdas ja helppo olut, menee ruokajuomana mainiosti. Kokeilin kaverina saksalaista olutmakkaraa ja taustalla vähän oktoberfest humppaa ja siihen olut on omiaan. Terassikamaa.
Pisteet:
Tuoksu(1-10): 6, Ulkonäkö(1-5): 3, Maku(1-10): 5, Suutuntuma(1-5): 2, Yleisvaikutelma(1-20): 13-> Yhteensä: 29/50